Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"

Minä olen myös olut se pyöreä lapsi joka sai kuulla aina että älä ota enää, erityisesti äidiltäni. Meidän perheessä kaikki ovat olleet urheilullisia ja suorastaan laihoja, karkkia ym sai harvoin ja silloinkin jaettiin sisarusten kesken. Syy miksi olin pyöreä (en lihava) oli se, että minua kiusattiin koulussa, söin yksinäisyyteni ja söin salaa kaikilta koska sitä aina rajoitettiin. Mitä enemmän sanottiin asiasta, sen enempi söin. Kasi-ja ysiluokan välissä kasvoin pituutta ja minusta tuli normaalipainoinen. Edelleen syön salaa, ahmin, laihutan ja taas ahmin. Ei nämä kommentit lapsille ole oikeasti hyvä asia vaan ne kantaa aina aikuisuuteen asti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Eipä ne satunnaiset hamppariateriat tai makkarat sitä tuhoa.

Perusruokavalio on kunnossa ja suurin osuus syötävästä ruoasta koostuu tuoreista kasviksista ja vihanneksista, niin voi välillä mässäillä miettimättä sen kummemmin koko asiaa.

Terveyskin on oikein hyvä, ei huolta.

Kenenkään terveys ei mene siitä pilalle, että syö kaksi kertaa vuodessa hampurilaisaterian ja kerran makkaraa.

Ei, vaikka söisi joka kuukausi sen hampurilaisaterian ja kolme makkaraa.

Kokonaisuus ratkaisee!

Täältä sivusta ihmettelen vain, miten kaksivuotias syö yhtään mitään hampurilaisateriaa. En ymmärrä miten noin pieni opetetaan roskaruokaan.

Eihän sitä pakko olekaan, mutta ei siinä satunnaisesti syötävässä ateriassa mitään pahaakaan ole.

Öljyssä paistetut perunat, pihvi paahtoleipää vastaavan sämpylän välissä, juusto, salaattia, tomaatti, ehkä ananas, paistettu muna, jotain majoneesia ja joku coeslaw-tyyppinen siinä kyljessä.

Ei mitään kovin kamalaa, vaikka ei toki mitään uppopaistettuja ruokia, paahtoleipää tai majoneeseja kotona koskaan syödäkään.

Tai sokeroituja jogurtteja, vanukkaita ym.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Kiva juttu. Pitääkö poika koulussa äidinkielestä vai matematiikasta enemmän? Harrastaako jalkapalloa? Mitäs muita detaileja voisit hoikasta kohta 11v pojasta kertoa :O

Vierailija kirjoitti:

Enon kommentti oli todella mauton. Toivottavasti tytölle ei jää mieleen kummittelemaan tuo.

Mutta, ap sinun lapsesi taitaa olla ylipainoinen. Itse en edes aikuisena jaksa syödä kahta grillimakkaraa. Suosittelisin koko perheelle ruokaremonttia ja annoskokojen pienentämistä. Lapsellasi tulee olemaan vanhemmiten vaikea suhde ruokaan, jos jo kotona lapsena on saanut syödä epäterveellisesti aikuisten annoksia. Kaksi makkaraa ei ole lapsen annos, kun moni aikuinenkaan ei tuollaista määrää jaksa.

Ööö, aika moni jaksaa 2 makkaraa, jopa minun laiha rimpula 5-vuotiaani. Kukaan ei uskoisi paljonko hän syö esim kotiruokaa kerralla ellei itse näkisi. Syö koska liikkuu mahdottoman paljon, eikä ole paikallaan juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Eipä ne satunnaiset hamppariateriat tai makkarat sitä tuhoa.

Perusruokavalio on kunnossa ja suurin osuus syötävästä ruoasta koostuu tuoreista kasviksista ja vihanneksista, niin voi välillä mässäillä miettimättä sen kummemmin koko asiaa.

Terveyskin on oikein hyvä, ei huolta.

Kenenkään terveys ei mene siitä pilalle, että syö kaksi kertaa vuodessa hampurilaisaterian ja kerran makkaraa.

Ei, vaikka söisi joka kuukausi sen hampurilaisaterian ja kolme makkaraa.

Kokonaisuus ratkaisee!

Täältä sivusta ihmettelen vain, miten kaksivuotias syö yhtään mitään hampurilaisateriaa. En ymmärrä miten noin pieni opetetaan roskaruokaan.

