Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Opiskelijoiden kasvavaa pahoinvointia seuraava YTHS:n ylilääkäri kypsyi ”minun nuoruudessani” jauhajiin
10.07.2019 |
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006168516.html
"Ylilääkärin mukaan hedelmällisempää olisi pohtia syitä ja ratkaisuja opiskelijoiden pahoinvoinnille eikä kehuskella vuosikymmenten takaisten opiskeluvuosien vaikeuksilla. "
NIIN! Suurin osa ihmisistä ei näy ollenkaan ymmärtävän tätä!
Kommentit (339)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.
Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.
Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.
Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.
Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?
Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?
En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?
Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.
En itsekaan ole enaa nuori.
Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut.
Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.
Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?
Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?
Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.
Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.
Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.
Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.
Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.
Ei pätkätyö ole yleistynyt, vaikka jotkut politikot sitä niin väittävät. Tutkijat kirjoittavat kirjassa "Työelämän myytit ja todellisuus" että pätkätyöt olivat 90-luvulla yleisempiä kuin nykypäivänä.
Pätkätyö oli yleistä ennen mutta vain tietyillä aloilla. Ei yleensä korkeakoulutusta vaativilla aloilla kuten nyt. On aivan eri asia olla pätkätyössä siivoustyössä tai kassana, kuin asiantuntijatehtävissä.
Asiantuntijatehtävien työnkuva ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa. Projekteja tehtiin silloin ja tehdään nykyään, osa kuukausipalkalla, osa "konsulttityyppisesti". Yliopistojen työtehtävät ovat osin muuttuneet pätkätyöksi, mutta tuo on aika marginaalinen ammattikunta.
Kokonaisuutena pätkätöiden määrät eivät ole kuitenkaan kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien henkiset resurssit eivät kestä pitkää opiskelua. Miksette ymmärrä, että silloin ei haeta yliopistoon opiskelemaan vaan haetaan helpompiin opintoihin? Miksi se on yhteiskunnan vika, että ette tunne omia resurssejanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.
Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.
Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.
Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.
Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?
Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?
En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?
Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.
En itsekaan ole enaa nuori.
Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut.
Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.
Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?
Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?
Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.
Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.
Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.
Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.
Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.
Niin jos vielä otetaan esiin mainitsemasi kohtaanto-ongelma, niin sehän on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana. Samalla on kuultu työnantajien valitusta työvoimapulasta ja osaamisvajesta. Etkö näe mitenkään että nämä kuuluvat samaan iilmiöön kuin esim. prekariaatti, nuorten syrjäytyminen, yms.
Eli jos nuo ilmiöt ovat koko ajan esillä ja kasvaneet, miten niin "työelämä ei ole muuttunut"? Kyllähän se aivan todistettavasti on, muutenhan sinäkään et olisi koskaan kuullut kohtaanto-ongelmasta.
Väitteesi on se että nuoret ovat tilanteessa jossa eivät henkisesti jaksa, jonka syytä ei tiedetä, mutta sinusta se ei mitenkään liity työelämän muutoksiin, koska työelämä ei sinusta ole muuttunut.
Hmmm... Melko epälooginen ja epäselvä väite, joka ei aukene ainakaan minulle. Koska jos nuoret opiskelevat työllistymistä varten, miten ihmeessä työelämän vaatimukset eivät vaikuttaisi heihin?
Kyllä, kohtaanto ongelma on kasvanut mutta tuo ei johdu työelämän muutoksista vaan koulutusmuutoksista, sekä opiskelijoiden typeristä koulutusvalinnoista. Ymmärrän kyllä että rupeaa ahdistamaan kun opintojen loppuvaiheessa tajuaa että on opiskellut työttömäksi. Ymmärsitkö tällä kertaan koulutuksen ja työelämän eron?
Nuorisotyöttömyydessä tai pätkätöissä ei ole tapahtunut radikaalia muutosta tutkimusten perusteella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärsitkö nyt tämän? Jos tuolla osa-alueella ei ole tullut merkittävää muutosta, ei se ole myöskään kasvaneen nuorten henkisen pahoinvoinnin syy.
Onko sittenkin niin että vihervasemmiston suoltama disinformaatio on luonut epätoivoa nuorisoon?
Ahaa, ymmärsin väitteesi näin:
1. Julkisen sektorin tarjoama koulutus on hömppää, joka ei työllistä, mutta näin tehdään että saadaan rahaa.
2. Typerät nuoret valitsevat tuon koulutuksen.
3. Työantajat itkevät muunlaisen osaamisen perään, eivätkä työllistä ko. nuoria kun valmistuvat.
4. Kukaan ei tee kohdille 1, 2, 3 mitään.
5. Nuoret ovat syyllisiä kaikkeen, myös omaan pahoinvointiinsa.
6. Koko maailman meno on muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana, mutta työelämä ei.
Kuulostaa todellakin "fiksulta" :D
Minua risoo näissä keskusteluissa tuo turkasen yleistäminen. ”Opiskelijat juovat alkoholia joka päivä”, ”postaavat matkakuvia”.... Osa kyllä, enemmistö ei. Itsellä pakollista läsnäoloa kahdeksasta neljään 5 päivää viikossa, siihen päälle sitten n 15-20 tuntia omaa opiskelua, jos ei ole tentti tulossa. Silloin tietenkin paljon enemmän. Joululomaa ei ole, koska tentit on tammikuun alussa ja kesällä tehdään töitä. Viimeiset 4 vuotta on ollut yksi viikko lomaa per vuosi, koulua vielä kaksi vuotta edessä. Laina kasvaa koko ajan, vaikka kituuttaa solukämpässä 800 eurolla kuussa, mikä johtaa siihen, että elämästä ei voi nauttia nyt ja tulevaisuuskin tuntuu epävarmalta. Uupumus on niin järkyttävä, että kavereita ei jaksa nähdä, koska on pakko päästä kotiin nukkumaan. Samalla saa mediasta ja vanhemmilta jatkuvasti kuulla, että en yritä tarpeeksi ja että pitäisi vain olla kiitollinen. Milloin minä sitten yritän tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Auttaiskohan siihen opiskeluista helpommin selviämiseen, se että siellä luennolla istuttaisiin suu kiinni ja kuunneltaisiin sitä luentoa, kun ei kerran ole pyytänyt julkista puheenvuoroa?
