Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin
10.07.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006168516.html
"Ylilääkärin mukaan hedelmällisempää olisi pohtia syitä ja ratkaisuja opiskelijoiden pahoinvoinnille eikä kehuskella vuosikymmenten takaisten opiskeluvuosien vaikeuksilla. "
NIIN! Suurin osa ihmisistä ei näy ollenkaan ymmärtävän tätä!
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Puhutaanko nyt kotitalouksien palkkatuloista vai pääomatuloista? Entäpä sosiaaliset tulonsiirrot? Annat kovin harvakseltaan tätä tietoa. Olisiko antaa tilastoja?
https://findikaattori.fi/fi/114
Yrittäisit edes itse.
Yritetty on, ja sinä tarjoat vain ostovoimakorjattua tilastoa. Yritä siis uudestaan. Minäpä tässä vähän laitan lisää, ja totean, että tilastojen mukaan tuossa tilastossa näkyy lähinnä suurten ikäluokkien taloudellinen menestys. Siis ne samat, jotka muistelevat juuri sitä, miten "minun nuoruudessani meni hyvin".
Nettiuutissivusto Uusisuomi nimittäin kertoo tutkijan suulla, että 1980-1995 kohdalla on tapahtunut "tuloromahdus"; alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei ole juurikaan noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Suuria ikäluokkia se ei koske. He pelastivat nahkansa. Löytyy hakusanoilla tuloromahdus + uusisuomi.
There you have it. Cut the crap.
Toinen tulee selittämään sekaan. Eikös tuosta suomen pankin raportista näy että nuorien matalampi tulotaso johtuu siitä että pienemmän koulutustason töistä saadaan vähemmän palkkaa? Tuonhan on globalisaatio aiheuttanut, kun esim. valmistava teollisuus on siirtynyt Kiinaan, eikä tavaroita enää korjata. Jos tuota haluaa vastustaa, niin pitää varmaankin vastustaa globalisaatiota?
Toinen on sitten korkekoulutukset, joista valmistuville ei ole töitä. Tästä nyt on väännetty jo aikaisemminkin tässä ketjussa liittyen kohtaanto-ongelmaan ja vastuisiin (valtio vs. yksilö).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Puhutaanko nyt kotitalouksien palkkatuloista vai pääomatuloista? Entäpä sosiaaliset tulonsiirrot? Annat kovin harvakseltaan tätä tietoa. Olisiko antaa tilastoja?
https://findikaattori.fi/fi/114
Yrittäisit edes itse.
Yritetty on, ja sinä tarjoat vain ostovoimakorjattua tilastoa. Yritä siis uudestaan. Minäpä tässä vähän laitan lisää, ja totean, että tilastojen mukaan tuossa tilastossa näkyy lähinnä suurten ikäluokkien taloudellinen menestys. Siis ne samat, jotka muistelevat juuri sitä, miten "minun nuoruudessani meni hyvin".
Nettiuutissivusto Uusisuomi nimittäin kertoo tutkijan suulla, että 1980-1995 kohdalla on tapahtunut "tuloromahdus"; alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei ole juurikaan noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Suuria ikäluokkia se ei koske. He pelastivat nahkansa. Löytyy hakusanoilla tuloromahdus + uusisuomi.
There you have it. Cut the crap.
Ja toisaalta tuloerot ovat kutakuinkin olleet samassa viimeiset 20 vuotta
https://findikaattori.fi/fi/58
Myös palkkojen kehityksestä löytyy tilastoja. Suuret ikäluokat eivät enää ole palkansaajia, joten et voi heitä tällöin syyttää. En jaksa kännykällä kaikkia linkkejä nyt hakea, mutta palkkojen kehitykseen liittyvässä tuoreimmassa tilastossa esim todettiin palkansaajien reaaliansioiden kasvaneen 1,3% siitä, kun viimeksi tilastoitiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
No juurikin tämä. Opiskelun puitteet eivät missään nimessä ole vaativampia kuin ennen, ja kieltämättä tästä keskustelusta tulee vähän sellainen olo, että tänä päivänä on jotenkin hyväksyttyä uhriutua, koska "joskus ennen" oli muka helpompaa. Höpöhöpö.
