Lue keskustelun säännöt.
IS.n jatkuvat isovanhempien väkökulmasta kirjoitetut artikkelit välien katkeamisesta
06.07.2019 |
Iltasanomat on alkanut suoltamaan jatkuvalla syötöllä näitä säälitarinoita isovanhempien näkökulmasta, kuinka he eivät saa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ensimmäisenä näitä lukiessa herää ajastus, että tilanteissa on aina kaksi osapuolta, aina. Nyt yksipuoleisesti esitetään useamman artikkelinsarjassa pelkästään tarinoita isovahempien näkökulmasta. Laitoin tästä palautetta toimitukseen, että laadukkaaseen journalismiin kuuluisi myös näkemys toisilta osapuolista, syy siihen miksi vanhemmat ovat nähneet parhaaksi, ettei heidän vanhemmat kuulu heidän elämäänsä. Vaikka isovanhemmat eivät ole valmiita näkemään omassa käytöksessään vikoja, ei se tarkoita etteikö niitä olisi. Esimerkiksi tuo 70-luvulla syntyneiden äidit- ketju on hurjaa luettavaa. Jos vanhemmat ovat huoltajina tehneet raskaan päätöksen rajata isovanhempien vierailuja/ kokonaan poikkasta välit, on siihen varmasti syy. Toimituksesta ei ole tullut pyyntööni mitään vastausta. Liekö siellä töissä tällainen "virheetön" isovanhempi, jota vain kiusataan, ja siksi totaalisen yksipuolinen näkökulma. Olisi kiva lukea myös vastaava ajatuksella tehty useamman artikkelin sarja lasten näkökulmasta miksi näin on päätetty tehdä, millaisia tekoja isovanhempien puolelta on ensin täytynyt tapahtua.
Miksi teidän perheessä on tehty päätös katkaista välit tai vähentää merkittävästi yhteydenpitoa isovanhempiin?
Kommentit (481)
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on myös useamman kerran ilmestynyt jonkun random sukulaisen tai tuttavan kanssa meille "katsomaan vauvaa". En halua yllätysvieraita, vielä vähemmän yllätysvieraaksia anopin tuttavia, joita en ole ikinä ennen tavannut. Ja näille kutsumattomille vieraille olisi tietysti pitänyt löytyä kaapista tarjottavaa, keitellä kahvit ja rupatella vielä mukavia.
Kerran olin laittamassa kaukaloa autoon, kun anoppi pamahti parin serkkunsa tms kanssa pihaan. Olin lähdössä neuvolaan, mutta kuulemma sinne ehtii myöhemminkin? En silti alkanut viime tipassa soittamaan ja vaihtamaan aikaa, vaikka serkut ovat vain ohikulkumatkalla ja vain tänään paikalla. Tästä(kin) episodista sain nuhtelun, olin kuulemma käyttäytynyt vanhoja ihmisiä kohtaan epäkohteliaasti. Ne serkut eivät olleet moksiskaan ja näyttivät ymmärtävän tilanteen. Anopille myös ollut kova paikka, kun mä olen hoitanut itse neuvolat, hammashoitajavisiitit jne enkä ottanut mukaan yhdellekään käynnille lapsen isoäitiä pyynnöistä huolimatta. Kuulemma joku hänen tuttavansa hoitaa taaperoikäisen lapsenlapsensa hammashoitaja-visiitit ja neuvolat, ja kuulemma olisi meillekin hyvä ratkaisu....
Tuollaiset yllätysvisiitit kännyköiden aikakautena on vain huonoa käytöstä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, näitä nyt voisi miettiä vaikka helppojen esimerkkien kautta.
Isovanhempi soittelee päivittäin, lasta ahdistaa, mutta ei kehtaa sanoa tuon olevan liikaa.
Isovanhempi pyytelee käymään jatkuvasti ja tavatessa prässää jo koska tavataan seuraavan kerran. Lasta häiritsee, mutta ei selkeästi sano ettei jaksa nähdä viikottain (esimerkiksi).
Isovanhempi ostaa haalarin/lelun/whatever, mikä ärsyttää vanhempaa, mutta ottaa siltä sen vastaan.
Ja kaikkea vastaavaa. Kuka näissä oikeasti on se huonosti käyttäytyvä, uhri tai mahdollistaja. Ihmissuhteissa tulee väistämättä näitä aina, koska meillä on kaikilla erilaiset tarpeet ja näkemykset. Ihan hyvissäkin ihmissuhteissa.
Ja kun riittävän paljon kasaantuu sitä ärtymystä, tulee näitä ylilyöntejä, missä yhtäkkiä se isovanhempi pitää leikata elämästä pois kokonaan, että itse jaksaa.
