Lue keskustelun säännöt.
Veljelläni ero edessä ja lapset haluaisivat
21.07.2019 |
Jäädä isänsä luokse asumaan (=nykyinen koti) veljen vaimo on tätä vastaan ja vaatii lapsia itselleen niin että veli näkisi heitä vain joka toinen viikonloppu.
Ovat menossa lastenvalvojalle asiaa selvittämään mutta veljeä hiukan ”pelottaa” voiko lasten äiti saada tahtonsa läpi?
Ei ole mitään alkoholisia tai väkivaltaa kummankaan puolelta ja lapset ovat alakouluikäisiä. Onko kenelläkään kokemuksia Miten asiat järjestyivät?
Kommentit (259)
Miten te tiedätte varmaksi, että äiti aikoo muuttaa 10km päähän? Etsisikö hän asunnon nykypaikkakunnalta, jos viikko-viikko toteutuisi? Vai onko se mahdotonta työn tms. takia? Miksi äiti ei ostaisi autoa, 10km lapsia voisi ihan hyvin viedä kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset jäivät erossa isälleen, joka jäi asumaan omakotitaloon. Lapset käyneet koulua siellä, joten luonnollista että jako kävi näin. Minä muutin takaisin kaksiooni vähän kauemmas. Ex-mies omistaa omakotitalon nykyään kokonaan koska lunasti minut siitä ulos. Minä taas ostin uuden auton, jolla lapsia kuskaillaan. Itse liikun julkisilla tai sitten tuolla "lasteni autolla" jos lapset ovat minulla. Miehen nykyisessä perheessä ei ole kuin yksi auto, joka on arkisin nykyisen puolisonsa käytössä. Auto on siis aina siellä missä lapsetkin. Kun esikoinen siirtyy yläkouluun niin tullaan todennäköisesti vaihtamaan toisin päin eli lapset tulevat minulle asumaan ja sitten hankittava vähän isompi asuntokin, autokin tulee silloin minulle. Onnistuu hyvin sillä sijoitin osakkeisiin rahat, jotka sain ex:ltäni erossa omakotitalon puolikkaastamme. Hän on aikeissa laittaa sen myyntiin ja ostaa tilalle kolmion sitten kun lapset muuttavat minulle. Oikein hyvin on toiminut, ei ole ollut riitaa lapsista eikä rahasta. Ero tuli koska totesimme että emme ole parhaita mahdollisia puolisoita toisillemme joten mitäs sitä sitten riitelemään. Luulisin että tuossa ap:n kysymässä tapauksessa painaa tuo omakotitalon jääminen miehelle sekä se, että hän on halukas ottamaan lapset itselleen. Ei se ole mitenkään varmaa että äiti saa lasten huoltajuuden jos riidaksi menee.
Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista.
Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.
Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50.
t. lähiäiti
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista.
Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.
Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50.
t. lähiäiti
Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.
He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.
Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.
Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten hoito on pääasiallisesti ollut äidin vastuulla tähän asti niin on lapsille turvallisempaa että jatkuu näin. Veljelläsi ei ehkä ole realistista käsitystä siitä mitä lasten lähivanhempana olo tarkoittaa - eikä sinulla puolueetonta käsitystä siitä miten asiat perheessä oikeasti ovat. Eikä tarvitse ollakaan, sitä varten sinne lastenvalvojalle mennään.
Heillä on tietysti yhteishuoltajuus ja ovat molemmat hoitaneet ja huolehtineet lapsista yhtäpaljon.
Ero vasta edessä mutta nyt jo yhteishuoltajuus - tarkistapa nyt käsitteitä hieman! Miten vanhempainvapaat käytetty? Kumpi jäänyt kotiin?
Mitä sinä sekoilet? Huoltajuusasiat sovitaan lapsen syntyessä, ei erotessa!
Porvoossa varmaan sitten tällainen huoltajuuslaki. Meillä muualla löytyy ihan googlettamalla laki lapsen elatuksesta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta, ja erotilanteista on siinä kyse. Nämä kolme ovat nimenomaan ne asiat jotka lastenvalvojan luona sovitaan.