Roskaruokaa? Perushampurilaisen ravintosisältö on lähellä suosituksia.

Kyllä ranskalaisissa on suolaa aika reilusti, eikä se limukaan sen paremmin sokerilla kuin aspartaamilla mitenkään hyväksi parivuotiaalle ole.

Mikä pakko sille lapselle on limu ostaa?

Ei meillä juoda limuja tai mehuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.
Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ja tulit tänne tunnustamaan lapsesi kaltoinkohtelua, koska?

Kelle tulee edes mieleen ostaa 2-vuotiaalle aikuisten hampurilais-ateria O_o

Esim. minulle ja aika monelle tutulleni, joiden lapset on myös hyväkuntoisia, älykkäitä ja hoikkia.

Perusruokavalio on se oleellinen, ei mitkään satunnaiset mässäilyt.

Se ”kotiruokakaan” kun ei kaikilla mitään hyvää ja ravinteikasta ole, ja sillä on merkitys.

Mitään kaltoinkohteluahan tuossa ei ole, kunhan haluat dramatisoida asiaa jossa ei mitään dramaattista oikeasti ole.

Vierailija kirjoitti:

Törppö eno. Lapsille pitäisi puhua yhtä arvokkaasti kuin aikuisellekin. Jollei jopa arvokkaammin.

Mutta sanonpa nyt kuitenkin vielä senkin, että oletteko koskaan nähnyt ylipainoisilla lapsilla hoikkia tai normaalipainoisia vanhempia ?

Ai olenko nähnyt? No itse asiassa Jokaisella luokallani olleella lihavalla lapsella oli hoikat vanhemmat pois lukien yhden pojan toinen vanhempi. Ja nimenomaan hoikat.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin 8, eräs sukulainen kommentoi rumasti koulukuvaani. Olin aivan normaalipainoinen lapsi, mutta kasvoni ovat hieman pyöreät muodoltaan. Olin tyytyväinen kuvaani ja hyvillä mielin liimasin sen koulukuvakirjaan, 2. luokan kohdalle.

- Jaahas, nyt on sitä painoakin sitten tullut. Ei näytä hyvältä kuvissa tuollainen ylipaino. Kannattaako tällaista näytille laittaa.

Tästä on aikaa 18 vuotta ja edelleen muistan sen kuin eilisen päivän. 18 vuoden ajan olen tuntenut itseni lihavaksi ja ennen kaikkea arvottomaksi. Taistelen syömishäiriötä vastaan, usein menee ihan hyvin, mutta eilenkin oksensin illalliseni. En myöskään halua olla kuvissa ja minusta on vain yksittäisiä kuvia vuosien varrelta.

En syytä tuota sukulaistani omista ongelmistani, mutta tuo kommentti laukaisi itsevihan ja häpeän minussa. Toki jokin muu olisi varmaan triggeröinyt sen joka tapauksessa, mutta pointtinani on: älä ikinä kommentoi lapsen ulkonäköä negatiivisesti hänen kuultensa. Ikinä!

Minulla on myös pyöreä naamanmalli. Olen jo vanha ihminen, mutta sain kuulla lapsena ja nuorena niin paljon kuittailua lihavuudesta, että en koe koskaan voivani olla tarpeeksi laiha. Koko nuoruuteni kuvittelin olevani todella lihava, kun sain kuulla terveydenhoitajilta yms. mainintaa ylipainosta. Tai se meni usein näin, että kun menin puntarille, ihmeteltiin, että ai, painatkin vain tämän verran, kun näytät niin lihavalta. Ai mutta sullahan onki pyöreät kasvot. Ja päälle naurua. Siihen aikaan ei kouluterveydenhoitajat olleet niin korrekteja ja vanhemmat ei tulleet puhelinlankoja pitkin puolustamaan lastaan.

Koko nuoruuteni ja keski-ikäni olen laihduttanut ja kärsinyt, kun olen niin lihava. Bmi on pyörinyt keskimäärin n. 18-21 välillä. 

Nyt on pyöreä naamani valahtanut ja luovutin koko laihduttamisen. Olen syönyt hyvällä ruokahalulla ja piupaut haistattanut ihannepainoille. Bmi on nykyään 28 ja olen ensimäistä kertaa elämässäni tyytyväinen itseeni, vaikka ensimäistä kertaa vyötäröllä on oikeaa läskiä ja olen ylipainoinen.