Isovanhempi on se huonosti käyttäytyvä.
Höpsis. Huonosti hän käyttäytyy vasta, jos ei pyynnöstä lopeta. Ei soittelu, pyytäminen käymään tai tavaran ostaminen itsessään ole huonoa käytöstä. Jollekulle ne voivat olla hyvinkin mieluisaa käytöstä. Itse on osattava kertoa, että ei, näin tiuha soittelu ei ole ok tai että perhe pyytää erikseen, jos toivoo jotain hankittavan. Käymisten suhteen hieman sama asia, on osattava sanoa, kuinka usein haluaa käydä ja millä konseptilla jne. Ainoa mikä vähän tökkäsi itsellä olisi tuo prässääminen, se ei ole ok.
No kyllä päivittäin soittelu "muuten vain" on pääsääntöisesti huonotapaista. Silloin pitää olla täysin varma, että toinenkin haluaa jutella niin usein eikä koe sitä ahdistavana. Näin voi olla esim. puolisoiden kesken.
Kyllä normaaliälyinen isovanhempi tietää ja ymmärtää, että lapsenlapset eivät halua jutella päivittäin heidän kanssaan puhelimessa. Ei ole ok odottaa ja olettaa, että lapsenlapsi on päivittäin yhteydessä, vaikka oltaisiin kuinka läheisiä.
Lapset eivät pysty vielä puolustamaan itseään ja vetämään itsensä ympärille rajoja samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi aikuinen on aina se vastuussa oleva osapuoli heidän välisestä vuorovaikutuksesta.
Läheisriippuvainen appiukko teki tätä miehelleni, että piti soitella noin kahdesta neljään kertaan viikossa ilman, että oli mitää asiaa. Sellaisia tarkistussoittoja, että elämmehän me hänen hyväksymällään tavalla. Miestä ahdisti tuo aivan kamalasti, ja jos ei vastannut puhelimeen ensimmäisellä kerralla, tuli kuusi puhelua putkeen heti perään ja muutamat tekstiviestit, että "Soita isällesi. T, isä"
Huh, onneksi tämä on nyt rauhoittunut, mutta valitettavasti piti tästäkin ottaa kunnolla meidän talouksien yhteen ennen kuin meni jakeluun, että jokainen elää omaa elämää ja soitellaan kun ehditään ja on jotain asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi loukkaantuu, kun lapsi menee pariksi päiväksi hoitoon toiselle isovanhemmalle, vaikka ei todellisuudessa jaksa hoitaa lasta edes paria tuntia ilman väsymystä. Nakkelee niskojaan ja heittäytyy marttyyriksi. Jos ei juhlapyhänä olla hänen luona niin soittaa kuinka häntä ei arvosteta ja miten pahalta tuntuu.
Meillä kanssa ollaan kateellisia joka sekunnista, jonka lapset on toisen mummun kanssa, ihan kuin se aika olisi jotenkin tältä "paitsi jäävältä" mummulta pois. Ja tämä kadehtija tosiaan on syövästä toipuva, yli 70 ja ihan stanan ilkeä. Joskus aikoinaan tyrkytti itseään hoitamaan, ja käytiin miehen kanssa sitten syömässä kun muutakaan ohjelmaa ei keksitty. Oltiin pois max. 2 tuntia. Jälkikäteen oli valittanut tutuilleen, että tuli "taas kerran" hoitamaan kun me miehen kanssa ei muuten pärjätä, mutta toooosi rankkaa oli, kun ei millään olisi lapsia jaksanut. Vieläkin tyrkyttää hoitoapuaan, mutta jostain syystä ei oteta tätä "apua" vastaan, kun se hoitaminen oli viimeksikin ilmeisesti liian rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on myös useamman kerran ilmestynyt jonkun random sukulaisen tai tuttavan kanssa meille "katsomaan vauvaa". En halua yllätysvieraita, vielä vähemmän yllätysvieraaksia anopin tuttavia, joita en ole ikinä ennen tavannut. Ja näille kutsumattomille vieraille olisi tietysti pitänyt löytyä kaapista tarjottavaa, keitellä kahvit ja rupatella vielä mukavia.
