Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
No tuosta miehen asenteesta päätellen tuo vieraan suuteleminen ei ole kyseisen parisuhteet suurin ongelma. Eikä asioita voi korjata paremmaksi puhumalla, jos toinen ei nää tehneensä mitään väärää eikä edes halua puhua.
Et tainnut ymmärtää, vai vastasitko jollekkin muulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori vaimo niin pussaamine olisi ollut minullekin pettämistä ja ehkä jopa eron syy. Nyt, 30 vuoden avioliiton jälkeen edes satunnainen seksi vieraan kanssa ei aiheuttaisi avioeroa ellei pettäjä sitä haluaisi. Jos miehelläni olisi pitkä salasuhde niin se olisi ovi avioeroon.
Kun on nähnyt paljon eroja ympärillä ystävissä ja tuttavissa ja niiden erojen seurauksia niin sitä oppii näkemään mikä kannattaa ja mikä ei.
Minulla mieheni yksittäinen vieraan naisen kanssa pussaaminen olisi peiliin katsomisen paikka. Miksi joku toinen kiinnostaa enkä minä. Ja toisaalta kysyisin mieheläni pussasiko hän sitä naista vai nainen häntä, silläkin on merkitystä.
Kynnysmatto mikä kynnysmatto.
En ole kynnysmatto mutta kyllähän sitä miettisi mitä olisi voinut parisuhteessa tehdä sen eteen ettei toinen kiinnostu muista. Peilissä voisi sitten todeta etten voi muuttaa mitään tai sitten seikat jotka voisi muuttaa. Tällä hetkellä en voisi muuttaa mitään. Seksiin on aloitteita puolin ja toisin, seksi on hyvää ja sitä on riittävästi. Hellyyttä on, on omaa aikaa ja aikaa yhdessä. Kaikin puolin hyvää elämää. Jos ulkopuolinen kokee tämän kynnysmattona olemiseksi niin olen hiukan hämmästynyt.
Pidän kynnysmattona ihmistä, joka syyttää ensinnäkin itseään pettämisestä ja toisekseen antaa sen vielä anteeksi, antaen luvan siihen jatkossakin. Miksi kuvittelet, että se yhteen kertaa jäisi? Sun elämä on tietenkin sun elämä, onneksi ei mun.
Se kun vaan ei välttämättä ole ihan mustavalkoinen asia.
Joillakin unohtuu pikkulapsiarjessa kokonaan se, että parisuhdekin pitäisi pitää elossa jollain tavalla.
Tästä tarinasta kun ei sitten tiedetä, mikä tilanne on ollut.
Eräässä tuttavaperheessä ei ole kuulema ollut enää mitään pariskunnan välillä sen jälkeen, kun nuorin lapsi syntyi (ja tästä on jo yli vuosi).
Perhepedin takia mies on potkittu nukkumaan patjalle.
Tuonkaltaisessa tapauksessa en kovastikaan hämmästelisi, jos alkaa ilmetä avioliiton ulkopuolisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Millä aikaa olisit häntä enemmän huomioinutkaan, jos hän tekee pitkää päivää ja työmatkailee? Kyse on siitä, että kummankin pitää oikeasti ymmärtää, että pienet lapset noin lyhyellä ikäerolla vaikuttavat siihen, että vanhempien suhde ei ole yhtä romanttista kynttiläillallista. Se on kovaa työtä, mieluusti yhdessä.
Täällä joku ihmetteli, että vaaditko siis miestäsi myöntämään tekonsa ja pyytämään anteeksi. Siis mitäh häh. On aivan sama, ketä mieheni loukkaisi, lapsia, minua, äitiään, veljeään...niin kyllä olettaisin hänen olevan mies, myöntävän tekonsa ja pyytävän anteeksi. Olisin todella pettynyt, ellei hän niin toimisi.
Eron voit tietenkin ottaa, mutta pidä sen verran mielessä, että siinä on kuitenkin syystä 6 kk harkinta-aika. Toivon, että mies myös todellakin ottaisi asian harkintaan, kuten sinäkin. Eli käyttäisitte sen ajan pohtimiseen, voiko olla mitään tästä eteenpäin. Parineuvonnat eivät ole huono juttu, mutta tietysti nekin auttavat ainoastaan silloin, kun molemmilla on halua asioita selvitellä.
Omaa ahdistusta voi hoitaa käymällä juttelemassa ihan itsekin, yksinkin.
