Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

Olisivat edes rehellisiä nuo jauhajat! Minä kun olin 80-luvulla lukiossa, kaikki oli paljon helpompaa ja rennompaa - yo-kirjoituksista lähtien (juu, varmasti tuo reaalin pilkkominen on helpottanut asioita), ja kilpailu niin lukio- kuin jatko-opiskelupaikoista oli paljon vähäisempää kuin nykyään. Tai ei niin hirveän raadollista.

Mitä olen omia lukiolaisiani ja heidän kavereitaan seurannut, nykyään mennään veren maku suussa, ja jo lukion alussa pitäisi tietää, mitä aineita kirjoittaa ja miten ne vaikuttavat jatko-opintoihin, ja kaikesta pitää kirjoittaa L. Mieluiten täysin pistein, että varmasti pääsee haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan. Ja se pitkä matikka olisi ihan ehdoton, vaikka mitä haet lukion jälkeen lukemaan. Tietysti voi myös sluibailla lukion, jos ei ole kovin kunnianhimoisia jatkosuunnitelmia, mutta moni tuntemani nuori haluaa menestyä lukiossa ja jatko-opinnoissaan.

Aivan sairasta touhua - en varmasti pärjäisi nykylukiossa, ja aikanani olin hyvä oppilas, sain hyvät yo-paperit stipendein ja kehuin, ja jatko-opiskeluihinkin oli suht helppo päästä, vaikka lukiossa ei ollut vielä hajuakaan, mitä halusin opiskella. Pari vuotta pystyi hyvin pitämään väliä, käydä töissä ja miettiä tulevaisuuttaan. Ai niin, ja heti kun kirjoitukset oli ohi, ilmoittauduttiin työkkäriin ja alettiin saada työttömyyskorvauksia.

Oli se niin kauheen vaikeeta mun nuoruudessani... :D

Yliopisto-opiskelu on helppoa, helpottuu koko ajan. Jos katsotte jotain 80-luvun tenttejä, niin vaatimustaso oli ihan toista.

Opiskelin nelikymppisenä 2011-2014 tutkinnon yliopistossa ja oli se helppoa. Ei se tuhat sivua mitään tenttiin tee, kun niistä pääsee jauhamalla scheissea läpi. Kirjan otsikot vilkaisee parissa tunnissa, niin napsuu tentistä vähintään kolmonen.

Nuoria puolustaakseni täytyy sanoa, että ei se masentuminen ole yleistä. Suurin osa menee hyvällä fiiliksellä, touhuaa opiskeluelämänjuttuja, käy osa-aikatöissä. Se on pieni ryhmä, joiden kuuppa ei kestä.

Vierailija kirjoitti:

Olisivat edes rehellisiä nuo jauhajat! Minä kun olin 80-luvulla lukiossa, kaikki oli paljon helpompaa ja rennompaa - yo-kirjoituksista lähtien (juu, varmasti tuo reaalin pilkkominen on helpottanut asioita), ja kilpailu niin lukio- kuin jatko-opiskelupaikoista oli paljon vähäisempää kuin nykyään. Tai ei niin hirveän raadollista.

Mitä olen omia lukiolaisiani ja heidän kavereitaan seurannut, nykyään mennään veren maku suussa, ja jo lukion alussa pitäisi tietää, mitä aineita kirjoittaa ja miten ne vaikuttavat jatko-opintoihin, ja kaikesta pitää kirjoittaa L. Mieluiten täysin pistein, että varmasti pääsee haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan. Ja se pitkä matikka olisi ihan ehdoton, vaikka mitä haet lukion jälkeen lukemaan. Tietysti voi myös sluibailla lukion, jos ei ole kovin kunnianhimoisia jatkosuunnitelmia, mutta moni tuntemani nuori haluaa menestyä lukiossa ja jatko-opinnoissaan.

Aivan sairasta touhua - en varmasti pärjäisi nykylukiossa, ja aikanani olin hyvä oppilas, sain hyvät yo-paperit stipendein ja kehuin, ja jatko-opiskeluihinkin oli suht helppo päästä, vaikka lukiossa ei ollut vielä hajuakaan, mitä halusin opiskella. Pari vuotta pystyi hyvin pitämään väliä, käydä töissä ja miettiä tulevaisuuttaan. Ai niin, ja heti kun kirjoitukset oli ohi, ilmoittauduttiin työkkäriin ja alettiin saada työttömyyskorvauksia.