Kerran olin laittamassa kaukaloa autoon, kun anoppi pamahti parin serkkunsa tms kanssa pihaan. Olin lähdössä neuvolaan, mutta kuulemma sinne ehtii myöhemminkin? En silti alkanut viime tipassa soittamaan ja vaihtamaan aikaa, vaikka serkut ovat vain ohikulkumatkalla ja vain tänään paikalla. Tästä(kin) episodista sain nuhtelun, olin kuulemma käyttäytynyt vanhoja ihmisiä kohtaan epäkohteliaasti. Ne serkut eivät olleet moksiskaan ja näyttivät ymmärtävän tilanteen. Anopille myös ollut kova paikka, kun mä olen hoitanut itse neuvolat, hammashoitajavisiitit jne enkä ottanut mukaan yhdellekään käynnille lapsen isoäitiä pyynnöistä huolimatta. Kuulemma joku hänen tuttavansa hoitaa taaperoikäisen lapsenlapsensa hammashoitaja-visiitit ja neuvolat, ja kuulemma olisi meillekin hyvä ratkaisu....
Tuollaiset yllätysvisiitit kännyköiden aikakautena on vain huonoa käytöstä :/
Niin on. Anopilla oli myös tapana marssia suoraan sisälle, yhtäkkiä hän vaan seisoi siinä keskellä keittiötä. Mä tästä sanoin, että ilmoittamatta ei tästä hetkestä lähtien meille tulla. Anoppi sopeutui heti, viitsi jopa ovikelloa soittaa ennen oven avaamista :D Tästä sitten tarkensin, että etukäteen ei tarkoita ovikellon soittoa, vaan puhelimella soitetaan ja tarkistetaan, onko _meille_ sopiva hetki tulla visiitille. Anopille oli mikä tahansa hetki sopiva tulla visiitille.... Tästä jo suututtiin kovastikin, mutta se oli vain esisoittoa tuleville ongelmille. Nykyään ei ole ongelmia, kun anoppi käy enää lasten synttäreillä, muuten ei ole meille asiaa. Sopii mulle oikein hyvin!
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Varmaankin siksi, että nämä isovanhemmat ovat omaan elämäänsä kyllästyneitä, ja haluavat kovasti päästä osaksi lastensa perheen elämää. Ja kun nuori polvi ei tähän suostu, niin sitten katkotaan välit ja ruvetaan marttyyriksi. Sitten valitellaan joukolla lehtiin, kun "eivät kelpaa". Meillä ei ainakaan toinen mummu kelpaa, koska hinta hyvistä väleistä on mahdoton maksaa menettämättä omaa mielenterveyttä ja itsekunnioitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi loukkaantuu, kun lapsi menee pariksi päiväksi hoitoon toiselle isovanhemmalle, vaikka ei todellisuudessa jaksa hoitaa lasta edes paria tuntia ilman väsymystä. Nakkelee niskojaan ja heittäytyy marttyyriksi. Jos ei juhlapyhänä olla hänen luona niin soittaa kuinka häntä ei arvosteta ja miten pahalta tuntuu.
Meillä kanssa ollaan kateellisia joka sekunnista, jonka lapset on toisen mummun kanssa, ihan kuin se aika olisi jotenkin tältä "paitsi jäävältä" mummulta pois. Ja tämä kadehtija tosiaan on syövästä toipuva, yli 70 ja ihan stanan ilkeä. Joskus aikoinaan tyrkytti itseään hoitamaan, ja käytiin miehen kanssa sitten syömässä kun muutakaan ohjelmaa ei keksitty. Oltiin pois max. 2 tuntia. Jälkikäteen oli valittanut tutuilleen, että tuli "taas kerran" hoitamaan kun me miehen kanssa ei muuten pärjätä, mutta toooosi rankkaa oli, kun ei millään olisi lapsia jaksanut. Vieläkin tyrkyttää hoitoapuaan, mutta jostain syystä ei oteta tätä "apua" vastaan, kun se hoitaminen oli viimeksikin ilmeisesti liian rankkaa.
Meillä tismalleen tällaista. Sekä tuo viivottimella tapahtuvan tasajaon vaatiminen että oman osuuden räikeä liioittelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, näitä nyt voisi miettiä vaikka helppojen esimerkkien kautta.
Isovanhempi soittelee päivittäin, lasta ahdistaa, mutta ei kehtaa sanoa tuon olevan liikaa.
Isovanhempi pyytelee käymään jatkuvasti ja tavatessa prässää jo koska tavataan seuraavan kerran. Lasta häiritsee, mutta ei selkeästi sano ettei jaksa nähdä viikottain (esimerkiksi).
Isovanhempi ostaa haalarin/lelun/whatever, mikä ärsyttää vanhempaa, mutta ottaa siltä sen vastaan.