Oon ollut saman tyyppisessä tilanteessa. Ja itse silloin koin, että heräsin oikeasti jonkin näköisestä kuplasta, sillä meilläkin mies matkusteli ja minä olin vauvan ja eskari-ikäisen kanssa vanhempainvapaalla. (Tulee aina mieleen, kun kuulee Abbaa: I was in your arms thinking I belonged there. I figured it made sense, building me a fence, building me a home, thinking I'd be strong there but I was a fool playing by the rules..) Mies vei uraansa eteenpäin, hurvitteli maailmalla ja minä hoidin kodin, lapset ja olisi pitänyt syli avoimena ja lämpimänä ottaa krapulainen mies vastaan kotona; alkoholi liittyi asiaan. Heräsin kuplasta ja että mua huijataan isomman kerran ja nyt on alettava valmistautumaan siihen, että pärjään yksin lapsien kanssa. Suuri, suuri pettymys.
Toivon, että sulla on riittävästi koulutusta tai ainakin pidät huolta, että pysyt työmarkkinoissa kiinni. Oma kokemukseni ei kannusta olemaan (valitettavasti) pitkään kotona. Meillä mies ei halunnut ekan lapsenkaan jälkeen, että olen pitkään kotona, sillä ”ei aio elättää mua”. Vaikea selittää ihmettelijöille miksi palaan niin pian töihin vaikka mies erittäin hyvässä duunissa. Mutta nyt ajateltuna teki palveluksen mulle. Mullakin heräisi hälytyskellot, onko kysymys oikeasti vain pussailusta, mutta ainakin vaimon syyttäminen omasta toiminnasta, on ongelma. Hanki ainakin itsellesi keskusteluapua. Me käytiin avioliittoneuvonnassa useaan otteeseen ja mietin eroa melkein 7 vuotta ja inhoan sitä, että sanotaan ihmisten eroavan liian helposti nykyään. Lapsien ollessa kyseessä halusin kuitenkin varmistaa, että kaikki mahdollinen on kokeiltu. Meillä tilanteessa oli lopulta jo maksetut naisetkin. Kuten joku kirjoittikin, että varmasti velvollisuusseksin tunnistaa, mutta yritystä kuitenkin oli - minkäs teet jos alitajunnassa tiedät tulleesi huijatuksi useat kerrat. Suurin syy eroon meillä oli jatkuva ilkeily ja alistaminen joka kohdistui lapsiin ja minuun. Mutta tosiaan, heräsin kuplastani ja tajusin, että nyt on noustava jaloilleni ja pärjättävä yksin. Luin Tommy Hellstenin ”Saat sen mistä luovut”. Jos et halua, että ylitsesi kävellään, miksi makaat lattialla. Ajattelin, että kerään vauvaväsymyksen jälkeen vähän voimia ennen kuin lähden, mutta lopulta oli pakko lähteä kun olin aivan kuolemanväsynyt enkä saanut enää nukuttua. Tässä auttoi keskustelut lääkärin kanssa, jonne menin unettomuuden takia. Nyt sinkkuna en viitsi kuunnella varattuja miehiä, jotka valittavat baaritiskillä kuinka tuoreen äidin aika menee vauvalle ja ovat jääneet sivuun. Grow up men; kotiin auttamaan lastenne äitiä, joka hänkin tarvitsisi huomiota ja apua. Ja toki molemmat tarvitsevat joskus omaa aikaa tuulettua; sekä yksin että yhdessä ilman lapsia. Mun ex on yhä katkera vanhimmalle lapsellemme että vei huomioni, kun lapsellinen isä olisi halunnut olla keskipiste. Esikoisemme ei halunnut nähdä isäänsä viiteen vuoteen ja juu, on tarvittu nuorisopsykiatrista, jossa epäilty isän narsismia (ja ko. lapsella kehittyvän myös - nyt tilanne hyvä). Mutta ota vakavasti, jos nyt ohitat tilanteen, se tulee eteen vielä uudelleen. Itse olen ollut välillä valtavan väsynyt, myös haastava työ jne haalinut liikaa hommia, mutta eroa en ole katunut sekuntiakaan (en siis ehdota teille eroa, mutta härkää sarvista ja vakavaa rajanvetoa mitä käytöstä et ota vastaan) Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Yllätys että mies hakee läheisyyttä kun kotoa ei sitä saa.
Helpoin tapa saada läheisyyttä ja rakkautta, on antaa sitä itsekin. Voihan mieskin pussailla vaimoaan. Ja asioista voi myös yrittää puhua.
Millä tavalla toisten pussailu ratkaisee parin keskinäisenäisen läheisyysongelman? Eikös se pikemminkin vie erilleen?