Oli se niin kauheen vaikeeta mun nuoruudessani... :D

Kerro minulle sitten samalla, miksi osaamisen taso on laskenut. Ts. englantia lukuunottamatta 80-luvulla ylppärit oli paljon vaikeammat kuin nykyään. Itse näen ongelmana nämä kaksi asiaa:

- ei hyväksytä enää sitä, että turha painostus ei tee hyviä oppimistuloksia. Esimerkiksi kuuden tunnin -kokeet alusta asti eivät edusta mitään. Turhaa ajankäyttöä ja kiusaamissta. Ennen se eka kuuden tunnin -koe eli ylppäreitä vastaava tehtiin prelissä abibuonna. Sama koskee kaikenlaisia höpöhöpötutkimuksia, joita tungetaan pilvin pimein nuorille käsiin. Liika on liikaa ja oppiminen kärsii. Ennen otettiin rennommin, käytiin koulua, tehtiin läksyt, pidettiin tunnin koe, ja asiat opittiin paremmin.

- oppilaiden kyky oppia on laskenut. Ennen nuori kävi koulua, teki koulujuttuja ja hengasi kavereiden kanssa. Ehkä vilkaisi uutiset perheen kanssa illalla, suurin osa ei. Nykyään tietoa ja virikettä puskee niin monikanavaisesti joka paikasta, että aivot ei kestä. Se on vähän kuin  tietokoneen keskusmuisti, jossa surisee monta peliä samaan aikaan yhden sijasta ja tästä johtuen ei asioita pystytä enää oppimaan niin hyvin. Tämä taas johtaa paineeseen ja stressiin, kun yrityksestä huolimatta asiat tuntuu vaikeilta. Ne tuntuu vaikeilta, koska ihmisen kapasiteetti on rajallinen ja sitä revitään liikaa joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Yliopisto-opiskelu on helppoa, helpottuu koko ajan. Jos katsotte jotain 80-luvun tenttejä, niin vaatimustaso oli ihan toista.

Opiskelin nelikymppisenä 2011-2014 tutkinnon yliopistossa ja oli se helppoa. Ei se tuhat sivua mitään tenttiin tee, kun niistä pääsee jauhamalla scheissea läpi. Kirjan otsikot vilkaisee parissa tunnissa, niin napsuu tentistä vähintään kolmonen.

Nuoria puolustaakseni täytyy sanoa, että ei se masentuminen ole yleistä. Suurin osa menee hyvällä fiiliksellä, touhuaa opiskeluelämänjuttuja, käy osa-aikatöissä. Se on pieni ryhmä, joiden kuuppa ei kestä.

No eihän ole mikään pieni ryhmä. Tuossa jutussa juuri sanotaan, että kolmannes yliopisto-opiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista, ja määrä on kasvussa.

Ps. Muista että kaikki eivät opiskele samaa alaa kuin sinä. Esim. meillä ei todellakaan pääse tenteistä läpi "jauhamalla scheissea", eikä ole edes läheskään vaikein ala kyseessä.

/99

Vierailija kirjoitti:

Moniko muistaa kun silloin nuorena opinto-oikeus oli rajattu 5-7 vuoteen, jonka jälkeen lennät yliopistolta ulos.

Toivottavasti et juuri epäonnistu kursseissa, tulee aika kiire muuten..

TTKK:lla (TTY) oli jo ysärillä käytäntö että opinnot vanhenivat kymmenessä vuodessa. Eräs ex-kollega jäi tähän kierteeseen, aloitti kasarin lopussa opinnot, kirjoittipa dippatyönkin mutta kun piti valmistua niin kävi ilmi että muutama kurssi oli vanhentunut -> uusimaan. Ja sitä mukaa kun sai uusittua (laiskasti) lisää kursseja vanheni ja lopulta antoi asian olla.

Ei ole toistaiseksi valmistunut vaikka määrällisesti opintoviikkoja oli +200, jäi ikiteekkariksi. Tosin viimeisen päälle monitaitoinen ja innovatiivinen sellainen eikä ole duuniin pääsy/hommien hoitaminen jäänyt tittelistä kiinni.