Ja kaikkea vastaavaa. Kuka näissä oikeasti on se huonosti käyttäytyvä, uhri tai mahdollistaja. Ihmissuhteissa tulee väistämättä näitä aina, koska meillä on kaikilla erilaiset tarpeet ja näkemykset. Ihan hyvissäkin ihmissuhteissa.
Ja kun riittävän paljon kasaantuu sitä ärtymystä, tulee näitä ylilyöntejä, missä yhtäkkiä se isovanhempi pitää leikata elämästä pois kokonaan, että itse jaksaa.
Isovanhempi on se huonosti käyttäytyvä.
Höpsis. Huonosti hän käyttäytyy vasta, jos ei pyynnöstä lopeta. Ei soittelu, pyytäminen käymään tai tavaran ostaminen itsessään ole huonoa käytöstä. Jollekulle ne voivat olla hyvinkin mieluisaa käytöstä. Itse on osattava kertoa, että ei, näin tiuha soittelu ei ole ok tai että perhe pyytää erikseen, jos toivoo jotain hankittavan. Käymisten suhteen hieman sama asia, on osattava sanoa, kuinka usein haluaa käydä ja millä konseptilla jne. Ainoa mikä vähän tökkäsi itsellä olisi tuo prässääminen, se ei ole ok.
No kyllä päivittäin soittelu "muuten vain" on pääsääntöisesti huonotapaista. Silloin pitää olla täysin varma, että toinenkin haluaa jutella niin usein eikä koe sitä ahdistavana. Näin voi olla esim. puolisoiden kesken.
Kyllä normaaliälyinen isovanhempi tietää ja ymmärtää, että lapsenlapset eivät halua jutella päivittäin heidän kanssaan puhelimessa. Ei ole ok odottaa ja olettaa, että lapsenlapsi on päivittäin yhteydessä, vaikka oltaisiin kuinka läheisiä.
Lapset eivät pysty vielä puolustamaan itseään ja vetämään itsensä ympärille rajoja samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi aikuinen on aina se vastuussa oleva osapuoli heidän välisestä vuorovaikutuksesta.
Läheisriippuvainen appiukko teki tätä miehelleni, että piti soitella noin kahdesta neljään kertaan viikossa ilman, että oli mitää asiaa. Sellaisia tarkistussoittoja, että elämmehän me hänen hyväksymällään tavalla. Miestä ahdisti tuo aivan kamalasti, ja jos ei vastannut puhelimeen ensimmäisellä kerralla, tuli kuusi puhelua putkeen heti perään ja muutamat tekstiviestit, että "Soita isällesi. T, isä"
Huh, onneksi tämä on nyt rauhoittunut, mutta valitettavasti piti tästäkin ottaa kunnolla meidän talouksien yhteen ennen kuin meni jakeluun, että jokainen elää omaa elämää ja soitellaan kun ehditään ja on jotain asiaa.
Mun äiti vei ton niin pitkälle, että jos en vastannut (kun olin esim. leffassa...), laittoi sukulaiset soittelemaan ja viestittelemään minulle. Ei se kyllä auttanut, kun jos en katso puhelinta, en varmaan niille sukulaisillekaan voi vastata. Ihan älyttömän ahdistavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, näitä nyt voisi miettiä vaikka helppojen esimerkkien kautta.
Isovanhempi soittelee päivittäin, lasta ahdistaa, mutta ei kehtaa sanoa tuon olevan liikaa.
Isovanhempi pyytelee käymään jatkuvasti ja tavatessa prässää jo koska tavataan seuraavan kerran. Lasta häiritsee, mutta ei selkeästi sano ettei jaksa nähdä viikottain (esimerkiksi).
Isovanhempi ostaa haalarin/lelun/whatever, mikä ärsyttää vanhempaa, mutta ottaa siltä sen vastaan.
Ja kaikkea vastaavaa. Kuka näissä oikeasti on se huonosti käyttäytyvä, uhri tai mahdollistaja. Ihmissuhteissa tulee väistämättä näitä aina, koska meillä on kaikilla erilaiset tarpeet ja näkemykset. Ihan hyvissäkin ihmissuhteissa.
Ja kun riittävän paljon kasaantuu sitä ärtymystä, tulee näitä ylilyöntejä, missä yhtäkkiä se isovanhempi pitää leikata elämästä pois kokonaan, että itse jaksaa.
Isovanhempi on se huonosti käyttäytyvä.
