Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin
10.07.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006168516.html
"Ylilääkärin mukaan hedelmällisempää olisi pohtia syitä ja ratkaisuja opiskelijoiden pahoinvoinnille eikä kehuskella vuosikymmenten takaisten opiskeluvuosien vaikeuksilla. "
NIIN! Suurin osa ihmisistä ei näy ollenkaan ymmärtävän tätä!
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Epävarmuus on se mikä ihmisiä rasittaa ja polttaa loppuun. Maailma tuntuu niin paljon monimutkaisemmalta kuin ennen, jolloin korkeakoulutettu työllistyi lähes varmasti eläkevirkaan. Nykyäänhän ei ole edes vakityöpaikkoja, kun mikä vain pulju voi milloin tahansa aloittaa yt:t ja loput ihmisistä on pätkätöissä, osa-aikatöissä tai pakon edessä freelancereina. Itsekin kävin ensimmäiset yt:ni ollessani 21-vuotias ollessani ekassa oman alan työpaikassa korkeakouluopiskelun ohella.
Kuinka tilanne on muuttunut vaikka sitten 90-luvulta tähän päivään? Yritykset palkkaavat ja erottavat työntekijöitä kuten ennenkin, nyt vaan palkaavat enemmän kuin erottavat. Julkisen sektorin viroista ollaan luovuttu, joka siirtää ainoastaan julkisen sektorin työntekijät hieman lähemmäksi yksityisen puolen työntekijöitä. Ei yksityisellä työskentelevät ole masentuneet suurina massoina "virattomuudesta", joten ei pitäisi julkisen puolen työntekijöidenkään.
Samoin tuo vihervasemmiston, pelottelupropaganda liittyen pätkätöihin ja niiden lisääntymiseen ei pidä paikkaansa, joten siitäkään ei kannata masentua. Jos on masennuttu, niin silloin voidaan sanoa vihervasemmiston aiheuttaneen suomen nuorisolle laajamittaiset MT-ongelmat.
Nuo esittämäsi kohdat eivät ole olleet vanhemmille ihmisille syitä masentua. Joko nykynuoriso on oikeasti pullamössö taaperoita, tai masentumisen taustalla on jotain muuta kuin nuo esittämäsi asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Samat asiat ja enemmänkin saa. Elintaso on vaan noussut kautta linjan niin paljon, että halutaan enemmän. Ja se voi stressata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Puhutaanko nyt kotitalouksien palkkatuloista vai pääomatuloista? Entäpä sosiaaliset tulonsiirrot? Annat kovin harvakseltaan tätä tietoa. Olisiko antaa tilastoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Se on aika marginaalinen porukka, jotka roikkuvat 10-20v kirjoilla. En sano ettei näitä olisi, tottakai on, mutta itse opiskelin 90-luvun lopulla DI tutkinnon 4 vuodessa ja suurimmalla osalla kyllä opiskeluaika oli sitä 4-6v.
Miksi kirjoitin vaatimusten höllentämisestä, olen itse koulutuspuolella töissä ja sanoma on valtiolta selvä: porukkaa on saatava läpi. Oppilaitosten ja yliopistojen rahoitus perustuu vahvasti tutkintojen määrään ja jatkossa se vain korostuu. Käytännössä ainakin viimeiset 10v mitä itse olen ollut alalla, vaikkapa työläiden peruskurssien läpipääsyrajoja on laskettu ja materiaalin määrää pienennetty jatkuvasti. Tästä on syytä olla ihan aidosti huolissaan, opiskelija-aines on vaan heikommilla pohjatiedoilla varustettua ja näin on pakko tehdä.
Ja 80-lukuun on aika abstraktia verrata. Se oli lyhyt ajanjakso ja hyvin poikkeuksellinen monilla mittareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Puhutaanko nyt kotitalouksien palkkatuloista vai pääomatuloista? Entäpä sosiaaliset tulonsiirrot? Annat kovin harvakseltaan tätä tietoa. Olisiko antaa tilastoja?
https://findikaattori.fi/fi/114
Yrittäisit edes itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Samat asiat ja enemmänkin saa. Elintaso on vaan noussut kautta linjan niin paljon, että halutaan enemmän. Ja se voi stressata.
