Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"
07.07.2019 |
Muille ei sanonut mitään. Tyttö on jo nyt epävarma vartalostaan ja tuo vaan pahensi asiaa.
Kommentit (310)
Parempi tietysti olisi ollut sanoa vanhemmille, mutten paheksu tuotakaan.
8-vuotias on jo tarpeeksi iso itsekin pohtimaan kropan muotoaan ja ruokavaliotaan. Haluaako olla se kiusattu porsas luokassa vai hoikka suosittu tyttö?
Jokainen tuonikäinen jo tietää (tai ainakin pitäisi), että ylenmääräinen rasvan ahmiminen johtaa huonoon lopputulokseen.
Ja niille, joiden lapset mättävät hoikkuudestaan huolimatta samoja määriä, niin onko tullut mieleen suola? Verenpainetauti tuota menoa uhkaa varmasti, vaikke kaikilla lihavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla taitaa koko suku olla yhtä latvalahoja kaikki.
Enon osalta pelisilmän puutetta, vaikka sentään siitä pisteet että rumemminkin asian olisi voinut sanoa.
Parempi olisi kun koko porukka olisi näyttänyt terveellisen elämän mallia ja syönyt hyvää ja kevyttä salaattia makkaroiden sijaan. (niinmutkujoo, eihän ap niin tee. makkaraa ja kaljaa. lapsille limpparia)
AP sen sijaan voisi viettää loppupäivän nurkassa häpeämässä.
Kenenkähän syytä se mahtaisi olla, että noin pieni LAPSI on ylipainoinen?
Olisiko syytä ottaa se AP:n oma pää pois sieltä laardiämpäristä ja ymmärtää että asenteesta tappaa paitsi hänet itsensä, myös lapsensa?
Hemmetin hauskaa ohitusleikkausta koko perheelle, ootte te niin ihanan pyöreitä ja pehmeitä mussukoita❣️
Nämä hyvällä sanojat vois ampua kuuhun. Mun pappa kuuluu niiden heimoon. Hän on yksi melko isokin syy mun anoreksiaan. Varsinkin teininä kuulin joka tapaamisella häneltä sitä "Jaa se on "Milla" saanu vähä lihaa luiden päälle", "Sinähän syöt ku aikuinen mies, ei ihme, että oot kasvanut", "Paljonkos sinä painat?" Lisäksi välillä tökki mun kylkiä, että joo'o on läskiä. Joo olin vähän pyöreä, mutta ei saatana kuulu nuorelle tehdä noin varsinkaan aikuisen ihmisen ja isoisän. Aloin laihduttaa ja lopuksi mun bmi oli 17,6. Sitten pappa alkoi kommentoida miten luurangolta näytän ja ei kukaan mies tykkää tuommosesta. Sen ihmisen kanssa ei voi voittaa. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Vastaukseni näemmä katosi. Olen siis ilkeästi sanottuna kää piö. Lisäksi olen vammainen ja pyörätuolissa ollut aina, mistä johtuen mulla ei lapsena sitä lihasmassaa juurikaan ollut, ergo olin hyvin kevyt. En ole vieläkään kuin alle 150cm ja 39kg. Ennen kuin haukut provoksi kannattaa opetella muistamaan, että kaikki ei oo niitä terveitä ja normaaleja lapsia.
Miksi sitten esiinnyt sellaisena?
Totta kai lähtökohta on terve lapsi, jos muuta ei mainita.
No lol. Enpä ajatellut, että mun pyörätuoli ja sairaushistoria kuuluu asiaan kun näkeehän noista mitoista, että ei ihan tavallisen kokoinen lapsi kyseessä. Vaan ei voi vissiin vaatia sellaista älyä.
Vanhemmat ovat monesti sokeita lastensa ylipainolle.
Lapsi mieheni aikaisemmasta suhteesta muutti meille kun tämän äidillä oli vaikeuksia elämässään. Aiemmin oli ollut viikonlopuilla välimatkan vuoksi. Meillä on kolme lasta. Meillä oli kaikki rutiinit ja ruokailut samat kaikilla lapsilla. Kun tuo lapsi oli ollut meillä vähän vajaat puoli vuotta saimme soiton lastensuojelusta koska halusivat tulla katsastamaan tilanteen.