Höpsis. Huonosti hän käyttäytyy vasta, jos ei pyynnöstä lopeta. Ei soittelu, pyytäminen käymään tai tavaran ostaminen itsessään ole huonoa käytöstä. Jollekulle ne voivat olla hyvinkin mieluisaa käytöstä. Itse on osattava kertoa, että ei, näin tiuha soittelu ei ole ok tai että perhe pyytää erikseen, jos toivoo jotain hankittavan. Käymisten suhteen hieman sama asia, on osattava sanoa, kuinka usein haluaa käydä ja millä konseptilla jne. Ainoa mikä vähän tökkäsi itsellä olisi tuo prässääminen, se ei ole ok.
No kyllä päivittäin soittelu "muuten vain" on pääsääntöisesti huonotapaista. Silloin pitää olla täysin varma, että toinenkin haluaa jutella niin usein eikä koe sitä ahdistavana. Näin voi olla esim. puolisoiden kesken.
Kyllä normaaliälyinen isovanhempi tietää ja ymmärtää, että lapsenlapset eivät halua jutella päivittäin heidän kanssaan puhelimessa. Ei ole ok odottaa ja olettaa, että lapsenlapsi on päivittäin yhteydessä, vaikka oltaisiin kuinka läheisiä.
Lapset eivät pysty vielä puolustamaan itseään ja vetämään itsensä ympärille rajoja samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi aikuinen on aina se vastuussa oleva osapuoli heidän välisestä vuorovaikutuksesta.
Läheisriippuvainen appiukko teki tätä miehelleni, että piti soitella noin kahdesta neljään kertaan viikossa ilman, että oli mitää asiaa. Sellaisia tarkistussoittoja, että elämmehän me hänen hyväksymällään tavalla. Miestä ahdisti tuo aivan kamalasti, ja jos ei vastannut puhelimeen ensimmäisellä kerralla, tuli kuusi puhelua putkeen heti perään ja muutamat tekstiviestit, että "Soita isällesi. T, isä"
Huh, onneksi tämä on nyt rauhoittunut, mutta valitettavasti piti tästäkin ottaa kunnolla meidän talouksien yhteen ennen kuin meni jakeluun, että jokainen elää omaa elämää ja soitellaan kun ehditään ja on jotain asiaa.
Mun äiti vei ton niin pitkälle, että jos en vastannut (kun olin esim. leffassa...), laittoi sukulaiset soittelemaan ja viestittelemään minulle. Ei se kyllä auttanut, kun jos en katso puhelinta, en varmaan niille sukulaisillekaan voi vastata. Ihan älyttömän ahdistavaa!
Miksi sukulaiset lähtee tuohon hullutukseen mukaan? Jos vaikka mun äiti käskisi soittaa siskolleni koska tämä ei vastaa, niin ensimmäisellä kerralla saattaisin mennä lankaan ja soittaa, mutta en toista kertaa. Toki siskoni kertoisi minulle oman versionsa tapahtuneesta, että mutsi vaan kyttää ja ahdistelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi loukkaantuu, kun lapsi menee pariksi päiväksi hoitoon toiselle isovanhemmalle, vaikka ei todellisuudessa jaksa hoitaa lasta edes paria tuntia ilman väsymystä. Nakkelee niskojaan ja heittäytyy marttyyriksi. Jos ei juhlapyhänä olla hänen luona niin soittaa kuinka häntä ei arvosteta ja miten pahalta tuntuu.
Meillä kanssa ollaan kateellisia joka sekunnista, jonka lapset on toisen mummun kanssa, ihan kuin se aika olisi jotenkin tältä "paitsi jäävältä" mummulta pois. Ja tämä kadehtija tosiaan on syövästä toipuva, yli 70 ja ihan stanan ilkeä. Joskus aikoinaan tyrkytti itseään hoitamaan, ja käytiin miehen kanssa sitten syömässä kun muutakaan ohjelmaa ei keksitty. Oltiin pois max. 2 tuntia. Jälkikäteen oli valittanut tutuilleen, että tuli "taas kerran" hoitamaan kun me miehen kanssa ei muuten pärjätä, mutta toooosi rankkaa oli, kun ei millään olisi lapsia jaksanut. Vieläkin tyrkyttää hoitoapuaan, mutta jostain syystä ei oteta tätä "apua" vastaan, kun se hoitaminen oli viimeksikin ilmeisesti liian rankkaa.
Meillä tismalleen tällaista. Sekä tuo viivottimella tapahtuvan tasajaon vaatiminen että oman osuuden räikeä liioittelu.
Olisi kiva tietää, että kokeekohan nuo liioittelijat todella olevansa noin korvaamattomia, kuin kertovat olevansa? Jos oikeasti ovat tuota mieltä, niin melkoinen harha on kyllä.