Yksi asia mihin kiinnitin, huomiota tällä vuosikymmenellä opiskellessa oli se, että opiskelijat saattoi tulla luennoille lörppötelemään omia juttuja kavereittensa kanssa. Opetushenkilökunnalta kuulin, että välistä nykyään voi joutua kesken luonnon vihjaiseen, että voi poistua tässä kohdin jos ei jaksa kuunnella. Aivan pöyristyttävää käytöstä yliopisto-opiskelijoilta. Luulisi, että kaikki ovat opiskelemassa sitä haluamaansa alaa. 90-luvulla kyllä vielä pidettiin suu luennoilla kiinni, jos ei ollut puheenvuoroa. Jos ei kiinnostanut, niin sitten poistuttiin hiljaa paikalta tai pysyttiin kokonaan poissa. Jos oli palkollinen läsnäolo, mutta ei kiinnostanut, niin oltiin kuitenkin hiljaa, että halukkaat sai kuunnella.
Näköjään peruskoulun levoton meininki on siirtynyt jopa yliopistotasolle, kun minä minä ikäluokka on päässyt sinne asti.
Lisäksi tuli mieleen, että johtuvatko ne opiskeluongelmat ja stressi myös siitä, kun nykynuorten lukutaito tai lukuinto ylipäätään on heikentynyt. Niitä kokonaisia kirjoja kun kannattaisi opetella lukemaan ennen yliopisto-opintoja. Tällä vuosituhannella oli jossain mediassa juttua yliopisto-opiskelijasta joka ei saanut kursseja suoritetuksi, koska ei pystynyt lukemaan kokonaista kirjaa edes. Lisäksi ei pitäisi yliopisto-opintoja aloittaessa olla yllätys, että alalla kun alalla osa tenttikirjoista on englanniksi, vaikka ei mikään kansainvälinen linja olisikaan. Joten niihin kieliinkin kannattaisi panostaa, jos yliopistoon haluaa.
Juu, ja jokaisella on jokin älylaite luennoilla välkkymässä. Ei ihme, jos keskittymiskyky on kateissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden asian voin kertoa mikä on muuttunut työelämässä: palkat. Aiemmin tällä koulutuksella tienaisin jo tuplasti enemmän kuin nyt ja samasta työnkuvastakin melkein sen verran enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija
Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.
Jos jo koulutuksen alussa on kaikille selvää että töitä ei löydy, niin lopettakaa ihmeessä kyseisen linjan opiskelu ja vaihtakaa sellaiselle aluelle mistä töitä löytyy!
Eiköhän meillä, jossa koulutus on valtaosin julkisen sektorin järjestämää ja rahoittamaa, pitäisi julkisen vallan puuttua siihen että ihmisiä "koulutetaan kortistoon".
Ei tämä nuorten vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korkeakouluopiskelijana tein 2 vuotta fyysisesti todella kuluttavaa työtä opiskelujen ohessa. Lopulta harjoittelun, muiden kurssien ja töiden yhdistelmä kulutti omat voimavarat aivan loppumetreille, ja ensimmäistä kertaa vuosiin kuukautiskiertoni meni sekaisin pahasti. Menkat kesti kauan, ja ne tulivat todella usein ja epäsäännöllisesti. Lopetin iltatyöt, ja tadaa, kolmannen opiskeluvuoden aikana oireet hävisivät. En muuten ole ainoa, jolla opintojen aiheuttama stressi on saanut menkat sekaisin. Meillä tämä stressi aiheutuu osittain umpisurkeasta koulutussuunnittelusta: välillä kurssit ja suoritukset sijoittuvat todella löyhästi, ja yhtäkkiä saattaa räpsähtää deadlineja ja massiivisia tenttejä useampi lyhyelle ajanjaksolle ilman mahdollisuutta tehdä töitä valmiiksi "suvantovaiheissa".
Toinen mediaseksikäs aihe on nämä yksiöt vs soluasunnot keskustelu. Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että millaisia kokemuksia soluasunnoista on näillä, jotka eivät idenfitioidu nykyiseen "pullamössösukupolveen"? Kukaan tuntemani opiskelija ei ole pitänyt soluasumisesta, ja pääsyynä tähän on yleensä ollut ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat. Heidän myötä asunnot ovat käsittämättömän saastaisia, kuhisevat lutikoita ja siellä saattaa vierailla outoja, kutsumattomia ihmisiä. Olen kuullut aivan absurdeja kertomuksia ystäviltäni, ja myös omat kokemukseni olivat niin karmeat, että muutan mieluummin telttaan kuin takaisin soluun. En ole kermape*se eikä lika tms tilan jakaminen ole ongelma, mutta meinasin ihan aidosti oksentaa useamman kerran kämppikseni edesottamusten vuoksi.
Itse ja opiskelijakaverini tulemme tavallisista pienituloisista perheistä, meillä ei ole suhteita tai perheen rahallista tukea apuna. Suurin osa meistä painaa paskaduunia opiskelujen ohessa, ja maksaa sillä elämisen ja vuokraa. Emme juhli ylimääräisiä tai seikkaile ulkomailla, päinvastoin rahaa säästetään aina kun mahdollista. Ainakin oma matalapalkkatyöni siivoojana kuluttaa fyysisesti loppuun, koska kohteet ovat aivan äärimmilleen kilpailutettuja. Opiskelut taas aiheuttavat kasaantuvaa henkistä kuormitusta, joka tuntuu kuin raskaat painot kasattaisiin hartioille. On mielestäni aika paha, jos ei pysty järjestämään itselleen lainkaan aikaa levätä sekä fyysisesti että henkisesti yhtäaikaisesti, ja pitkäaikainen stressi johtaa tunnetusti terveysvaivoihin ja mielenterveysongelmiin.
Etkö saanut lainaa pankista vai miksi uhrasit terveytesi työnteolle opiskeluiden ohessa? Vai opiskeletko alalle mistä et usko saavasi työpaikkaa, jotta voisit maksaa opintolainan pois? Mielestäni ei ole minun tehtäväni maksaa sinulle lomaa, jos sinä et halua ottaa opintolainaa.
