Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin
10.07.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006168516.html
"Ylilääkärin mukaan hedelmällisempää olisi pohtia syitä ja ratkaisuja opiskelijoiden pahoinvoinnille eikä kehuskella vuosikymmenten takaisten opiskeluvuosien vaikeuksilla. "
NIIN! Suurin osa ihmisistä ei näy ollenkaan ymmärtävän tätä!
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Oma valintasi on ollut niitä tukikuukausia käyttää kesäopintoihin, ei ole ollut mikään pakko. Itse sain juuri kelalta kirjeen opintolainan takauksesta ja opintotuista. Sain juuri kandin valmiiksi ja maisteriopintoja olen tehnyt vuoden verran, opintotukikuukausia olen käyttänyt kokonaiset 3, joten riittää mainiosti maisteriopintoihin. Olen opiskellut kaikki kesät, ilman taukoja. Tiedätkö mikä on salaisuuteni siihen, että ei tarvi pelätä tukikuukausien loppumista? Työssäkäynti, jolla rahoitan elämäni.
Käyn töissä 37,5h/vko ja sen lisäksi opiskelen. Näillä näkymin valmistun maisteriksi 5v opintojen aloittamisen jälkeen ja koko ajan olen ollut kokopäiväisesti töissä.
50h töitä viikossa ei todellakaan ole niin hirmuinen suoritus, että siitä pitäisi burn out tulla.
Kyllä se oli pakko, koska en saanut kesätöitä. Millä olisi pitänyt elää?
Koko AMK-opintojen aikana olin 3 vuotta kaupassa töissä ja yhden vuoden alan toimistotöissä alhaisella harkkapalkalla.
Maisteriopintojen ohessa 15 h toimistotöitä viikossa.
Ei sitä rahaa silti paljoa ole. Pärjään, mutta ei mitään säästöjä tai omaisuutta. Kk tulot alhaiset, menot lähes samat kuin kellä tahansa aikuisella.
En myöskään väittänyt, että olen burn outin partaalla 😂 Sanoin, että tämä on RANKKAA.
Kärsin kroonisista vaivoista, enkä tosiaan ole ainoa opiskelija, joilla terveys tai elämäntilanne vaikeuttaa opintoja ja elämää. Niin monella mielenterveysongelmia, jotka vaikeuttavat opistojen suorittamista.
Jos saa yhteiskunnalta tukea elämiseen, ei pidäkään jäädä rahaa säästöön tai tai kartuttaa omaisuutta. Nuo tehdään sitten kun ollaan valmistuttu ja maksetaan veroista muiden opiskeluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Eiköhän tässä ketjussa ole parkumassa nuoret, selittäen että heillä on elämä kovempaa kuin kenelläkään maailman historiassa. Vanhemmat taasen yrittävät sanoa että samaa kakkaa se on teillä, mitä se oli meilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Oletpa vitsikäs. Täällähän vaan yritetään selittää, että esim 70-luvulla syntyneillä ei ollut asiat yhtään sen paremmin. Ei ollut varmoja töitä jne.
Se on vaan hyvin lyhyt aika, kun on ollut tuollaista, mitä kuvailet.
Aina on eläkeläiset maanneet lopulta omassa pskassaan ja olleet köyhiä ja kipeitä. Tällä samalla eläkeläisten nuoriin kohdistuvalla mentaliteetilla voisi suhtautua heihin itseensä (tai attendon tai esperin caren hoidossa esiintyneisiin puutteisiin). Aina on vanhuksilla ollut kurja rooli, jollei heillä ole ollut runsaasti varallisuutta. Nykyeläkeläiset eivät kelleen kehitystä soisi, vaan kaikkien olisi nuorena kärsittävä, koska hekin sitä joutuivat. Kärsikööt itse samalla myös tavalla vanhana kuten muut ikäpolvet ennen heitä.
