Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa oikeasti valittaminen. Jokaisella on täällä vapaus valita opiskella mitä haluaa. Jos olet valinnut vaikean alan opiskeltavaksi, niin lopeta se ja vaihda toiseen. Mitä hyötyä on valittaa, kun ITSE voi tehdä elämästään mielekkäämpää?

Noin meilläkin opettajat sanoivat koulutuspaikassa. Vetivät tarkoituksella hieman normaalia haastavampia juttuja kärkeen ja ilmoittivat että voitte siirtyä helpompiin opiskelupaikkoihin, jos tuntuu vaikealle. Tarkoituksena oli kaiketi saada karistettua heti kärkeen porukka, joka ei olisi päässyt koulutusohjelmaa läpi.

Edelleen töitä on tarjolla samoissa kakkatöissä kuin 90-luvullakin, mutta moni ei ole valmis tekemään ns. huonoja töitä tai sitten vaaditaan niin korkeaa palkkaa, ettei työnantajalla ole sitä varaa maksaa. Tuttaviini kuuluu eräs maahanmuuttajaperhe, jonka vanhemmat ovat työllistyneet lähes katkeamatta, koska ottavat työn kuin työn vastaan, vaikka kielitaitoa ei ole. Esim. laivojen siivous, mansikanpoiminta, puutarhatyöt, hampurilaisten valmistus. Nyt perheenäiti sai ensimmäistä kertaa töitä mansikanmyyjänä, kun kielitaito on jo kohentunut, perheenisä sai vakityön siivousalalla ja vanhin lapsi on hoitotyössä ilman koulutusta. Opiskelijat eivät enää huoli mitä tahansa työtä niin kuin ennen, ja se on fakta.

Meidän 22-vuotias tytär on nyt juuri nukkumassa koska oli yön jakamassa lehtiä. Sen lisäksi hän on tehnyt vuokratyöfirmojen kautta työvuoroja sekä S- että K-ryhmässä, itse asiassa perjantaina hän oli Salen kassalla yhdeksään asti ja sitten puoli kolmelta yöllä aloitti lehdenjaon. Että kyllä näitä lehdenjakohommia on koko ajan tarjolla jos vaan kelpaa.

Tytär tosiaan yrittää kerätä rahaa ulkomailla opiskelua varten ja siksi tekee montaa duunia tälläkin hetkellä. Tottakai me vanhemmatkin jeesataan rahallisesti opiskeluissa mutta mun mielestä kaikki työkokemus on hyvästä, ns. "paskaduuneissakin" oppii jotain. Ainakin näkemään maailmaa eri lailla, erilaisista näkökulmista.

Mutta helvetin vaikeata tuntuu olevan vähän parempien ja tuntimääriltään suurempien perusduunienkin saaminen (ainakin jos ei puhuta vuokratyöfirmoista vaan niistä oikeista työnantajista), kaikkiin kaupan alan tai hampurilaisketjujen tms. duuneihin on satoja hakijoita anakin täällä Pirkanmaalla. Eli ei täällä ainakaan mitään yleistä työvoimapulaa ole! Eli sen takia ei tänne tarvita noita lähi-idän ihmeitä rajan yli päästää.

Että siinä mielessä ei hirveätä eroa 90-lukuun ole, ei se duunin löytäminen opiskelijalle niin helppoa ole nytkään. Ei ollut toki silloinkaan.

Lopettakaa TE jankkaus, jotka jaksatte valittaa nykyopiskelun vaikeuksista. Täällä on tuotu esille tukuttain hyviä pointteja siitä, miten monen nykyopiskelijan mielikuva hyvään elämään tarvittavista aineksista on vääristynyt, mutta ei, kun joku vain jaksaa jankata mm. siitä, että olisimme empatiakyvyttömiä ja kateellisia emmekä sallisi nuoremmille samaa kuin itselle. Tottakai sallimme saman, koska ennen ei valitettu turhasta ja tehtiin töitä + opiskeltiin. Välillä oli vaikeaa ja rankkaa, mutta se kuuluu elämään. Nykyisin kun pitää lukea johonkin suurempaan ja vaikeampaan tenttiin tai tehdä rankemmin töitä, varsinkin vastenmielistä ja vähän "vähempiarvoista", ei muuta kuin valitus päälle ja luhistutaan. Näin toimivat monet, eivät tosin kaikki, se täytyy aina muistaa.