Tuon lapsen äiti oli tehnyt ilmoituksen lastensuojeluvirastoon lapsen pudonneen painon vuoksi. Tietenkin kaikki selvitykset ja muut tehtiin ja tuo lapsi ei ollut vieläkään normaali-painon käyrillä vaikka häneltä oli tippunut viimeisestä terkka-käynnistä n. 10 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi (lapsen mummu) haukkui 11-vuotiaan mökillä. "Onpa tuo tanakka, hanakka ja punakka. Kamalan lihava." Ja lapsen kuullen. Sitä eukkoa en aio enää tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Vastaukseni näemmä katosi. Olen siis ilkeästi sanottuna kää piö. Lisäksi olen vammainen ja pyörätuolissa ollut aina, mistä johtuen mulla ei lapsena sitä lihasmassaa juurikaan ollut, ergo olin hyvin kevyt. En ole vieläkään kuin alle 150cm ja 39kg. Ennen kuin haukut provoksi kannattaa opetella muistamaan, että kaikki ei oo niitä terveitä ja normaaleja lapsia.
Miksi sitten esiinnyt sellaisena?
Totta kai lähtökohta on terve lapsi, jos muuta ei mainita.
No lol. Enpä ajatellut, että mun pyörätuoli ja sairaushistoria kuuluu asiaan kun näkeehän noista mitoista, että ei ihan tavallisen kokoinen lapsi kyseessä. Vaan ei voi vissiin vaatia sellaista älyä.
Vaan voin mä sulle kyllä ratakiskostakin vääntää. Synnyin 1995, painoin 1,43kg ja olin 47cm pitkä. Heti syntymässä diagnosoitiin skolioosi. Hieman yli vuoden iässä todettiin spinaalinen lihasatrofia, kun mun kädet tärisi ja en edes yrittänyt itse nousta ylös. Pistivät mut pyörätuoliin ja fysioterapiaan, josta ei ollut juurikaan apua, skolioosi paheni. Opin kävelemään muutamia askeleita 5-vuotiaana, mutta jaksan edelleenkin kävellä vain pari metriä sohvalta jääkaapille. Lihakset on käytännössä olemattomat. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8v syö 2 makkaraa?
Eno oli todella typerä ja tahditon, mutta on tässä ruuanlaittajallakin peiliin katsomisen paikka.
Juuri näin.. mun 14v murrosikäinen poika syö 2 grillimakkaraa, 11v ikäinen syö yhden. Toki lisäksi vihersalaattia.
Nauratti tämä vihersalaatti :D
Kera vihersalaatin tai sitä oli kyljessä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Vastaukseni näemmä katosi. Olen siis ilkeästi sanottuna kää piö. Lisäksi olen vammainen ja pyörätuolissa ollut aina, mistä johtuen mulla ei lapsena sitä lihasmassaa juurikaan ollut, ergo olin hyvin kevyt. En ole vieläkään kuin alle 150cm ja 39kg. Ennen kuin haukut provoksi kannattaa opetella muistamaan, että kaikki ei oo niitä terveitä ja normaaleja lapsia.
Miksi sitten esiinnyt sellaisena?
Totta kai lähtökohta on terve lapsi, jos muuta ei mainita.
No lol. Enpä ajatellut, että mun pyörätuoli ja sairaushistoria kuuluu asiaan kun näkeehän noista mitoista, että ei ihan tavallisen kokoinen lapsi kyseessä. Vaan ei voi vissiin vaatia sellaista älyä.
Vaan voin mä sulle kyllä ratakiskostakin vääntää. Synnyin 1995, painoin 1,43kg ja olin 47cm pitkä. Heti syntymässä diagnosoitiin skolioosi. Hieman yli vuoden iässä todettiin spinaalinen lihasatrofia, kun mun kädet tärisi ja en edes yrittänyt itse nousta ylös. Pistivät mut pyörätuoliin ja fysioterapiaan, josta ei ollut juurikaan apua, skolioosi paheni. Opin kävelemään muutamia askeleita 5-vuotiaana, mutta jaksan edelleenkin kävellä vain pari metriä sohvalta jääkaapille. Lihakset on käytännössä olemattomat. Ole hyvä.
