Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

En oikein ymmärrä miksi tätä on alapeukutettu. On tosiasia, että meidän AMK-tasoisessa hoitoalan koulutuksessa ei tarvinnut lukea yhtään kirjaa. Joissakin kursseissa annettiin muutama luku jostain isommasta kirjasta luettavaksi, mutta tenteistä pääsi läpi lukemattakin. Itsekin valmistuin 3.75 keskiarvolla lukematta mitään kouluajan ulkopuolella, mitä nyt joihinkin tentteihin kävin netissä läpi opettajan antamat diat. Verrattuna aiempiin yliopisto-opintoihin, joissa sentään ei kirjatenttejä saanut parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi lukematta, tämä koulutus oli todella helppo. Opinnäytetyö tehtiin parityönä. Vaikeaa tämä ei ollut, vaikka miten päin asiaa katsoisi, eikä meidänkään koulutuksesta ensimmäisen vuoden jälkeen kukaan lopettanut tai valittanut väsymystä.

Vaikeuksia varmasti on joillakin, mutta eivät ne opiskelun vaativuudesta johdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ainakin raastaa sivusta seurata kuinka oma opisleija-lapseni oli aivan poikki ja silminnähden loman tarpeessa keväällä koulun päättymisen aikoihin. Kesätyöt alkoivat heti ja loppuvat kun koulu alkaa. Koko kesä menee töissä. Työn suhteen ei voi yhtään nykyään nirsoilla tai ruveta sanelemaan ehtoja.

Niin totta! Omani aloitti työt vuosi sitten, välissä 5 vuotta ilman lomaa. Nyt 1. loma.

Ei ole opiskelijoilla helppoa.

Voi voi, no mitä sitten? AIVAN samanlaista se oli 10-20-30 vuotta sitten.  Vieläkin muistaa hyvin sen autuuden, kun sai ensimmäisen palkallisen loman.

Vierailija kirjoitti:

Opintotukikuukausien vähäinen lukumäärä ja jako erikseen alempaan ja ylempään tutkintoon, liian paljon lainaa ja liian vähän varsinaista opintotukea ja suoritusvaatimukset. Siinä ne pääasialliset syyt.

Mietin myös itse tuota, että miksi ihmeessä sekä alempaan että ylempään tutkintoon opiskeluoikeuden saanut opiskelija ei voi käyttää maisterin tukikuukausia alemman tutkinnon suorittamiseen. Teoreettisesti ajatellen mausteista voisi hyvin siirtää osan kandin suorittamiseen, ja maisteritukikuukausin loputtua opiskelija siirtyisi omakustanekseen malliin.

Myös opintokokonaisuuksien kasaaminen ajoissa pakollisiin suoritettaviin voi olla aikaa vievää, jos opiskelija suhaa sinne ja tänne opinnoissaan kokeillen yhtä sun toista. Yliopistossa voi mennä tosi hyvin, mutta pahimmassa tapauksessa voi onnistua pilaamaan koko homman.

Kannattaa oikeasti toppuutella nuorta ja käydä läpi, mitä oikeasti se yliopisto on. Yliopiston ei pitäisi kenties olla niin normi kaikille, vaan nimensä mukaisesti ylin opisto.

Kokemuksestani tiedän, että hullua on meno. Mutta, kuten sanottu, kannattaa miettiä ainakin kaksi kertaa, ennen kuin päättää ryhtyä opintoihin YLIOPISTOSSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

En oikein ymmärrä miksi tätä on alapeukutettu. On tosiasia, että meidän AMK-tasoisessa hoitoalan koulutuksessa ei tarvinnut lukea yhtään kirjaa. Joissakin kursseissa annettiin muutama luku jostain isommasta kirjasta luettavaksi, mutta tenteistä pääsi läpi lukemattakin. Itsekin valmistuin 3.75 keskiarvolla lukematta mitään kouluajan ulkopuolella, mitä nyt joihinkin tentteihin kävin netissä läpi opettajan antamat diat. Verrattuna aiempiin yliopisto-opintoihin, joissa sentään ei kirjatenttejä saanut parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi lukematta, tämä koulutus oli todella helppo. Opinnäytetyö tehtiin parityönä. Vaikeaa tämä ei ollut, vaikka miten päin asiaa katsoisi, eikä meidänkään koulutuksesta ensimmäisen vuoden jälkeen kukaan lopettanut tai valittanut väsymystä.

