Veljelläni ero edessä ja lapset haluaisivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras ratkaisu lapsille on, että vanhemmilla on hyvät välit keskenään ja joustavasti tapaamisia pitkin viikkoa sen etävanhemmankin kanssa. Eli että olisi selvästi yksi koti, mutta kun lapsi vaikka tiistai-iltana puhuu ikävästä isiä tai äitiä kohtaan, niin toinen voi laittaa viestin että onko mitään menoa, jos X tulisi yökylään. Tämän lisäksi totta kai ne sovitut päivät. Pointti on, että vaikka ollaan erottu niin edelleen jaetaan se vanhemmuus ja ollaan liikaa miettimättä omia toiveita ja haluja. Laitetaan lapset edelle. Näin kun asiat ovat, niin on oikeastaan se ja sama kumpi on lähivanhempi. Tosin pienenä sivuhuomautuksena, että jos lapset ovat pieniä, niin olisi tärkeää että lähivanhempi on kuitenkin se joka heitä on eniten hoitanut, näin siis jos mietitään ja vain lasten kokemusta ja molemmilla vanhemmilla kaikki kunnossa.

Eli pointtini on, että kaikista isoin juttu mitä voit lapsille tehdä on kannustaa veljeäsi ja tämän exää hoitamaan keskinäisen suhteensa niin toimivaksi, että riitelyä tällaisista ei tule ja molemmat vanhemmat ovat tosiaan siellä ihan arjessa läsnä. Esim. huoltajuuskiistat ovat todella raskaita lapsille ja turhia, jos molemmat vanhemmat ovat täysipäisiä. Vanhemmat usein erotilanteessa keksittyvät liikaa omiin haluihinsa sen sijaan, että alkaisivat aidosti miettimään lastensa kokemusta ja toiveita.

Samaa mieltä. Älä sinä ainakaan kannusta tekemään lapsista riitakapulaa ja vänkäämään. Yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemikin toimiiihan mainiosti oman kokemukseni mukaan. Ollaan hyvissä väleissä exän kanssa, ei riidellä lasten nähden. Toisen luota on hieman pitempi matka kouluun ja toisen luota harjoituksiin, kumpikin kuskaa ja auttaa toista sen minkä tarvitsee. Enemmän lapsia hyödyttää olla sovussa ja toimia aikuismaisesti. Sinusta tulee pikkuisen käsitys, että yrität syrjäyttää äidin lasten elämästä ja se ei liene kovinkaan fiksua.

Ihan mielenkiinnosta, mistä viestistä sait sellaisen käsityksen että yritän syrjäyttää äidin lasten elämästä? Haluaisin itse lukea viestin ja kertoa vastaukseni siihen koska olet kyllä niin väärässä kuin olla ja voi.

Ap

Miehen työkaverille tuli ero ja mieheni kertoo minulle mitä kaikkea työkaveri oli vaimostaan sanonut. Kelvoton äiti ja muutenkin mielenterveysongelmainen ja isohko lapsilauma jäi isän kanssa omakotitaloon asumaan, äiti muutti pois. Äiti yritti saada isompaa roolia, näin ymmärsin, mutta mt-ongelmat varmaankin estivät. Seuraavan kerran kun kuulen perheestä äiti on muuttanut takaisin omakotitaloon lasten kanssa ja isä on muuttanut toiseen kaupunkiin aasialaisen tyttöystävänsä kanssa. Olin huuli pyöreänä että hetkinen, mites se että äiti on täysin kelvoton lasten huoltajaksi? Oli vissiin isällä tullut arki vastaan ja/tai uusi tyttöystävä ja se niistä lapsista sitten.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ollaan äidin puolella jos äiti ei ole täysin kelvoton vanhemmaksi.

Suomessa ollaan vahvasti sen puolella, joka lapsia on hoitanut. Mutta jos vanhemmat haluaa lastensa parasta, niin he myös kuuntelevat lapsia. Lapsilla tietysti voi olla muutosvastaisuus ja siksi haluavat jäädä isälle. Mutta kyllä lapsia jää isällekinn, ihan normaaleissa perheissä. Oma tuttavaperhe esim. Äiti oli yksityisyrittäjä ja isällä säännöllinen työ. Isä jäi lähihuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikista paras ratkaisu lapsille on, että vanhemmilla on hyvät välit keskenään ja joustavasti tapaamisia pitkin viikkoa sen etävanhemmankin kanssa. Eli että olisi selvästi yksi koti, mutta kun lapsi vaikka tiistai-iltana puhuu ikävästä isiä tai äitiä kohtaan, niin toinen voi laittaa viestin että onko mitään menoa, jos X tulisi yökylään. Tämän lisäksi totta kai ne sovitut päivät. Pointti on, että vaikka ollaan erottu niin edelleen jaetaan se vanhemmuus ja ollaan liikaa miettimättä omia toiveita ja haluja. Laitetaan lapset edelle. Näin kun asiat ovat, niin on oikeastaan se ja sama kumpi on lähivanhempi. Tosin pienenä sivuhuomautuksena, että jos lapset ovat pieniä, niin olisi tärkeää että lähivanhempi on kuitenkin se joka heitä on eniten hoitanut, näin siis jos mietitään ja vain lasten kokemusta ja molemmilla vanhemmilla kaikki kunnossa.

