Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"

huvittavinta on ettei provo-ap vastaa mihinkään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Eipä ne satunnaiset hamppariateriat tai makkarat sitä tuhoa.

Perusruokavalio on kunnossa ja suurin osuus syötävästä ruoasta koostuu tuoreista kasviksista ja vihanneksista, niin voi välillä mässäillä miettimättä sen kummemmin koko asiaa.

Terveyskin on oikein hyvä, ei huolta.

Kenenkään terveys ei mene siitä pilalle, että syö kaksi kertaa vuodessa hampurilaisaterian ja kerran makkaraa.

Ei, vaikka söisi joka kuukausi sen hampurilaisaterian ja kolme makkaraa.

Kokonaisuus ratkaisee!

Täältä sivusta ihmettelen vain, miten kaksivuotias syö yhtään mitään hampurilaisateriaa. En ymmärrä miten noin pieni opetetaan roskaruokaan.

Roskaruokaa? Perushampurilaisen ravintosisältö on lähellä suosituksia.

Käykää ravintoterapeutilla, ylipaino pitää ottaa vakavasti, varsinkin kun kyseessä on lapsi, mutta sen hoitaminen pitäisi olla hienovaraista, puhu lapsen kanssa, ihmisten hienoa huumoria joutuu kestämään vielä monta kertaa elämässään, tärkeää on että ne oikeasti hyvät ystävät, olivat sitten aikuisia tai lapsia, arvostaa sellaisena, kuin on...

Tuuutuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan voin mä sulle kyllä ratakiskostakin vääntää. Synnyin 1995, painoin 1,43kg ja olin 47cm pitkä. Heti syntymässä diagnosoitiin skolioosi. Hieman yli vuoden iässä todettiin spinaalinen lihasatrofia, kun mun kädet tärisi ja en edes yrittänyt itse nousta ylös. Pistivät mut pyörätuoliin ja fysioterapiaan, josta ei ollut juurikaan apua, skolioosi paheni. Opin kävelemään muutamia askeleita 5-vuotiaana, mutta jaksan edelleenkin kävellä vain pari metriä sohvalta jääkaapille. Lihakset on käytännössä olemattomat. Ole hyvä.

Tämä liittyy asiaan miten? Siis muuten kuin siten, että vähän joka toinen ylipainoinen tuntuu omasta mielestään olevan läski siksi, että on joku harvinainen syndrooma, hormonihäiriö, planetaarinen epätasapaino oranssissa shakrassa ja mitä nyt milloinkin. Jos tämä pitäisi paikkansa, olisivat nämä oikeasti todella harvinaiset poikkeustilat Suomessa yleisempiä kuin suunnilleen flunssa... sillä kukaan näistä ei ole läski sen vuoksi, että syö liikaa, ei omasta mielestään. Ja ehkä onkin niin, ettei moni ymmärrä syövänsä väärin tai liikaa, taitolaji vähän sekin? Jos on vaikka lapsuuskodissa tottunut syömään väärin, ei sitä aikuisenakaan välttämättä hoksaa lopettaa.

Ehkä niin. Itselläni paino alkoi kertymään tietyn lääkkeen aloituksen jälkeen. Sama muilla lääkettä käyttävillä. Jopa maratoonarilla. Itse syön suositusten mukaan. Ihan ravitoterapeutin laskelmien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on noin nuorena ylipainoa niin kyllähän ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota.

Grillimakkara on suolainen ja rasvainen herkku, hyvin riittää yksi aikuisellekin, sen lisäksi sitten jotakin hyvää ja terveellistä kesäruokaa.

Totta, mutta tuo ei ollut oikea tapa. Lapsi oppii epätervettä suhtautumista ruokaan, jos kokee ettei ansaitse samaa ruokaa kuin muut. Kesäbileet erikseen, niissä voi ottaa rennommin, kun laittaa arkiruokailun kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tarkoitti pahalla. 

Jos se lapsi on siinä kunnossa että jo ulkopuolisetkin alkavat kommentoimaan niin ehkä vanhempienkin kannattaisi pikku hiljaa jo heräillä.