Vaikeuksia varmasti on joillakin, mutta eivät ne opiskelun vaativuudesta johdu.

Nyt jo eläkkeellä oleva sairaanhoitaja äitini kyllä joutui lukemaan kirjoja opiskellessaan opistossa sairanhoitajaksi. Mihin amk oppimateriaalit ovat kadonneet?

Yliopisto-opinnot ei sinänsä ole mikään kansalaisoikeus. Kaikista ei siihen ole. Ei sen takia pidä vaatimustasoa laskea, että kaikki eivät selviä. Muulla käytäntö on sitäkin, että sisään otetaan suuri määrä opiskelijoita, joista osa sitten tippuu kyllä pois, kun ei selviä opinnoista. Motivaatio opiskellakin oli opiskelijoilla kyllä sitten huomattavasti korkeammalla kuin suomalaisopiskelijoilla.

Tuo pääsykoeuudistus ainakin stressaa itseäni. Olen nyt hakenut pari kertaa yliopistoon ja pelkään etten tule sinne koskaan pääsemään, kun todistus ei ole niin hyvä, että pääsisin sillä. Oli nytkin lähellä, että olisin päässyt kun koe meni ihan hyvin, mutta näköjään aika loppuu kesken. En minä silti mitään huippupapereita koskaan saisi ja korotukset eivät tuo ratkaisevaa hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen työn ohessa toista AMK-tutkintoa, edellisen AMNK:n jälkeen on opiskeltu yksi DI ja yksi arskatutkinto.

Se mikä eroaa 20 vuoden takaiseen on "jumalaton nysvääminen", kaikenlaisten rapsaselkkareiden pitää olla tietyn pituisia ja NÄKÖISIÄ, vaikka itse (insinööri)asia olisi suht nopea ja yksinkertainen. Esim joku automaation FBD-ohjelman toteutus on suht nopea, mutta auta armias, rapsaan käytetty aika on 5-6x itse ohjelmaan verrattuna. Joten tavallaan ymmärrän "ensikertalaisia", jos ovat työtaakan alla. Minä sentäs pystyn loikkimaan aika paljon vapautuksien kera ylitse, mutta silti nämä muutama kiertämätöntä kurssia tuottavat aika helkutisti hommia.

Ai mikäkö on peruste tuohon rapsanysväilyyn - "koska insinöörin pitää osata tehdä selkeitä raportteja....", jepjep, 20 vuotta ollut alalla ja olenkohan tasan kerran joutunut kirjoittamaan ns tämän detaljitason "rapsaa" (ja sekin oikeasti ns akateeminen tutkimuspaperi kuin varsinainen raportti...)

Meillä taas yhtiön raportointikieli on englanti ja raportteja joutuu kirjoittamaan. Opiskellessa ei voi tietää mihin päätyy töihin. Tämänkin yhtiön raportointikieli oli aikoinaan suomi, sitten yhtiön osti ulkomainen toimija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen työn ohessa toista AMK-tutkintoa, edellisen AMNK:n jälkeen on opiskeltu yksi DI ja yksi arskatutkinto.

Se mikä eroaa 20 vuoden takaiseen on "jumalaton nysvääminen", kaikenlaisten rapsaselkkareiden pitää olla tietyn pituisia ja NÄKÖISIÄ, vaikka itse (insinööri)asia olisi suht nopea ja yksinkertainen. Esim joku automaation FBD-ohjelman toteutus on suht nopea, mutta auta armias, rapsaan käytetty aika on 5-6x itse ohjelmaan verrattuna. Joten tavallaan ymmärrän "ensikertalaisia", jos ovat työtaakan alla. Minä sentäs pystyn loikkimaan aika paljon vapautuksien kera ylitse, mutta silti nämä muutama kiertämätöntä kurssia tuottavat aika helkutisti hommia.