Vierailija kirjoitti:
Erosta selviää ajan kanssa. Kulunut fraasi, mutta totta.
Lohtuseksi pubista löydetyn Ramin kanssa parantaa . Laitat vaan menemään. Lits ja läts .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi piehtaroit menneisyydessä?
Asia, jota ei ole käsitelty, ei ole menneisyydessä.
Onko tämä pussailu syy eroon, vai joku muu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi ei ole miehesi selkäsi takana vehkeily, vaan sinun tunteidesi täydellinen mitätöinti. Hälytyskellot pitää soida jokaisella, jonka oma rakas, uskottu ja elämän tärkein ihminen ei noteeraa sitä että sinulla on paha olla.
Mies taitaa olla aika kylmä ja itsekeskeinen. Suhde tuollaiseen kestää niin kauan kuin toinen uskottelee itselleen muuta ja jatkaa itselleen valehtelua. Jos rakastaa ja kunnioittaa toista, ottaa huomioon toisen ihmisen tunteet.
Omaa ex-narsistia kestin 5 vuotta, sinä aikana jäi kiinni treffipalstoilta ja toisten naisten kanssa juttelusta. Aina keskustelu kääntyi minun syyttelemiseen. Edes lapsi ei saanut häntä kasvamaan aikuiseksi. Ero oli hänelle helppo, sillä hänellä ei ollut tunteita pelissä alkujaankaan. Lasta hän ei tapaa eikä kysele tämän kuulumisia. Uusin naisystävä kesti hänen kuvioitaan puoli vuotta ja pakkasi tavaransa.
Hei ap, ei tämä ihmistyyppi muutu miksikään ajan saatossa. Rikkovat toisen ihmisen psyyken ja jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hirveää epäkunnioitusta ja toisen ihmisen tunteiden mitätöintiä, alistamista ja valehtelua.
Eron huomaat sitten kun sinulla on oikea rakkaus elämässäsi. Lapsikin on alkanut kasvaa turvalliseen ja rakastavaan kotiin, nykyinen kumppani kysyy että voinko hyvin ja kertoo rakastavansa. Jos hän pahoittaa toimillaan mieleni, hän tulee luokseni ja pyytää aidosti anteeksi. Kuulostaisiko tämä sinullekin paremmalta elämältä?
Googlaa Youtubesta videoita narsismista. Katso, miten hyvin merkit sopivat mieheesi. Jos nämä piirteet ovat samoja, juokse ja kovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Niin varmaan, eikä kukaan kiellä että hän teki väärin. Mutta aika kylmältä ja kovalta tuntuu olla noin ehdoton, jos suhde on muuten hyvä ja siinä lapsiakin jo on. Ja jos siis tämä pussailu on yksittäinen kerta ja jotain merkityksetöntä baarisekoilua, eikä niin että mies olisi rakastunut johonkin toiseen ja tätä pussailisi.
Aika monella ihmisellä on se yksi ehdoton no no, jota ei toisella käytöksessä hyväksy. AP kertoi, että mies on tietoinen ollut asiasta, niin mies silloin sen eron on jo valinnut.
No joo, joskus niistä ehdottomuuksistakin voi sitten joustaa kumminkin, jos toista rakastaa. Minua petettiin 8 vuotta sitten ja minulle pettäminen oli ehdoton ei. Kerrankin lyö tai pettää, niin se on siinä, ajattelin ja tämän jo ennen naimisiin menoa sanoinkin. Mutta kun se tilanne tuli vastaan, ja mies valtavasti katui ja oli lapsiakin jo 2, niin en minä halunnut koko suhdetta ja lasten kotia tuhota sen yhden kännisen pikkujouluerehdyksen takia sittenkään. Hyvä että joustin, koska suhde vain parani tuosta lopulta, kun mies samalla lopetti hieman liiallisen alkoholinkäytön, koska pelästyi itsekin sitä ettei voi luottaa itseensä jos on juovuksissa, että mitä tekee, ja mokailun hinta voi olla kauhea.
Mutta AP:n tapauksessa mies vaikuta katuvan mitään ja se on AP:lle se varsinainen ongelma.
Miten hän voi lähteä rakentamaan suhdetta ja alkaa luottamaan uudelleen, jos mies ei edes kadu tekoaan, vaikka tietää sen loukkaavan AP:ta pahasti?
Sen sijaan syyllistää AP:ta omasta käytöksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
No tuosta miehen asenteesta päätellen tuo vieraan suuteleminen ei ole kyseisen parisuhteet suurin ongelma. Eikä asioita voi korjata paremmaksi puhumalla, jos toinen ei nää tehneensä mitään väärää eikä edes halua puhua.