Eli pointtini on, että kaikista isoin juttu mitä voit lapsille tehdä on kannustaa veljeäsi ja tämän exää hoitamaan keskinäisen suhteensa niin toimivaksi, että riitelyä tällaisista ei tule ja molemmat vanhemmat ovat tosiaan siellä ihan arjessa läsnä. Esim. huoltajuuskiistat ovat todella raskaita lapsille ja turhia, jos molemmat vanhemmat ovat täysipäisiä. Vanhemmat usein erotilanteessa keksittyvät liikaa omiin haluihinsa sen sijaan, että alkaisivat aidosti miettimään lastensa kokemusta ja toiveita.

Samaa mieltä. Älä sinä ainakaan kannusta tekemään lapsista riitakapulaa ja vänkäämään. Yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemikin toimiiihan mainiosti oman kokemukseni mukaan. Ollaan hyvissä väleissä exän kanssa, ei riidellä lasten nähden. Toisen luota on hieman pitempi matka kouluun ja toisen luota harjoituksiin, kumpikin kuskaa ja auttaa toista sen minkä tarvitsee. Enemmän lapsia hyödyttää olla sovussa ja toimia aikuismaisesti. Sinusta tulee pikkuisen käsitys, että yrität syrjäyttää äidin lasten elämästä ja se ei liene kovinkaan fiksua.

Ihan mielenkiinnosta, mistä viestistä sait sellaisen käsityksen että yritän syrjäyttää äidin lasten elämästä? Haluaisin itse lukea viestin ja kertoa vastaukseni siihen koska olet kyllä niin väärässä kuin olla ja voi.

Ap

Ap, älä välitä tuosta kirjoittajasta. Hän on vaan joku katkera ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasten hoito on pääasiallisesti ollut äidin vastuulla tähän asti niin on lapsille turvallisempaa että jatkuu näin. Veljelläsi ei ehkä ole realistista käsitystä siitä mitä lasten lähivanhempana olo tarkoittaa - eikä sinulla puolueetonta käsitystä siitä miten asiat perheessä oikeasti ovat. Eikä tarvitse ollakaan, sitä varten sinne lastenvalvojalle mennään.

Heillä on tietysti yhteishuoltajuus ja ovat molemmat hoitaneet ja huolehtineet lapsista yhtäpaljon.

Tähän on pakko sanoa, että kukaan perheen ulkopuolinen ei voi kyllä sanoa varmaksi että näin on.

En haluaisi ajatella vanhoillisesti, mutta ihan tosissaan Suomessa edelleen nainen on pääsääntöisesti vanhempain- ja hoitovapaalla, ja tuona aikana muodostuu se perheen dynamiikka sellaiseksi, että äidistä tulee lasten keskushahmo. Kun äiti palaa töihin, niin usein se on äiti joka tietää mikä lasta vaivaa milloinkin, mitä hän kaipaa eniten Ei pidä vähätellä sitä sidettä minä lapsella äitiinsä syntyy kun tämä on alle 3-vuotias.

Ja minä olen siis mies, ja olen ollut jopa 3kk kotona lapsen kanssa. Silti en vedä lapsen näkökulmasta vertoja äidille, ja olen kyllä ollut läsnäoleva isä. Eron tullessa haluaisin vuoroviikot (jos lapsi iso) tai mahdollisimman joustavat tapaamiset, mutta lähivanhemmuutta en kyllä varmasti yrittäisi vaimoltani viedä ellei tämä olisi aivan kelvoton. Toki nykyään on perheitä, joissa kaikki menee tasan, mutta oma kokemus on että useimmille tärkein on äiti ja se on ihan ok. Näin se vaan helposti menee, jos äiti alunperinkin on se joka hoitaa heitä vauvasta asti kotona enemmän.

