Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Yllätys että mies hakee läheisyyttä kun kotoa ei sitä saa.
Tampio mies jos ei tajua puhua asiasta vaan pettää. Eikö hän sitäpaitsi itse ole kiireinen kahden pienen lapsen kanssa? Tai no ei näköjään, kun ehtii baareissa ravata pettämässä.
Hyvä ap! Vaikutat suoraselkäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummia kommentteja.. mutta ap, ei sun tarvi miehelle puhua, senkun laitat eropaperit vetämään ja etsit uuden asunnon. Jos asutte vuokralla, lähteminen on helppoa.
Asutaan omistusasunnossa, on asuntolainaa, minä olen hoitovapaalla ja meillä on avioehto. Ap
Tämä on valitettavasti omaa typeryyttäsi mutta maito on nyt jo maassa joten turha itkeä. Mies ehkä on jopa toivonut, että eroaisitte mutta ei ole uskaltanut tehdä mitään. Jätä tuollainen vässykkä surkimus, joka ei osaa ottaa vastuuta edes omista teoistaan. Lapsennekin ovat sen verran pieniä, että he eivät menetä mitään, kun isä häviää kuvioista (luuletko muka, että mies haluaa eron jälkeen nähdä lapsiaan?)
Seuraavassa liitossasi muistat sitten järjestellä omat ja lastesi asiat paremmin. Surullista, että vielä 2000-luvun Suomessa ajan henki on tämä, että useimmat miehet ovat kuin isoja lapsia. Mutta minkäs teet, jos lapsia tulee, se on hyvä heti alusta asti tiedostaa, että niistä vastuu on aina joko äidillä tai lastensuojelulla.
Kuulostaa mieheltä joka ei jatkossa jätä vieraissa käymistä pelkkään pussailuun. Sydämesi tulee vielä särkymään ja pahasti. Oma eksäni oli alkuun juuri tuollainen, baaritiskillä tykkäsi muita vähän hiplata. Tietankin meni sitten myöhemmin pidemmällekin.
Laita oma sydämesikin hyllylle, ota aikalisää. Kerää vähän kassaa jotta olet vahvemmilla erotessasi. Hanki oma elämä, käy ystäviesi kanssa ulkona. Tuosta väsymyksestä on hankala erota, pienten lasten äideillä ei ole puolustuskykyä jäljellä.
Ja: lopeta jankuttaminen. Yksinään on tylsää riidellä. Kun olet pari viikkoa ollut puhumatta niin mies joko pakkaa kamppeensa itse tai alkaa puhumaan.
Arvoistaan ja periaatteistaan ei pidä luopua. Yleensä jos jokin tuntuu pahalta niin siihen on hyvä syy. Muiden ininöillä ei ole mitään merkitystä. Jos he haluavat pysyä pettävissä suhteissa niin se on heidän asiansa ja todennäköisesti omaavat toisenlaisen persoonan että sopeutuvat tilanteeseen eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan, että mies tuskin ensimmäistä kertaa tapasi tämän naisen siellä baarissa, uskon että heillä on ollut jotain pidempään. Miksi hän muuten selvinpäin pussailisi randomia ja vielä suht aikaisin illalla? Varmasti sovitut treffit siis.
Tätä kannattaa pohtia. Todella outoa, että joku alkaisi yhtäkkiä aikaisin illalla selvinpäin suutelemaan ventovierasta. Millaista miehen käytös on ollut viimeaikoina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Millä aikaa olisit häntä enemmän huomioinutkaan, jos hän tekee pitkää päivää ja työmatkailee? Kyse on siitä, että kummankin pitää oikeasti ymmärtää, että pienet lapset noin lyhyellä ikäerolla vaikuttavat siihen, että vanhempien suhde ei ole yhtä romanttista kynttiläillallista. Se on kovaa työtä, mieluusti yhdessä.
Täällä joku ihmetteli, että vaaditko siis miestäsi myöntämään tekonsa ja pyytämään anteeksi. Siis mitäh häh. On aivan sama, ketä mieheni loukkaisi, lapsia, minua, äitiään, veljeään...niin kyllä olettaisin hänen olevan mies, myöntävän tekonsa ja pyytävän anteeksi. Olisin todella pettynyt, ellei hän niin toimisi.
Eron voit tietenkin ottaa, mutta pidä sen verran mielessä, että siinä on kuitenkin syystä 6 kk harkinta-aika. Toivon, että mies myös todellakin ottaisi asian harkintaan, kuten sinäkin. Eli käyttäisitte sen ajan pohtimiseen, voiko olla mitään tästä eteenpäin. Parineuvonnat eivät ole huono juttu, mutta tietysti nekin auttavat ainoastaan silloin, kun molemmilla on halua asioita selvitellä.
Omaa ahdistusta voi hoitaa käymällä juttelemassa ihan itsekin, yksinkin.
Äh mikä saa ihmisen provoilemaan typerästi? Just joo ero pussaamisen vuoksi pikkulapsiaikana. Ja av:n tampiot vastailee ja perustelee, oikein neuvoo. Ketään ei kannata neuvoa parisuhdeasioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ahdistava tilanne. Miehesi (tai no, eksäsi) käyttäytyy todella epäkypsästi. Itse en ole varma päättäisinkö liittoa vieraan suutelemisen vuoksi, mutta tuo miehen tapa toimia tilanteen jälkeen olisi itselleni hyvä syy eroon. Huonon käytöksen puolustelu ja sinun syytteleminen on vastenmielistä touhua. Mies on ainoa, joka teki väärin eikä hän kadu ollenkaan tekemisiään. Olen pahoillani puolestasi, on kurjaa huomata, että oma puoliso on mäntti.
