Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"
07.07.2019 |
Muille ei sanonut mitään. Tyttö on jo nyt epävarma vartalostaan ja tuo vaan pahensi asiaa.
Kommentit (310)
No hyvä ku enolta saa rehellisen kommentin. Tehkää jotakin lapsenne ylipainoisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että eno huomaa todellisuuden. Te varmaan ette auta tyttöä mitenkään ylipainon vähentämisessä? Olette vaan kuin sitä ei olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Todella ikävää kommentoida noin lapselle. Olin itse punkero lapsena ja jouduin kuulemaan siitä jatkuvasti. Isäni esimerkiksi käski minut puntarille kerran viikossa ja kommentoi jos painoa oli tullut. Mummolassa muut serkut sai kaksi jäätelötikkua ja minä vain yhden, koska ”en tarvinnut enempää”. Teini-iässä pituuskasvun myötä pääsin normaaleihin mittoihin ja siitäkin sain kuulla sukulaistädeiltä. ”Onpa tyttö solakoitunut. Kohta olet missin mitoissa”. Tarkoittivat varmasti vain hyvää kommenteillaan, mutta teinille kaikenlainen ulkomuodon kommentointi on ahdistavaa. Sanomattakin lienee selvää, että suhtautumiseni ruokaan on edelleen aikuisena vääristynyt. Syön helposti liikaa, josta seuraa kauhea morkkis. En osaa ajatella, että juhlissa on OK syödä kakkua vaan soimaan itseäni, jos tulee herkuteltua. Pidän itseäni syöttöporsaana, jos syön vaikka pizzaa joskus. Vinkkini kaikille aikuisille on, että älkää kommentoiko lasten ulkomuotoa millään lailla. Kannustavaksi tarkoitettu kommentti voi olla ihan yhtä haitallinen kuin suora läskiksi haukkuminen.
Komppaan tätä. Meillä isä huomautteli aina ruokapöydässä, ettei ole tarpeen ottaa lisää ja onpa taas liikaa kaikkea jne. En ollut itse edes ylipainoinen lapsena, en toki mikään tikkulaihakaan. Silti tuo sama naputus oli käynnissä jopa joulupöydässä.
Kuinka kävi? Minusta tuli ahmimishäiriöinen läski, joka yhä edelleen yli kolmekymppisenä mättää yksin ollessaan hirveät määrät herkkuja ja aloittaa dieetin joka v***n maanantai. Mulla ei olisi mitään tarvetta nykyään syödä salaa, oma mies ei puutu mitenkään siihen, mitä syön ja miten paljon, mutta kai se jotenkin jäi päälle nuoruudesta. Kun alkoi saada omaa rahaa ja pääsi koulumatkoilla käymään yksin kaupassa, tuli ostettua aina jotain hyvää. Sen sitten söin bussimatkalla ja roskat jätin bussin roskiin. Vanhempien nähden söin vain vähän ja saatoin olla "karkkilakossa" pitkiä aikoja, vaikka oikeasti söin karkkia melkein joka päivä.
Älkää aikuiset oikeasti kommentoiko ikinä mitenkään negatiiviseen sävyyn lapsen syömisiä! Ei, vaikka lapsi olisi pulleakin. Tukekaa terveellistä syömistä, pitäkää kotona tarjolla terveellisiä välipaloja ja pitäkää vaikka sääntönä, että kerran viikossa on karkkipäivä, jolloin saa syödä mitä haluaa niin paljon kuin haluaa. Samoin erikoistilanteissa, kuten juhlat ym. saa syödä, mitä haluaa ja santsatakin. Kannustakaa liikkumaan myös. Ei lapsi liho pilalle, jos arkiruokavalio on kunnossa ja päiviin kuuluu riittävästi liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Typerästi sanottu mutta miten 8v voi olla ylipainoinen?
Vanhemmat antaa syödä karkkeja ja lihottavaa paskaruokaa, eivätkä huolehdi terveydestä ja kunnosta.
Kun olin 8, eräs sukulainen kommentoi rumasti koulukuvaani. Olin aivan normaalipainoinen lapsi, mutta kasvoni ovat hieman pyöreät muodoltaan. Olin tyytyväinen kuvaani ja hyvillä mielin liimasin sen koulukuvakirjaan, 2. luokan kohdalle.
- Jaahas, nyt on sitä painoakin sitten tullut. Ei näytä hyvältä kuvissa tuollainen ylipaino. Kannattaako tällaista näytille laittaa.
Tästä on aikaa 18 vuotta ja edelleen muistan sen kuin eilisen päivän. 18 vuoden ajan olen tuntenut itseni lihavaksi ja ennen kaikkea arvottomaksi. Taistelen syömishäiriötä vastaan, usein menee ihan hyvin, mutta eilenkin oksensin illalliseni. En myöskään halua olla kuvissa ja minusta on vain yksittäisiä kuvia vuosien varrelta.