Valmistuttuani sh:ksi en pistä tikkua ristiin lievittääkseni vanhusten kipuja. Ei ennenkään mitään kipulääkkeitä tuhlattu kuoleviin, eikä näiden kärsimyksiä haluttu pitkittää. Hoitajapula vanhusten puolella johtuu myös siitä, että vanhukset ovat ikäviä ja ilkeitä hoidettavia. Kovia käskyttämään ja kopeloimaan nuoria hoitajia. Dementikot lisäksi lyövät.
Epäempaattisemmat, nuoriin penseästi suhtautuvat katkerot joutaisivat lähteä täältä kiljuen túskasta tai oman käden kautta, pois tuhlaamasta turhia verovaroja 20-30 vuoden eläkeputkineen vaativan ja kalliin sairaanhoidon parissa. Eivät heidän vanhempansakaan saaneet valtiolta 3000 euron/kk eläkkeitä 30 vuoden ajan ja ilmaista erikoissairaanhoitoa. Täysin tuottamattomien ihmispskojen pitäisi antaa elää sen verran kuin vanhempiensa, jonka jälkeen eläke ja oikeus hoitoon pitäisi ottaa heiltä pois, jollei heillä ole varaa maksaa siitä täyttä hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän tuon ylirasitteneisuuden taustalla piilee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Oma valintasi on ollut niitä tukikuukausia käyttää kesäopintoihin, ei ole ollut mikään pakko. Itse sain juuri kelalta kirjeen opintolainan takauksesta ja opintotuista. Sain juuri kandin valmiiksi ja maisteriopintoja olen tehnyt vuoden verran, opintotukikuukausia olen käyttänyt kokonaiset 3, joten riittää mainiosti maisteriopintoihin. Olen opiskellut kaikki kesät, ilman taukoja. Tiedätkö mikä on salaisuuteni siihen, että ei tarvi pelätä tukikuukausien loppumista? Työssäkäynti, jolla rahoitan elämäni.
Käyn töissä 37,5h/vko ja sen lisäksi opiskelen. Näillä näkymin valmistun maisteriksi 5v opintojen aloittamisen jälkeen ja koko ajan olen ollut kokopäiväisesti töissä.
50h töitä viikossa ei todellakaan ole niin hirmuinen suoritus, että siitä pitäisi burn out tulla.
Kyllä se oli pakko, koska en saanut kesätöitä. Millä olisi pitänyt elää?
Koko AMK-opintojen aikana olin 3 vuotta kaupassa töissä ja yhden vuoden alan toimistotöissä alhaisella harkkapalkalla.
Maisteriopintojen ohessa 15 h toimistotöitä viikossa.
Ei sitä rahaa silti paljoa ole. Pärjään, mutta ei mitään säästöjä tai omaisuutta. Kk tulot alhaiset, menot lähes samat kuin kellä tahansa aikuisella.
En myöskään väittänyt, että olen burn outin partaalla 😂 Sanoin, että tämä on RANKKAA.
Kärsin kroonisista vaivoista, enkä tosiaan ole ainoa opiskelija, joilla terveys tai elämäntilanne vaikeuttaa opintoja ja elämää. Niin monella mielenterveysongelmia, jotka vaikeuttavat opistojen suorittamista.
Jos saa yhteiskunnalta tukea elämiseen, ei pidäkään jäädä rahaa säästöön tai tai kartuttaa omaisuutta. Nuo tehdään sitten kun ollaan valmistuttu ja maksetaan veroista muiden opiskeluja.
No tämä. Ja toki opiskeluaikana voi tehdä töitä ja kartuttaa omaisuutta, ei sitä kukaan kiellä. Väittäisin, että fiksua jopa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on eläkeläiset maanneet lopulta omassa pskassaan ja olleet köyhiä ja kipeitä. Tällä samalla eläkeläisten nuoriin kohdistuvalla mentaliteetilla voisi suhtautua heihin itseensä (tai attendon tai esperin caren hoidossa esiintyneisiin puutteisiin). Aina on vanhuksilla ollut kurja rooli, jollei heillä ole ollut runsaasti varallisuutta. Nykyeläkeläiset eivät kelleen kehitystä soisi, vaan kaikkien olisi nuorena kärsittävä, koska hekin sitä joutuivat. Kärsikööt itse samalla myös tavalla vanhana kuten muut ikäpolvet ennen heitä.