Mun isä on just näitä. Hän kätevästi aina unohtaa, että häneltä jäi lukion kesken ja koulutus on joku jo lopetettu amiksen vastine 40 vuoden takaa ja asui vanhemmillaan koko opiskeluajan. Sitten hän arvostelee, kun mun opinnot etenee niin hitaasti (ja paskat etenee, oon valmistumassa puoli vuotta tavoiteaikaa edellä) ja miksi mulla ei ole työtä tiedossa, kun kyllä hänen opiskeluaikanaan oltiin kolmessa vuodessa ulkona kouluista ja sitten heti töihin ja oon vaan laiska, kun on mennyt jo 4 vuotta eikä vieläkään oo gradu kasassa. Ja se työ pitäis olla mielellään jo nyt ja samalla opiskella tätä tahtia, että päivät koulussa, illat töissä ja esseet ja tenttiin luvut ilmeisesti vasemmalla kädellä yöllä töiden jälkeen. Ei kiitos, mun homma on nyt opiskella mahdollisimman hyvin, ehdin töissä olla vielä lähemmäs 40 vuotta tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin selittävä tekijä saattaa olla ns. liiallinen mielikuvallisuus, joka siis tarkoittaa sitä, että liian monilla on väärät mielikuvat itsestä, toisista, maailmasta ja elämästä ylipäätään. Tosiasia on se, että vain harvat voivat olla niitä akateemisia huippuja ja menestyjiä ja hyvä niin. Ahdistus saattaa liittyä myös ajatukseen omasta luuseriudesta, mikäli ei saa tarpeeksi hyviä numeroita, tarpeeksi hyviä todistuksia jne.- opiskelija/oppilas vetää johtopäätöksen omasta huonoudestaan. Häpeä lamauttaa ja ahdistaa: "Kyllähän nyt minun pitäisi pystyä parempaan, olen niin hyvä ja ainutlaauinen, kuten vanhemmat aina sanoivat" - jälleen siis pelkkä mielikuva, eikä mikään totuus, "totuus" kun enemmänkin on , että olet vain älyllisesti keskinkertainen. Tuskin kukaan meistä juoksee yhtä lujaa kuin Usain Bolt, vaikka kuinka treenaisi, samoin on asian laita akateemisessa maailmassa, näin ollen pitäisi pystyä tyytymään ja olemaan itselleen armollisempi, eikä kokea ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää heti, mikäli jokin tenteistä nyt sattuu menemään "vain" ykkösellä läpi. Todellinen sota kuitenkin elämässä käydään niiden luetosalien ulkopuolella. 

Ps: ihmiset tuntuvat olevan jotenkin ihan sekaisin jokaisella elämän osa-alueella.

Olen vahvasti samoilla linjoilla. Nykyisin nuorilla pakka meinaa levitä opiskelu ja työelämässä, joten nyt ei ole kyse koulutuksen vaativuuden noususta. Mielestäni oikean juurisyyn ymmärtäminen on tämän yhteiskunnan kannalta yksi merkittävimmistä tekijöistä, koska vasta tuon jälkeen päästään miettimään oikeita toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Ilman mitään tutkimustulosta, jatkan lainatun tekstin vättämää. Minun nuoruudessani (70-luvulla syntynyt) nuoret kapinoivat "rötväämällä, juhlimalla, yms." Tuntuu että nykyinen nuoriso kapinoi "paremmuuden patsastelulla", eli yritetään nostaa itseä jalustalle huolestumalla kilpaa kaikesta ja tekemällä kaiken paremmin. Lopputulos on sitten sen, että missään ei oikein tunnuta onnistuvan ja ahdistus sen kuin kasvaa. 

Itse ja ystäväni vietimme railakkaan nuoruuden, mutta silti jokainen on sijoittunut hyvin työelämässä ja muussakin elämässä. Minusta on surullista että nykyinen koulutusmalli on lähtenyt siirtymään Japanin linjalle, jossa on hyvin verinen kilpailu koulutuspaikoista. Työelämässä todistusten arvosanoilla ei todellisuudessa ole oikeastaan mitään merkitystä. Tuolloin vaikuttaa enemmän henkilön persoona ja se kuinka hyvin saa työt hoidettua (= hyvillä arvosanoilla varustettu MT-potilas ei ole aina paras vaihtoehto).

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Sain noin 1150 mk opintotukea ja asumislisää, vuokraan meni solussa noin 600 mk, nousi tosin neljässä vuodessa 850 mk. Eli kyllä olisi pärjännyt nippanappa peruselämisen, mutta ns paskahommia (parhaimmillaan kolme hommaa samaan aikaan, viikonloppuisin hommasta toiseen kiitäen väh 12h päiviä) oli tehtävä jotta pystyi kustantamaan opiskelutarvikkeet.

