Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"

Meillä aina ajetaan takaa sairaalloisen lihavaa lasta ja huudetaan suoraa huutoa kun heitellään sitä makkaroilla.

Vierailija kirjoitti:

Vaan voin mä sulle kyllä ratakiskostakin vääntää. Synnyin 1995, painoin 1,43kg ja olin 47cm pitkä. Heti syntymässä diagnosoitiin skolioosi. Hieman yli vuoden iässä todettiin spinaalinen lihasatrofia, kun mun kädet tärisi ja en edes yrittänyt itse nousta ylös. Pistivät mut pyörätuoliin ja fysioterapiaan, josta ei ollut juurikaan apua, skolioosi paheni. Opin kävelemään muutamia askeleita 5-vuotiaana, mutta jaksan edelleenkin kävellä vain pari metriä sohvalta jääkaapille. Lihakset on käytännössä olemattomat. Ole hyvä.

Tämä liittyy asiaan miten? Siis muuten kuin siten, että vähän joka toinen ylipainoinen tuntuu omasta mielestään olevan läski siksi, että on joku harvinainen syndrooma, hormonihäiriö, planetaarinen epätasapaino oranssissa shakrassa ja mitä nyt milloinkin. Jos tämä pitäisi paikkansa, olisivat nämä oikeasti todella harvinaiset poikkeustilat Suomessa yleisempiä kuin suunnilleen flunssa... sillä kukaan näistä ei ole läski sen vuoksi, että syö liikaa, ei omasta mielestään. Ja ehkä onkin niin, ettei moni ymmärrä syövänsä väärin tai liikaa, taitolaji vähän sekin? Jos on vaikka lapsuuskodissa tottunut syömään väärin, ei sitä aikuisenakaan välttämättä hoksaa lopettaa.

Hyvä, että edes joku huolehtii tytön terveydestä.

Eno olisi voinut tyhjentää kolme pakettia grillille niin olisi riittänyt 8-vuotiaalle syötävää.

Oliko makkarat sellaisia paksuja ja rasvaisia joista valuu vaaleaa rasvaa kuumennettaessa? Oliko enolla lasittunut katse ja hengitti raskaasti.

Onneksi edes eno on kiinnostunut ja yrittää huolehtia lapsesi tervydestä, kun selvästikään et itse sitä tee! Kuinka välinpitämätön vanhempi täytyy olla, että antaa jo pienen lapsen lihoa ylipainoiseksi! 

8-vuotiaan pitäisi olla jäntevä ja urheilullinen, tähän vaikuttaa VAIN ja AINOASTAAN kotona opitut ruokailutottumukset ja liikunta. Ei mikään muu. 

Katso peiliin, äläkä ruikuta täällä. 

Itse aiheutat lapsellesi vakavat terveyshaitat sekä fyysisesti, että psyykkisesti koko elämänajaksi, jollet korjaa ruokavaliotanne terveelliseksi. 

Tästä sitten yhteiskunta maksaa sairaanhoidossa yms.

Miksi ap:n tyttärelle on kertynyt ylipainoa noin nuorena? Ihan syömisestäkö vai onko taustalla jokin sairaus, lääkitys..? Ei liika paino nyt aina mässäämisellä kerry.

en tiedä, mistä ylipaino tulee. Itsellä kaksi hyvää ystävää (siskoksia) ollaan siis jo taaperoajoilta oltu suurinpiirtein bestiksiä.

Toinen oli jo lapsena pulleaposkinen ja toinen taas ihan kuikku. Tää "pullukka" syö tosi terveellisesti. ei välitä karkeista tai munkeista. syö paljon kasviksia ja kuntoilee. silti sen paino aina karkaa ja se alkaa jonkun hillittömän nutriletkuurin. itse tulisin raivohulluksi jollain kitudieetillä. nälänhätä on aiheuttanut sotiakin. mutta tämä kestää vain tyynesti. on pötypuhetta että lihavuus johtuu itsekurin puutteesta.

Toinen sisko on hoikka kuin pajunvitsa ja syö uskomattomia määriä ruokaa. mikään ei tartu. vetelee Pitsoja, lonkeroa ja sipsejä. hän käy autolla postilaatikollakin.

Toinen on että liikunta ei välttämättä laihduta. itse olen aktiiviliikkuja. käyn salilla n. 3x viikossa ja muina päivinä joogaan reilu tunnin yms. kerran olkapäähän iski kova tulehdus ja jouduin olemaan aloillani n.3kk. luulin, että läskiä pukkaa, mutta mitä vielä! laihduin vaatekoon verran tekemättä yhtään mitään! erityisesti vyötärö kapeni. kuinka paljon stressi, joka johtuu työelämästä ja siihen vielä rankka liikunta, lihottaa?