Valmistuttuani sh:ksi en pistä tikkua ristiin lievittääkseni vanhusten kipuja. Ei ennenkään mitään kipulääkkeitä tuhlattu kuoleviin, eikä näiden kärsimyksiä haluttu pitkittää. Hoitajapula vanhusten puolella johtuu myös siitä, että vanhukset ovat ikäviä ja ilkeitä hoidettavia. Kovia käskyttämään ja kopeloimaan nuoria hoitajia. Dementikot lisäksi lyövät.
Epäempaattisemmat, nuoriin penseästi suhtautuvat katkerot joutaisivat lähteä täältä kiljuen túskasta tai oman käden kautta, pois tuhlaamasta turhia verovaroja 20-30 vuoden eläkeputkineen vaativan ja kalliin sairaanhoidon parissa. Eivät heidän vanhempansakaan saaneet valtiolta 3000 euron/kk eläkkeitä 30 vuoden ajan ja ilmaista erikoissairaanhoitoa. Täysin tuottamattomien ihmispskojen pitäisi antaa elää sen verran kuin vanhempiensa, jonka jälkeen eläke ja oikeus hoitoon pitäisi ottaa heiltä pois, jollei heillä ole varaa maksaa siitä täyttä hintaa.
Eivät eläkeläiset ennen matkustaneet tai eläneet yhtä hulppeasti kuin nykyeläkeläiset. Eivät käyneet ravintoloissa, eivätkä saaneet yhtä paljon ilmaista rahaa valtiolta, jota muille ei enää ole varaa maksaa. Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä 30 vuotta, luulisi, että saisi siitä säästöön sen verran, ettei tarvitsisi valtiolta tukia loppuelämäkseen. Eläkeläiset neuvovat nykynuoria säästämään, säästäkööt sitten itse myös vanhuuden varalle, kuten nykynuoretkin.
Vierailija kirjoitti:
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Tämä avautuminen selittää osiltaan miksi osalla opiskelijoista on nykyään niin rankkaa ja mt-ongelmia. Se oma asenne. Onhan se rankkaa, jos ei ole oppinut pettymyksiä käsittelemään ja aikuisten oikeasti elämä lyö vasten kasvoja. Vastuuta omista valinnoista ja teoistakin pitäis yrittää ottaa. Ei kuule sinua vanhemmillakaan kaikilla ole ruusuista, katsos työttömäksi voi päätyä nykyään lähes kuka vaan. Ja opiskeluaikana ole tarkoituskaan pystyä säästään. Jos siihen pystyy, niin ei ole valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on eläkeläiset maanneet lopulta omassa pskassaan ja olleet köyhiä ja kipeitä. Tällä samalla eläkeläisten nuoriin kohdistuvalla mentaliteetilla voisi suhtautua heihin itseensä (tai attendon tai esperin caren hoidossa esiintyneisiin puutteisiin). Aina on vanhuksilla ollut kurja rooli, jollei heillä ole ollut runsaasti varallisuutta. Nykyeläkeläiset eivät kelleen kehitystä soisi, vaan kaikkien olisi nuorena kärsittävä, koska hekin sitä joutuivat. Kärsikööt itse samalla myös tavalla vanhana kuten muut ikäpolvet ennen heitä.
Valmistuttuani sh:ksi en pistä tikkua ristiin lievittääkseni vanhusten kipuja. Ei ennenkään mitään kipulääkkeitä tuhlattu kuoleviin, eikä näiden kärsimyksiä haluttu pitkittää. Hoitajapula vanhusten puolella johtuu myös siitä, että vanhukset ovat ikäviä ja ilkeitä hoidettavia. Kovia käskyttämään ja kopeloimaan nuoria hoitajia. Dementikot lisäksi lyövät.