Täällä on tullut monia hyvä näkökulmia enkä jaksa kahlata jokaista viestiä läpi, joten oppimateriaalin hankintakin on myös jo voinut tulla esille. Mutta, vielä parikymmentä vuotta sitten mm. oppimateriaalin kerääminen oli aivan toista kuin nykyisenä nettiaikana. Siihen kului aikaa, uskokaa pois. Samoin opiskelemillani aloilla tehtiin ryhmä-ja paritöitä, verkostoituminen oli tärkeää.

2000 -luvun digilaitekulttuuri on tuonut lapsille ja nuorille nopeuden vaatimuksen "Kaikki mulle heti nyt", näistä onkin täällä jo kirjoitettu.

Jos joku asia tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, sitten täytyy harkita, mikä olisi toinen vaihtoehto, mutta kun nykynuorten mielestä ei epäonnistumisia saisi tulla, ettei vaan tule paha mieli. Elämän epätäydellisyyden hyväksyminen on monille lähes ylivoimaista.

Olenkin sitä mieltä, että omat vaikeutensa löytyvät joka aikakaudelta ja joka asiasta. Ei vain jaksaisi lukea itsekorostavaa marttyyrimaista jankkausta, kuinka nykyisin kaikki on niin paljon vaikeampaa. Ei ole, tiedän sen omista lapsistani, heidän ystävistään ym. lähipiiristä. Ja mitä tulee tietokoneaikakauden ohjelmistopuoleen ym., ihan liian yksisilmäistä suoltaa väitettä, että se olisi aina kaikille ylitsepääsemätöntä ja vaikeaa. Nykynuorilla vaan on usein liian suuret luulot itsestään. Se on tullut 2000 -luvulla mm. tositv:n ja youtuben kautta esille. Samoin paljon on tuotu viimeisen viidentoista vuoden aikana esille mielenterveysongelmia, joita pelien ym. ohjelmistojen ääressä istuvat lapset ja nuoret, samoin aikuiset, kokevat. Että jos joku kokee tietokonemaailman elämän onnen tuovaksi sammoksi, ei voi kauheasti arvostaa.

Positiivisella ja vastuunottavalla asenteella varustetulla ihmiselle löytyy mielekäs elämä, vaikeuksista huolimatta. Ennenkaikkea halu ottaa vastuu omasta elämästä, se on se pointti. Tästäkin on jo ollut juttua.

Onko opiskelu nykyisin rankempaa vai ovatko nykyiset opiskelivat vain totutettu jo kotona liian helppoon elämään ja nyt iskee todellisuus päin näköä? Ai niin tästähän ei saa keskustella vaan vian ja syyllisen täytyy löytyä jostain muualta.

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Ja kuvittelet sitten nähneesi koko opiskelukirjon tuolla taustalla, vai? Voin sanoa perustutkinto-opiskelijana, että aikuisopiskelijoiden kanssa esim. ryhmätöiden tekeminen oli aivan PERSEESTÄ. Yhteistä tapaamisaikaa esim. ryhmätöitä varten oli liki mahdoton löytää, koska aikuisopiskelija oli niin kiireinen ja tärkeä, oli lapsest ja kaikkea, töissäkin kävi. No, sitten sovittiin että perustutkarit tapaa ja aloittaa projektin ja aikuisopiskelija osallistuu sitten miten osallistuu. Jos annettiin joku vastuualue, niin sen perään sai kysellä ja kysellä, ja lopulta sen joutui muut tekemään kiireessä, ettei koko ryhmä olisi reputtanut tämän yhden takia. "Hei kiitti hirveesti, mulla oli tosiaan lapsella korvatulehdus..." kuului aikuisopiskelijalta perästä. Tai sitten kun vaikka googledocsissa oli tarkoitus kirjoittaa yhteisesti joku raportti, niin aikuisopiskelijan panos oli se, että korjaili muutamat pilkut kohdilleen ihan viime metreillä mutta kuvitteli kuitenkin jollain lailla osallistuneensa työhön. Että voisikohan johtua esim. tällaisesta asiasta tuo sinun tutkinnon heppoiseksi kokeminen... muut tekivät työt puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Onko opiskelu nykyisin rankempaa vai ovatko nykyiset opiskelivat vain totutettu jo kotona liian helppoon elämään ja nyt iskee todellisuus päin näköä? Ai niin tästähän ei saa keskustella vaan vian ja syyllisen täytyy löytyä jostain muualta.