Ei tuollaista pidä ääneen sanoa, mutta pitää tuon ikäisen syömistä myös rajoittaa jos on oikeasti lihava.

Miksi eno ei voinut mainita vanhemmille huolestaan lapsen painoa kohtaan? Miksi sille lapselle pitäisi joka random Pirjo-Einarin päästä haukkumaan että hyi h*lv*tti kun olet läskiporsas, ala nyt laihduttaa tai kukaan ei sinua huoli ikinä!"

Ja huolestuttavaa on, että joillakin täällä ei herätä mitään ajatuksia, kun osa on kirjoittanut että lapsena kun on saanut kuulla olevansa oksettava porsas niin on syömishäiriöitä ja muutenkin jäänyt mieleen loppuelämän ajaksi kun joku nyt ihan hyvällä vain ajatteli mainita...

No, todennäköisesti juuri näitä multit'rpia, jotka kokevat asiakseen haukkua ja potkia kaikkia itseään alempiarvoisena pitämiään ihmisiä. 

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Sitähän tässä kysyttiin. Not.

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös läheinen ihminen totesi tuohon tyyliin; "Älä nyt kaikista lihavimmalle ensinnä anna, ja vielä noin isoa palasta". Isäntä antoi pihvin mulle ekana, olin varmaan kans joku alle kymmenen.

Muistan sanat kuin eilisen päivän vaikka tilanteesta on jo yli 30 vuotta aikaa.

Miten tämä vaikutti muuten sinuun, paljonko painat nykyään?

Jaa. Mun 3-vuotias tytär syö todellakin ainakin sen yhden makkaran aina kun vaan saa. Tai kaksi. Se on sen suurta herkkua, niin kuin kaikki muukin epäterveellinen. Huolimatta siitä, että minä olen kasvissyöjä ja elän tosi terveellisesti ja olen kiinteisiin siirtymisen jälkeen valmistamut hänelle itse kaikki ruoat terveellisistä raaka-aineista. Hoitoon siirtymiseen asti (2,5v) söi lähinnä kasvisruokaa kyläilyjä lukuunottamatta (ja kyllä monipuolisesti ja ravitsevasti). Kyllä äitiä sapettaa, mutta minkäs teet. Kotiin en makkaroita tai herkkuja osta, mutta niitä saa riittävästi muuallakin.

Että ihme hurskastelua täällä. Mitä ihme itsenne jatkeita te oletatte lastenne olevan? Kyllä ne lapset tekee ihan itsekin valintoja elämässään, kuten mun lapsi sen, että se rakastaa makkaraa. En mä voi sitä mitenkään aivopestä. Voin antaa tietty mahdollisimman hyvän mallin ja tarjota kotona hyvää ja ravitsevaa ruokaa.

Kyllä mä pystyin lapsena syömään ihan käsittämättömiä määriä ruokaa ja olinkin välillä pulskassa kunnossa. Kuitenkaan syömistäni ei rajoitettu mitenkään. Jossain vaiheessa sitten äitini alkoi huomauttelemaan painostani ja lopulta mulle kehittyi syömishäiriö. Sitä vanhemmat eivät edes huomanneet. Onneksi parannuin.

Mun lapset ovat hoikkia ja saavat syödä niin paljon kuin haluavat. Ikinä en huomauttelisi heidän painostaan, olipa sitä paljon tai vähän. Sen sijaan olen yrittänyt puuttua siihen, että söisivät säännöllisesti ja joskus jotain vihreääkin suuhun eksyisi.

Kaksi makkaraa nyt ei ole paljon. Tiedä sitäkään oliko tarjolla mitään muuta, salaattia tms.. Ei yhdestä makkarasta mulla ainakaan nälkä lähde.

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 8v tyttäreni jaksaa kyllä helpostikin syödä kaksi makkaraa - vaikka kolmekin.

Tyttö söi jo parivuotiaana aikuisten hampurilaisannoksen ravintolassa ja pystyy edelleen syömään isoja määriä.

Ei toki yleensä syö mitenkään ylenmäärin, mutta aikuisten annoksia kyllä päivittäin.

Syö saman verran kuin normaaliruokainen aikuinenkin, ja on aina ollut hoikka/laiha.