Suomen BKT on pysynyt samana about 10 vuotta. Muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Hollannissa se on jo reilusti yli 50 000 dollaria/vuosi. Suomessa 44 500 dollaria. Jos meno pysyy samana vielä vuosikymmenen, ollaan samassa joukossa Viron ja Tsekin kanssa. Ruotsissa talous on kasvanut samana aikana lähes 4% vuosivauhtia, vakiona.
Sinä siis väität, että palkat ovat nousseet, mutta elintaso ei. Vähän epäilyttävät tällaiset tilastot. Lisäksi, Sipilän kiky laski 2.5% palkkojen yksikkötyökustannuksia, mikä on ekonomistien koodikieltä ja tapa ilmaista asia työnantajan näkökulmasta, että palkkataso on laskenut. Toki sitä ansaitsee lisää, kun tekee vielä pitempää työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Opintotukien maksulle / opintolainan takaukselle asetettiin vuosirajat jo 90-luvulla. Olihan pitkä opiskelu mahdollista, mutta yhteiskunta ei tukenut muuten kuin tarjoamalla koulutuksen.
Kuulopuheiden perusteella on turha arvioida kuinka helppoa tai vaikeaa on ollut opiskelu eri vuosikymmenillä. Ainakin 90-luvulla oli niin että tietyt opintolinjat joissain yliopistoissa olivat "helppoja", kun taas samassa yliopistossa toinen linja vaati aivan uskomattomasti työtä. Samoin yhden opintolinjan sisällä oli eroavaisuuksia. Yhdessä aineessa opintopisteet tulivat heittämällä ja toisessa piti tehdä kymmenkertainen työ.
Mielenkiintoinen nosto tuo opetuksen menetelmät ja niiden resurssointi. Tuo voi omalta osaltaan nostaa nuorten stressiä. Tietenkin näin ulkopuolisena ihmetyttää miksi niitä opettajia ei ole käytettävissä, kun kuitenkin koulutusbudjetit ovat euroopan kärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inttiinkin porukka menee koko ajan enemmän rapakuntoisena. Sitä ei voi yksikään kiistää. Sama on opiskelun suhteen. Nuoret eivät ole samanlaisia kuin silloin aikaisemmin. ”En mä jaksa, en mä viitti”- mentaliteetilla mennään nykyään kännykkä naaman edessä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Se on aika marginaalinen porukka, jotka roikkuvat 10-20v kirjoilla. En sano ettei näitä olisi, tottakai on, mutta itse opiskelin 90-luvun lopulla DI tutkinnon 4 vuodessa ja suurimmalla osalla kyllä opiskeluaika oli sitä 4-6v.
Miksi kirjoitin vaatimusten höllentämisestä, olen itse koulutuspuolella töissä ja sanoma on valtiolta selvä: porukkaa on saatava läpi. Oppilaitosten ja yliopistojen rahoitus perustuu vahvasti tutkintojen määrään ja jatkossa se vain korostuu. Käytännössä ainakin viimeiset 10v mitä itse olen ollut alalla, vaikkapa työläiden peruskurssien läpipääsyrajoja on laskettu ja materiaalin määrää pienennetty jatkuvasti. Tästä on syytä olla ihan aidosti huolissaan, opiskelija-aines on vaan heikommilla pohjatiedoilla varustettua ja näin on pakko tehdä.
Ja 80-lukuun on aika abstraktia verrata. Se oli lyhyt ajanjakso ja hyvin poikkeuksellinen monilla mittareilla.
Jos olet koulutuspuolella, tietänet sen, että DI-opinnoista valmistuu 10% tavoiteajassa, mikä tarkoittaa viittä vuotta. Luku poikkeaa melko paljon siitä, mitä sinä esität totuutena. Tällainen tilasto löytyy esimerkiksi tamperelaisesta Aamulehdestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
No juurikin tämä. Opiskelun puitteet eivät missään nimessä ole vaativampia kuin ennen, ja kieltämättä tästä keskustelusta tulee vähän sellainen olo, että tänä päivänä on jotenkin hyväksyttyä uhriutua, koska "joskus ennen" oli muka helpompaa. Höpöhöpö.