Epäempaattisemmat, nuoriin penseästi suhtautuvat katkerot joutaisivat lähteä täältä kiljuen túskasta tai oman käden kautta, pois tuhlaamasta turhia verovaroja 20-30 vuoden eläkeputkineen vaativan ja kalliin sairaanhoidon parissa. Eivät heidän vanhempansakaan saaneet valtiolta 3000 euron/kk eläkkeitä 30 vuoden ajan ja ilmaista erikoissairaanhoitoa. Täysin tuottamattomien ihmispskojen pitäisi antaa elää sen verran kuin vanhempiensa, jonka jälkeen eläke ja oikeus hoitoon pitäisi ottaa heiltä pois, jollei heillä ole varaa maksaa siitä täyttä hintaa.
Eivät eläkeläiset ennen matkustaneet tai eläneet yhtä hulppeasti kuin nykyeläkeläiset. Eivät käyneet ravintoloissa, eivätkä saaneet yhtä paljon ilmaista rahaa valtiolta, jota muille ei enää ole varaa maksaa. Jos on ollut hyväpalkkaisessa työssä 30 vuotta, luulisi, että saisi siitä säästöön sen verran, ettei tarvitsisi valtiolta tukia loppuelämäkseen. Eläkeläiset neuvovat nykynuoria säästämään, säästäkööt sitten itse myös vanhuuden varalle, kuten nykynuoretkin.
Eläkeläiset sitä ja tätä. Ihan näin 80-luvun alussa syntyneenä neuvon säästämään. Ja ihmettelen miksi juuri nyt opiskelun rankkuudesta tehdään niin iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Varmaan tämä pätee vaikkapa tomaatteihin, mutta tuskin esim. asuntoihin, jotka ovat kuitenkin melko suuri menoerä tavallisen ihmisen elämässä. Itsekin ostin ensimmäisen asuntoni 20 vuotta sitten 80k eurolla, nyt se maksaa 200k. Omat tuloni ovat pysyneet käytännössä ennallaan.
20v sitten ei ollut euroja (tai oli muttei vielä kuluttajien käytössä) mutta ihan miten vaan.
Tämähän se olennaista olikin tässä kommentissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina on eläkeläiset maanneet lopulta omassa pskassaan ja olleet köyhiä ja kipeitä. Tällä samalla eläkeläisten nuoriin kohdistuvalla mentaliteetilla voisi suhtautua heihin itseensä (tai attendon tai esperin caren hoidossa esiintyneisiin puutteisiin). Aina on vanhuksilla ollut kurja rooli, jollei heillä ole ollut runsaasti varallisuutta. Nykyeläkeläiset eivät kelleen kehitystä soisi, vaan kaikkien olisi nuorena kärsittävä, koska hekin sitä joutuivat. Kärsikööt itse samalla myös tavalla vanhana kuten muut ikäpolvet ennen heitä.
Valmistuttuani sh:ksi en pistä tikkua ristiin lievittääkseni vanhusten kipuja. Ei ennenkään mitään kipulääkkeitä tuhlattu kuoleviin, eikä näiden kärsimyksiä haluttu pitkittää. Hoitajapula vanhusten puolella johtuu myös siitä, että vanhukset ovat ikäviä ja ilkeitä hoidettavia. Kovia käskyttämään ja kopeloimaan nuoria hoitajia. Dementikot lisäksi lyövät.
Epäempaattisemmat, nuoriin penseästi suhtautuvat katkerot joutaisivat lähteä täältä kiljuen túskasta tai oman käden kautta, pois tuhlaamasta turhia verovaroja 20-30 vuoden eläkeputkineen vaativan ja kalliin sairaanhoidon parissa. Eivät heidän vanhempansakaan saaneet valtiolta 3000 euron/kk eläkkeitä 30 vuoden ajan ja ilmaista erikoissairaanhoitoa. Täysin tuottamattomien ihmispskojen pitäisi antaa elää sen verran kuin vanhempiensa, jonka jälkeen eläke ja oikeus hoitoon pitäisi ottaa heiltä pois, jollei heillä ole varaa maksaa siitä täyttä hintaa.