Toisaalta, eikö se ole vähän noloa sille mummulle, jos yli 30-vuotias (perheellinen) ihminen on niin äidissään vielä kiinni, että tarvitsee jatkuvasti apua kodin ylläpitoon, lasten hoitoon jne. Eikö se kerro, että aikuisessa lapsessa on jotain vikaa, kasvatus mennyt pieleen tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, näitä nyt voisi miettiä vaikka helppojen esimerkkien kautta.
Isovanhempi soittelee päivittäin, lasta ahdistaa, mutta ei kehtaa sanoa tuon olevan liikaa.
Isovanhempi pyytelee käymään jatkuvasti ja tavatessa prässää jo koska tavataan seuraavan kerran. Lasta häiritsee, mutta ei selkeästi sano ettei jaksa nähdä viikottain (esimerkiksi).
Isovanhempi ostaa haalarin/lelun/whatever, mikä ärsyttää vanhempaa, mutta ottaa siltä sen vastaan.
Ja kaikkea vastaavaa. Kuka näissä oikeasti on se huonosti käyttäytyvä, uhri tai mahdollistaja. Ihmissuhteissa tulee väistämättä näitä aina, koska meillä on kaikilla erilaiset tarpeet ja näkemykset. Ihan hyvissäkin ihmissuhteissa.
Ja kun riittävän paljon kasaantuu sitä ärtymystä, tulee näitä ylilyöntejä, missä yhtäkkiä se isovanhempi pitää leikata elämästä pois kokonaan, että itse jaksaa.
Isovanhempi on se huonosti käyttäytyvä.
Höpsis. Huonosti hän käyttäytyy vasta, jos ei pyynnöstä lopeta. Ei soittelu, pyytäminen käymään tai tavaran ostaminen itsessään ole huonoa käytöstä. Jollekulle ne voivat olla hyvinkin mieluisaa käytöstä. Itse on osattava kertoa, että ei, näin tiuha soittelu ei ole ok tai että perhe pyytää erikseen, jos toivoo jotain hankittavan. Käymisten suhteen hieman sama asia, on osattava sanoa, kuinka usein haluaa käydä ja millä konseptilla jne. Ainoa mikä vähän tökkäsi itsellä olisi tuo prässääminen, se ei ole ok.
No kyllä päivittäin soittelu "muuten vain" on pääsääntöisesti huonotapaista. Silloin pitää olla täysin varma, että toinenkin haluaa jutella niin usein eikä koe sitä ahdistavana. Näin voi olla esim. puolisoiden kesken.
Kyllä normaaliälyinen isovanhempi tietää ja ymmärtää, että lapsenlapset eivät halua jutella päivittäin heidän kanssaan puhelimessa. Ei ole ok odottaa ja olettaa, että lapsenlapsi on päivittäin yhteydessä, vaikka oltaisiin kuinka läheisiä.
Lapset eivät pysty vielä puolustamaan itseään ja vetämään itsensä ympärille rajoja samalla tavalla kuin aikuiset. Siksi aikuinen on aina se vastuussa oleva osapuoli heidän välisestä vuorovaikutuksesta.
Läheisriippuvainen appiukko teki tätä miehelleni, että piti soitella noin kahdesta neljään kertaan viikossa ilman, että oli mitää asiaa. Sellaisia tarkistussoittoja, että elämmehän me hänen hyväksymällään tavalla. Miestä ahdisti tuo aivan kamalasti, ja jos ei vastannut puhelimeen ensimmäisellä kerralla, tuli kuusi puhelua putkeen heti perään ja muutamat tekstiviestit, että "Soita isällesi. T, isä"
Huh, onneksi tämä on nyt rauhoittunut, mutta valitettavasti piti tästäkin ottaa kunnolla meidän talouksien yhteen ennen kuin meni jakeluun, että jokainen elää omaa elämää ja soitellaan kun ehditään ja on jotain asiaa.
Mun äiti vei ton niin pitkälle, että jos en vastannut (kun olin esim. leffassa...), laittoi sukulaiset soittelemaan ja viestittelemään minulle. Ei se kyllä auttanut, kun jos en katso puhelinta, en varmaan niille sukulaisillekaan voi vastata. Ihan älyttömän ahdistavaa!
Miksi sukulaiset lähtee tuohon hullutukseen mukaan? Jos vaikka mun äiti käskisi soittaa siskolleni koska tämä ei vastaa, niin ensimmäisellä kerralla saattaisin mennä lankaan ja soittaa, mutta en toista kertaa. Toki siskoni kertoisi minulle oman versionsa tapahtuneesta, että mutsi vaan kyttää ja ahdistelee.