Luuletko oikeasti sinun sukupolvesi hoitamattomine mielenterveysongelmineen tarjonnee lapsilleen hyvät lähtökohdat? Ette ole. Täyttä paskaa on ollut kasvaa stressaantuneiden ja hermoheikkojen vanhempien "kodissa".

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävin ihmistyyppi on kyllä tuo "minä sentään hiihdin kouluun kesät talvet".

toihan on yleismaailmallinen klassikko eli meidän aikaan hiihdettin kouluun lumimyrskyssä ja parimetrisessä pehmeässä umpihangessa 20km suuntaansa kesät talvet, molempiin suuntiin ylämäkeen...

Tää alkaa olla jo vanha juttu, ei naurata enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Quelle surprise, että joku isojen ikäluokkien edustaja poistatti kommenttini siitä, että juuri tämä ikäpolvi on tehnyt muiden eteen vähiten ja silti odottaa yhä muiden uhrautuvan puolestaan. Sama sukupolvi on ottanut itselleen sanelijan roolin sen suhteen, miten kaikkien muiden tulee heistä käyttäytyä.

Kysyn siis uudestaan, että kuinka moni suurten ikäluokkien edustaja huolisi alivuokralle nurkkiinsa tai ullakolleen opiskelijan? Kuinka moni ahne ja itsekäs suurten ikäluokkien edustaja hyväksyisi mukisematta itselleen saman elintason, minkä valtio mahdollisti heidän vanhemmileen? Miksi nykyopiskelijoiden olisi heistä tyydyttävä 1950-luvun sosiaalietuuksiin, vaikka he eivät itse tyydy eläkkeidensä osalta 1950-luvun etuuksia vastaaviin eläkkeisiin? Eikö koko systeemin pitäisi olla siten kuin ennen, jotta haukkumiseen olisi varaa? Miksi he nurisevat vain nuorten mahdollisuuksista verraten näitä omiin opiskeluaikoihinsa? Miksi he jatkuvasti haukkuvat nuoria?

Entä miksi nykynuorten pitäisi maksaa jättisuuria eläkkeitä niille, jotka víháavat heitä, ja joiden tietotaito ei enää työelämään eikä mihinkään muuhun kuin uhritumiseen riitä? Näiden ikäluokkien muisteloissahan sudet aina ulvoivat, kun sinne kouluun hiihdettin pelkkä pettuleipä taskussa alta sulavan järven jäällä.

Näiden syöttiläiden vanhempien ja isovanhempien taloudellisista vaikeuksista ja eläkkeiden pienuudesta sen sijaan vaietaan, koska kehityksen pitää kohdistua heihin, eikä sitä pidä ulottaa heidän lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa.

Kellään muulla ei saisi paremmin mennä kuin heillä. Kehityksen pitää kohdistua heihin, eikä muihin. Piste. 1950-luvun eläkkeet eivät näille heikonlaisesti omia lapsia hankkineille saarnaajille kelpaa, vaikka nykyopiskelijoiden pitäisi näiden loisten mielestä majoittua heidän omia vanhempiaan muistuttavien vanhusten (joita ei enää ole) ullakkohuoneisiin puoli-ilmaiseksi. Nyky-eläkeläinen aka suurten ikäluokkien edustaja sen sijaan vaatii omaa rauhaa ja vuokraa ylimääräistä tilaa vain markkinahintaan ja kunnon voitolla.