Et saa ensimmäistäkään pysyvää työpaikkaa sote-alalta.
Asenteesi paljastuu tuota pikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko oikeasti teistä joidenkin mielestä opiskelu ei ole rankkaa?!
Sen opiskelun lisäksi pitää käydä töissä, hoitaa koti, sosiaaliset suhteet ja raha-asiat.
Yhteen kurssiin pitää usein pelkästään lukea 500 sivua ja teksti pitäisi sisäistää. Lisäksi pitää juosta luennoilla, käyttää tuhottomasti aikaa kirjoittamiseen ja järkätä ryhmätyötapaamisia.
20 h viikosta menee töissä, 10-15 tuntia luennoilla. Koulutöihin menee varmaan ainakin 15 h viikossa.
Ei siis todellakaan rajoituksia mihkään 8 h päiviin hommat.
Samalla pitää miettiä tulorajoja. Ne paukkuu, jos saan kunnon palkkaa ensi vuonna kesätöistä. Jos sen takia menetän tuet, en pärjää rahallisesti.
Pitää myös stressata sitä, että opintotukikuukaudet loppui, koska kandiopintojen aikana parina kesäsä tein kesäopintoja = käytin kuukausia.
Myös stressaa se, että valmistun 20 000 lainan kanssa.
Oma valintasi on ollut niitä tukikuukausia käyttää kesäopintoihin, ei ole ollut mikään pakko. Itse sain juuri kelalta kirjeen opintolainan takauksesta ja opintotuista. Sain juuri kandin valmiiksi ja maisteriopintoja olen tehnyt vuoden verran, opintotukikuukausia olen käyttänyt kokonaiset 3, joten riittää mainiosti maisteriopintoihin. Olen opiskellut kaikki kesät, ilman taukoja. Tiedätkö mikä on salaisuuteni siihen, että ei tarvi pelätä tukikuukausien loppumista? Työssäkäynti, jolla rahoitan elämäni.
Käyn töissä 37,5h/vko ja sen lisäksi opiskelen. Näillä näkymin valmistun maisteriksi 5v opintojen aloittamisen jälkeen ja koko ajan olen ollut kokopäiväisesti töissä.
50h töitä viikossa ei todellakaan ole niin hirmuinen suoritus, että siitä pitäisi burn out tulla.
Kyllä se oli pakko, koska en saanut kesätöitä. Millä olisi pitänyt elää?
Koko AMK-opintojen aikana olin 3 vuotta kaupassa töissä ja yhden vuoden alan toimistotöissä alhaisella harkkapalkalla.
Maisteriopintojen ohessa 15 h toimistotöitä viikossa.
Ei sitä rahaa silti paljoa ole. Pärjään, mutta ei mitään säästöjä tai omaisuutta. Kk tulot alhaiset, menot lähes samat kuin kellä tahansa aikuisella.
En myöskään väittänyt, että olen burn outin partaalla 😂 Sanoin, että tämä on RANKKAA.
Kärsin kroonisista vaivoista, enkä tosiaan ole ainoa opiskelija, joilla terveys tai elämäntilanne vaikeuttaa opintoja ja elämää. Niin monella mielenterveysongelmia, jotka vaikeuttavat opistojen suorittamista.
Jos saa yhteiskunnalta tukea elämiseen, ei pidäkään jäädä rahaa säästöön tai tai kartuttaa omaisuutta. Nuo tehdään sitten kun ollaan valmistuttu ja maksetaan veroista muiden opiskeluja.
Se tuki 250 euroa.