Sellainen jauhaminen on ihan yhtä vähän hedelmällistä kuin vanhemman ikäpolven paheksunta, kuinka "minun nuoruudessani..."
Sen sijaan pitäisi miettiä voidaanko olosuhteille tehdä jotain, jotta ihmiset voisivat paremmin. Itse näen ongelmien kumpuavan vähän epärealistisista odotuksista, ehkä osin somen kautta, mutta muutenkin koska tämän hetken nuoret aikuiset ovat keskimäärin eläneet varsin korkean elintason aikaa. Sitä on ehkä hieman vanhempana vaikea käsittää, mitä se tekee psyykelle, oma lapsuus kun on ollut varsin vaatimaton materiaalisessa mielessä verrattuna omiin lapsiin (jotka ovat nyt minulla siis 20, 22 ja 25).
Ehkäpä opintojen ohjaus olisi yksi sellainen asia, mihin tulisi panostaa resursseja. Samoin systemaattisesti jo yläasteelta tarjota tukea ja neuvoja tuleviin valintoihin, ja kieltämättä välillä myös mietityttää ihan peruskoulun taso, jonka takia ihan perustaidot kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka jäävät huteriksi. Tottakai se vaikeuttaa tulevia opintoja.
Olen täällä(kin) palstalla toitottanut suomalaisten olemattoman huonosta oppilaan ohjauksesta jo vuosikaudet. Silmäni avasi, kun pääsin tutustumaan omien lasteni koulujen tapaan toimia USAssa. Oppilaanohjausta tehdään hyvin aktiivisesti ja tavoitteellisesti middle schoolista high schoolin loppuun. Sadasta seniorista oli kevätlukukauden alussa 98:lla jatko-opiskelupaikka tiedossa ja loput kaksi menivät armeijaan. Kuinka moni suomalainen lukio pystyy esittämään näin vakuuttavaa näyttöä tuloksellisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on se mikä ihmisiä rasittaa ja polttaa loppuun. Maailma tuntuu niin paljon monimutkaisemmalta kuin ennen, jolloin korkeakoulutettu työllistyi lähes varmasti eläkevirkaan. Nykyäänhän ei ole edes vakityöpaikkoja, kun mikä vain pulju voi milloin tahansa aloittaa yt:t ja loput ihmisistä on pätkätöissä, osa-aikatöissä tai pakon edessä freelancereina. Itsekin kävin ensimmäiset yt:ni ollessani 21-vuotias ollessani ekassa oman alan työpaikassa korkeakouluopiskelun ohella.
Ei tämä ole mikään uusi trendi. Muutos tapahtui 80-luvun loppupuoliskolta 90-luvun alkuun tultaessa. Tuolloin esim. oma työpaikkani koki yritysoston ja neljät yt:t peräperää ja väki väheni 300:sta 65:een. vuodesta 95 lähtien olen ollut töissä, jossa palkasta 50 % tulee omasta laskutuksesta ja työt ovat vaihtelevan mittaisia projekteja.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Oletko tällä hetkellä 20-30--vuotias korkeakouluopiskelija? 😂
Jos et, niin mihinhän kokemuspohjaan perustat näkemyksesi?
Naurettavaa kommentoida tuolla tavoin, jos et itse tällä hetkellä opiskele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä opimme? Kannattaa menna ammattikouluun: ei turhaa stressiä, valmistuu lyhyessä ajassa ammattiin, kun valitsee alan viisaasti voi päästä samoille palkoille maisterien kanssa paljon vähemmällä vaivalla ja tienaamaankin pääsee usein siinä vaiheessa, kun toiset pyrkii vasta yliopistoon. Eli jos pää- ja muut rahkee ei riitä yliopistoon, niin on niitä muitakin kunniallisia vaihtoehtoja.
Höpö höpö.
Korkean koulutuksen ja korkean palkan välillä on hyvin selkeä korrelaatio.