Tiedoksi sinulle, että opintolainan valtiontakauksen menettää, jos ei valmistu riittävän ajoissa. Minulla valmistumisen aikatauluun vaikuttaa puuttuva opintokokonaisuus, jota pääsee opiskelemaan jostain absurdista syystä vain 4 opiskelijaa kiintiön kautta. Opintojen jälkeen menetän halvan opiskelijayksiön, joten siinä tilanteessa velkaantuminen tuntuu hirvittävän pelottavalta, varsinkin kun huomioi vuokrien tason. Oma tutkintoni työllistää erinomaisesti, ja palkat ovat hyvät, mutta tulevaisuuden työelämän ehdot ovat todella pelottavia. Viimeisin oikeistohallitus mm: pakotti minut tekemään tunnin kuussa ilmaista työtä yksin iltasiivoojana suurelle työnantajalle. Tuki EK:ta, joka yritti kaikessa hiljaisuudessa poistaa KAIKKI siivoojien ilta- ja viikonloppulisät. Teki ehdotuksen, jonka mukaan perusteeksi määräaikaiselle sopimukselle riittää jatkossa ALLE 30 vuoden ikä (?!?!?!) Tuki avoimesti yksityistämistä, jonka olen työkokemuksen ja opintojen aikana havainnut murskaavan esimerkiksi vanhusten hoidon, peruskoulun, ammatillisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun.
Mutta hei, kyllähän se laina auttaisi tähän stressiin ja ahdistukseen tosi hyvin. Varsinkin kun tietää, että jos kaikki menee reisille, niin kukaan sukulainen ei ole riittävän varakas tukemaan, vaikka heillä haluja olisikin.
Minun nuoruudessani tuollaiselle lääkärille olisi näytetty närhen munat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija
Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.
Jos jo koulutuksen alussa on kaikille selvää että töitä ei löydy, niin lopettakaa ihmeessä kyseisen linjan opiskelu ja vaihtakaa sellaiselle aluelle mistä töitä löytyy!
Eiköhän meillä, jossa koulutus on valtaosin julkisen sektorin järjestämää ja rahoittamaa, pitäisi julkisen vallan puuttua siihen että ihmisiä "koulutetaan kortistoon".
Ei tämä nuorten vika ole.
On kyllä osin julkisen vallan syy ja tuo pitäisi korjata. Edellisessä hallituksessa rahoitusta yritettiin ohjata työllistymispohjaiseksi, mutta se loppujen lopuksi jäi näpertelyksi.
Viimekädessä ihmisellä on vastuu omasta elämästään, ei yhteiskunnalla! Eli jos opiskelet esim. media-alalle, niin sinun pitää ymmärtää kuinka kova kilpailu tulee olemaan työpaikoista. Kuitenkin nykyisin on koulutuksia, joista valmistuneille on suoraan tiedossa työpaikka.
Mitä tästä opimme? Kannattaa menna ammattikouluun: ei turhaa stressiä, valmistuu lyhyessä ajassa ammattiin, kun valitsee alan viisaasti voi päästä samoille palkoille maisterien kanssa paljon vähemmällä vaivalla ja tienaamaankin pääsee usein siinä vaiheessa, kun toiset pyrkii vasta yliopistoon. Eli jos pää- ja muut rahkee ei riitä yliopistoon, niin on niitä muitakin kunniallisia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herttileijaa sentään. Miten nämä poloiset pärjäävät työelämässä? Kun opiskelu on niin rankkaa. Mulla on yliopistossa opiskeleva lapsi, nuori aikuinen. Hän tulee valmistumaan nopeammin kuin suurin osa opiskelijatovereistaan joita koulunkäynti ei juuri kiinnosta kun on kaikkea muuta juuri nyt menossa. jotkut perustelee perhettä ja jatkavat sitten opiskeluja kun jaksavat. Opiskelu Suomessa on helppoa. Ei yhtään sen vaativampaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Suomalaiset nuoret työllistyvät huonommin kuin muualla maailmassa ja myös valmistuvat hitaammin. Heillä ei ole tarvittavaa työkokemusta joka tarvitaan siihen ekaan oikeaan työpaikkaan. Mutta hei. Valittakaa te vain maailman tappiin asti. Opintotuista suoraan kortistoon kun on niin rankka elämä! Minkä nuorena oppii (rahankerjuun ja loisimisen) sen vanhana taitaa! ( tähän sellainen peukkuhymiö)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korkeakouluopiskelijana tein 2 vuotta fyysisesti todella kuluttavaa työtä opiskelujen ohessa. Lopulta harjoittelun, muiden kurssien ja töiden yhdistelmä kulutti omat voimavarat aivan loppumetreille, ja ensimmäistä kertaa vuosiin kuukautiskiertoni meni sekaisin pahasti. Menkat kesti kauan, ja ne tulivat todella usein ja epäsäännöllisesti. Lopetin iltatyöt, ja tadaa, kolmannen opiskeluvuoden aikana oireet hävisivät. En muuten ole ainoa, jolla opintojen aiheuttama stressi on saanut menkat sekaisin. Meillä tämä stressi aiheutuu osittain umpisurkeasta koulutussuunnittelusta: välillä kurssit ja suoritukset sijoittuvat todella löyhästi, ja yhtäkkiä saattaa räpsähtää deadlineja ja massiivisia tenttejä useampi lyhyelle ajanjaksolle ilman mahdollisuutta tehdä töitä valmiiksi "suvantovaiheissa".
Toinen mediaseksikäs aihe on nämä yksiöt vs soluasunnot keskustelu. Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että millaisia kokemuksia soluasunnoista on näillä, jotka eivät idenfitioidu nykyiseen "pullamössösukupolveen"? Kukaan tuntemani opiskelija ei ole pitänyt soluasumisesta, ja pääsyynä tähän on yleensä ollut ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat. Heidän myötä asunnot ovat käsittämättömän saastaisia, kuhisevat lutikoita ja siellä saattaa vierailla outoja, kutsumattomia ihmisiä. Olen kuullut aivan absurdeja kertomuksia ystäviltäni, ja myös omat kokemukseni olivat niin karmeat, että muutan mieluummin telttaan kuin takaisin soluun. En ole kermape*se eikä lika tms tilan jakaminen ole ongelma, mutta meinasin ihan aidosti oksentaa useamman kerran kämppikseni edesottamusten vuoksi.