Opiskelijan ajankäyttö on heistä opiskelijan vastuulla, koska he ovat itse opiskelleet silloin kuin pelkällä paperien vaihdolla vielä pelattiin. Läppärit ja muu kama ovat heistä yhä turhia ylellisyyksiä, joiden käyttöä he eivät koskaan kunnolla opetelleet, ja joissa heistä opiskelijan aika menee lähinnä someen, eikä opintoihin, koska he itse eivät ole altistuneet nykyajan vaatimuksille sen suhteen, eivätkä empatiakyvyttöminä osaa ajatella sitä, että joillain muilla voisi olla vaikeampaa kuin heillä.

P.S. ks. jokin 1960-luvulla tehty gradu ja vuodesta 2000 alkaen tehty gradu rinnakkain, katso niiden kysymysten asettelua, tutkimuskirjallisuuteen tehtyä panosta ja omia päätelmiä, niin huomaat, että ennen sai ilmaista itseään huomattavasti laveammin ja löysemmin.

Oot kyllä sairas tuossa suuret ikäluokat -vihassasi. Mahdatko edes tuntea ketään seitsemänkymppistä?

ohis ja eri, mutta sanonpa vaan että tuntemani seitsemänkymppiset ovat eläkeläisten  1%-kerholaisia, joiden mielestä kaikki muut ovat laiskoja ja huonoja, kun eivät voi pystyä koskaan samaan. Suoraan opinnoista huippuduuneihin ja herrakerhoihin. Eräällä sukulaisellani eläke on yli 2 kertaa minun kuukausipalkkani suuruinen, eikä ole asiasta hiljaa. Siis tajuatteko, eläkettä ison firman toimitusjohtajan kuuskausipalkan verran!!! Kuvittelee sen olevan täysin omaa ansiotaan, vaikka oikeasti kyse on järkyttävien munkkien sarjasta tyypin elämässä. Olis voinut käydä todella huonostikin tälle tyypille omien törttöilyjen vuoksi, mutta silloin kasarilla ne painettiin villaisella. Onneksi ja epäonneksi.

Olen 34v nainen. Valmistuin yliopistosta joskus v2011 maisteriksi luonnontieteistä - töiden lomasta väänsin valmiiksi gradun, jonka kanssa olin tyhjää hummaillut vuositolkulla. Olen ollut jo hyvän tovin oikeissa töissä, opiskelujen aikana kaikki lomat joko tein töitä tai sitten en ja kärsin seuraukset ihan hissukseen itekseni.

Valivalivali tuntuu olevan nykypullamössöjen motto asiaan kuin asiaan.

Jatkoin sitten opintoja jälleen toissa vuonna. Suoritan DI tutkintoa tekniikan alalta TÖIDEN LOMASSA, ja aivan eri paikkakunnalta käsin. Siis tuolla tasolla mitä yliopisto-opiskelu nykyään on, en yhtään ihmettele etteivät nämä herrantertut jaksa ja pärjää täällä oikeassa työmaailmassa. Voi sentään kun opettaja on niinkin ilkeä, että asettaa harmittavia deadlineja raporteille ja ryhmätöille. Tulee ahdistusta ja stressiä. No YTHS:n kautta lomalle onneks pääsee.

Nämä opiskelutoverini eivät edes ymmärrä, että olen mm. tuotannon esimies semmoisessa firmassa, johon heistä suurin osakin varmaan hakee töihin jossain vaiheessa. Laukovat semmoista juttuja että olen ihmetellyt onko niillä enää yhtään muumin laaksossa. En koskaan enkä ikinä palkkaa heistä ketään.

🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin viime vuonna AMK:sta 45-vuotiaana ja se koulutus ainakin oli niin uskomattoman heppoinen kokonaisuus, että en tajua miten siitä kukaan olisi voinut rasittua. Itselläni on kaksi lasta, joiden yh olen, ja lisäksi ehdin käydä koulutuksen aikana sen verran töissäkin, että tienasin n. 15k vuodessa. Varmasti yliopisto-opiskelu on raskaampaa, mutta se oli sitä kyllä jo 20 vuotta sitten, kun suoritin yliopistotutkinnon.

Nykyisin on vaan hyväksyttyä valittaa ihan kaikesta. Itse en käsitä miten esim. AMK-koulutuksen raskaana kokeva ihminen koskaan pystyy tekemään niitä alan töitä, jotka voivat oikeasti olla raskaita.

Oliko AMK-koulutus jokin kirjoituskurssi, mistä valmistuu aihe vapaalle väsäilemään trolleja?

Hoitoalan tutkinto. Yhtään kirjaa ei tarvinnut lukea sen koulutuksen yhteydessä.

En oikein ymmärrä miksi tätä on alapeukutettu. On tosiasia, että meidän AMK-tasoisessa hoitoalan koulutuksessa ei tarvinnut lukea yhtään kirjaa. Joissakin kursseissa annettiin muutama luku jostain isommasta kirjasta luettavaksi, mutta tenteistä pääsi läpi lukemattakin. Itsekin valmistuin 3.75 keskiarvolla lukematta mitään kouluajan ulkopuolella, mitä nyt joihinkin tentteihin kävin netissä läpi opettajan antamat diat. Verrattuna aiempiin yliopisto-opintoihin, joissa sentään ei kirjatenttejä saanut parhaalla mahdollisella arvosanalla läpi lukematta, tämä koulutus oli todella helppo. Opinnäytetyö tehtiin parityönä. Vaikeaa tämä ei ollut, vaikka miten päin asiaa katsoisi, eikä meidänkään koulutuksesta ensimmäisen vuoden jälkeen kukaan lopettanut tai valittanut väsymystä.

Vaikeuksia varmasti on joillakin, mutta eivät ne opiskelun vaativuudesta johdu.

Tää on käynyt jonkun tilipitappi koulutuksen 😂

Vierailija kirjoitti:

Olen 34v nainen. Valmistuin yliopistosta joskus v2011 maisteriksi luonnontieteistä - töiden lomasta väänsin valmiiksi gradun, jonka kanssa olin tyhjää hummaillut vuositolkulla. Olen ollut jo hyvän tovin oikeissa töissä, opiskelujen aikana kaikki lomat joko tein töitä tai sitten en ja kärsin seuraukset ihan hissukseen itekseni.

Valivalivali tuntuu olevan nykypullamössöjen motto asiaan kuin asiaan.

Jatkoin sitten opintoja jälleen toissa vuonna. Suoritan DI tutkintoa tekniikan alalta TÖIDEN LOMASSA, ja aivan eri paikkakunnalta käsin. Siis tuolla tasolla mitä yliopisto-opiskelu nykyään on, en yhtään ihmettele etteivät nämä herrantertut jaksa ja pärjää täällä oikeassa työmaailmassa. Voi sentään kun opettaja on niinkin ilkeä, että asettaa harmittavia deadlineja raporteille ja ryhmätöille. Tulee ahdistusta ja stressiä. No YTHS:n kautta lomalle onneks pääsee.

Nämä opiskelutoverini eivät edes ymmärrä, että olen mm. tuotannon esimies semmoisessa firmassa, johon heistä suurin osakin varmaan hakee töihin jossain vaiheessa. Laukovat semmoista juttuja että olen ihmetellyt onko niillä enää yhtään muumin laaksossa. En koskaan enkä ikinä palkkaa heistä ketään.

🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄

Luonnevika on vioista pahimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opiskelu nykyisin rankempaa vai ovatko nykyiset opiskelivat vain totutettu jo kotona liian helppoon elämään ja nyt iskee todellisuus päin näköä? Ai niin tästähän ei saa keskustella vaan vian ja syyllisen täytyy löytyä jostain muualta.