Juu... ikävä juttu.
Mutta liittyy miten tähän keskusteluun?
Läskeille pitää sanoa asiat suoraan!! Muuten se ei mene perille. Tämä on fakta. Tältä läskimakkara neidolta olisi pitänyt se ensimmäinenkin makkara vaihtaa porkkanaan. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole enon asia kommentoida lapsen painoa!
Sinäkö sen määrittelet, mikä kenenkin asia on?
FAKTA, FAKTA, FAKTA! LÄSKIFAKTA!
T: himolenkkeilevä Spandex-minimuna
Nämä on niin henkilökohtaisia juttuja. Jos noin nuori lapsi on ylipainoinen, se kertoo kyllä että ruokailutavoissa ja elämänmallissa on korjaamisen varaa. Pahimmillaan tuollainen sanavalinta voi laukaista syömishäiriön, parhaimmillaan se on shokkiterapiaa joka ohjaa pois epäterveeltä tieltä.
Olin itse 12 -vuotias kun aloin lihoa. Sitä kesti ehkä vuoden, ja jossain vaiheessa äitini ihan reilusti sanoi että sinä olet kyllä pyöristynyt aika paljon, mistäköhän se johtuu. Sortteerattiin sitten siinä herkkuihin menneet viikkorahat, ihan liian myöhään syödyt isot iltapalat, se etten liikkunut juuri yhtään ym. Äidille olen tästä yhä kiitollinen: ei minusta himourheilijaa tullut, mutta tulipa terveet elämäntavat ja normaali painokäyrä.
Jokainen saa näyttää miltä haluaa, tietty, mutta on ihan fakta että läski on terveysriski - ja siitä voi langeta lapselle lasku aikuisiälle. Kasvuikäiselle pieni pulleus voi olla ihan normaaliakin, kun keho muuttuu ja kaikki ei vielä ehdi mukaan pituuskasvuun, mutta pysyvä tila senkään ei pidä olla ja alle 10-vuotias on kyllä vielä lapsi. Ei ole mitään kehopositiivisuutta ihannoida ylipainoa. Kehopositiivisuutta on se, että tiedostaa ja arvostaa sitä, että meitä on monenmallisia ja kokoisia, ei sitä, että ihannoidaan epäterveitä elämäntapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Vastaukseni näemmä katosi. Olen siis ilkeästi sanottuna kää piö. Lisäksi olen vammainen ja pyörätuolissa ollut aina, mistä johtuen mulla ei lapsena sitä lihasmassaa juurikaan ollut, ergo olin hyvin kevyt. En ole vieläkään kuin alle 150cm ja 39kg. Ennen kuin haukut provoksi kannattaa opetella muistamaan, että kaikki ei oo niitä terveitä ja normaaleja lapsia.
Miksi sitten esiinnyt sellaisena?
Totta kai lähtökohta on terve lapsi, jos muuta ei mainita.
No lol. Enpä ajatellut, että mun pyörätuoli ja sairaushistoria kuuluu asiaan kun näkeehän noista mitoista, että ei ihan tavallisen kokoinen lapsi kyseessä. Vaan ei voi vissiin vaatia sellaista älyä.
Vaan voin mä sulle kyllä ratakiskostakin vääntää. Synnyin 1995, painoin 1,43kg ja olin 47cm pitkä. Heti syntymässä diagnosoitiin skolioosi. Hieman yli vuoden iässä todettiin spinaalinen lihasatrofia, kun mun kädet tärisi ja en edes yrittänyt itse nousta ylös. Pistivät mut pyörätuoliin ja fysioterapiaan, josta ei ollut juurikaan apua, skolioosi paheni. Opin kävelemään muutamia askeleita 5-vuotiaana, mutta jaksan edelleenkin kävellä vain pari metriä sohvalta jääkaapille. Lihakset on käytännössä olemattomat. Ole hyvä.
Juu... ikävä juttu.
Mutta liittyy miten tähän keskusteluun?
Sitä vaan, että jos 8-vuotiaaseen istutettaisiin skolioosi niin voisi syödä kevyesti ne kaksi makkaraa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi sitten esiinnyt sellaisena?
Totta kai lähtökohta on terve lapsi, jos muuta ei mainita.