Ei se opiskelu oikeasti ole mitään niin hirmuisen rankkaa, mitä siitä väitetään sen olevan. Täysipäiväinen opiskelija saa oikeasti aikatauluttaa todella vapaasti opintonsa ja n. 20h viikottaisella työllä yliopisto-opinnoista selviää kyllä. Lisäksi saa valita ihan vapaasti, koska opiskelee.

Meillä tosin on todella paljon pakollisia läsnäoloja koululla, mikä on p*rseestä. Mutta se on huono puoli lähinnä siksi, että olen töissä enkä haluaisi tuhlata työaikaa turhilla luennoilla istumiseen.

Itse siis opiskelen yliopistossa tällä hetkellä, koko ajan olen ollut täysipäiväisesti töissä. Lomaa ei ole ollut, sillä kesät painetaan opintoja siinä, missä muukin aika vuodesta. Näillä näkymin valmistun tavoiteajassa. Totta, välillä paine on ollut kova ja on tullut itkettyäkin, että miten tuosta selviää, mut ne on hetkellisiä notkahduksia, joista noustaan.

Opiskelija, joka oikeasti saa opinnoistaan burn outin ei ole mitenkään kykenevä työelämään, jossa vaatimukset ihan oikeasti on paljon kovemmat. Jos opiskeluista sairastuu, niin kannattaisi myöntää, et kapasiteetti ei vaan riitä ja antaa tilaa niille, jotka kykenevät oikeasti suht löysähkön tutkinnon saamaan kasaan ja hankkia itselleen amistutkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Ei pidä paikkaansa! Ennen opintotuen korotusta 2008 opintoraha oli korkea-asteella 259 euroa ja asumislisä korkeintaan 201 euroa, opintolaina 250e/kk. Miinus ennakonpidätys. Nykyäänhän opintorahan ennakonpidätystäkään ei enää tehdä. Opintoraha on nykyään 250 euroa, lisäksi normaali asumistuki ja laina 650e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Sain noin 1150 mk opintotukea ja asumislisää, vuokraan meni solussa noin 600 mk, nousi tosin neljässä vuodessa 850 mk. Eli kyllä olisi pärjännyt nippanappa peruselämisen, mutta ns paskahommia (parhaimmillaan kolme hommaa samaan aikaan, viikonloppuisin hommasta toiseen kiitäen väh 12h päiviä) oli tehtävä jotta pystyi kustantamaan opiskelutarvikkeet.

Ok, kiva jos löysit paskahommia 90-luvun laman aikaan, mutta voi sanoa että jopa noiden löytäminen oli erittäin vaikeaa (ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella). Vai väitätkö että nykyisin on vaikeampaa saada töitä kuin 90-luvun lamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Ei ollut. Opintotuki uudistui -92, ja en koskaan joutunut ottamaan lainaa siitä lähtien. Sitä ennen 90-91 otin kxllä. Mutta opintojeni aikana -92-97 tuki oli sellainen, että sillä pärjäsi jopa Helsingussä, toki niukasti mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Moniko muistaa kun silloin nuorena opinto-oikeus oli rajattu 5-7 vuoteen, jonka jälkeen lennät yliopistolta ulos.

Toivottavasti et juuri epäonnistu kursseissa, tulee aika kiire muuten..

Tämäkin rajaus on ollut jo 15 vuotta, eli ei koske vain nuoria. Käytännössä ketään ei heitetä minnekään, vaan opinnot saa kyllä suorittaa, jos esittää järkevän ohjelman etenemisestä. Opintoajat eivät ole laskeneet, vaan ovat edelleen keskimäärin 7 vuotta. Käytännössä opinnot (maisteri) saavat kestää siis sen 9 vuotta, jos pari vuotta pitää vapaata syystä tai toisesta. Ei mielestäni kohtuutonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Ei ollut. Opintotuki uudistui -92, ja en koskaan joutunut ottamaan lainaa siitä lähtien. Sitä ennen 90-91 otin kxllä. Mutta opintojeni aikana -92-97 tuki oli sellainen, että sillä pärjäsi jopa Helsingussä, toki niukasti mutta kuitenkin.

Joo, korotus varmasti helpotti elämää, mutta se koski ainoastaan korkeakouluopiskelijoita.  Esimerkiksi perus-inssilinjalla ollessani sain jatkaa kituuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Ei ollut. Opintotuki uudistui -92, ja en koskaan joutunut ottamaan lainaa siitä lähtien. Sitä ennen 90-91 otin kxllä. Mutta opintojeni aikana -92-97 tuki oli sellainen, että sillä pärjäsi jopa Helsingussä, toki niukasti mutta kuitenkin.