Kampaajat ja lähihoitajat eivät todellakaan pääse mihinkään neljän tonnin palkoille.
Toki jotkut duunarit tienaa hyvin, mutta yleisesti ottaen vähemmän.
Lisäksi fyysinen työ rasittaa ja myös se, että ei ole yhtä paljon vapautta töissä.
Vierailija kirjoitti:
Voi herttileijaa sentään. Miten nämä poloiset pärjäävät työelämässä? Kun opiskelu on niin rankkaa. Mulla on yliopistossa opiskeleva lapsi, nuori aikuinen. Hän tulee valmistumaan nopeammin kuin suurin osa opiskelijatovereistaan joita koulunkäynti ei juuri kiinnosta kun on kaikkea muuta juuri nyt menossa. jotkut perustelee perhettä ja jatkavat sitten opiskeluja kun jaksavat. Opiskelu Suomessa on helppoa. Ei yhtään sen vaativampaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Suomalaiset nuoret työllistyvät huonommin kuin muualla maailmassa ja myös valmistuvat hitaammin. Heillä ei ole tarvittavaa työkokemusta joka tarvitaan siihen ekaan oikeaan työpaikkaan. Mutta hei. Valittakaa te vain maailman tappiin asti. Opintotuista suoraan kortistoon kun on niin rankka elämä! Minkä nuorena oppii (rahankerjuun ja loisimisen) sen vanhana taitaa! ( tähän sellainen peukkuhymiö)
Oletko tällä hetkellä nuori opiskelija? Jos et, niin et voi sanoa, että ei se ole mitenkään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Varmaan tämä pätee vaikkapa tomaatteihin, mutta tuskin esim. asuntoihin, jotka ovat kuitenkin melko suuri menoerä tavallisen ihmisen elämässä. Itsekin ostin ensimmäisen asuntoni 20 vuotta sitten 80k eurolla, nyt se maksaa 200k. Omat tuloni ovat pysyneet käytännössä ennallaan.
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Varmaan tämä pätee vaikkapa tomaatteihin, mutta tuskin esim. asuntoihin, jotka ovat kuitenkin melko suuri menoerä tavallisen ihmisen elämässä. Itsekin ostin ensimmäisen asuntoni 20 vuotta sitten 80k eurolla, nyt se maksaa 200k. Omat tuloni ovat pysyneet käytännössä ennallaan.
20v sitten ei ollut euroja (tai oli muttei vielä kuluttajien käytössä) mutta ihan miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Et pärjää rahallisesti, jos tienaat niin paljon, että menetät opintotuen? Et mitään ristiriitaa tuossa lauseessa huomaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Oletko tällä hetkellä 20-30--vuotias korkeakouluopiskelija? 😂
Jos et, niin mihinhän kokemuspohjaan perustat näkemyksesi?
Naurettavaa kommentoida tuolla tavoin, jos et itse tällä hetkellä opiskele.
Siihen kokemuspohjaan, että on naurettavaa väittää, että joskus ennen oli kaikki paremmin. Itse opiskelin 90-luvulla ja varmasti oli ihan samat haasteet tuolloin kuin nyt. Opintoraha oli pieni, ja rajattu, asumistukea sai vähemmän, kesätöissä käytiin ja iso osa opintojen ohella muutenkin, valmistumisen jälkeen oli tarjolla lähinnä pätkää, jos sitäkään. Ainakin korkeakouluopinnot olivat hyvin itsenäisiä, ei siellä mitään opoja ollut tai koulumaisuutta. Ei se uhriutuminen, että juuri tämän ajan opiskelijoilla olisi erityisen hankalaa, ole todellista minkään tilaston tai mittarin valossa.
Se että onko tässä nykyajassa jotain muuta on sitten toinen asia. Muuttuneet elämänarvot, tavoitteet ja odotukset elämälle tai jotain, sieltä voidaan ehkä löytää asioita, joista kannattaa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Oletko tällä hetkellä 20-30--vuotias korkeakouluopiskelija? 😂
Jos et, niin mihinhän kokemuspohjaan perustat näkemyksesi?