Itse ja opiskelijakaverini tulemme tavallisista pienituloisista perheistä, meillä ei ole suhteita tai perheen rahallista tukea apuna. Suurin osa meistä painaa paskaduunia opiskelujen ohessa, ja maksaa sillä elämisen ja vuokraa. Emme juhli ylimääräisiä tai seikkaile ulkomailla, päinvastoin rahaa säästetään aina kun mahdollista. Ainakin oma matalapalkkatyöni siivoojana kuluttaa fyysisesti loppuun, koska kohteet ovat aivan äärimmilleen kilpailutettuja. Opiskelut taas aiheuttavat kasaantuvaa henkistä kuormitusta, joka tuntuu kuin raskaat painot kasattaisiin hartioille. On mielestäni aika paha, jos ei pysty järjestämään itselleen lainkaan aikaa levätä sekä fyysisesti että henkisesti yhtäaikaisesti, ja pitkäaikainen stressi johtaa tunnetusti terveysvaivoihin ja mielenterveysongelmiin.
Etkö saanut lainaa pankista vai miksi uhrasit terveytesi työnteolle opiskeluiden ohessa? Vai opiskeletko alalle mistä et usko saavasi työpaikkaa, jotta voisit maksaa opintolainan pois? Mielestäni ei ole minun tehtäväni maksaa sinulle lomaa, jos sinä et halua ottaa opintolainaa.
Tiedoksi sinulle, että opintolainan valtiontakauksen menettää, jos ei valmistu riittävän ajoissa. Minulla valmistumisen aikatauluun vaikuttaa puuttuva opintokokonaisuus, jota pääsee opiskelemaan jostain absurdista syystä vain 4 opiskelijaa kiintiön kautta. Opintojen jälkeen menetän halvan opiskelijayksiön, joten siinä tilanteessa velkaantuminen tuntuu hirvittävän pelottavalta, varsinkin kun huomioi vuokrien tason. Oma tutkintoni työllistää erinomaisesti, ja palkat ovat hyvät, mutta tulevaisuuden työelämän ehdot ovat todella pelottavia. Viimeisin oikeistohallitus mm: pakotti minut tekemään tunnin kuussa ilmaista työtä yksin iltasiivoojana suurelle työnantajalle. Tuki EK:ta, joka yritti kaikessa hiljaisuudessa poistaa KAIKKI siivoojien ilta- ja viikonloppulisät. Teki ehdotuksen, jonka mukaan perusteeksi määräaikaiselle sopimukselle riittää jatkossa ALLE 30 vuoden ikä (?!?!?!) Tuki avoimesti yksityistämistä, jonka olen työkokemuksen ja opintojen aikana havainnut murskaavan esimerkiksi vanhusten hoidon, peruskoulun, ammatillisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun.
Mutta hei, kyllähän se laina auttaisi tähän stressiin ja ahdistukseen tosi hyvin. Varsinkin kun tietää, että jos kaikki menee reisille, niin kukaan sukulainen ei ole riittävän varakas tukemaan, vaikka heillä haluja olisikin.
Siis väitätkö että et uskalla ottaa lainaa vaikka on tulossa varma työpaikka, koska hallitus voi tulevaisuudessa muuttaa sinun työehtojasi liian merkittävästi? Niin ja lainan ottaminen aiheuttaa stressiä?
Sorry, ei kauheita sympatioita. Kyllä muutkin saavat kantaa stressin lainoistaan. Tämän takia en myöskään innostu sinun loman maksamisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmarra, miksi vanhemmat ihmiset ovat niin ylpeita siita, etta "ei ennen oltu masentuneita kun ei ehditty ja hampaat irvessa mentiin eteenpain". Etteko ymmarra etta todennakoisesti olette siirtaneet traumanne lapsillenne koska ette ole niita itse kasitelleet? Vielakaan ei ole liian myohaista, menkaa sinne terapiaan ja lakatkaa syyllistamasta nuoria aikuisia jotka yrittavat hekin parjata kiihtyvatahtisessa maailmassa.
Ei tässä kehuta sillä että ei ole oltu masentuneita, vaan ainakin itse olen huolissani siitä kuinka moni on MT-potilas nuorista ihmisistä. En täysin usko väittämääsi että vanhemmat ihmiset ovat selvinneet masennuksesta vain päättämällä, kuten annat ymmärtää. Uskon että syyt ovat syvemmällä, kuten tässäkin ketjussa on spekuloitu.
Suosittelisin myös sinulle siirtymistä muiden syyttelystä henkilökohtaiseen kehittämiseen, koska tuohon sinä voit vaikuttaa. Kyllähän se masentaa jos kokee syiden olevan aina muissa, joihin ei itse voi vaikuttaa.
Mutta tata juuri tarkoitan, kylla ennenkin oli "MT-potilaita", silloin vain ei asioihin puututtu ja niita kasitelty samalla tavalla kuin ennen. On fakta, etta traumat periytyvat jos niita ei kasitella. Syyt nuorten aikuisten uupumiseen ovat totta kai monisyisia koska mikaan ei ole mustavalkoista. Mutta on turha syyllistaa, etta nuorten uupuminen olisi vain ja ainoastaan heidan oma syynsa. Maailma ON nopeatahtisempi kuin ennen ja kiihtyy koko ajan, lisaksi mitaan takeita ei ole etta tama maapallo on edes asumiskelpoinen siina vaiheessa kun nykyiset nuoret paasevat elakeikaan. Suurten ikaluokkien tasoisista elakkeista on turha edes haaveilla. Vakityo ei ole enaa itsestaanselvyys. Perheen perustaminen ei ole enaa itsestaanselvyys. Suuret ikaluokat rakensivat elakejarjestelman, joka hyodyttaa tasan heita itseaan eika ketaan heidan jalkeen, samoin he esim aloittivat muovin massatuotannon jonka jalkien korjaaminen jaa tulevien sukupolvien kontolle.
Vahemmastakin uupuu. Oletko edelleen sita mielta etta kaikki on pullamossoisten nuorten oma vika?
Tilastollisesti työelämässä nuoret ovat niitä joilla pää ei kestä, joten on tässä jotain negatiivista kehitystä tapahtunut, eikä se ole pelkästään koulutuksen tai työelämän vika. Miten nuorista on tullut nyt niitä heikkoja jotka eivät pysy kehityksessä samalla tavoin kuin vanhemat (viittaan työelämän uupumiseen)?
En ole suurten ikäluokkien edustaja, mutta en ole nuorikaan. Aina on tullut edelliseltä sukupolvelta negatiivisia asioita perintönä, positiivisten lisäksi. Kai olet kauhuissasi nykyisestä hallituksesta, joka ottaa pää hiessä lainaa lapsille?