Kyllä musta lähes kolmikymppisenä saa olla harmistunut siitä, että omaisuus on miinus 15 000 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä ikäluokkaa, että omat lapseni opiskelevat. Kun olen seurannut tässä näiden nuorten ja heidän kavereiden opiskeluja, olen muutaman asian huomannut. Melko huonoilla resursseilla ollaan yliopistoon menossa. Aloille, joista tiedetään jo, että töitä ei tulla tarjoamaan kovin helpolla. Sitten haukutaan laumana suuria ikäluokkia, kun se on jotenkin niiden syy. Ei ole huomattu asiaa, että näiltä aloilta nyt vain on työvoiman tarve vähentynyt. Maailma on muuttunut globaalimmaksi ja työpaikkoja siirtyy ulkomaille. Lisäksi esim. jotain biologian opettajia tarvitaan vähemmän, koska koululaisia on vähemmän eli kouluja on vähemmän.
Moni haluaa ehdottomasti sinne puheterapeutiksi tai psykologiksi, vaikka on kirjoittanut Ceetä suurimman osan. Sitten luetaan kolme, neljä vuotta avoimessa korkeakoulussa ja pyritään uudestaan ja uudestaan. Kun ehkä päästään opiskelemaan, joudutaan työskentelemään omien kykyjen äärirajoilla.
Monelle olisi hyvä tarkistaa tavoitteet ja miettiä ammattikorkeaa yliopiston sijaan, koska se nyt vain on tosiasia, että monilla aloilla akateeminen työttömyys ja pätkätyöt ovat tosiasia. Se on eri, jos tietää, että omat resurssit ja äly ei tahdo riittää, mutta kovalla työnteolla pärjäät ja valmistuttuasi et tule saamaan välttämättä töitä, niin ok. Mutta miten tämä voi tulla yllätyksenä.
Itse olen pelkkä duunari ja ikäluokkaa, jonka tuloja ei lasketa eläkkeisiin alle 23 vuotiaana. Silti laskennallisesti tulen saamaan 65 vuotiaana n. 2400 eläkkeen. Jos jaksan puurtaa pari vuotta lisää, niin se nousee vielä jokusen satkun. Näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen, etten hakenut yliopistoon lukemaan haluamiani ammatteja. Nyt on töitä riittänyt tauotta koko ajan ja palkallakin on tullut toimeen. Ja tulen eläkkeellänikin. Syy, miksi en lähtenyt, oli juuri ne, että ka oli vain 8.7 ja yleisarvosana M, joten mietin, että tulisi liikaa ongelmia. Lisäksi taloudellinen tilanne. Kauhulla ajattelin sitä lainaa, minkä joutuisin pitkässä opiskelussa ottamaan ja asumista monta vuotta soluasunnossa vieraassa kaupungissa. Joten menin sieltä, mistä aita on matalin, Tämä voisi olla joskus joillekkin lapsieni kavereillekin parempi ratkaisu. Vaikka sitä unelma-ammattia ei saisikaan, missä työllisyys ei ole varmaa.
Toki unelmiaan pitää toteuttaa, mutta millä hinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Tämä avautuminen selittää osiltaan miksi osalla opiskelijoista on nykyään niin rankkaa ja mt-ongelmia. Se oma asenne. Onhan se rankkaa, jos ei ole oppinut pettymyksiä käsittelemään ja aikuisten oikeasti elämä lyö vasten kasvoja. Vastuuta omista valinnoista ja teoistakin pitäis yrittää ottaa. Ei kuule sinua vanhemmillakaan kaikilla ole ruusuista, katsos työttömäksi voi päätyä nykyään lähes kuka vaan. Ja opiskeluaikana ole tarkoituskaan pystyä säästään. Jos siihen pystyy, niin ei ole valittamista.
Höpö höpö.
Monella opiskelijalla on mielenterveysongelmia. Itse ollessani lievästi masentunut en päässyt edes sängystä ylös aamulla.
Nämä mielenterveysongelmaiset silti jatkavat opintoja. Onko ihme, että opiskelu on rankkaa?