Ai mikäkö on peruste tuohon rapsanysväilyyn - "koska insinöörin pitää osata tehdä selkeitä raportteja....", jepjep, 20 vuotta ollut alalla ja olenkohan tasan kerran joutunut kirjoittamaan ns tämän detaljitason "rapsaa" (ja sekin oikeasti ns akateeminen tutkimuspaperi kuin varsinainen raportti...)

Meillä taas yhtiön raportointikieli on englanti ja raportteja joutuu kirjoittamaan. Opiskellessa ei voi tietää mihin päätyy töihin. Tämänkin yhtiön raportointikieli oli aikoinaan suomi, sitten yhtiön osti ulkomainen toimija.

...20 vuotta työkielenä ollut englanti, deutsch auch et francais aussi.

Ja kandee hankkiutua hommiin jossa voi pistää asiat max 5 slidelle, 3 bullettia per slide.

Yliopistotutkinnon työllistävyys on romahtanut. 70-luvulla ministeriöistä soiteltiin laitokselleni ja kyseltiin milloin valmistuu uusia maistereita heille hyväpalkkaisiin vakitöihin. Nykyään valmistuneet joutuvat kyntämään vuosikausia paska- ja pätkäduuneissa tai kokonaan ilman töitä. Ja työpaikan pohjustaminen täytyy aloittaa tietenkin opiskeluaikana hankkimalla oman alan kokemusta koska ilman sitä on työmarkkinoilla toivottomassa tilanteessa. Tähän vielä vuosia kestävä stressi toimeentulosta. Tällaiset olosuhteet, joista hyväosaiset oikeistolaiset eivät tajua mitään aiheuttaa järjetöntä stressiä, ahdistusta ja mielenterveysongelmia nykyopiskelijoille.

Aikaisemmin oikiksessa luettiin 1000 sivua per kurssi.

Koska opintotahtia on tiivistetty, yhdistellään kursseja ja kirjoja luetaan niin, että on 3000 sivua per kurssi.

Samanlaistahan se on kuin 50-luvulla joo... Silloin oli immateriaalioikeudet, eläinoikeudet ja EU-lainsäädäntö yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

En oikein ymmärrä miksi tätä on alapeukutettu. On tosiasia, että meidän AMK-tasoisessa hoitoalan koulutuksessa ei tarvinnut lukea yhtään kirjaa. Joissakin kursseissa annettiin muutama luku jostain isommasta kirjasta luettavaksi, mutta tenteistä pääsi läpi lukemattakin. Itsekin valmistuin 3.75 keskiarvolla lukematta mitään kouluajan ulkopuolella, mitä nyt joihinkin tentteihin kävin netissä läpi opettajan antamat diat. Verrattuna aiempiin yliopisto-opintoihin, joissa sentään ei kirjatenttejä saanut parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi lukematta, tämä koulutus oli todella helppo. Opinnäytetyö tehtiin parityönä. Vaikeaa tämä ei ollut, vaikka miten päin asiaa katsoisi, eikä meidänkään koulutuksesta ensimmäisen vuoden jälkeen kukaan lopettanut tai valittanut väsymystä.

Vaikeuksia varmasti on joillakin, mutta eivät ne opiskelun vaativuudesta johdu.

Nyt jo eläkkeellä oleva sairaanhoitaja äitini kyllä joutui lukemaan kirjoja opiskellessaan opistossa sairanhoitajaksi. Mihin amk oppimateriaalit ovat kadonneet?