Tiedän varmaksi että veljeni on huolehtinut lapsista vauvasta asti, olen myös itse ollut heidän tukenaan ja apuna. Ei sen vuoksi että veljeni vaino olisi huono äiti vaan hän oli sairas.

Freudilainen lipsahdus?

Vierailija kirjoitti:

Miehen työkaverille tuli ero ja mieheni kertoo minulle mitä kaikkea työkaveri oli vaimostaan sanonut. Kelvoton äiti ja muutenkin mielenterveysongelmainen ja isohko lapsilauma jäi isän kanssa omakotitaloon asumaan, äiti muutti pois. Äiti yritti saada isompaa roolia, näin ymmärsin, mutta mt-ongelmat varmaankin estivät. Seuraavan kerran kun kuulen perheestä äiti on muuttanut takaisin omakotitaloon lasten kanssa ja isä on muuttanut toiseen kaupunkiin aasialaisen tyttöystävänsä kanssa. Olin huuli pyöreänä että hetkinen, mites se että äiti on täysin kelvoton lasten huoltajaksi? Oli vissiin isällä tullut arki vastaan ja/tai uusi tyttöystävä ja se niistä lapsista sitten.

Meinaan että mikähän on tällaisten tarinoiden rooli siinä että sossu suosii äitejä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista. 

Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.

Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50. 

t. lähiäiti

Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.

He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.

Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.

Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.

Ap

Siihenkin on olemassa syynsä, miksi kovin pieniltä lapsilta ei kysellä, mitä he haluavat. On helppo manipuloida lapsi vaikka esim kodin menettämisen pelolla sanomaan mitä itse haluaa lapsen sanovan. Ei sitä voi tietää ennen kuin kokeilee millaista toisessa koulussa tai toisessa kodissa olisi.  Minun vanhempani erosivat kun olin 8, asuin vuoroviikoin kummallakin ja aluksi jatkoin samassa koulussa, mutta myöhemmin, seuraavalle luokalle vaihdoin toiseen kouluun, jossa sain myös hyviä kavereita. Minulle on ollut etua ja hyödyksi, että olen asunut kahdessa tasavertaisessa kodissa. Olen saanut osallistua täysipainoisesti kummankin suvun kaikkiin juhliin ja arkeen sekä saanut huomattavasti laajemman kaveripiirin kuin vain yhdessä paikassa asumalla. Nyt olen 18 ja etsimässä ensimmäistä omaa kotia opiskelupaikkakunnalta.

Minun mielestäni se vanhempi joka on uhrannut enemmän, eli ollut kotona lasten kanssa, saa pitää pienemmät lapset, jos on ollut ihan normaali vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista. 

Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.

Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50. 

t. lähiäiti

Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.

He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.

Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.

Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.

Ap

Minusta tuo kuulostaa oudolta että erolapsilla olisi vain yksi koti ja toisen vanhemman luona vain vierailtaisiin. Lapsilla pitää olla kaksi vanhempaa eron jälkeenkin ja silloin se tarkoittaa kahta kotia eikä mitään vieraspaikkoja. Aika ovelasti ja hienoin sanankääntein koetat tehdä asiasta veljellesi edullista, mutta eihän täällä kukaan noista päätä eli siinä mielessä turhaa.

Miksi se on veljesi joka jää yhteiseen kotiin asumaan eikä lapset ja lasten äiti?

Onko niin että lapset haluavat jäädä isälleen vain siksi että haluavat asua vanhassa kodissa? Jos näin on miksi juuri isä jää sinne asumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.

Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.

Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.

Ap

Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.

Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.

Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.

Ja lisään vielä että veljesi tehtävä ei ole miettiä juurta jaksaen miten kaikki järjestyy. Hän voi tätä ehdottaa, ja sitten lastenvalvojan luona äiti miettii/miettivät yhdessä porukalla miten lasten kyydit kouluun onnistuisivat. Ette voi miettiä tätä äidin puolesta kaikkea valmiiksi, hän saattaa ihan hyvin keksiä jonkun ratkaisun kyyteihin, vaikka teillä ei sellaista mieleen tule.

Lastevalvoja oli nimenomaan puhelimessa pyytänyt molempia miettimään erilaisia ratkaisuja joista sitten keskustelevat tuolla.

Joten kyllä se juuri on veljeni tehtävä.

Ap

Veljesi tehtävä ei ole miettiä, miten äiti hoitaa oman osuutensa hänen ehdotuksesta. Veljesi voi ehdottaa jotain tapaa, ja siellä sitten mietitään ne ns. pikkuasiat, esim. koulukyydit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rivien välistä hahmottuu että veljesi on aikamoinen kuumakalle (jos provosoitumisesta joutuu oikein erikseen varoittelemaan). Oletko ihan objektiivisesti sitä mieltä että hän olisi parempi vaihtoehto lähivanhemmaksi?