Joo, korotus varmasti helpotti elämää, mutta se koski ainoastaan korkeakouluopiskelijoita.  Esimerkiksi perus-inssilinjalla ollessani sain jatkaa kituuttamista.

Pitää tehdä yllä olevaan korjaus. En kylläkään kituuttanut, vaan nostin opintolainaa koko opiskeluajan ja nautin elämästäni. Nuo vuodet ovat olleet tähän mennessä parhainta aikaa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko muistaa kun silloin nuorena opinto-oikeus oli rajattu 5-7 vuoteen, jonka jälkeen lennät yliopistolta ulos.

Toivottavasti et juuri epäonnistu kursseissa, tulee aika kiire muuten..

Tämäkin rajaus on ollut jo 15 vuotta, eli ei koske vain nuoria. Käytännössä ketään ei heitetä minnekään, vaan opinnot saa kyllä suorittaa, jos esittää järkevän ohjelman etenemisestä. Opintoajat eivät ole laskeneet, vaan ovat edelleen keskimäärin 7 vuotta. Käytännössä opinnot (maisteri) saavat kestää siis sen 9 vuotta, jos pari vuotta pitää vapaata syystä tai toisesta. Ei mielestäni kohtuutonta.

On tai ei niin kannattaa huomata että jopa hallituksessa on muutama ikiopiskelija, ja eduskunnassa vielä enemmän, jotka ei uuden systeemin mukaan saisi/olisi saaneet roikkua yliopistossa kirjoilla vuosikymmeniä odottamassa inspiraatiota opiskelun jatkamiselle. Huomaa kyllä että itselle sallitaan erivapauksia ja muut pakotetaan putkeen josta ei ole lupaa poiketa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan pärjäsi opintotuella jota ei ole korotettu vuosikymmeniin. Kiitos Sipilän hallituksen se on nyt pienempi kuin koskaan ja yhä suurempi määrä sysätään opiskelijalle pakkolainaksi.

Älä viitsi laukoa epätotuuksia. 90-luvulla opiskellessa oli pakko ottaa opintolainaa, koska opintotuki + asumistuki yhteensä riittivät juuri ja juuri vuokraan. Sosiaalitoimistokin laski lainan tuloksi, eli tuoltakaan ei irronnut mitään jos et nostanut lainaa. Töitähän ei 90-luvun lamassa ollut edes opiskelijan helppo saada.

Ei ollut. Opintotuki uudistui -92, ja en koskaan joutunut ottamaan lainaa siitä lähtien. Sitä ennen 90-91 otin kxllä. Mutta opintojeni aikana -92-97 tuki oli sellainen, että sillä pärjäsi jopa Helsingussä, toki niukasti mutta kuitenkin.

Se muuten johtui Helsingin tuolloin suht matalista vuokrista.

"Vuosikeskivuokra on vuodesta 1990 kohonnut varsin paljon: vuonna 1990 vapaa-rahoitteisten asuntojen vuoden 2012 ta-soon deflatoitu kuukausikeskivuokra oli7,78 euroa neliöltä, vuonna 2000 se oli12,72 euroa/m2ja vuonna 2012 16,04 eu-roa/m2. Ara-asuntojen kuukausikeski-vuokra vuonna 2012 oli 11,13 euroa neliöl-tä, vuonna 2000 se oli 8,96 euroa ja vuonna1990 6,05 euroa/m2vuoden 2012 tasoondeflatoituna."

https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/14_01_07_Tilastoja_39…

Mä en ymmärrä sitä, kun puhutaan, että korkeakouluopiskelijoiden pitäisi lomailla koko kesä. Jos kesäloma alkaa toukokuun puolessa välissä ja syyslukukausi alkaa syyskuun alussa, niin miksei voi olla töissä vaikka kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin? Jäähän siinä 4 viikkoa lomaa. Lisäksi korkeakoulussa opiskelijoilla on yleensä 3-4viikkoa joululomaa, ja keskellä lukuvuotta viikkoja, jolloin on lähippetustunteja vain 2-3 päivänä viikossa.

Sitä paitsi, kesäloma on hyvä aika kerryttää työkokemusta. Olisihan se aika erikoista, jos yliopistosta valmistuu 23-24-vuotiaita maistereita, jotka eivät ole koskaan olleet missään töissä.