En syytä tuota sukulaistani omista ongelmistani, mutta tuo kommentti laukaisi itsevihan ja häpeän minussa. Toki jokin muu olisi varmaan triggeröinyt sen joka tapauksessa, mutta pointtinani on: älä ikinä kommentoi lapsen ulkonäköä negatiivisesti hänen kuultensa. Ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itelle riittää 2 makkaraa hyvin vaikka olen ihan aikuinen >100kg läski äiä.
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itelle riittää 2 makkaraa hyvin vaikka olen ihan aikuinen >100kg läski äiä.
Äiä?
No nyt olen jumalauta nähnyt kaiken!
Tämä on niin arka aihe, että yleensä siihen ei puututa ennen kuin lapsen kunto alkaa olla jo hälyyttävää luokkaa. Ja sitten vanhemmat loukkaantuvat kun heidän vanhemmuuttaan arvostellaan ja niin edelleen.
Ei ole mitään "kivaa" tapaa sanoa, että opetat lastasi tavoille joilla hän pikku hiljaa tappaa itsensä.
Minä yritin kysellä aikanaan veljen lapsia samoille urheilu-leireille mihin omat olivat menossa (olisin hoitanut kuljetukset). Ei kiinnostanut. Jo tuossa vaiheessa molemmat pojat olivat pahassa kunnossa. No joskus kymmenen iässä sanoin veljelleni lastensa kunnosta ja siitä että pitäisikö tehdä jotain koska tuolla tyylillä eivät elä pitkään. Myöhemmin veljen vaimo tuli raivoaan minulle miten yritin puuttua heidän asioihinsa.
No nyt nuo pojat ovat 27- ja 29- vuotiaita. Eivät koskaan ole olleet töissä tai harrastaneet mitään. Ei tyttöystäviä tai kavereita. Olivat jossain verkko-kursseilla mutta sekin jäi kesken. Tuo 29-vuotias asuu kotona, 27-vuotias omassa yksiössä. Syövät ja juovat. Täysi-ikäistyttyään kuviin astui ruoan lisäksi alkoholi jota vanhempien pitää raahata kaupasta koska kummallakaan ei ole autoa. Nyt veljeni valittaa noista aikuis-lapsistaan ja että joutuu vieläkin maksamaan näiden elätyksen. En ymmärrä kun minulla on liian helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
Olit 4-v kokoinen
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä 2 makkaraa menee, usein tyhjään vatsaan syödään kun ollaan odotettu ruokaa vaikkapa mökillä ja saattaa olla pitkiäkin ruokavälejä, meillä annetaan myös lasten ja aikuisten syödä ihan miten haluavat, olemme mieheni kanssa laihduttaneet 100 kiloa yhteensä vuoden aikana ja nyt kärsiin meikätytön syödä ihan kaikkea kun nyt ei koko ajan puske ruokaa ja herkkuja suuhunsa. On tietty kivempi olla näin hoikka mutta ei se ketään tee huonommaksi jos on pullea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
Olit 4-v kokoinen
Niin, mitä siitä? En oo vieläkään kuin 149cm. Syntyessäni painoin alle 2kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 5 vuotias poika painaa 30 kiloa ja on 130 cm. Aika iso kaveri ja vahva, leveät hartiat ja isot kädet. Isä on 200 cm ja minä 178 cm. Olemme kaikki siis kookkaita.
No mitä ja kenen niille lihavilla lapsille pitäisi sanoa tai tehdä ?
Liian usein omat vanhemmat ihan sokeita sen liikkumattomuuden ja mässäilyn suhteen.
T. terveydenhoitaja joka väsynyt jankkaamiseen lasten vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 5 vuotias poika painaa 30 kiloa ja on 130 cm. Aika iso kaveri ja vahva, leveät hartiat ja isot kädet. Isä on 200 cm ja minä 178 cm. Olemme kaikki siis kookkaita.
Ja mitä sitten?
Njoo. Terveysvalistukselle on oma aikansa ja paikkansa. Ulkonäön kommentointi vieläpä yleisön edessä on vain ja ainoastaan pahantahtoista (vallankäyttöä). Eikä koskaan minkään enon tms. setämiehen tehtävä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.
16-kiloinen 9-vuotias :D
Kandeis ennen provoja tarkistella perusasioita. 9-vuotiaat ovat keskimäärin 30-kiloisia.
Vastaukseni näemmä katosi. Olen siis ilkeästi sanottuna kää piö. Lisäksi olen vammainen ja pyörätuolissa ollut aina, mistä johtuen mulla ei lapsena sitä lihasmassaa juurikaan ollut, ergo olin hyvin kevyt. En ole vieläkään kuin alle 150cm ja 39kg. Ennen kuin haukut provoksi kannattaa opetella muistamaan, että kaikki ei oo niitä terveitä ja normaaleja lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Nauratti tämä vihersalaatti :D