Naurettavaa kommentoida tuolla tavoin, jos et itse tällä hetkellä opiskele.
Siihen kokemuspohjaan, että on naurettavaa väittää, että joskus ennen oli kaikki paremmin. Itse opiskelin 90-luvulla ja varmasti oli ihan samat haasteet tuolloin kuin nyt. Opintoraha oli pieni, ja rajattu, asumistukea sai vähemmän, kesätöissä käytiin ja iso osa opintojen ohella muutenkin, valmistumisen jälkeen oli tarjolla lähinnä pätkää, jos sitäkään. Ainakin korkeakouluopinnot olivat hyvin itsenäisiä, ei siellä mitään opoja ollut tai koulumaisuutta. Ei se uhriutuminen, että juuri tämän ajan opiskelijoilla olisi erityisen hankalaa, ole todellista minkään tilaston tai mittarin valossa.
Se että onko tässä nykyajassa jotain muuta on sitten toinen asia. Muuttuneet elämänarvot, tavoitteet ja odotukset elämälle tai jotain, sieltä voidaan ehkä löytää asioita, joista kannattaa keskustella.
Lisäisin tuohon vielä, että useimmat asuivat soluissa aluksi, yksiöistä vain haaveiltiin. Ei yritetty pitää yllä elintasoa, mihin raha ei riittänyt. Ja se soluelämä ei ainakaan opintoja edistänyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Oma valintasi on ollut niitä tukikuukausia käyttää kesäopintoihin, ei ole ollut mikään pakko. Itse sain juuri kelalta kirjeen opintolainan takauksesta ja opintotuista. Sain juuri kandin valmiiksi ja maisteriopintoja olen tehnyt vuoden verran, opintotukikuukausia olen käyttänyt kokonaiset 3, joten riittää mainiosti maisteriopintoihin. Olen opiskellut kaikki kesät, ilman taukoja. Tiedätkö mikä on salaisuuteni siihen, että ei tarvi pelätä tukikuukausien loppumista? Työssäkäynti, jolla rahoitan elämäni.
Käyn töissä 37,5h/vko ja sen lisäksi opiskelen. Näillä näkymin valmistun maisteriksi 5v opintojen aloittamisen jälkeen ja koko ajan olen ollut kokopäiväisesti töissä.
50h töitä viikossa ei todellakaan ole niin hirmuinen suoritus, että siitä pitäisi burn out tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Et pärjää rahallisesti, jos tienaat niin paljon, että menetät opintotuen? Et mitään ristiriitaa tuossa lauseessa huomaa?
En huomaa.
Se vuosituloraja on vajaa 12 000 euroa. Eli sunko mielestä vajaa tonnilla pärjää?! 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Oma valintasi on ollut niitä tukikuukausia käyttää kesäopintoihin, ei ole ollut mikään pakko. Itse sain juuri kelalta kirjeen opintolainan takauksesta ja opintotuista. Sain juuri kandin valmiiksi ja maisteriopintoja olen tehnyt vuoden verran, opintotukikuukausia olen käyttänyt kokonaiset 3, joten riittää mainiosti maisteriopintoihin. Olen opiskellut kaikki kesät, ilman taukoja. Tiedätkö mikä on salaisuuteni siihen, että ei tarvi pelätä tukikuukausien loppumista? Työssäkäynti, jolla rahoitan elämäni.
Käyn töissä 37,5h/vko ja sen lisäksi opiskelen. Näillä näkymin valmistun maisteriksi 5v opintojen aloittamisen jälkeen ja koko ajan olen ollut kokopäiväisesti töissä.
50h töitä viikossa ei todellakaan ole niin hirmuinen suoritus, että siitä pitäisi burn out tulla.
Kyllä se oli pakko, koska en saanut kesätöitä. Millä olisi pitänyt elää?
Koko AMK-opintojen aikana olin 3 vuotta kaupassa töissä ja yhden vuoden alan toimistotöissä alhaisella harkkapalkalla.
Maisteriopintojen ohessa 15 h toimistotöitä viikossa.