Itsekin eroaisin juuri siksi, että mies ei kanna vastuutaan. Olen omalle miehelle sanonut, että annan anteeksi vaikka hän harrastaisi seksiä toisen kanssa, kunhan tunnustaa heti rehellisesti ja ymmärtää tehneensä virheen.
Mutta jos ei edes itse ensimmäisenä myönnä, vaan asian kuulee muuta kautta, eikä mies edes tajua virhettä tehneensä vaan syyttelisi minua - se olisi sitten siinä.
Jos se, että pienten lasten äiti ei jaksa miestä huomioida ihan koko ajan, oikeuttaa miehen mielestä nuoleskelemaan muita, mies on jokseenkin selkärangaton tapaus. Jokainen ihminen valitsee itse oman käytöksensä, riippumatta muiden käytöksestä.
Ja mitä ap:n mies on mahtanut tehdä ap:ta huomioidakseen? Yleensä jos tahtoo puolisoltaan enemmän huomiota sitä saa parhaiten huomioimalla itse kumppaniaan ensin.
Unohda koko juttu, miehesi on ehkä vähän ihastunut toiseen naiseen. Se kestää jonkun aikaa, kunnes unohtaa toisen. Ole kiltti miehellesi ja lasten takia jatkakaa. Itse erosin nuorena, todella vähäpätöisenä asian takia. Ja yksinhuoltajana olo oli kyllä välillä ihan hirveet. Jos miehes ei juo eikä hakkaa, yrittäkää laittaa suhde kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Unohda koko juttu, miehesi on ehkä vähän ihastunut toiseen naiseen. Se kestää jonkun aikaa, kunnes unohtaa toisen. Ole kiltti miehellesi ja lasten takia jatkakaa. Itse erosin nuorena, todella vähäpätöisenä asian takia. Ja yksinhuoltajana olo oli kyllä välillä ihan hirveet. Jos miehes ei juo eikä hakkaa, yrittäkää laittaa suhde kuntoon.
Tää ei ole kovin terve asenne että epätoivolla tarttuu muihin eikä usko että elämä kantaa. Itsellänikin huonoja kokemuksia yksin pärjäämisestä, mutta ei sekään kasvattaisi ihmisenä jos uskoo että ei voisi koskaan pärjätä elämässä vaan pitää pitää kiinni jopa satuttavista ja ikävistä asioista tai ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.
Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.
Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai se muna käyttämällä kulu vai mikä tässä taas on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi puolustaa pettämistä, mutta ymmärrän toisaalta miehenkin puolta.
Pikkulapsiaika on raskasta, mutta puolisokaan ei saisi silloin unohtua, muuten valutaan kämppäkaveruus-tasolle.
Olet varmasti pettynyt ja vihainen, mutta voisitko mitenkään nähdä tuota miehen äärimmäisenä keinona näyttää sinulle, että myös parisuhde tulisi muistaa kaiken muun kiireen keskelläkin.
Entä mies itse? Onko hän antanut ap:lle aikaa olla muutakin kuin äiti niin, että ap olisi jaksanut ajatella muutakin kuin platonista kanssakäymistä? Onko hän itse hakenut läheisyyttä ap:lta? Ei kai se nyt voi olla vain aapeen asia huomioida toista, vastuu on molemmilla.
Entä kuka on niin idiootti, että luulee tuollaisen korjaavan tilanteen? Tuossa lähinnä tulee asetelma, että toisen olisi nyt velvollisuudentunteesta ryhdyttävä viettelemään mies aina iltaisin. Kuulostaapa todella tyydyttävältä seksielämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapset jäis sulle ap, onhan miehellä yhtälailla velvollisuus hoitaa omia lapsiaan!! Voi kai edes toinen jäädä miehelle. Vaikka kuulostaa kyllä lapselliselta äijältä. Tsemppiä.
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.
Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
No tuosta miehen asenteesta päätellen tuo vieraan suuteleminen ei ole kyseisen parisuhteet suurin ongelma. Eikä asioita voi korjata paremmaksi puhumalla, jos toinen ei nää tehneensä mitään väärää eikä edes halua puhua.
Miesvihaa, miesvihaa, miesvihaa, miesvihaa, miesvihaa, miesvihaa - onko tämä palsta kiihotusta kansanryhmää vastaan?
Taas tämä samantyyppinen feikki tarina; vähän muunneltuna tarina toistuu määrävälein. No hupinsa kullakin; meitä on joka lähtöön.
Jos näin on niin eikä AP:n mies nyt sitten saa sen, mitä haluaa, eli eron? Minä olen yli 13 vuotta kestäneessä parisuhteessa ja itse voisin antaa anteeksi pussailun mutta todennäköisesti en tuota miehen pussailun jälkeistä käytöstä ja välinpitämättömyyttä. Kyllä se vähintäänkin jättäisi lommon suhteeseen eikä todellakaan lisäisi läheisyyttä. Eli todennäköisesti johtaa pitkässä juoksussa joka tapauksessa siihen eroon.
Mies voisi nyt itse aloittaa keskustelun siitä kokonaisuudesta. Tämä olisi paljon helpompaa ja veisi asioita eteenpäin, toisin kuin se, että AP:n pitää arvata, mistä näkökulmasta mies haluaa keskustella.