Oletko ihan oikeasti sita mielta, etta kokonainen sukupolvi on kaynyt lapi pika-evoluution ja ei siksi pysy "kehityksessa mukana"? Ja taten he ovat itse aiheuttaneet uupumuksensa? Oli ihan eri asia siirtya tyoelamaan jopa 10-20 vuotta sitten kuin nykyaan. Tyoelaman aloittaminen on taynna uuden opettelua, ja jos asioita ei ehdi kunnolla opetella/ tyoelamaan totutella kirean tyotahdin ja vaatimusten vuoksi, totta kai se aiheuttaa uupumusta. Patkatyot aiheuttavat sen etta alusta joutuu aloittamaan monta kertaa ja itsestaan joutuu antamaan jatkuvasti 120 % vakipaikan toivossa.
En itsekaan ole enaa nuori.
Olen sitä mieltä että työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana. Yksittäisissä työpaikoissa muutos on voinut olla suuri, mutta ei suuressa mittakaavassa. Tutkimusten mukaan työn tuottavuus on esim. suomessa on laskenut.
Ja kyllä, tutkimukset näyttävät sille että nykyinen nuori sukupolvi on joidenkin syiden takia tilanteessa, missä henkinen jaksaminen on vanhempia heikompi, niin ennen työelämää kuin työelämässäkin. Nyt vain pitäisi löytää oikeat syyt, jotta myös korjaus olisi mahdollista.
Siis sinusta "työelämä ei ole muuttunut merkittävästi 10-15 vuoden aikana"?
Mitäh? Oletko elellyt tynnyrissä nuo vuodet? Onko esim. koko prekariaatti-keskustelu mennyt ohi korvien tai yli hilseen?
Nuorisotyöttömyys, akateeminen työttömyys ja nuorten vastavalmistuneiden vaikeus työllistyä näyttävän olevan aiheita, joista et ole kuullutkaan.
Tiedossa on. Tiedät myös varmaan paljon puhutun kohtaanto-ongelman? Oletko tietoinen siitä että koulutusten järjestäjät saavat rahoituksen oppilaiden mukaan, ei työllistymisen? Tämä on muodostanut suuren määrän koulutuslinjoja, jotka ovat nuorison näkökulmasta seksikkäitä (= saadaan opiskelijat hakemaan), mutta eivät tarjoa työpaikkaa valmistuville. Joten osin yhteiskunnan, osin yksilön hölmöjen valintojen takia ajaudutaan akateemiseen työttömyyteen.
Niin, eikä nuorisotyöttömyys ole uusi asia. Nuorisotyöttömyyteen liittyviä tilastoja pitää osata tulkita, koska niihin sisällytetään myös opiskelijat.
Pätkätyö on yleistynyt, mutta tuo oli jo 10 vuotta sitten aika suuressa roolissa tietyillä toimialoilla.
Eli olen yhä samaa mieltä alkuperäisen väitteeni kanssa.
Niin jos vielä otetaan esiin mainitsemasi kohtaanto-ongelma, niin sehän on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana. Samalla on kuultu työnantajien valitusta työvoimapulasta ja osaamisvajesta. Etkö näe mitenkään että nämä kuuluvat samaan iilmiöön kuin esim. prekariaatti, nuorten syrjäytyminen, yms.
Eli jos nuo ilmiöt ovat koko ajan esillä ja kasvaneet, miten niin "työelämä ei ole muuttunut"? Kyllähän se aivan todistettavasti on, muutenhan sinäkään et olisi koskaan kuullut kohtaanto-ongelmasta.
Väitteesi on se että nuoret ovat tilanteessa jossa eivät henkisesti jaksa, jonka syytä ei tiedetä, mutta sinusta se ei mitenkään liity työelämän muutoksiin, koska työelämä ei sinusta ole muuttunut.
Hmmm... Melko epälooginen ja epäselvä väite, joka ei aukene ainakaan minulle. Koska jos nuoret opiskelevat työllistymistä varten, miten ihmeessä työelämän vaatimukset eivät vaikuttaisi heihin?
Kyllä, kohtaanto ongelma on kasvanut mutta tuo ei johdu työelämän muutoksista vaan koulutusmuutoksista, sekä opiskelijoiden typeristä koulutusvalinnoista. Ymmärrän kyllä että rupeaa ahdistamaan kun opintojen loppuvaiheessa tajuaa että on opiskellut työttömäksi. Ymmärsitkö tällä kertaan koulutuksen ja työelämän eron?
Nuorisotyöttömyydessä tai pätkätöissä ei ole tapahtunut radikaalia muutosta tutkimusten perusteella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ymmärsitkö nyt tämän? Jos tuolla osa-alueella ei ole tullut merkittävää muutosta, ei se ole myöskään kasvaneen nuorten henkisen pahoinvoinnin syy.
Onko sittenkin niin että vihervasemmiston suoltama disinformaatio on luonut epätoivoa nuorisoon?
Ahaa, ymmärsin väitteesi näin:
1. Julkisen sektorin tarjoama koulutus on hömppää, joka ei työllistä, mutta näin tehdään että saadaan rahaa.
2. Typerät nuoret valitsevat tuon koulutuksen.
3. Työantajat itkevät muunlaisen osaamisen perään, eivätkä työllistä ko. nuoria kun valmistuvat.
4. Kukaan ei tee kohdille 1, 2, 3 mitään.
5. Nuoret ovat syyllisiä kaikkeen, myös omaan pahoinvointiinsa.
6. Koko maailman meno on muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana, mutta työelämä ei.
Kuulostaa todellakin "fiksulta" :D
Onko sinulla suuria ongelmia luetun ymmärtämisessä? Lopetan suosiolla asiasta väittelyn, mikäli yhteenvetosi ei ollut tahallista väärinymmärtämistä ja asioiden vääristelyä.
- Olen sitä mieltä että osa julkisen sektorin tarjoamista koulutusohjelmista ei palvele opiskelijan työllistymistä, koska tuolle osaamiselle ei ole töitä. En sitä että KAIKKI julkisen sektorin tarjoama koulutus olisi hömppää. Tämän pystyt lukemaan aikaisemmistakin viesteistä.
- En ole kirjoittanut että kukaan ei tee kohdille 2. ja 3. mitään.