Sellainen jauhaminen on ihan yhtä vähän hedelmällistä kuin vanhemman ikäpolven paheksunta, kuinka "minun nuoruudessani..."
Sen sijaan pitäisi miettiä voidaanko olosuhteille tehdä jotain, jotta ihmiset voisivat paremmin. Itse näen ongelmien kumpuavan vähän epärealistisista odotuksista, ehkä osin somen kautta, mutta muutenkin koska tämän hetken nuoret aikuiset ovat keskimäärin eläneet varsin korkean elintason aikaa. Sitä on ehkä hieman vanhempana vaikea käsittää, mitä se tekee psyykelle, oma lapsuus kun on ollut varsin vaatimaton materiaalisessa mielessä verrattuna omiin lapsiin (jotka ovat nyt minulla siis 20, 22 ja 25).
Ehkäpä opintojen ohjaus olisi yksi sellainen asia, mihin tulisi panostaa resursseja. Samoin systemaattisesti jo yläasteelta tarjota tukea ja neuvoja tuleviin valintoihin, ja kieltämättä välillä myös mietityttää ihan peruskoulun taso, jonka takia ihan perustaidot kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka jäävät huteriksi. Tottakai se vaikeuttaa tulevia opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Se on aika marginaalinen porukka, jotka roikkuvat 10-20v kirjoilla. En sano ettei näitä olisi, tottakai on, mutta itse opiskelin 90-luvun lopulla DI tutkinnon 4 vuodessa ja suurimmalla osalla kyllä opiskeluaika oli sitä 4-6v.
Miksi kirjoitin vaatimusten höllentämisestä, olen itse koulutuspuolella töissä ja sanoma on valtiolta selvä: porukkaa on saatava läpi. Oppilaitosten ja yliopistojen rahoitus perustuu vahvasti tutkintojen määrään ja jatkossa se vain korostuu. Käytännössä ainakin viimeiset 10v mitä itse olen ollut alalla, vaikkapa työläiden peruskurssien läpipääsyrajoja on laskettu ja materiaalin määrää pienennetty jatkuvasti. Tästä on syytä olla ihan aidosti huolissaan, opiskelija-aines on vaan heikommilla pohjatiedoilla varustettua ja näin on pakko tehdä.
Ja 80-lukuun on aika abstraktia verrata. Se oli lyhyt ajanjakso ja hyvin poikkeuksellinen monilla mittareilla.
Jos olet koulutuspuolella, tietänet sen, että DI-opinnoista valmistuu 10% tavoiteajassa, mikä tarkoittaa viittä vuotta. Luku poikkeaa melko paljon siitä, mitä sinä esität totuutena. Tällainen tilasto löytyy esimerkiksi tamperelaisesta Aamulehdestä.
En minä esitä mitään totuutena. Tottakai osalla venyy yli 5v ja osa alittaa sen. Halusin vain tuoda esiin että mikään 10-20v ei ole eikä ole koskaan ollut ns normaali.
Ja toinen asia on se, että opintotuki on ollut rajattu jo silloin kun itse opiskelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
Ei ollut esimerkiksi opiskeluaikarajoituksia. Nyt on. Ei onnistu enää 10-20 vuoden opintoputket, kuten joillakin suurten ikäluokkien poliitikoilla, ja tuskin ovat suurista ikäluokista ainoita :D
Viittaus tutkintojen vaatimusten helpottamiseen jää myös hämäräksi. Itse muistan istuneeni iltaa vanhemman ikäluokan akateemisten kanssa, joista yksi kertoi tenttineensä kerralla 20 opintoviikon verran kasarilla. Taisi vastata tuohon aikaan yhtä kahdeksasosaa koko tutkinnosta (?!) Oli ja on töissä pankkialalla. Eipä tuollaisilla "vaatimuksilla" tarvitse paljoa valmistumista hötkyillä.
Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta.
Suomessa on menty koulumaisempaan suuntaan, on pakollisia harjoitustöitä, pakollisia ryhmiä ja pakollisia luentoja. Sen sijaan resursseja ei ole suunnattu tällaiseen opiskelutapaan, vaan eräskin totesi, että 80-lukuun verrattuna opetushenkilökuntaa puolet vähemmän ja opiskelijoita kaksi kertaa enemmän. Hirveästi tehtävää, mutta käytännössä kukaan ei ohjaa eikä tarkasta. Pahimmillaan luennot menevät ristiin, tentit peräkkäin, yksi assistentti ei voi tarkistaa ajoissa 200 opiskelijan tekeleitä jne.
Suurilla ikäluokilla ei ollut opintotukea eikä isolla osalla mahdollisuutta edes opintolainaankaan! Jos roikkuivat yliopistolla vuosikymmenen, johtui se ihan siitä, että piti koko ajan elättää itse itsensä ilman minkäänlaista tukea. Eikö nyt jo vihdoin mene sinne päähän, että opintorahaa on saatu vasta 70-luvulta, jolloin suuret luokat olivat jo työelämässä. Ja oheisesta linkistä voi tarkistaa ihan sen opintotuen ostovoiman ja vihdoin lopettaa lässytykset siitä, miten luksusta elämää ennen vietettiin.
"Itse luulen, että yksi tärkeä syy opiskelun vaikeuteen löytyy olemattomasta opintoneuvonnasta ja ylipäätään opintojen sirpalemaisuudesta. Opiskelijan on itse koottava kokonaisuudet, suunniteltava aikataulut, juosta sinne ja tänne ja joustaa kaikessa. Monissa maissa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa ja valinnaisuutta on olennaisesti vähemmän. Diili on selvä sekä yliopiston että opiskelijan osalta."
Tämän on varmasti totta. Olen itse ollut jälkikäteen kiitollinen siitä, että 1970-luvulla TKK:ssa Otaniemessä oli ensimmäiset kolme vuotta hyvin koulumainen lukujärjestys ja opittavat asiat rakentuivat aikaisemmin opittujen päälle. Tämä piti opiskeluajan kohtuullisena, vaikka sen loppupuolella suurin osa kävi jo vakituisissa töissä.
Totta on myös se, että nuorillekin diplomi-insinööreille oli tuolloin tarjolla töitä yllin kyllin sekä teollisuudessa että muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se jauhaminen menneistä ajoista kovin hedelmällistä ehkä ole. Mietin kuitenkin ihan aidosti, miksi niin moni kokee opiskelun rankkana.
Kesätöitä on tehty aina, osa-aikatöitä myös. Opiskelun tuet eivät ole mitenkään heikolla tasolla historiallisesti vertailtuna. Tutkintojen vaatimuksia on myös helpotettu, jotta saadaan porukkaa valmiiksi. Epävarmuus työpaikoistakaan ei ole erilaista kuin ennen, ainahan ensimmäisiä työpaikkoja on ollut vaikea saada ja pätkien kautta on ponnistettu työelämään, ainakin sitten 90-luvun suuren laman. Työttömyyskään ei ole historiallisesti missään lähelläkään huippulukemia.
Eli sinänsä kyllä toivoisin opiskelevien asemaan sellaisia muutoksia, että ahdistusta ei tarvitsisi kokea. Mutta sitä en allekirjoita, että ne ilmeisimmät olosuhteet olisivat nykyään jotenkin heikommin kuin ennen, kun eivät ne ole.
No juurikin tämä. Opiskelun puitteet eivät missään nimessä ole vaativampia kuin ennen, ja kieltämättä tästä keskustelusta tulee vähän sellainen olo, että tänä päivänä on jotenkin hyväksyttyä uhriutua, koska "joskus ennen" oli muka helpompaa. Höpöhöpö.