Sinun mielestä avioliitossa keskenään olevilla vanhemmilla ei ole minkäänlaista huoltajuutta määriteltynä yhteiselle lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos veljesi on ollut hoitovapaalla ja huolehtinut lapsista kun he ovat olleet pieniä niin huoltajuus kuuluu hänelle ensisijaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten te tiedätte varmaksi, että äiti aikoo muuttaa 10km päähän? Etsisikö hän asunnon nykypaikkakunnalta, jos viikko-viikko toteutuisi? Vai onko se mahdotonta työn tms. takia? Miksi äiti ei ostaisi autoa, 10km lapsia voisi ihan hyvin viedä kouluun?
Tätä itsekin mietin. 10km ei ole matka eikä mikään, jos on auto tai bussit kulkevat. Ihan normi matka omalla paikkakunnalla, ei tuollaisen vuoksi koulua vaihdettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä veljesi ehdottamaan ex- vaimolle samaa sopparia kuin hän tarjosi veljellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te tiedätte varmaksi, että äiti aikoo muuttaa 10km päähän? Etsisikö hän asunnon nykypaikkakunnalta, jos viikko-viikko toteutuisi? Vai onko se mahdotonta työn tms. takia? Miksi äiti ei ostaisi autoa, 10km lapsia voisi ihan hyvin viedä kouluun?
Tätä itsekin mietin. 10km ei ole matka eikä mikään, jos on auto tai bussit kulkevat. Ihan normi matka omalla paikkakunnalla, ei tuollaisen vuoksi koulua vaihdettaisi.
Ruippuu ihan missä asuu. Kaikkialla ei bussit kulje ja kys. äidillä ei ole ap:n mukaan autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset jäi minulle, minä olen siis lähivanhempi. Isällään lapset on 2-3 päivää viikossa. Antaisin enemmänkin, mutta ei mies oikein ole eron jälkeen jaksanut ottaa enempää (eikä nyt hirveästi jaksanut ennen eroakaan, jos totta puhutaan). Vaihdot tehdään ihan miehen työvuorojen mukaan + lasten ikävä, mielipiteet, halut huomioiden - kohtuullisuuden rajoissa. Mutta siis ei sen ole pakko olla mikään joka toinen viikonloppu etän kannalta, voi olla myös esim. keskeltä viikkoa muutaman päivän ja viikottain. Toki tämä vaatii vanhemmilta hyvää yhteistyötä, joustavuutta ja lähekkäin asumista.
Viikko-viikko-asumista ei asiantuntijat oikein suosittele, joten itse kyllä pohtisin tarkkaan kenen haluja ja tarpeita siinä toteutetaan jos sellaista lähtee vaatimaan. Lapsilla on yleensä parempi olla yksi ns. tukikohta. Vaikka se etänkin koti on silti heidän koti myös.
Kun lapset on minulla niin kaipaavat toki isäänsä ja useinkin. Mutta heille on selvästi vielä vaikeampaa olla kauan isän luona ja minusta erossa, minä olen ollut heidän pääasiallinen huoltaja syntymästä saakka joten asia lienee ihan sen takia niin. Jos lapset on minulla 5 päivää niin se menee ilman suurempia takkuja, jos lapset on isällään 5 päivää niin kolmannen päivän kohdalla alkaa jo olla liian iso ikävä. Lapset on 7v ja 5v. Eli kyllä se on todella merkittävää kuka on ollut lasten pääasiallinen huoltaja ennen eroa, se on todella harvalla mennyt 50/50.
t. lähiäiti
Tuosta olen minäkin samaa mieltä että lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja sitten vierailisivat toisen vanhemman luona. Tässä nyt on vain se ongelma että lapset haluaisivat jäädä isän luokse vanhaa kotiin ja äidille tämä ei sovi missään tapauksessa.
He ovat jo olleet yhteydessä lastenvalvojaan puhelimitse ja sieltä käskettiin molempien miettiä erilaisia vaihtoehtoja joista sitten juttelevat kun sinne menevät.
Veljeni aikoo ehdottaa tuota että lapset olisivat äidillään joka 2. viikonloppu ja muutaman päivän viikolla niin että veljeni kuskaisi lapsia.
Mielestäni he ovat aika tasan hoitaneet lapsia, veljeni ehkä ollut hitusen enemmän osallistuva koska vaimo oli sairas lapsien syntymän aikaan.