Ei sitä rahaa silti paljoa ole. Pärjään, mutta ei mitään säästöjä tai omaisuutta. Kk tulot alhaiset, menot lähes samat kuin kellä tahansa aikuisella.
En myöskään väittänyt, että olen burn outin partaalla 😂 Sanoin, että tämä on RANKKAA.
Kärsin kroonisista vaivoista, enkä tosiaan ole ainoa opiskelija, joilla terveys tai elämäntilanne vaikeuttaa opintoja ja elämää. Niin monella mielenterveysongelmia, jotka vaikeuttavat opistojen suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Et pärjää rahallisesti, jos tienaat niin paljon, että menetät opintotuen? Et mitään ristiriitaa tuossa lauseessa huomaa?
En huomaa.
Se vuosituloraja on vajaa 12 000 euroa. Eli sunko mielestä vajaa tonnilla pärjää?! 😂
Ja se opintotuki on jotain 280 tms. Se kun tienaat reippaasti yli tuon sallitun, niin homma ratkeaa itsestään. Kun itsekin sanoit, että joudut vahtimaan, ettei mene yli. No älä vahdi, anna mennä vaan. Asumistukea saa vielä paljon isommilla tuloilla, sitä ei ihan heti menetä.
Ja kiitos kysymästä, pärjäisin ihan mainiosti tonnilla kuussa, jos ei olisi perhettä. Yksiön vuokraan jotain 600-700, 300 riittäisi ruokaan ja bussilippuun. Toki tuohon saisi vielä asumistuen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Et pärjää rahallisesti, jos tienaat niin paljon, että menetät opintotuen? Et mitään ristiriitaa tuossa lauseessa huomaa?
En huomaa.
Se vuosituloraja on vajaa 12 000 euroa. Eli sunko mielestä vajaa tonnilla pärjää?! 😂
Tarkennus vielä:
Jos syys-toukokuu tienaan 600 euroa kuussa ja kesä-elokuu vaikka 2500 euroa, niin se tuloraja ylittyy tonnilla ja vuositulot huimat 12 900 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Et pärjää rahallisesti, jos tienaat niin paljon, että menetät opintotuen? Et mitään ristiriitaa tuossa lauseessa huomaa?
En huomaa.
Se vuosituloraja on vajaa 12 000 euroa. Eli sunko mielestä vajaa tonnilla pärjää?! 😂
Ja se opintotuki on jotain 280 tms. Se kun tienaat reippaasti yli tuon sallitun, niin homma ratkeaa itsestään. Kun itsekin sanoit, että joudut vahtimaan, ettei mene yli. No älä vahdi, anna mennä vaan. Asumistukea saa vielä paljon isommilla tuloilla, sitä ei ihan heti menetä.
Ja kiitos kysymästä, pärjäisin ihan mainiosti tonnilla kuussa, jos ei olisi perhettä. Yksiön vuokraan jotain 600-700, 300 riittäisi ruokaan ja bussilippuun. Toki tuohon saisi vielä asumistuen päälle.
Se ongelma on siinä, että
1. En voi tietää saanoo ensi kesänä kesätöitä
2. Jos saan, en voi tietää palkkaa
3. En myöskään tiedä, paljon töistä tulee lukuvuoden aikana tunteja
Eli joko perun opintotuen nyt tai maksan sinä mahdollisista kesätyörahoista takaisin ensi vuonna.
Olen 27-vuotias ja joo pärjään tonnilla. Mutta olisi kiva, jos olisi säästössä edes 500 e joskus. Tai ei tarttis stressaa, että rillit tai pesukone menee rikki. Olis kiva, että olisi valmistuessa ews vähän säästöjä eikä vaan opintolainaa sikana...
Alue: Aihe vapaa
Ei itse asiassa mene, vaan peruskoulun tilaan yleisesti. Palvelevatko nämä uudet opsit esim ihan perustaitojen vahvan pohjan rakentamista. Ja toisaalta jos on nähtävissä asenteiden heikkenemistä, mistä se kumpuaa ja mikä sen vaikutus on nuorena aikuisena.