Et tainnut ymmärtää, vai vastasitko jollekkin muulle?
En ilmeisesti ymmärtänyt. Minusta on ihan hyvä syy erota, jos pariskunta ei tule enää toimeen keskenään eikä näytä siltä, että tilannetta voisi korjata. Kyllähän parisuhteessa puolisoiden pitäisi olla toistensa tukipilarit ja välit läheiset ja luottamukselliset. Ja sanon tämän itsekin pitkässä parisuhteessa olevana.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä pussailu syy eroon, vai joku muu?
Kunnioituksen puute?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
No tuskin lapset haluavat äitiä, joka voi henkisesti huonosti suhteessaan kun mies törttöilee.
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi kuitenkaan vahtia miestäsi koko ajan. Hän todennäköisesti käy edelleen baareissa ja halailee sekä pussailee naisia tai sitten hänellä on kehkeytymässä suhde tähän kyseiseen naiseen. Hän ei varmastikaan kadu tekoaan mitenkään, koska se ei takuulla ole yksi ja ainut kerta eikä sellaiseksi jää. En kyllä usko, että tulet löytämään sen kummempaa miestä mistään muualtakaan. Kokemusteni mukaan tilaisuus tekee kenestä tahansa varkaan. Typerä ystävä sinulla, kun juorusi miehestäsi. Sinuna en olisi enää hänen kanssaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummia kommentteja.. mutta ap, ei sun tarvi miehelle puhua, senkun laitat eropaperit vetämään ja etsit uuden asunnon. Jos asutte vuokralla, lähteminen on helppoa.
Asutaan omistusasunnossa, on asuntolainaa, minä olen hoitovapaalla ja meillä on avioehto. Ap
Menet töihin niinkuin aikuisen ihmisen kuuluu, niin voit elättää itsesi ja lapsesi eron jälkeenkin. Loisimisen aika on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset joiden mielestä tuo on automaattisesti hyvä syy erota, eivät ajattele lapsia ollenkaan. Ei ole hyväksyttävää, mutta ei todellakaan mikään syy rikkoa lasten kotia.
No tuskin lapset haluavat äitiä, joka voi henkisesti huonosti suhteessaan kun mies törttöilee.
Moni äiti voi henkisesti huonosti ja musertuu äiteyteen liittyvissä odotuksissa. Tästä kaikesta on kiittäminen toisia äitejä. Tuskin nuo lapsetkaan sitten haluavat sellaista äitiä mitä toiset äidit arvostelevat ja kinastelevat keskenään ketä teki parhaat eväsleivät. Jos pususta aiheutuva pahoinvointi on niin suurta että lapset eivät halua sellaista äitiä, niin mitä mahtaa olla elämässä vielä edessä, en tohdi edes kuvitella. Mies teki väärin, mutta jos nainen on tuossa noin ehdoton, niin saa syyttää myös itseään perheen rikkomisesta.
Helpompi olisi hommata vain itselle se asunto, joku pieni yksiö, ja mennä töihin, ja jättää lapset omaan kotiinsa isänsä hoiviin. Sitten hiljalleen järjestää asioita, lasten huoltajuutta ja eroa. Lapsillekin olisi parasta, ettei kotona ole koko ajan jännittynyt ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Helpompi olisi hommata vain itselle se asunto, joku pieni yksiö, ja mennä töihin, ja jättää lapset omaan kotiinsa isänsä hoiviin. Sitten hiljalleen järjestää asioita, lasten huoltajuutta ja eroa. Lapsillekin olisi parasta, ettei kotona ole koko ajan jännittynyt ilmapiiri.
Jos ap on hoitovapaalla ja mies töissä ja työmatkoilla ja nuorempi lapsi on vuoden ja ap ehkä imettääkin vielä, niin miten ap jättää lapset miehen hoiviin ja lähtee kotoa pois? Eihän se mies siellä kotona edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Niin, mutta jos Hysteriina on sitä mieltä että suukko on eron peruste kuulostaa se kyllä liioitellulta, ihan sama vaikka kuinka Misandria-Miisa komppaisikin.
Ap:han nimenomaan ajattelee lapsia. Toivottavasti eivät tosiaan opi isänsä tapaa hoitaa ongelmia ja tuota puhumattomuutta, toisen syyttelyä omasta pettämisestään ja toisen tunteiden ja pahan olon väheksymistä. Sairas suhde kasvattaa lapset, jos tuohon jää.