Luuletko oikeasti sinun sukupolvesi hoitamattomine mielenterveysongelmineen tarjonnee lapsilleen hyvät lähtökohdat? Ette ole. Täyttä paskaa on ollut kasvaa stressaantuneiden ja hermoheikkojen vanhempien "kodissa".

Taas muiden vika kun oma suksi ei kulje. Eihän esim. 90-luvulla ollut stressaantuneita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Anteeksi offtopic, mutta mitä oireita sulla oli tuossa hampaassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija

Anteeksi offtopic, mutta mitä oireita sulla oli tuossa hampaassa?

Välillä jomottavaa kipua, enimmäkseen ei mitään. Hammaslääkäri huomasi tulehduksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opiskelu nykyisin rankempaa vai ovatko nykyiset opiskelivat vain totutettu jo kotona liian helppoon elämään ja nyt iskee todellisuus päin näköä? Ai niin tästähän ei saa keskustella vaan vian ja syyllisen täytyy löytyä jostain muualta.

Luuletko oikeasti sinun sukupolvesi hoitamattomine mielenterveysongelmineen tarjonnee lapsilleen hyvät lähtökohdat? Ette ole. Täyttä paskaa on ollut kasvaa stressaantuneiden ja hermoheikkojen vanhempien "kodissa".

Taas muiden vika kun oma suksi ei kulje. Eihän esim. 90-luvulla ollut stressaantuneita vanhempia.

Vanhemmat ovat vastuussa hyvien lähtökohtien tarjoamisesta lapsilleen. Lisääntyminen on vapaaehtoista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 34v nainen. Valmistuin yliopistosta joskus v2011 maisteriksi luonnontieteistä - töiden lomasta väänsin valmiiksi gradun, jonka kanssa olin tyhjää hummaillut vuositolkulla. Olen ollut jo hyvän tovin oikeissa töissä, opiskelujen aikana kaikki lomat joko tein töitä tai sitten en ja kärsin seuraukset ihan hissukseen itekseni.

Valivalivali tuntuu olevan nykypullamössöjen motto asiaan kuin asiaan.

Jatkoin sitten opintoja jälleen toissa vuonna. Suoritan DI tutkintoa tekniikan alalta TÖIDEN LOMASSA, ja aivan eri paikkakunnalta käsin. Siis tuolla tasolla mitä yliopisto-opiskelu nykyään on, en yhtään ihmettele etteivät nämä herrantertut jaksa ja pärjää täällä oikeassa työmaailmassa. Voi sentään kun opettaja on niinkin ilkeä, että asettaa harmittavia deadlineja raporteille ja ryhmätöille. Tulee ahdistusta ja stressiä. No YTHS:n kautta lomalle onneks pääsee.

Nämä opiskelutoverini eivät edes ymmärrä, että olen mm. tuotannon esimies semmoisessa firmassa, johon heistä suurin osakin varmaan hakee töihin jossain vaiheessa. Laukovat semmoista juttuja että olen ihmetellyt onko niillä enää yhtään muumin laaksossa. En koskaan enkä ikinä palkkaa heistä ketään.

🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄

Siis ensin luit luonnontieteen maisteriksi ja nyt "jatkat" opintojasi di:ksi? Suoritat siis aika liki samaa tutkintoa toiseen kertaan ja koitat kehuskella ettei ole kovinkaan vaikeaa.

Vähän epäilen ettet ole suorittanut noista kumpaakaan tai ylipäänsä edes käynyt yliopistossa.

Jokaisella sukupolvella on (ollut) omat ongelmansa. Miksi pitäisi kilpailla siitä, että kenellä oli kamalinta? Pääasia on se, että kun opiskelija valmistuu, hänellä on jaksamista, mahdollisuuksia ja valmiuksia siirtyä työelämään päteväksi ja kykeneväksi työntekijäksi. 

En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.