Juu, ei ne onneksi siihen montaa kertaa mukaan lähteneet - etenkään, kun kerroin, että koen moisen toiminnan tosi ahdistavana, varsinkaan, kun kyse ei ollut mitään katoamisesta vaan muutaman tunnin vastaamattomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, myös vanhemman pitäisi tehdä tämä omalta osaltaan. Tosin en ymmärrä niitä aikuisia lapsiakaan, joille rajanveto on vuodesta toiseen yhtä vaikeaa.
Meillä on useampaan kertaan poliisit käyneet hakemassa pihaan tunkevan vanhemman pois, kun mitkään sanomiset ei auta. Rakennus- ja remonttihommissa pitää muistaa erikseen sanoa että jos tällaiset tulee pihaan tai soittaa niin niiltä ei sitten vastaanoteta mitään ohjeita tai käskyjä, parempi häätää pois ja jos ei lähde niin taas kerran poliisit hakemaan. Saattaa kytätä matkan varrella ja kun ajetaan kotipihaan, tulee perässä samalla portin avauksella (joo, meillä on kauko-ohjattava portti tonttiliittymässä ihan vaan miehen vanhempin vuoksi). Muutettiin toiseen kaupunkiin 150 km päähän ja muuttivat perässä. Ai niin ja lapset pitää kuskata kouluun kun saatetaan olla kyttäämässä jossain koulumatkan varrella. Lähestymiskielto on ollut ties kuinka kauan, mutta eihän sen rikkomisesta mitään seuraa.
Tässähän te olette selkeästi yrittäneet vetää rajaa. Mutta aivan järkyttävää! Saanko kysyä (ei ole pakko vastata, ellet halua) että millä perustella tuo lähestymiskielto lopulta saatiin tai millaisia asioita oli taustalla? Miten siihen reagoitiin?
Tuli kirveen kansssa pihalle uhkailemaan, kun ei tiennyt meidän uudesta kameravalvontasysteemistä.
Sekin piti itse asentaa, olisi varmaan jostain väijystä huomannut jos firman auto olisi käynyt meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, myös vanhemman pitäisi tehdä tämä omalta osaltaan. Tosin en ymmärrä niitä aikuisia lapsiakaan, joille rajanveto on vuodesta toiseen yhtä vaikeaa.
Meillä on useampaan kertaan poliisit käyneet hakemassa pihaan tunkevan vanhemman pois, kun mitkään sanomiset ei auta. Rakennus- ja remonttihommissa pitää muistaa erikseen sanoa että jos tällaiset tulee pihaan tai soittaa niin niiltä ei sitten vastaanoteta mitään ohjeita tai käskyjä, parempi häätää pois ja jos ei lähde niin taas kerran poliisit hakemaan. Saattaa kytätä matkan varrella ja kun ajetaan kotipihaan, tulee perässä samalla portin avauksella (joo, meillä on kauko-ohjattava portti tonttiliittymässä ihan vaan miehen vanhempin vuoksi). Muutettiin toiseen kaupunkiin 150 km päähän ja muuttivat perässä. Ai niin ja lapset pitää kuskata kouluun kun saatetaan olla kyttäämässä jossain koulumatkan varrella. Lähestymiskielto on ollut ties kuinka kauan, mutta eihän sen rikkomisesta mitään seuraa.
Tässähän te olette selkeästi yrittäneet vetää rajaa. Mutta aivan järkyttävää! Saanko kysyä (ei ole pakko vastata, ellet halua) että millä perustella tuo lähestymiskielto lopulta saatiin tai millaisia asioita oli taustalla? Miten siihen reagoitiin?
Tuli kirveen kansssa pihalle uhkailemaan, kun ei tiennyt meidän uudesta kameravalvontasysteemistä.
Sekin piti itse asentaa, olisi varmaan jostain väijystä huomannut jos firman auto olisi käynyt meillä.
Mitäköhän tollasten päässä liikkuu? "Otetaampa toi kirves tosta ja lähetään vähän riehumaan tonne pojan tontille" "joo kyllä ne sitten varmaan avaa oven ja kutsuu kahvittelemaan ja katsomaan lapsenlapsia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, myös vanhemman pitäisi tehdä tämä omalta osaltaan. Tosin en ymmärrä niitä aikuisia lapsiakaan, joille rajanveto on vuodesta toiseen yhtä vaikeaa.