Tässä muutama minun erittäin lähipiirissä oleva opiskelija:
1. Persoonallisuushäiriö ja painiskelee alkoholismin kanssa. Arki vaikeaa.
2. Paniikkihäiriö ja ykköstyypin diabetes. Arki ja opinnot tuntuu raskaalta.
3. Bipolar ja/tai persoonallisuushäiriö, sydänongelma ja päiväkotilapsen yh-äiti.
4. Kaikki sinällään hyvin, mutta ottaa paineita paaaljon ja stressaa, eli olo huono, koska ei nuku.
5. Kärsii kroonisesta kivusta ja väsymyksestä.
Ja siis ihan oikeasti tässä kysy minusta ja parhaimmista ystävistäni. 😂 Pari ex-opiskelijaa (hiljattain lopettaneet/valmistuneet) vielä mielesä, toisella masennus ja diabetes, toisella persoonallisuushäiriö.
Onko siis ihme, että opinnot uuvuttavat??!
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä ikäluokkaa, että omat lapseni opiskelevat. Kun olen seurannut tässä näiden nuorten ja heidän kavereiden opiskeluja, olen muutaman asian huomannut. Melko huonoilla resursseilla ollaan yliopistoon menossa. Aloille, joista tiedetään jo, että töitä ei tulla tarjoamaan kovin helpolla. Sitten haukutaan laumana suuria ikäluokkia, kun se on jotenkin niiden syy. Ei ole huomattu asiaa, että näiltä aloilta nyt vain on työvoiman tarve vähentynyt. Maailma on muuttunut globaalimmaksi ja työpaikkoja siirtyy ulkomaille. Lisäksi esim. jotain biologian opettajia tarvitaan vähemmän, koska koululaisia on vähemmän eli kouluja on vähemmän.
Moni haluaa ehdottomasti sinne puheterapeutiksi tai psykologiksi, vaikka on kirjoittanut Ceetä suurimman osan. Sitten luetaan kolme, neljä vuotta avoimessa korkeakoulussa ja pyritään uudestaan ja uudestaan. Kun ehkä päästään opiskelemaan, joudutaan työskentelemään omien kykyjen äärirajoilla.
Monelle olisi hyvä tarkistaa tavoitteet ja miettiä ammattikorkeaa yliopiston sijaan, koska se nyt vain on tosiasia, että monilla aloilla akateeminen työttömyys ja pätkätyöt ovat tosiasia. Se on eri, jos tietää, että omat resurssit ja äly ei tahdo riittää, mutta kovalla työnteolla pärjäät ja valmistuttuasi et tule saamaan välttämättä töitä, niin ok. Mutta miten tämä voi tulla yllätyksenä.
Itse olen pelkkä duunari ja ikäluokkaa, jonka tuloja ei lasketa eläkkeisiin alle 23 vuotiaana. Silti laskennallisesti tulen saamaan 65 vuotiaana n. 2400 eläkkeen. Jos jaksan puurtaa pari vuotta lisää, niin se nousee vielä jokusen satkun. Näin jälkikäteen olen ihan tyytyväinen, etten hakenut yliopistoon lukemaan haluamiani ammatteja. Nyt on töitä riittänyt tauotta koko ajan ja palkallakin on tullut toimeen. Ja tulen eläkkeellänikin. Syy, miksi en lähtenyt, oli juuri ne, että ka oli vain 8.7 ja yleisarvosana M, joten mietin, että tulisi liikaa ongelmia. Lisäksi taloudellinen tilanne. Kauhulla ajattelin sitä lainaa, minkä joutuisin pitkässä opiskelussa ottamaan ja asumista monta vuotta soluasunnossa vieraassa kaupungissa. Joten menin sieltä, mistä aita on matalin, Tämä voisi olla joskus joillekkin lapsieni kavereillekin parempi ratkaisu. Vaikka sitä unelma-ammattia ei saisikaan, missä työllisyys ei ole varmaa.
Toki unelmiaan pitää toteuttaa, mutta millä hinnalla.