Kuka nyt ei muka suuttuisi siitä, että ex-puoliso yrittää viedä lapset??

Ehkä kypsä aikuinen joka on kykenevä ajattelemaan lasten parasta eikä vain omaa napaansa?

Ja miten lapsen paras on se että heiltä riistetään toinen vanhempi ja annetaan heidän nähdä vain pari kertaa kuussa? Ja varsinkin tässä tapauksessa ap kertoi että lapset haluavat jäädä isälle.

No mites se on lasten parhaaksi sitten toisin päin, että asuvat isällään mutta näkevät äitiään vain harvoin?? Vuoroviikkosysteemi on ainoa oikea ratkaisu lasten kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.

Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.

Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.

Ap

Lapset saavat kyllä äitinsä luota koulukyydin jos haluavat jäädä samaan kouluun kuin aiemmin. Eikä se koulun vaihtaminenkaan mikään mörkö ole. Onko aikuiset ja sukulaiset nyt tehneet asiasta lapsille synkän kauhutarinan, mitä heille tapahtuu ja kuinka surkesti menee jos isänsä kodin jättävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista. 

Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.

Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50. 

t. lähiäiti

Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.

He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.

Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.

Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.

Ap

Minusta tuo kuulostaa oudolta että erolapsilla olisi vain yksi koti ja toisen vanhemman luona vain vierailtaisiin. Lapsilla pitää olla kaksi vanhempaa eron jälkeenkin ja silloin se tarkoittaa kahta kotia eikä mitään vieraspaikkoja. Aika ovelasti ja hienoin sanankääntein koetat tehdä asiasta veljellesi edullista, mutta eihän täällä kukaan noista päätä eli siinä mielessä turhaa.

Tottakai lapsilla on kaksi vanhempaa eron jälkeenkin, mielestäni olen tämän jokaisessa viestissä sanonut ja myös veljeni kanssa jutellut että pitää löytää sellainen ratkaisu mikä on kaikille hyvä!

Sinä luet nyt kyllä jotain ihan omiasi rivien välistä.

Olen pyytänyt erilaisia esimerkkejä muiden ratkaisuista siksi että jos niistä löytyisi joku hyvä ratkaisu veljellenikin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.

Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.

Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.

Ap

Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.

Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.

Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.

Ja lisään vielä että veljesi tehtävä ei ole miettiä juurta jaksaen miten kaikki järjestyy. Hän voi tätä ehdottaa, ja sitten lastenvalvojan luona äiti miettii/miettivät yhdessä porukalla miten lasten kyydit kouluun onnistuisivat. Ette voi miettiä tätä äidin puolesta kaikkea valmiiksi, hän saattaa ihan hyvin keksiä jonkun ratkaisun kyyteihin, vaikka teillä ei sellaista mieleen tule.

Lastevalvoja oli nimenomaan puhelimessa pyytänyt molempia miettimään erilaisia ratkaisuja joista sitten keskustelevat tuolla.

Joten kyllä se juuri on veljeni tehtävä.

Ap

Ei ole veljesi tehtävä miettiä äidin ratkaisuja vaan omiaan. Kummankaan ratkaisut eivät kuulu sinulle kuten on jo useampaan kertaan aiemmin todettu. Huolehdi sinä omasta perheestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.

Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.

Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.

Ap

Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.

Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.

Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.

Miksi ihmeessä ehdotat tätä näin päin että isä näkisi lapsiaan vain joinakin viikkoina 1-3 yötä? Varsinkin lunnlapset itse haluavat asua isällään? Eikö olisi ollut järkevänpi ehdottaa juuri toisinpäin?

Jos äiti olisi ollut hyvä äiti ja hänelle äitinä olisi kynnyskysymys tuo lähivanhemmuus niin juuri tätä ehdottaisin omalla kohdallani. Olen mies ja minulla on kaksi lasta. Eron sattuessa tärkeintä on, että vanhemmat eivät riitele lapsista. En suostuisi joka toinen viikonloppu isäksi, siitä tulisi omalta osaltani riita-asia, mutta lähivanhemmuus olisi puolestaan sellainen mistä voisin luopua, jos vain saisimme pidettyä hyvät välit.