Pitkä kirjoitus aiheesta, vaikka ei varsinaisesti kuulu ketjuun. Mutta ehkä siten, että miten nuo lapselle huomauttelut vaikuttaa koko loppuelämän siihen, että näkee oman kehonsa eri tavalla, kuin se oikeasti on. Nyt kun katson kuviani teini-iässä, olen todella hoikka, ellen jopa laihakin. Mutta muistan vain sen, kun koin itseni lihavaksi ja naamani oli pyöreä, vaikka kuinka laihdutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.

16-kiloinen 9-vuotias :D

Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia. 

Mä olen ihan tavallinen, terve ihminen. Olin ekalle mennessä 117cm ja 16kg, eikä se paino muutamaa kiloa enempää vuodessa noussut silloinkaan. Nyt olen tavallinen aikuinen, 154cm ja painoin 39kg ennen tätä raskauttani.

Olen pitänyt itseäni aika lepsuna mutsina, mutta kyllä minullekin särähti korvaan tuo että jotkut mättävät aikuisten hampurilais-aterioita 2- vuotiaan eteen.

Ja toki sitä voi aina selitellä että muuten syödään super-terveellisesti ja tasapainoisesti , mutta harvemman super-terveellisesti syövän mieleen edes juolahtaisi tunkea lapselle tuollaista määrää mättöä vaikka se ei siihen kuukahtaisikaan.

Nämä ylensyötettyjen lasten äidit ovat ihan samanlaisia kuin omasta syystään ylipainoiset. Tekosyitä ja denialia riittää vaikka pienelle kylälle. Lapsenpyöreyttä se vaan on ja hengitys on haasteellista astman takia. Isot luut ja huonot geenit. 

Aikuisena voivat sitten jatkaa samalla linjalla. "En tajua miksi en laihdu vaikka syön vaan salaattia" (sitä eilistä perhe-pitsaa ja aamupalaksi vedettyä juustonaksupussia ei lasketa koska kukaan ei nähnyt kun söin ne). Pitää vaan siirtyä lapsenpyöreys-selityksestä kilpparissa on vikaa-selitykseen.

Yksikään lapsi ei liho sillä, että silloin tällöin syö kaksi grillimakkaraa. Enemmän ratkaisee, mitä siellä kotona tarjotaan lapselle. Enon kommentti oli törppö, mutta ap:n ylipainoisen lapsena vanhempana kannattaa parantaa oman perheen ruokaostos- ja ruokailutavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Kiva juttu. Pitääkö poika koulussa äidinkielestä vai matematiikasta enemmän? Harrastaako jalkapalloa? Mitäs muita detaileja voisit hoikasta kohta 11v pojasta kertoa :O

Tässä puhutaan nyt makkaransyönnistä eikä viulunsoitosta tai tietokoneen r..kkaamisesta.

Ihana eno.

Lapsi muistaa nämä mökkibileet ikänsä, eikä enää mökille halua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinulla on vastuu 8-v ylipainosta. Miten kukaan tuon ikäinen edes pystyy olemaan lihava? Ehkä sukulainen ei toiminut sopivalla tavalla aikaan ja paikkaan nähden, mutta ihan asiaahan hän puhui. Alakoululaisten kuuluu leikkiä ulkona, telmiä, juosta kaikkialle, hyppiä, pomppia ja olla aktiivisia koko hereilläoloaika. Vai onko teillä menty ipadin ja mäkkärin turvin koko lapsuus tähän saakka? Aika ehkä katsoa peiliin, eikä syytellä toisia.

Minä olen 5-lapsisen perheen lapsi. Aloin lihoa 5-vuotiaana ja kouluiässä olin jo selvästi lihava. Kaikki sisarukseni olivat ja ovat normaalipainoisia, vanhempanikin olivat mutta nyt 60v+ ovat varmaan siirtyneet lievästi ylipainoisiin. Itse olen nyt aikuisena sairaalloisen lihava ja tunnistan hyvin mistä nykyiset kiloni tulevat (ruuan laatu ja määrä). Mutta se onkin epäselvempää mikä minua alussa lihotti. Käytiin terveydenhoitajalla, lastenpolilla, ravitsemusterapeutilla. Harrastin 6-8-vuotiaana taitoluistelua ja meillä oli aina tarjolla kasviksia ja niitä kannustettiin syömään. Toki ruuan laadussa oli parannettavaakin, makuviilejä tai sokeroituja muroja ei pidetty paholaisen keksintönä, mutta toisaalta eivät sisaruksen niillä lihoneet eikä niitä alvariinsa ollut. Mutta ratkaisevaa oli se että halusin syödä, minulla oli nälkä, kaipasin isoja annoksia, söin salaa.