Netistä ne löytyvät. Eivätkä hoitoalan luentomateriaalien ranskalaiset viivat ole todellakaan yhtä hankalaa luettavaa kuin vaikka politiikan filosofia. Muistan aikanaan yliopistossa tenttineeni kirjatentteinä sellaisia teoksia kuin Eric Hobsbawnin Nationalism ja Deleuzen ja Guattarin Capitalism and Schizophrenia, joista kysyttiin ihan aidosti hankalia kysymyksiä. Jos tuntuu, että ihmisen anatomia on hankalaa, suosittelen ehdottomasti kumpaa hyvänsä noista teoksista.

Minä arvelisin, että tärkeimmät syyt tähän nykyopiskelijoiden uupumiseen ovat:

1) some - Se kaikki aika ja energia, joka uhrataan oman muka-elämän luomiseen ja toisten muka-elämän kyttäämiseen on pois oikeasta elämästä, myös opiskelusta

2) yleinen elintason nousu - Itse opiskelin yliopistossa 90-luvun alkupuolella-puolivälissä. Nykynuoret ovat tottuneet saamaan niin paljon enemmän kuin me 60-70 - luvulla syntyneet. Itse kun olen vielä varsin vaatimattomista oloista kotoisin, ei opiskeluajan köyhäily tuntunut kovinkaan erityiseltä. Oli lama-aika, eikä oman alan kesätöitä ollut, joten kaupan kassalla tuli istuttua useampi kesä. Viimeisenä opiskeluajan kesänä pääsin jo sitten pankin kassalle. Olin kaikista työmahdollisuuksista ikionnellinen. Nuorena ja energisenä en edes osannut kaivata enempää lomaa kuin sen viikon tai puolitoista, joka yleensä jäi vapaaksi ennen syyslukukauden alkua.

Ei ollut meillä laman keskelle valmistuneillakaan takeita työpaikasta.

3) korkeakoulutettavia ja ”korkeakoulutettavia” (amk) on liikaa. Kaikilla ei riitä rahkeet opiskeluun ja tästä seuraa ymmärrettävästi väsymistä ja ahdistusta.

Ei se opiskelu 90- luvulla sen helpompaa ollut, mutta uskon, että kertomani asiat lisäävät nykyopiskelijoiden kokemia paineita.

Mua rasittaa eniten yliopistossa kaikki ryhmätyöt ja niiden tekeminen, koska se on yhtä aikataulujen järjestelyä. Mieluusti tekisin esseitä ja tenttejä, niin pystyisi tekemään enemmän töitä opiskeluiden ohella ja sitten töiden jälkeen itsenäisesti esseetä/tenttiin lukua. Meidän tiedekunnassa on paljon pakollista läsnäoloa vaativia opintoja,siihen päälle ryhmätyöt ja ryhmäesseet. Omiin aikatauluihin sopisi parhaiten iltaisin/viikonloppuisin työskentely, mutta en voi tietenkään sitä vaatia muilta ryhmän jäseniltä. Oman alan työt on päivällä tehtäviä, joten en voi siltä alalta hankkia työkokemusta iltaisin ja kuitenkin kun valmistumisen jälkeen haetaan töitä usein kokemus painaa enemmän kuin arvosanat. En näistä opinnoista masennu/ahdistu tai koe niitä kovinkaan raskaina, lähinnä jatkuva aikataulujen järjestely aiheuttaa päänvaivaa. Enemmän kaipaisin joustavuutta opintoihin.

Oman äitini kanssa kun olen opiskelu/työasioista puhunut, niin on todennut, että aikaisemmin oli enemmän töitä tarjolla, kaikki niitä tekivät, että pärjäsivät taloudellisesti. Ehkä tänäpäivänä osa ongelmaa on nyt heti kaikki ajattelu, opinnot usein ovat ja niiden pitäisi olla ohimenevä vaihe elämässä, jolloin joutuu ilman pidempiä lomia tekemään hommia, niiden päätyttyä odottaa toivottavasti palkallistenkin lomien aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintotukikuukausien vähäinen lukumäärä ja jako erikseen alempaan ja ylempään tutkintoon, liian paljon lainaa ja liian vähän varsinaista opintotukea ja suoritusvaatimukset. Siinä ne pääasialliset syyt.