- En ole väittänyt että nuoriso olisi syyllisiä kaikkeen
- Alunperin esitetty aikahaarukka oli 10-15 vuotta. Enkä sanonut että mikään ei olisi muuttunut, mutta työelämässä ei ole tapahtunut niin radikaaleja muutoksia jotka selittäisivät nuorison MT-ongelmat. Aikaisemmat väitteesihän aiheeseen liittyen pystyttiin jo todistamaan vääriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korkeakouluopiskelijana tein 2 vuotta fyysisesti todella kuluttavaa työtä opiskelujen ohessa. Lopulta harjoittelun, muiden kurssien ja töiden yhdistelmä kulutti omat voimavarat aivan loppumetreille, ja ensimmäistä kertaa vuosiin kuukautiskiertoni meni sekaisin pahasti. Menkat kesti kauan, ja ne tulivat todella usein ja epäsäännöllisesti. Lopetin iltatyöt, ja tadaa, kolmannen opiskeluvuoden aikana oireet hävisivät. En muuten ole ainoa, jolla opintojen aiheuttama stressi on saanut menkat sekaisin. Meillä tämä stressi aiheutuu osittain umpisurkeasta koulutussuunnittelusta: välillä kurssit ja suoritukset sijoittuvat todella löyhästi, ja yhtäkkiä saattaa räpsähtää deadlineja ja massiivisia tenttejä useampi lyhyelle ajanjaksolle ilman mahdollisuutta tehdä töitä valmiiksi "suvantovaiheissa".
Toinen mediaseksikäs aihe on nämä yksiöt vs soluasunnot keskustelu. Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että millaisia kokemuksia soluasunnoista on näillä, jotka eivät idenfitioidu nykyiseen "pullamössösukupolveen"? Kukaan tuntemani opiskelija ei ole pitänyt soluasumisesta, ja pääsyynä tähän on yleensä ollut ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat. Heidän myötä asunnot ovat käsittämättömän saastaisia, kuhisevat lutikoita ja siellä saattaa vierailla outoja, kutsumattomia ihmisiä. Olen kuullut aivan absurdeja kertomuksia ystäviltäni, ja myös omat kokemukseni olivat niin karmeat, että muutan mieluummin telttaan kuin takaisin soluun. En ole kermape*se eikä lika tms tilan jakaminen ole ongelma, mutta meinasin ihan aidosti oksentaa useamman kerran kämppikseni edesottamusten vuoksi.
Itse ja opiskelijakaverini tulemme tavallisista pienituloisista perheistä, meillä ei ole suhteita tai perheen rahallista tukea apuna. Suurin osa meistä painaa paskaduunia opiskelujen ohessa, ja maksaa sillä elämisen ja vuokraa. Emme juhli ylimääräisiä tai seikkaile ulkomailla, päinvastoin rahaa säästetään aina kun mahdollista. Ainakin oma matalapalkkatyöni siivoojana kuluttaa fyysisesti loppuun, koska kohteet ovat aivan äärimmilleen kilpailutettuja. Opiskelut taas aiheuttavat kasaantuvaa henkistä kuormitusta, joka tuntuu kuin raskaat painot kasattaisiin hartioille. On mielestäni aika paha, jos ei pysty järjestämään itselleen lainkaan aikaa levätä sekä fyysisesti että henkisesti yhtäaikaisesti, ja pitkäaikainen stressi johtaa tunnetusti terveysvaivoihin ja mielenterveysongelmiin.
Etkö saanut lainaa pankista vai miksi uhrasit terveytesi työnteolle opiskeluiden ohessa? Vai opiskeletko alalle mistä et usko saavasi työpaikkaa, jotta voisit maksaa opintolainan pois? Mielestäni ei ole minun tehtäväni maksaa sinulle lomaa, jos sinä et halua ottaa opintolainaa.
Tiedoksi sinulle, että opintolainan valtiontakauksen menettää, jos ei valmistu riittävän ajoissa. Minulla valmistumisen aikatauluun vaikuttaa puuttuva opintokokonaisuus, jota pääsee opiskelemaan jostain absurdista syystä vain 4 opiskelijaa kiintiön kautta. Opintojen jälkeen menetän halvan opiskelijayksiön, joten siinä tilanteessa velkaantuminen tuntuu hirvittävän pelottavalta, varsinkin kun huomioi vuokrien tason. Oma tutkintoni työllistää erinomaisesti, ja palkat ovat hyvät, mutta tulevaisuuden työelämän ehdot ovat todella pelottavia. Viimeisin oikeistohallitus mm: pakotti minut tekemään tunnin kuussa ilmaista työtä yksin iltasiivoojana suurelle työnantajalle. Tuki EK:ta, joka yritti kaikessa hiljaisuudessa poistaa KAIKKI siivoojien ilta- ja viikonloppulisät. Teki ehdotuksen, jonka mukaan perusteeksi määräaikaiselle sopimukselle riittää jatkossa ALLE 30 vuoden ikä (?!?!?!) Tuki avoimesti yksityistämistä, jonka olen työkokemuksen ja opintojen aikana havainnut murskaavan esimerkiksi vanhusten hoidon, peruskoulun, ammatillisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun.
Mutta hei, kyllähän se laina auttaisi tähän stressiin ja ahdistukseen tosi hyvin. Varsinkin kun tietää, että jos kaikki menee reisille, niin kukaan sukulainen ei ole riittävän varakas tukemaan, vaikka heillä haluja olisikin.
Opintolainasta on turha stressata, jos sen käyttää oikeaan tarkoitukseen eli opintoihin. Kyllä ne saa maksettua pikkuhiljaa pois. Maksaa töissäollessaan enemmän, ja silloin kun ei ole töitä, maksaa vähemmän.
Toki jos sun oikeus opintotukiin päättyy nyt, niin huomioi että pankki alkaa heti vaatia lainan lyhennyksiä sulta. Monihan luulee että laina tulee maksuun vasta kun opinnot päättyvät, mutta ei.
Jos olet työtön tai tulot ovat alhaiset, selvitä voitko saada Kelan korkoavustusta. Se auttaa jo vähän.