Me emme kehdanneet kommentoida siskon pojan painoa ollenkaan mutta meille loukkaannuttiin koska yritimme saada poikaa "huomaamattomasti"  liikkumaan kun oli meillä hoidossa ja syötimme kevyttä ruokaa. 

Tuossa vaiheessa 7-vuotiaalla oli jo b-kupin rinnat ja puuskutti kun joutui vähääkään liikkumaan. 

Ihmettelen että jotkut tätä alapeukuttaa. On jo lastensuojelullinen asia jos 7-vuotias puuskuttaa ja omaa manboobsit.

Asia ei yksinkertaisesti kuulu teille millään lailla. Ja mistä kukaan ulkopuolinen sai edes tietää touhuistanne, elleivät ne olleet niin läpinäkyviä, että lapsikin tajusi ne TAI ellette ympäri kyliä sössöttäneet asiasta, niin että kantautui vanhempien korviin.

Tunnetteko oikeasti lapsen niin hyvin, että tiedätte varmasti mistä ylipaino johtuu? Ettei taustalla ole jotain oikeasti ikävää?

Esimerkiksi traumatisoituneet lapset tuppaavat tutkitusti lihomaan. Ihan vaikka ne seksuaalisesti hyväksikäytetyt tai kiusatut. Silloinko tämän palstan mielestä on oikein, että vielä aikuiset ympärillä lisäävät lapsen pahaa oloa kiusaamisellaan? Kun se EI AUTA YHTÄÄN että joku alkaa tuottamaan lapselle häpeää ruokailutilanteessa, päin vastoin. Se johtaa entistä hallitsemattomampaan salaa syömiseen.

Yksin jää läskit ja kiusataan heitä myös

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös läheinen ihminen totesi tuohon tyyliin; "Älä nyt kaikista lihavimmalle ensinnä anna, ja vielä noin isoa palasta". Isäntä antoi pihvin mulle ekana, olin varmaan kans joku alle kymmenen.

Muistan sanat kuin eilisen päivän vaikka tilanteesta on jo yli 30 vuotta aikaa.

Mulla on kanssa lapsuudesta 9-vuotiaana tällainen samantyylinen sutkaus. 30 vuotta myöhemmin muistan edelleen sen ja minusta tuntuu koko ajan sille, että olen oikeasti lihavampi mitä tajuan, koska en lapsena mielestäni ollut iso, enkä ajatellut, että kehoni haittaisi ketään. Selkeästi siis näemmä olinkin isompi kuin kuvitellin, rumempi kuin ajattelin ja kehoni häiritsi muita.

Tosi pienestä se näemmä mieli rapsahtaa nurin. En pidä peileistä, en tykkää ostaa vaatteita, koko keho tuntuu koko ajan väärälle. Ja muistan edelleen miten se kaikki iski päälle tästä yhdestä typerästä kommentista 9-vuotiaalle minulle. 

Työskentelen lasten kanssa ja oikeasti on tosi surku katsoa näitä liikalihavia, kuinka hengästyvät heti kun pitäisi liikkua eivätkä jaksa mitään. Kun näitä lapsia sitten kuuntelee niin eipä tarvi miettiä miksi ovat ylipainoisia. Useimmat syövät herkkuja koko ajan ja nämä herkut ovat vielä tosi mieluisia keskustelunaiheita. Tekisi mieli sanoa vanhemmille että lapsen lihavaksi syöttäminen on rääkkäystä! Ja että normaalin lapsen kuuluu jaksaa touhata, juosta ja liikkua ilman ylipainon aiheuttamia vaivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Eipä ne satunnaiset hamppariateriat tai makkarat sitä tuhoa.

Perusruokavalio on kunnossa ja suurin osuus syötävästä ruoasta koostuu tuoreista kasviksista ja vihanneksista, niin voi välillä mässäillä miettimättä sen kummemmin koko asiaa.

Terveyskin on oikein hyvä, ei huolta.

Kenenkään terveys ei mene siitä pilalle, että syö kaksi kertaa vuodessa hampurilaisaterian ja kerran makkaraa.