On luonnonlaki että jompi kumpi joutuu joustamaan omien arvojen rajoissa. Meillä se olisin minä ja minä ehdotin kuten itse tekisin miehenä. Minun vaimoni on ollut 5 vuotta lasten kanssa kotona kaikkiaan. Ap ei ole näiden lasten isä eikä äiti, joten jätän omaan arvoon hänen arvelut siitä kumpi on läheisempi vanhempi. Se että alakouluikäiset lapset haluavat jatkaa asumista tutussa omakotitalossa kavereiden ympärillä ei ole mitenkään tavatonta, mutta lapset eivät pääsääntöisesti kanna vastuuta tuossa iässä vielä omasta kehityksestä ja suhteesta vanhempiinsa joten.. ihan syystä se ikäraja menee 12-vuotiaassa, milloin on kypsä itsenäisesti päättämään missä haluaa asua - ja ainahan nekään eivät mene niin kuin lapsi toivoo. Joku voi toivoa asuvansa alkoholistin luona jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.

Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.

Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.

Ap

Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.

Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.

Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.

Ja lisään vielä että veljesi tehtävä ei ole miettiä juurta jaksaen miten kaikki järjestyy. Hän voi tätä ehdottaa, ja sitten lastenvalvojan luona äiti miettii/miettivät yhdessä porukalla miten lasten kyydit kouluun onnistuisivat. Ette voi miettiä tätä äidin puolesta kaikkea valmiiksi, hän saattaa ihan hyvin keksiä jonkun ratkaisun kyyteihin, vaikka teillä ei sellaista mieleen tule.

Lastevalvoja oli nimenomaan puhelimessa pyytänyt molempia miettimään erilaisia ratkaisuja joista sitten keskustelevat tuolla.

Joten kyllä se juuri on veljeni tehtävä.

Ap

Veljesi tehtävä ei ole miettiä, miten äiti hoitaa oman osuutensa hänen ehdotuksesta. Veljesi voi ehdottaa jotain tapaa, ja siellä sitten mietitään ne ns. pikkuasiat, esim. koulukyydit.

Juu ei ole veljeni tehtävä olla kuskina mutta hän oli miettinyt tätäkin vaihtoehtoa siksi että jos se muuten onnistuisi niin hän olisi tuon verran valmis joustamaan. Mitä pahaa tässäkin nyt oli! Toki jos äidillä itsellään on joku muu parempi ratkaisu niin ilman miuta se varmasti kaikille sopii.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lasten hoito on pääasiallisesti ollut äidin vastuulla tähän asti niin on lapsille turvallisempaa että jatkuu näin. Veljelläsi ei ehkä ole realistista käsitystä siitä mitä lasten lähivanhempana olo tarkoittaa - eikä sinulla puolueetonta käsitystä siitä miten asiat perheessä oikeasti ovat. Eikä tarvitse ollakaan, sitä varten sinne lastenvalvojalle mennään.

Heillä on tietysti yhteishuoltajuus ja ovat molemmat hoitaneet ja huolehtineet lapsista yhtäpaljon.

Ero vasta edessä mutta nyt jo yhteishuoltajuus - tarkistapa nyt käsitteitä hieman! Miten vanhempainvapaat käytetty? Kumpi jäänyt kotiin?

Yleensä molemmat vanhemmat ovat automaattisesti lapsensa huoltajia , mitään käki ovat naimisissa. Avoliitossa jo ennen lapsen syntymää mies voi tunnustaa isyyden neuvolassa. Samassa yhteydessä yleensä sovitaan myös yhteishuoltajuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on veljesi joka jää yhteiseen kotiin asumaan eikä lapset ja lasten äiti?

Onko niin että lapset haluavat jäädä isälleen vain siksi että haluavat asua vanhassa kodissa? Jos näin on miksi juuri isä jää sinne asumaan?

Ihan yksinkertaisesti siitä syysyö että talo on veljeni oma.

Entisellä kodilla ei ole painoarvoa, vaan kumpi on hoitanut lapsia enemmän ja pitänyt perhevapaat.

Ap. veli on vahvoilla, jos hän on ollut pääasiallinen hoitaja ja pitänyt perhevapaat, jos toisin, silloin äiti vahvoilla. Kysymys on lapsen edusta, eikä onko se vanhemmille hyvä vai ei.

Ja miksi veljesi jäi entiseen kotiin asumaan?

Mun veljeni ratkaisi vastaavan ongelman ja muutti yhteisestä okt;sta lähellä olevaan asuntoon ja lssten äiti ja lapset jäivät entiseen taloon, näin lapsilla säilyi entinen koti ja kaverit.

Mietytyttää miksi ap. sotkeudut toisten asioihin. Onko veljesi jotenkin reppana tai se täällä mainittu mieslapsi?