Ei pelkästään nuo, vaan myös tämä, mikä sanotaan tuolla yhdessä kommentissa:

"Sosiaalisen median luomilla mielikuvilla on varmasti yksi suuri vaikutus. Esim. instagramissa suuressa suosiossa oleva ”vaikuttaminen” luo monille aivan väärän kuvan ns. normaalista elämästä. Tyypit poseeraa milloin missäkin eksoottisessa kohteessa ja hotellissa, milloin mikin kalliin brändin vaate, laukku tai muu hepene yllä ja annetaan kuva kuin koko elämä olisi tuollaista aamusta iltaan. Sitten yritetään tavoitella tuota kulissia, otetaan lainaa niin että korvissa soi ja murennutaan, kun korttitalo alkaa sortua. Surullista touhua seurata sivusta. Työelämän raadollisuus on toki sitten vielä asia erikseen. :/"

Tämä on valitettavasti niin totta.

No mikä tähän olisi ratkaisu? Jätetään turhanpäiväinen somessa pyöriminen ja satsataan vaan siihen, mikä on hyödyllistä, sekä kissavideoihin?

Fakta on, että opiskelijoilla on perusasiat hyvin. Opiskelusta ei tarvitse maksaa kymppitonneja vuodessa, asumiseen ja elämiseen riittää tuki, kun säästeliäästi elelee. Lainaa voi ottaa lisäksi. Asua voi yhä useammin mukavasti omassa yksiössä.  Opinnot pitää saada vietyä rajallisessa ajassa läpi ja sitä seurataan. Vaatimustaso ei ole älytön. Verrattuna vaikka USAan tilanne on vaatimusten osalta samanlainen ja opintokulut puolestaan ovat sellaiset, että monilla on lainaa jopa kuusinumeroinen summa opintojen lopulla, vaikka stipendejä on paljon jaossa. Toisaalta siellä arvostetaan opetusta ja tutkintoa, kun siitä joutuu varsinkin suosituimmissa kouluissa maksamaan paljon. Opiskelupaikoista ja työpaikoista kilpaillaan vähintään siinä missä meilläkin. Kesä- ja tuntitöissä käydään ja ns. hanttihommat kelpaavat myös.  Aina on tehty töitä ja opiskeltu samaan aikaan, siinä ei ole mitään uutta. 

Jäävätkö siis ainoiksi eroiksi somehölmöily, Suomen onnettoman huono oppilaanohjaus sekä älyttömät pääsykoerumbat, joita oppilaat jopa välttämättä vaativat ymmärtämättä, ettei se helpota kenenkään opintotaivalta? Ne samat tyypit ne opiskelupaikat kuitenkin loppupeleissä saavat, sillä hyvät ovat aina loppujen lopuksi parempia kuin huonommat. Nykysysteemillä vaan kaikki joutuvat raatamaan moninkertaisesti, ensin yo-kirjoitukset ja sitten pääsykokeet.

Kröhöm. Suuret ikäluokat eivät ole joutuneet raatamaan, hehän saivat viimeistään kultaisella kasarilla vakityöpaikat ja siten superkertymät viimeisiltä työvuosiltaan, kun roikkuivat muiden tukkeena pesteissään, jotka joko lopetettiin heti heidän eläköidyttyään tai näiden hoitamat hommat siirrettiin muille/yhdelle hlö:lle siten, että entistä vähempi väki hoitaa entistä raskaammat hommat entistä pienemällä palkalla - erityisesti julkisella sektorilla. Tästä syystä suuria ikäluokkia voi kutsua valtion loisiksi, heinäsirkoiksi tmv. joksi he itse kutsuvat nuorempia polvia vähätellen ja haukkuen kaikkea muuta kuin omaa ikäluokkaansa. Näitä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen, että koko hyvinvointivaltio luotiin heistä vain heidän tarpeitaan varten, eikä samaa tai ainakaan parempaa tulisi kellekään näiden itsekkäiden loisten mielestä koskaan suoda. Nykyopiskelijat eivät tule koskaan saamaan samoja etuja esim. työpaikkojen tai pyramidihuijaukseksi kutsutun eläkejärjestelmän suhteen, mutta itsekäs ja itserakas sukupolvi ei siitä piittaa, koska nykynuorilla on jotkin asiat paremmin kuin heillä, ja se on heistä väärin. He ovat vuosikymmenten saatoissa tottuneet siihen, että muut uhrautuvat ja antavat periksi heille.