Sellainen jauhaminen on ihan yhtä vähän hedelmällistä kuin vanhemman ikäpolven paheksunta, kuinka "minun nuoruudessani..."
Sen sijaan pitäisi miettiä voidaanko olosuhteille tehdä jotain, jotta ihmiset voisivat paremmin. Itse näen ongelmien kumpuavan vähän epärealistisista odotuksista, ehkä osin somen kautta, mutta muutenkin koska tämän hetken nuoret aikuiset ovat keskimäärin eläneet varsin korkean elintason aikaa. Sitä on ehkä hieman vanhempana vaikea käsittää, mitä se tekee psyykelle, oma lapsuus kun on ollut varsin vaatimaton materiaalisessa mielessä verrattuna omiin lapsiin (jotka ovat nyt minulla siis 20, 22 ja 25).
Ehkäpä opintojen ohjaus olisi yksi sellainen asia, mihin tulisi panostaa resursseja. Samoin systemaattisesti jo yläasteelta tarjota tukea ja neuvoja tuleviin valintoihin, ja kieltämättä välillä myös mietityttää ihan peruskoulun taso, jonka takia ihan perustaidot kuten lukeminen, kirjoittaminen ja matematiikka jäävät huteriksi. Tottakai se vaikeuttaa tulevia opintoja.
Ahaa. Sun syyttävä sormi menee yläkouluun. Yläkoulun opettajana voin sanoa, että kaikkemme siellä teemme, jotta nuorella olisi hyvät valmiudet jatko-opintoihin. Koko ajan on pakko tehdä helpompia kokeita kuin ennen, koska motivaatio opiskeluun on laskenut. Ja kyllä, silloin kun minä olin yläasteella, niin ei olllut montaa oppilasta, jotka saivat nelosia kokeista. Ja sekin oli häpeä. Kasvamassa on nuoria, joille 4 ei ole mitään ihmeellistä ja häpeällistä vaan ihan normi, kun ”ei oo motii”. Siinäpä sitten keksit sirkustemppuja, joilla saat nämä kaverit ulos yläasteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Ei välttämättä näinkään. Tosin vaikka nykyisin saisikin ihan yhtä hyvää palkkaa kuin vaikka 20 vuotta sitten, sillä ei vaan pysty ostamaan samoja asioita.
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.
Ovatko nämä niitä joka alan keskipalkkoja, joita kukaan ei muista saaneensa... ?
Ei kyllä se lasketaan ihan ottamalla talouksien todelliset tulot ja vertaamalla minkä verran hyödykkeitä niillä saa.
Puhutaanko nyt kotitalouksien palkkatuloista vai pääomatuloista? Entäpä sosiaaliset tulonsiirrot? Annat kovin harvakseltaan tätä tietoa. Olisiko antaa tilastoja?
https://findikaattori.fi/fi/114
Yrittäisit edes itse.
Yritetty on, ja sinä tarjoat vain ostovoimakorjattua tilastoa. Yritä siis uudestaan. Minäpä tässä vähän laitan lisää, ja totean, että tilastojen mukaan tuossa tilastossa näkyy lähinnä suurten ikäluokkien taloudellinen menestys. Siis ne samat, jotka muistelevat juuri sitä, miten "minun nuoruudessani meni hyvin".
Nettiuutissivusto Uusisuomi nimittäin kertoo tutkijan suulla, että 1980-1995 kohdalla on tapahtunut "tuloromahdus"; alle 35-vuotiaiden kotitalouksien elintaso ei ole juurikaan noussut vuosien 1990 ja 2013 välillä. Suuria ikäluokkia se ei koske. He pelastivat nahkansa. Löytyy hakusanoilla tuloromahdus + uusisuomi.
There you have it. Cut the crap.
Alue: Aihe vapaa
Palkkojen ostovoima on kyllä muutamia notkahduksia lukuunottamatta kasvanut viimeiset 20v. 2008 oli pieni kuoppa, joka sekin on jo kurottu monet kerrat umpeen.
Ennenkuin alapeukutat, tarkista asia vaikka findikaattorista.