Paino tasaisesti miinuskäyrällä ja pituus tasaisesti pluskäyrällä, syntymästä saakka.

Pitkäraajainen ja hoikka ruumiinrakenne niinkuin äidilläänkin, joka syö myös paljon (eikä liho).

Että en nyt näe oikein pointtia noissa ”tuon ikäiselle kaksi makkaraa?! Meidän teinipoika syö vain yhden”-viesteissä, kun se hoikkuus tai lihavuus ei ole kiinni jostain kesällä mökillä syötävien makkaroiden määrästä, eikä pieni- tai suuriruokaisuus kerro ihmisen kehonkoostumuksesta yhtikäs mitään.

Kuulostaapa terveelliseltä touhulta. Ne makkarat ja aikuisten hamppariateriat sisältävät turhan paljon suolaa lapselle. Terveyden voi tuhota, vaikka se ei läskinä näkyisikään.

Eipä ne satunnaiset hamppariateriat tai makkarat sitä tuhoa.

Perusruokavalio on kunnossa ja suurin osuus syötävästä ruoasta koostuu tuoreista kasviksista ja vihanneksista, niin voi välillä mässäillä miettimättä sen kummemmin koko asiaa.

Terveyskin on oikein hyvä, ei huolta.

Kenenkään terveys ei mene siitä pilalle, että syö kaksi kertaa vuodessa hampurilaisaterian ja kerran makkaraa.

Ei, vaikka söisi joka kuukausi sen hampurilaisaterian ja kolme makkaraa.

Kokonaisuus ratkaisee!

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Mun 3-vuotias tytär syö todellakin ainakin sen yhden makkaran aina kun vaan saa. Tai kaksi. Se on sen suurta herkkua, niin kuin kaikki muukin epäterveellinen. Huolimatta siitä, että minä olen kasvissyöjä ja elän tosi terveellisesti ja olen kiinteisiin siirtymisen jälkeen valmistamut hänelle itse kaikki ruoat terveellisistä raaka-aineista. Hoitoon siirtymiseen asti (2,5v) söi lähinnä kasvisruokaa kyläilyjä lukuunottamatta (ja kyllä monipuolisesti ja ravitsevasti). Kyllä äitiä sapettaa, mutta minkäs teet. Kotiin en makkaroita tai herkkuja osta, mutta niitä saa riittävästi muuallakin.

Että ihme hurskastelua täällä. Mitä ihme itsenne jatkeita te oletatte lastenne olevan? Kyllä ne lapset tekee ihan itsekin valintoja elämässään, kuten mun lapsi sen, että se rakastaa makkaraa. En mä voi sitä mitenkään aivopestä. Voin antaa tietty mahdollisimman hyvän mallin ja tarjota kotona hyvää ja ravitsevaa ruokaa.

Lapsellesi voi kehittyä himo juuri noihin mitä ei kotona saa ja isompana mättää kaksin käsin epäterveellisiä

Minä olin 8-vuotiaana ja lapsena muutenkin kukkakeppi, kuten kaikki sanoivat, ja olisin varmaan jaksanut syödä kolme makkaraa. Eli syödyn ruoan määrällä ei ole välttämättä painon kanssa mitään tekemistä. Olin hurjan aktiivinen lapsi, aamusta iltaan viiletin ulkona leikkien ja majoja rakentaen, ja kävin lähinnä kotona tankkaamassa ruokaa. 16-vuotiaana lopetin teini-iässä aloittamani urheilunharrastuksen ja aloin syödä roskaa, jonka seurauksena lihoin hoikasta "normaaliksi", koko ajan pysyen normaalipainon rajoissa. Tästä alkoi sukulaisten huomauttelu, joka johti vuosien syömishäiriöoireiluun.

Kenenkään on varmaan turha täällä AP:lle että 8-vuotiaan ylipaino ei ole hyvä asia, veikkaan että hän tietää sen itsekin. Mutta sukulaisten huomauttelu ja kontrollointi ei ole ratkaisu asiaan vaan voi lopulta vääristää suhteen ruokaan entistä pahemmin. Veikkaan että ylipainon saa korjattua kärsivällisyydellä niin, että lapsi ei välttämättä huomaakaan varsinaista painossa tapahtuvaa muutosta. Itse pyrkisin suhteen painoon pitämään täysin neutraalina, jotta suhde ruokaankaan ei häiriintyisi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Minäpä söin lapsena joskus jopa 6 makkaraa. Ja olin alipainoinen silloin, ja vielä 20 vuotta myöhemminkin.