Ap
Tämä kuulostaa hyvältä ratkaisulta, hyvä että veljesi on valmis joustamaan asioissa (kuskaus yms.) se on kuitenkin lastenkin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ja miten se lasten toive (= asua isällään) täyttyisi tässä ”ratkaisussa?”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ja lisään vielä että veljesi tehtävä ei ole miettiä juurta jaksaen miten kaikki järjestyy. Hän voi tätä ehdottaa, ja sitten lastenvalvojan luona äiti miettii/miettivät yhdessä porukalla miten lasten kyydit kouluun onnistuisivat. Ette voi miettiä tätä äidin puolesta kaikkea valmiiksi, hän saattaa ihan hyvin keksiä jonkun ratkaisun kyyteihin, vaikka teillä ei sellaista mieleen tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ei missään tapauksessa, jos äiti nyt jo ehdottaa vain että isä saisi nähdä lapsiaan pari krt kuussa niin tuo ei tule ikinä tapahtumaan.
Veljesi ehdotus taas on reilu kaikille osapuolille ja se on myös lasten tahto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ja miten se lasten toive (= asua isällään) täyttyisi tässä ”ratkaisussa?”
No lapset olivat alle 12-vuotiata, joten jätettäköön se AP:n veljen ja exänsä mietittäväksi.
Tässä kysyttiin ehdotuksia, ja minä annoin sellaisen. Lapset eivät valitettavasti aina pysty päättämään kaikkea omalta osaltaan, ja kovin pieninä eivät osaakaan ajatella kaikkea juurta jaksaen.
Kerroin miten itse tekisin, ei se välttämättä ole lasten mielestä juuri täydellinen ratkaisu, mutta parempi kuin vanhemmat ilmiriidoissa ja / tai isää nähdään vain joka toinen viikonloppu.
Kai ymmärrät, että lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien päätöksen. Jos on isoja erimielisyyksiä niin asia menee oikeuteen huoltajuuskiistana. Se ei ole lasten etu ikinä, jos molemmat vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsista. Joskus aikuisten sopu on parempi kuin lasten toiveen orjallinen noudattaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ja lisään vielä että veljesi tehtävä ei ole miettiä juurta jaksaen miten kaikki järjestyy. Hän voi tätä ehdottaa, ja sitten lastenvalvojan luona äiti miettii/miettivät yhdessä porukalla miten lasten kyydit kouluun onnistuisivat. Ette voi miettiä tätä äidin puolesta kaikkea valmiiksi, hän saattaa ihan hyvin keksiä jonkun ratkaisun kyyteihin, vaikka teillä ei sellaista mieleen tule.
Lastevalvoja oli nimenomaan puhelimessa pyytänyt molempia miettimään erilaisia ratkaisuja joista sitten keskustelevat tuolla.
Joten kyllä se juuri on veljeni tehtävä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Ja miten se lasten toive (= asua isällään) täyttyisi tässä ”ratkaisussa?”
No lapset olivat alle 12-vuotiata, joten jätettäköön se AP:n veljen ja exänsä mietittäväksi.
Tässä kysyttiin ehdotuksia, ja minä annoin sellaisen. Lapset eivät valitettavasti aina pysty päättämään kaikkea omalta osaltaan, ja kovin pieninä eivät osaakaan ajatella kaikkea juurta jaksaen.
Kerroin miten itse tekisin, ei se välttämättä ole lasten mielestä juuri täydellinen ratkaisu, mutta parempi kuin vanhemmat ilmiriidoissa ja / tai isää nähdään vain joka toinen viikonloppu.
Kai ymmärrät, että lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien päätöksen. Jos on isoja erimielisyyksiä niin asia menee oikeuteen huoltajuuskiistana. Se ei ole lasten etu ikinä, jos molemmat vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsista. Joskus aikuisten sopu on parempi kuin lasten toiveen orjallinen noudattaminen.
Sulle aikuisten sopu tarkoittaa siis, että äiti saa tahtonsa läpi. Huh mikä akka oikein olet.
Vierailija kirjoitti:
Kaikista paras ratkaisu lapsille on, että vanhemmilla on hyvät välit keskenään ja joustavasti tapaamisia pitkin viikkoa sen etävanhemmankin kanssa. Eli että olisi selvästi yksi koti, mutta kun lapsi vaikka tiistai-iltana puhuu ikävästä isiä tai äitiä kohtaan, niin toinen voi laittaa viestin että onko mitään menoa, jos X tulisi yökylään. Tämän lisäksi totta kai ne sovitut päivät. Pointti on, että vaikka ollaan erottu niin edelleen jaetaan se vanhemmuus ja ollaan liikaa miettimättä omia toiveita ja haluja. Laitetaan lapset edelle. Näin kun asiat ovat, niin on oikeastaan se ja sama kumpi on lähivanhempi. Tosin pienenä sivuhuomautuksena, että jos lapset ovat pieniä, niin olisi tärkeää että lähivanhempi on kuitenkin se joka heitä on eniten hoitanut, näin siis jos mietitään ja vain lasten kokemusta ja molemmilla vanhemmilla kaikki kunnossa.