Liian moni merkonomina uransa tehnyt suurten ikäluokkien edustaja saa enemmän eläkettä kuin heidän ekonomiksi opiskellut tyttärensä saa uran huipulla palkkaa. Sama merkonomimummo ei suostu äitinsä tavoin hoitamaan lapsenlapsiaan, vaan pakenee mieluummin verottajaa Portugalin lämpöön. Sama merkonomimummo ajattelee, että nykynuoret ovat velttoja ja lelliteltyjä, koska saavat valtiolta 250 euroa 48 kk ajan suorittaakseen ylemmän korkeakoulututkinnon samassa ajassa, mitä mummolta meni merkonomin tutkintoon. Mihin se 250 euroa/kk riittää Suomessa? Siitä menee bussikorttiin helposti 50 euroa, välttämättömiin kännykkään ja nettiin muutama kymppi, lopulla saa 4 kassillista ruokaa kaupasta, jolla on pärjättävä 4 viikkoa. Matkustelevat opiskelijat käyvät useimmiten töissä opintojen ohessa, ja budjettimatkustelu on nykyään halvempaa kuin ennen, mutta sitä ei mummo sulata, koska ei itse osaa englantia sen vertaa, että suoriutuisi itsenäisesti toteutettavasta matkasta. Heistä matkustelu tarkoittaa yhä  kalliita valmismatkoja hotelleineen tai jotain Sara Siepin unelmalomia, eikä dormimajoitusta ja hostellilla kokkausta tai pyykääystä, joista heillä ei ole mitään kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistotutkinnon työllistävyys on romahtanut. 70-luvulla ministeriöistä soiteltiin laitokselleni ja kyseltiin milloin valmistuu uusia maistereita heille hyväpalkkaisiin vakitöihin. Nykyään valmistuneet joutuvat kyntämään vuosikausia paska- ja pätkäduuneissa tai kokonaan ilman töitä. Ja työpaikan pohjustaminen täytyy aloittaa tietenkin opiskeluaikana hankkimalla oman alan kokemusta koska ilman sitä on työmarkkinoilla toivottomassa tilanteessa. Tähän vielä vuosia kestävä stressi toimeentulosta. Tällaiset olosuhteet, joista hyväosaiset oikeistolaiset eivät tajua mitään aiheuttaa järjetöntä stressiä, ahdistusta ja mielenterveysongelmia nykyopiskelijoille.

Totta, mutta tilanne oli tämä (ja nykypäivää huomattavasti vaikeampikin) jo 90-luvun suuren laman aikaan, kun itse valmistuin. Stressiä oli silloinkin, mutta ei silti ollut koko sukupolvi valittamassa, miten kammottavaa on opiskelijan elämä.

Suhteellisuudentajua kaipaisin nykynuorilta, mutta toisaalta itsepähän olemme me 60-70 -luvun taiteessa syntyneet lapsemme pilalle hemmotelleet..

Vaatimukset on koventuneet. Nykyään opiskelijan pitäisi päästä Kauko-Itään kerran vuodessa, asua omassa asunnossa yksinään, syödä eksoottisia hedelmiä ja virkistyä joogatunneilla. Elektroniikkaakin pitäisi olla monenlaista ja vieläpä aika uutta. 90-luvulla ylellisyyttä oli sekin, jos joskus oli varaa käydä parilla oluella kodin ulkopuolella. Kauko-Itä oli vielä kaukana. Puhelimena oli lankapuhelin tai joku puolen kilon nokialainen kalikka, jolla pystyi soittamaan ja lähettämään tekstiviestejä. Jei!