Ei, vaikka söisi joka kuukausi sen hampurilaisaterian ja kolme makkaraa.

Kokonaisuus ratkaisee!

Täältä sivusta ihmettelen vain, miten kaksivuotias syö yhtään mitään hampurilaisateriaa. En ymmärrä miten noin pieni opetetaan roskaruokaan.

Roskaruokaa? Perushampurilaisen ravintosisältö on lähellä suosituksia.

Kyllä ranskalaisissa on suolaa aika reilusti, eikä se limukaan sen paremmin sokerilla kuin aspartaamilla mitenkään hyväksi parivuotiaalle ole.

Kyllä se kohtuullisuus hyvä opettaa lapselle pienestä saakka. Montako makkaraa muut söivät? Oliko makkaran lisäksi tarjolla mitään terveellisempää, mitä olisi voinut tarjota tilalle? Ei se nyt yksi makkara tietty ketään lihota ja saa lomalla vähän herkutella, mutta... Jos kärsii ennestään ylipainosta niin ei siihen ahmimiseen kannata kannustaakaan. Jos syö saman verran kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.
Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ja tulit tänne tunnustamaan lapsesi kaltoinkohtelua, koska?

Kelle tulee edes mieleen ostaa 2-vuotiaalle aikuisten hampurilais-ateria O_o

Mikä lääkitys lasta lihottaa? Sen olisi voinut sanoa suvulle.

Millainen vanhempi ei puutu lapsensa ylipainoon? Jos ap lapsesi ylipainon taustalla ei ole sairautta vaan huonot elämäntavat niin sanon suoraan, että olet jättänyt velvollisuutesi hoitamatta. Et voi jättää vastuuta syömisistä lapsen harteille.

Olisi pitänyt vain ottaa lisää makkaraa ja todeta, että pienen ruoasulatushetken jälkeen jokainen kynnelle kykenevä tekee pienen mökkitreenin. Syömishetket voi jättää tyystin väliin, jos kerran ruoalle ei ole todellista tarvetta. Kaikki vain puita halkomaan, vettä kantamaan, uimaan, hyppimään terassille x-hyppyjä. Kaikki vain yhdessä liikuskelemaan makkaroiden jälkeen, niin eiköhän pian jo koko poppoo unohda liikamakkarat -olivatpa ne siellä mahalaukussa tai siinä ulkopuolella näkyvissä.

Ongelma ratkaistu.

:)

Sitten ne ongelmat vasta alkavatkin kun tyttö on muutaman vuoden vanhempi ja alkaa himoitsemaan myös ihan toisenlaisia makkaroita, mutta ne jäävät ylipainon takia haaveeksi.

Kannatan sitä, että kun lapsella on lääkitys, siitä on hyvä kertoa lähisuvulle, niin välttyy monelta kiusalliselta tilanteelta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5 vuotias poika painaa 30 kiloa ja on 130 cm. Aika iso kaveri ja vahva, leveät hartiat ja isot kädet. Isä on 200 cm ja minä 178 cm. Olemme kaikki siis kookkaita.

Täytyy sanoa että on aika jätti 5v, ei kylläkään lihava. Meillä 8v poika ei ole edes päässyt noihin mittoihin, pituudessa eikä painossa. harrastaa kolmea urheilulajia, joten lihasta löytyy että ei ole mikään pulkannaru

Minulle huomautti - joulupöydässä - ukki, joka oikeasti luuli 75-vuotiaana näyttävänsä 32-vuotiaalta. Hän erehtyi. 

Enon kommentti oli todella mauton. Toivottavasti tytölle ei jää mieleen kummittelemaan tuo.

Mutta, ap sinun lapsesi taitaa olla ylipainoinen. Itse en edes aikuisena jaksa syödä kahta grillimakkaraa. Suosittelisin koko perheelle ruokaremonttia ja annoskokojen pienentämistä. Lapsellasi tulee olemaan vanhemmiten vaikea suhde ruokaan, jos jo kotona lapsena on saanut syödä epäterveellisesti aikuisten annoksia. Kaksi makkaraa ei ole lapsen annos, kun moni aikuinenkaan ei tuollaista määrää jaksa.