Miten nämä opiskelijat meinaavat sitten hoitaa sen vaadittavan työkokemuksen joka tarvitaan opiskelujen jälkeen työpaikan saamiseksi. Työpaikan saavat ne joilla on työkokemusta opiskelujen ajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa, väsyttää, aina vaan paineita siitä että en etene yhtä nopeasti kuin muut. Surkeuden tunnetta. Jatkuvasti uutisia, etten tule saamaan oman alani töitä. Stressaava elämäntilanne muutenkin ja kun Kela hönkii niskaan, olin narskuttanut hampaanikin siihen kuntoon että yksi meni juurestaan kuolioon. T. Aineenopettajaopiskelija
Tämä on itse asiassa yksi pahimpia juttuja. Meillekin alettiin heti ekalla viikolla toistella joka puolelta sitä, kuinka töitä ei tule olemaan. Innostu siinä sitten opinnoistasi! Ehdottomasti tuo pitäisi kitkeä tuutoreitten ja muiden vanhempien opiskelijoiden jutuista pois! Psykologisilla seikoilla on suuri merkitys.
Jos jo koulutuksen alussa on kaikille selvää että töitä ei löydy, niin lopettakaa ihmeessä kyseisen linjan opiskelu ja vaihtakaa sellaiselle aluelle mistä töitä löytyy!
Eiköhän meillä, jossa koulutus on valtaosin julkisen sektorin järjestämää ja rahoittamaa, pitäisi julkisen vallan puuttua siihen että ihmisiä "koulutetaan kortistoon".
Ei tämä nuorten vika ole.
On kyllä osin julkisen vallan syy ja tuo pitäisi korjata. Edellisessä hallituksessa rahoitusta yritettiin ohjata työllistymispohjaiseksi, mutta se loppujen lopuksi jäi näpertelyksi.
Viimekädessä ihmisellä on vastuu omasta elämästään, ei yhteiskunnalla! Eli jos opiskelet esim. media-alalle, niin sinun pitää ymmärtää kuinka kova kilpailu tulee olemaan työpaikoista. Kuitenkin nykyisin on koulutuksia, joista valmistuneille on suoraan tiedossa työpaikka.
En usko että kukaan yksittäinen 18-19-vuotias nuori voi ottaa vastuuta omasta työllistymisestään kun valmistuu opinnoistaan. Kyllä se on yhteiskunnan tehtävä, ml. ammattiliitot ja työnantajajärjestöt.
Eihän meistä yksittäisistä opiskelijoista tai työntekijöistä kukaan voi vaikuttaa etukäteen tulevien vuosien maailmaantalouteen tai edes Suomen talouteen, yrittäjien toimintaan tai valtion budjettiin. Nämä ovat kuitenkin ne, jotka säätelevät pitkälti työllistymistä. Hupsu ajatuskin.
Lisäksi me elämme Suomessa, jossa perustuslain mukaan "Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta" ja "Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön."
Puheet siitä että yksittäisen ihmisen pitäisi olla kristallipallon lukija ja ottaa ennustuseukkona vastuu siitä miten maailma makaa viiden vuoden päästä, on horinaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi herttileijaa sentään. Miten nämä poloiset pärjäävät työelämässä? Kun opiskelu on niin rankkaa. Mulla on yliopistossa opiskeleva lapsi, nuori aikuinen. Hän tulee valmistumaan nopeammin kuin suurin osa opiskelijatovereistaan joita koulunkäynti ei juuri kiinnosta kun on kaikkea muuta juuri nyt menossa. jotkut perustelee perhettä ja jatkavat sitten opiskeluja kun jaksavat. Opiskelu Suomessa on helppoa. Ei yhtään sen vaativampaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Suomalaiset nuoret työllistyvät huonommin kuin muualla maailmassa ja myös valmistuvat hitaammin. Heillä ei ole tarvittavaa työkokemusta joka tarvitaan siihen ekaan oikeaan työpaikkaan. Mutta hei. Valittakaa te vain maailman tappiin asti. Opintotuista suoraan kortistoon kun on niin rankka elämä! Minkä nuorena oppii (rahankerjuun ja loisimisen) sen vanhana taitaa! ( tähän sellainen peukkuhymiö)
Pelkkää itseriittoista höpinää, jossa ei ole mitään faktaa.
Itse voin sanoa että työssäolo on paljon helpompaa ja vähemmän vaativaa kuin opinnot. Ja olen opiskellut sekä 90-luvulla että nyt joten tiedän että nyt on paljon vaativampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korkeakouluopiskelijana tein 2 vuotta fyysisesti todella kuluttavaa työtä opiskelujen ohessa. Lopulta harjoittelun, muiden kurssien ja töiden yhdistelmä kulutti omat voimavarat aivan loppumetreille, ja ensimmäistä kertaa vuosiin kuukautiskiertoni meni sekaisin pahasti. Menkat kesti kauan, ja ne tulivat todella usein ja epäsäännöllisesti. Lopetin iltatyöt, ja tadaa, kolmannen opiskeluvuoden aikana oireet hävisivät. En muuten ole ainoa, jolla opintojen aiheuttama stressi on saanut menkat sekaisin. Meillä tämä stressi aiheutuu osittain umpisurkeasta koulutussuunnittelusta: välillä kurssit ja suoritukset sijoittuvat todella löyhästi, ja yhtäkkiä saattaa räpsähtää deadlineja ja massiivisia tenttejä useampi lyhyelle ajanjaksolle ilman mahdollisuutta tehdä töitä valmiiksi "suvantovaiheissa".
Toinen mediaseksikäs aihe on nämä yksiöt vs soluasunnot keskustelu. Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että millaisia kokemuksia soluasunnoista on näillä, jotka eivät idenfitioidu nykyiseen "pullamössösukupolveen"? Kukaan tuntemani opiskelija ei ole pitänyt soluasumisesta, ja pääsyynä tähän on yleensä ollut ulkomaalaiset vaihto-opiskelijat. Heidän myötä asunnot ovat käsittämättömän saastaisia, kuhisevat lutikoita ja siellä saattaa vierailla outoja, kutsumattomia ihmisiä. Olen kuullut aivan absurdeja kertomuksia ystäviltäni, ja myös omat kokemukseni olivat niin karmeat, että muutan mieluummin telttaan kuin takaisin soluun. En ole kermape*se eikä lika tms tilan jakaminen ole ongelma, mutta meinasin ihan aidosti oksentaa useamman kerran kämppikseni edesottamusten vuoksi.