Eli pointtini on, että kaikista isoin juttu mitä voit lapsille tehdä on kannustaa veljeäsi ja tämän exää hoitamaan keskinäisen suhteensa niin toimivaksi, että riitelyä tällaisista ei tule ja molemmat vanhemmat ovat tosiaan siellä ihan arjessa läsnä. Esim. huoltajuuskiistat ovat todella raskaita lapsille ja turhia, jos molemmat vanhemmat ovat täysipäisiä. Vanhemmat usein erotilanteessa keksittyvät liikaa omiin haluihinsa sen sijaan, että alkaisivat aidosti miettimään lastensa kokemusta ja toiveita.
Samaa mieltä. Älä sinä ainakaan kannusta tekemään lapsista riitakapulaa ja vänkäämään. Yhteishuoltajuus ja vuoroviikkosysteemikin toimiiihan mainiosti oman kokemukseni mukaan. Ollaan hyvissä väleissä exän kanssa, ei riidellä lasten nähden. Toisen luota on hieman pitempi matka kouluun ja toisen luota harjoituksiin, kumpikin kuskaa ja auttaa toista sen minkä tarvitsee. Enemmän lapsia hyödyttää olla sovussa ja toimia aikuismaisesti. Sinusta tulee pikkuisen käsitys, että yrität syrjäyttää äidin lasten elämästä ja se ei liene kovinkaan fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä olisin kaivannut ratkaisuja siihen että voisin kertoa millaisia asumisjärjestelyitä muut ovat tehneet erotessa jos näistä löytyisi joku ratkaisu veljellenikin.
Veljeni on nyt miettinyt että jos lapset olisivat äidillään joka 2. Viikonloppu ja arkisin 2-3 päivää jolloin veljeni voisi kuitenkin kustata lapsia kouluun ja koulun jälkeen he voisivat jäädä suoraan harrastukseensa ja sitten veli veisi heidät äidilleen. Haastetta tässä on muös se ettei äidillä ole autoa.
Lapset haluaisivat ehdotyomasti jatkaa samassa koulussa ja mahdollisimman samanlaisesti kun ennen eroakin.
Ap
Eron keskellä ihmiset harvoin ovat omia itsejään. Jos äiti on ollut hyvä äiti ja ei ole yhdessäolon aikana ollut luonteeltaan riitelyyn taipuvainen, niin ehdottaisin miehenä hänelle lähivanhempana oloa (jos se lähivanhemmuus on hänelle kynnyskysymys), niin että minulle lapset tulisivat joka viikko 1-3 arkiyötä ja tämän lisäksi joka toinen viikonloppu. Noita arkiöitä voisi yhdessä sopia joustavasti, niin että yhtenä viikkona 1 yö ja toisena 2 yötä. Tämän lisäksi voitaisiin kuunnella lasten toiveita, jos tulee ikävää tms.
Se että äiti muuttaa 10km päähän ei ole tuolle este eikä sen vuoksi täydy koulua vaihtaa. Äiti hoitaa lapselle joko kyydin tai bussikortin. Alakouluikäiset kyllä osaavat jo bussilla kulkea kouluun. Äidin koti olisi se pääkoti, mutta isän luona oltaisiin usein ja joustavasti.
Näin siis minä tekisin, se on toki eri asia mitä veljesi ehdottaa. Minä itse pyrkisi mahdollisimman paljon sellaiseen järjestelyyn, että kommunikointi säilyisi hyvänä ja lapsilla olisi hyvä olla.
Miksi ihmeessä ehdotat tätä näin päin että isä näkisi lapsiaan vain joinakin viikkoina 1-3 yötä? Varsinkin lunnlapset itse haluavat asua isällään? Eikö olisi ollut järkevänpi ehdottaa juuri toisinpäin?
Ja miten lapsen paras on se että heiltä riistetään toinen vanhempi ja annetaan heidän nähdä vain pari kertaa kuussa? Ja varsinkin tässä tapauksessa ap kertoi että lapset haluavat jäädä isälle.