Tämä on juuri se, mitä minäkin ajoin takaa aikaisemmassa viestissäni. Yllätysyllätys se on saanut yläpeukutuksia vanhemmalta väestöltä ja alapeukkuja opiskelijoilta. Ymmärtäkää nuoret voimavaranne ja resurssinne. Mistään muusta ei ole kyse. Kaikki eivät vain pysty opiskelemaan yliopistossa.
Olen antanut välillä rahaa ja mennyt ruokakassien kanssa pojan luovjoka opiskelee yliopistossa että ei tarvi syödä makaronimössöä kera tonnikalan kanssa alvariinsa.
Minun nuoruudessani tehtiin tyhmyydet vauvapalstalla. Oi niitä aikoja ja sitä trollaamisen määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi h**vetti kun joku egyptin pyramidien aikainen muumio tulee selittään miten hänen nuoruutensa oli niin rankkaa ja hiihdettin 60 asteen helteessä jotain perähikiän raittia eestaas, YHYYYYYYY.... Kuiteskin kyseinen muinaisjäänne helposti sai töitä lähes mistä vaan, kunhan ei kaatokännissä ollut 24/7, hommattua rahalla talot, autot ja mitkä lie veneet ja ökykamat mitä moni nykynuori tuskin näkee edes unissaan.
Tämä avautuminen selittää osiltaan miksi osalla opiskelijoista on nykyään niin rankkaa ja mt-ongelmia. Se oma asenne. Onhan se rankkaa, jos ei ole oppinut pettymyksiä käsittelemään ja aikuisten oikeasti elämä lyö vasten kasvoja. Vastuuta omista valinnoista ja teoistakin pitäis yrittää ottaa. Ei kuule sinua vanhemmillakaan kaikilla ole ruusuista, katsos työttömäksi voi päätyä nykyään lähes kuka vaan. Ja opiskeluaikana ole tarkoituskaan pystyä säästään. Jos siihen pystyy, niin ei ole valittamista.
Höpö höpö.
Monella opiskelijalla on mielenterveysongelmia. Itse ollessani lievästi masentunut en päässyt edes sängystä ylös aamulla.
Nämä mielenterveysongelmaiset silti jatkavat opintoja. Onko ihme, että opiskelu on rankkaa?
Tässä muutama minun erittäin lähipiirissä oleva opiskelija:
1. Persoonallisuushäiriö ja painiskelee alkoholismin kanssa. Arki vaikeaa.
2. Paniikkihäiriö ja ykköstyypin diabetes. Arki ja opinnot tuntuu raskaalta.
3. Bipolar ja/tai persoonallisuushäiriö, sydänongelma ja päiväkotilapsen yh-äiti.
4. Kaikki sinällään hyvin, mutta ottaa paineita paaaljon ja stressaa, eli olo huono, koska ei nuku.
5. Kärsii kroonisesta kivusta ja väsymyksestä.
Ja siis ihan oikeasti tässä kysy minusta ja parhaimmista ystävistäni. 😂 Pari ex-opiskelijaa (hiljattain lopettaneet/valmistuneet) vielä mielesä, toisella masennus ja diabetes, toisella persoonallisuushäiriö.
Onko siis ihme, että opinnot uuvuttavat??!
Lisäyksenä vielä, että ei näistä kenenkään ongelmat (poislukien ehkä nro 4) johdu opintojen rankkuudesta, vaan kaikki ovat ongelmista huolimatta hakeutuneet opiskelemaan.
Numero neljäkin lähinnä haluaa tehdä parhaansa kaikessa, ja stressi vie yöunet. Ei se nyt suoraan opintoihin liity.
Alue: Aihe vapaa
Mä sain perheellisenä 1200€/kk käteen ja elin erinomaisesti :) yksineläjälle 1000€ on oikeasti paljon, tohon saa vielä asumistuen päälle, niin säästöönkin saa halutessaan sen opintotuen verran kuukaudessa.