Oma paras arvaus on antibiootit joita söin synnynnäisen vian takia vähän väliä leikki-iässä. Suolistobakteerit kun nykytiedon mukaan vaikuttavat sekä siihen millaista ruokaa himoitsee että siihen missä vaiheessa herää kylläisyyden tunne. Mutta tämä on vain arvaus.

En pidä vanhempiani vastuullisena ylipainostani. Syömishäiriöistä kyllä, kun aina oli tunne että söi liikaa ja on liian iso, vaikka olivatkin niin hienovaraisia kuin taisivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.

16-kiloinen 9-vuotias :D

Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia. 

Mä olen ihan tavallinen, terve ihminen. Olin ekalle mennessä 117cm ja 16kg, eikä se paino muutamaa kiloa enempää vuodessa noussut silloinkaan. Nyt olen tavallinen aikuinen, 154cm ja painoin 39kg ennen tätä raskauttani.

Miksi alapeukut? Eikö käy ettei kaikki ole samankokoisia?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on noin nuorena ylipainoa niin kyllähän ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota.

Grillimakkara on suolainen ja rasvainen herkku, hyvin riittää yksi aikuisellekin, sen lisäksi sitten jotakin hyvää ja terveellistä kesäruokaa.

Tämä!

Itsekin oln keski-ikäinen, mutta normaalipainoinen nainen, enkä jaksaisi kahta lenkkimakkaraa syödä yhteenmenoon. Eli ihmettelen kyllä ap.n lapsen ruokavaliota. Enon kommentti oli tökerö, juu, mutta kannattaisi ap:nkin tosiaan vähentää lapsensa syömisiä, jos jo tuon ikäisenä on ylipainoa. Ei selvästikään hänen elämäntapansa ja ruokavalionsa ole tasapainossa. Ap pilaa lapsensa terveyttä tuommoisella ja tuolla menolla se lapsi on vielä aikuisenakin ylipainoinen ja saa kaikki mahdolliset ylipainosta johtuvat sairaudet. Törkeää aiheuttaa omalle lapselleen tuommoista ihan vaan välinpitämättömyyttään, tai ties minkä takia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Noni. Tuliko parempi olo nyt?

Työkaverillani anorexia, sairaalloisen laiha, mutta kasvot pyöreät.

Peiliin itseään katsoessa näkee pyöreät kasvonsa, ei laihaa vartaloaan.

Älkää arvostelko lapsia tai aikuisia, kaikki pahat sanomiset muistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös läheinen ihminen totesi tuohon tyyliin; "Älä nyt kaikista lihavimmalle ensinnä anna, ja vielä noin isoa palasta". Isäntä antoi pihvin mulle ekana, olin varmaan kans joku alle kymmenen.

Muistan sanat kuin eilisen päivän vaikka tilanteesta on jo yli 30 vuotta aikaa.

Mulla on kanssa lapsuudesta 9-vuotiaana tällainen samantyylinen sutkaus. 30 vuotta myöhemmin muistan edelleen sen ja minusta tuntuu koko ajan sille, että olen oikeasti lihavampi mitä tajuan, koska en lapsena mielestäni ollut iso, enkä ajatellut, että kehoni haittaisi ketään. Selkeästi siis näemmä olinkin isompi kuin kuvitellin, rumempi kuin ajattelin ja kehoni häiritsi muita.

Tosi pienestä se näemmä mieli rapsahtaa nurin. En pidä peileistä, en tykkää ostaa vaatteita, koko keho tuntuu koko ajan väärälle. Ja muistan edelleen miten se kaikki iski päälle tästä yhdestä typerästä kommentista 9-vuotiaalle minulle. 

Oletko siis edelleen lihava? Jos oma kehosi tuntuu koko ajan väärälle, mikset tee mitään asialle? Laihduta, mene terapiaan?

oli aikakin että joku sanoo

Highway to diabetes!