Itse ja opiskelijakaverini tulemme tavallisista pienituloisista perheistä, meillä ei ole suhteita tai perheen rahallista tukea apuna. Suurin osa meistä painaa paskaduunia opiskelujen ohessa, ja maksaa sillä elämisen ja vuokraa. Emme juhli ylimääräisiä tai seikkaile ulkomailla, päinvastoin rahaa säästetään aina kun mahdollista. Ainakin oma matalapalkkatyöni siivoojana kuluttaa fyysisesti loppuun, koska kohteet ovat aivan äärimmilleen kilpailutettuja. Opiskelut taas aiheuttavat kasaantuvaa henkistä kuormitusta, joka tuntuu kuin raskaat painot kasattaisiin hartioille. On mielestäni aika paha, jos ei pysty järjestämään itselleen lainkaan aikaa levätä sekä fyysisesti että henkisesti yhtäaikaisesti, ja pitkäaikainen stressi johtaa tunnetusti terveysvaivoihin ja mielenterveysongelmiin.
Etkö saanut lainaa pankista vai miksi uhrasit terveytesi työnteolle opiskeluiden ohessa? Vai opiskeletko alalle mistä et usko saavasi työpaikkaa, jotta voisit maksaa opintolainan pois? Mielestäni ei ole minun tehtäväni maksaa sinulle lomaa, jos sinä et halua ottaa opintolainaa.
Tiedoksi sinulle, että opintolainan valtiontakauksen menettää, jos ei valmistu riittävän ajoissa. Minulla valmistumisen aikatauluun vaikuttaa puuttuva opintokokonaisuus, jota pääsee opiskelemaan jostain absurdista syystä vain 4 opiskelijaa kiintiön kautta. Opintojen jälkeen menetän halvan opiskelijayksiön, joten siinä tilanteessa velkaantuminen tuntuu hirvittävän pelottavalta, varsinkin kun huomioi vuokrien tason. Oma tutkintoni työllistää erinomaisesti, ja palkat ovat hyvät, mutta tulevaisuuden työelämän ehdot ovat todella pelottavia. Viimeisin oikeistohallitus mm: pakotti minut tekemään tunnin kuussa ilmaista työtä yksin iltasiivoojana suurelle työnantajalle. Tuki EK:ta, joka yritti kaikessa hiljaisuudessa poistaa KAIKKI siivoojien ilta- ja viikonloppulisät. Teki ehdotuksen, jonka mukaan perusteeksi määräaikaiselle sopimukselle riittää jatkossa ALLE 30 vuoden ikä (?!?!?!) Tuki avoimesti yksityistämistä, jonka olen työkokemuksen ja opintojen aikana havainnut murskaavan esimerkiksi vanhusten hoidon, peruskoulun, ammatillisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen laadun.
Mutta hei, kyllähän se laina auttaisi tähän stressiin ja ahdistukseen tosi hyvin. Varsinkin kun tietää, että jos kaikki menee reisille, niin kukaan sukulainen ei ole riittävän varakas tukemaan, vaikka heillä haluja olisikin.
Siis väitätkö että et uskalla ottaa lainaa vaikka on tulossa varma työpaikka, koska hallitus voi tulevaisuudessa muuttaa sinun työehtojasi liian merkittävästi? Niin ja lainan ottaminen aiheuttaa stressiä?
Sorry, ei kauheita sympatioita. Kyllä muutkin saavat kantaa stressin lainoistaan. Tämän takia en myöskään innostu sinun loman maksamisesta!
En tiedä oletko huomannut, mutta koko 2000-luvun trendi on ollut kiihtyvä uusliberalismi, ja työnantajien markkinat. Hallitus voi ihan oikeasti lakisäädöksillä tai budjetisoinnin muutoksilla vaarantaa "varman" työpaikan. Esim. pakottaa määräaikaiseen putkeen, jotka ovat laittomia, mutta esiintyvät silti. Opiskelen erityisopettajaksi.
Enkä sano että opiskelijat tarvitsevat mitään kuukauden lomaa. Mutta oma kusipäinen työnantajani ei suostunut edellisenä kesänä antamaan toukokuu-elokuu väliselle ajalle yhtä 3 päivän lomaa, vaan julisti että se on pakko pitää syyskuussa. Lomapäiviä oli kertynyt yli kuukauden verran enkä tosiaan pyytänyt kuin hyvissä ajoin yhtä 3 päivän lomaa. Syyskuussa saisin kuulemma pitää lomat. Siis silloin kun opintoni ovat alkaneet ja kaikkein kiireisimmillään. Työnantajan markkinat ja työntekijän ehtojen heikennys johtaa juurikin tällaisiin tilanteisiin.
Ja ne muut opinnoista stressaavat saavat psykosomaattisia oireita ja joutuvat menemään aina lääkäriin asti? Itse en edes vajonnut niin syvälle, vaikka oli päiviä kun halusin vaan ryömiä sängyn alle ja nukkua pari vuorokautta putkeen ilman stressiä. Jos mun verotuloilla voidaan estää ihmisen täydellinen romahdus vaikka viikon loman tarjoamisella niin menköön. Maksanhan mä niistä umpisurkeista siivoojan palkoistakin veroa ihan hyvillä mielin, jos ne vaikka auttais niitä, joilla menee mua huonommin.
Omat opinnot ovat nyt riittävän pitkällä sijaisuuksien tekoon, joista saa niin paljon parempaa palkkaa verrattuna siivoojan työhön, että on varaa pitää lyhyt loma. Mutta monilla opiskelijoilla tähän ei ole mahdollisuutta, ja heitä saatetaan suorastaan hyväksikäyttää työmarkkinoilla. Ite näkisin, että hyvinvoinnin edistäminen on tulevaisuuden investointi ja tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi.
Alue: Aihe vapaa
Ja kuitenkaan tilastot eivät tue tätä väitettä.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/vastava…
"Vastavalmistuneet työllistyivät neljä prosenttiyksikköä paremmin kuin vuonna 2016, mikä tarkoittaa sitä, että vuoden kuluttua valmistumisesta työelämässä oli lähes 70 prosenttia koulunsa päättäneistä. Vastavalmistuneista naisista työelämässä oli 73 prosenttia ja miehistä 65 prosenttia.
Eniten työllisyys parani toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneilla, viisi prosenttiyksikköä. Heistä töissä oli 70 prosenttia. Ammattikorkeakoulututkinnon ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla työllisyys oli 86 prosenttia ja tohtorin tutkinnon suorittaneilla 83 prosenttia."