Suurin selittävä tekijä saattaa olla ns. liiallinen mielikuvallisuus, joka siis tarkoittaa sitä, että liian monilla on väärät mielikuvat itsestä, toisista, maailmasta ja elämästä ylipäätään. Tosiasia on se, että vain harvat voivat olla niitä akateemisia huippuja ja menestyjiä ja hyvä niin. Ahdistus saattaa liittyä myös ajatukseen omasta luuseriudesta, mikäli ei saa tarpeeksi hyviä numeroita, tarpeeksi hyviä todistuksia jne.- opiskelija/oppilas vetää johtopäätöksen omasta huonoudestaan. Häpeä lamauttaa ja ahdistaa: "Kyllähän nyt minun pitäisi pystyä parempaan, olen niin hyvä ja ainutlaauinen, kuten vanhemmat aina sanoivat" - jälleen siis pelkkä mielikuva, eikä mikään totuus, "totuus" kun enemmänkin on , että olet vain älyllisesti keskinkertainen. Tuskin kukaan meistä juoksee yhtä lujaa kuin Usain Bolt, vaikka kuinka treenaisi, samoin on asian laita akateemisessa maailmassa, näin ollen pitäisi pystyä tyytymään ja olemaan itselleen armollisempi, eikä kokea ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää heti, mikäli jokin tenteistä nyt sattuu menemään "vain" ykkösellä läpi. Todellinen sota kuitenkin elämässä käydään niiden luetosalien ulkopuolella. 

Ps: ihmiset tuntuvat olevan jotenkin ihan sekaisin jokaisella elämän osa-alueella.

Jo 1000 vuotta sitten on jäkätetty että "ei minun nuoruudessani sitä ja tätä". Se oli silloin se, maailma muuttuu eskoseni ja aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan nykyopiskelijoilla käsittämättömän isot määrät luettavaa (varmaan vaihtelee aloittain). Yliopisto on rakennettu täysin typerästi (meidän ala). 2 viikossa pitäisi lukea monta tuhatta sivua tekstiä, kirjoittaa massiivisia esseitä ja sitten vaihtuukin jo seuraava kurssi. Yliopistoaineet olisi järkevää jakaa pidemmälle aikavälille, jolloin kurssin käymisestä olisi joku hyötykin. Olen seuranut muutamien samojen kurssien kehitystä ja joka vuosi opettajat lisäävät opiskeltavan materiaalin määrää. Ei tuossa ole mitään älyä.

Opiskelin maisteriksi 90-luvun lopulla ja nyt teen väikkäriä.

Pakko sanoa, että nyt kun olen seurannut perusopiskelijoiden menoa yliopistolla niin on aivan erilaista kun tuolloin 90-luvulla. Ainakin mun alalla opinnot ovat amerikkalaistuneet eli lukemista on valtavasti, esseitä, tehtäviä, ryhmätöitä, työpajoja, opintopiirejä sun muita on paljon. Lisäksi koko ajan on myös tilaisuuksia ja tapahtumia, joihin olisi fiksua osallistua.

Digitaalisuus tuo oman lisänsä, uusia ohjelmia, joita pitää oppia käyttämään, tulee koko ajan. Vaatimukset eettisyydestä ja avoimuudesta (netissä siis) ovat arkipäivää, pitää osata noudattaa eri lakeja ja opintopoliittisia linjauksia.

Meidän alalla myös kaikki pitää tehdä englanniksi, luultavasti myös perusopinnoissa.

Ystäväni haki ja pääsi yliopistoon linjalle, joka oli suomenkielinen, mutta todellisuudessa 80-90% opinnoista ja tenteistä oli englanniksi. Missään ei mainittu tätä etukäteen eikä linjaa mainostettu kansainvälisenä.

Viisas lääkäri. Minulta opiskeluaika tuhosi terveyden pysyvästi.