Meillä on useampaan kertaan poliisit käyneet hakemassa pihaan tunkevan vanhemman pois, kun mitkään sanomiset ei auta. Rakennus- ja remonttihommissa pitää muistaa erikseen sanoa että jos tällaiset tulee pihaan tai soittaa niin niiltä ei sitten vastaanoteta mitään ohjeita tai käskyjä, parempi häätää pois ja jos ei lähde niin taas kerran poliisit hakemaan. Saattaa kytätä matkan varrella ja kun ajetaan kotipihaan, tulee perässä samalla portin avauksella (joo, meillä on kauko-ohjattava portti tonttiliittymässä ihan vaan miehen vanhempin vuoksi). Muutettiin toiseen kaupunkiin 150 km päähän ja muuttivat perässä. Ai niin ja lapset pitää kuskata kouluun kun saatetaan olla kyttäämässä jossain koulumatkan varrella. Lähestymiskielto on ollut ties kuinka kauan, mutta eihän sen rikkomisesta mitään seuraa.
Tässähän te olette selkeästi yrittäneet vetää rajaa. Mutta aivan järkyttävää! Saanko kysyä (ei ole pakko vastata, ellet halua) että millä perustella tuo lähestymiskielto lopulta saatiin tai millaisia asioita oli taustalla? Miten siihen reagoitiin?
Tuli kirveen kansssa pihalle uhkailemaan, kun ei tiennyt meidän uudesta kameravalvontasysteemistä.
Sekin piti itse asentaa, olisi varmaan jostain väijystä huomannut jos firman auto olisi käynyt meillä.
Mitäköhän tollasten päässä liikkuu? "Otetaampa toi kirves tosta ja lähetään vähän riehumaan tonne pojan tontille" "joo kyllä ne sitten varmaan avaa oven ja kutsuu kahvittelemaan ja katsomaan lapsenlapsia".
Kyllä mä ainakin iloisena pyytäisin lapsia katsomaan anopin, joka riehuu pihassa kirveen kanssa. Sillä olis varmaan paha mieli, kun mä en ole päästänyt häntä taloon sisälle pistämään uusiksi sisustusta, ja vaihdettiin autokin ilmaan hänen lupaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on pitänyt rajata äitini ulos, koska hän ei kertakaikkiaan usko kuka meillä määrää. Vaikka miten asiasta keskustelisi, se ei auta. Hän sanoo joo, joo ja kun selkänsä kääntää, hän alkaa länkyttää lapsille omaa nökemystään.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi kävi meillä joka päivä kun olin äitiyslomalla, parhaimpina päivinä kolmekin kertaa. Tämän lisäksi soitteli, juurikin näitä nukkuuko vauva / onhan varmasti vauvalla sukat jalassa / kun sulla on niin rumat verhot keittiössä, niin mä voisin ommella sinne uudet, kun löysin HALAVALLA hienoa verhokangasta -puheluita. Miksikö vastasin? Jos en viimeistään kolmanteen puheluun vastannut, niin tuo painajainen oli kohta meidän keittiössä takki päällä kengät jalassa, kun oli niin "huolestunut". Ei käynyt ollenkaan mielessä, että pienen vauvan kanssa yön valvonut äiskä saattaa ottaa päikkärit silloin kun vauva nukkuu...
Sen jälkeen kun anopilta otettiin avaimet pois, hän soitti mun miehelle töihin, kun mä en vastannnut puhelimeen, ovi oli lukossa ja autokin pihassa... Jotain ihan varmasti tapahtunut, kun asia on näin. Olin lähtenyt vaunulenkille, enkä viitsinyt pilata sitä iloa vastaamalla anopin puheluun. Mies oli kai muutaman valitun sanan sanonut äidilleen puhuttuaan ensin mun kanssa. Tämä oli tärkeä tapahtuma, tämän jälkeen mies alkoi oikeasti tajuamaan, kuinka hänen äitinsä pyrkii meidän perheen tulemisia ja menemisiä kontrolloimaan.
Ihan silkkaa vallankäyttöä ja alistamista tuo että tullaan ilmoittamatta kun ei vastaa puhelimeen.
Ei tuossa ole huolesta anopilla tietoakaan, se vaan on niin helppoa kontrolloida toisia huolella, koska silloin rajanvetäjä vaikuttaa ilkeältä, kun aiheuttaa huolen tunteen toiselle. Vaan kun aikuinen ihminen ei ole toisten huolenkaan vuoksi kenellekään tilivelvollinen.
Tuossa tilanteessa on ihan ok sanoa, että jos vielä tulee kutsumatta tai ahdistelee yli yhdellä soitolla päivässä niin perhe ei pidä mitään yhteyttä kahteen viikkoon. Täysi radiohiljaiuus ja ovea ei avata. Vaikeaa se vain on, meille jotka olemme kasvatettu toisten tunteista syyllistymään.
Terveiset vaan iltasanomien toimitukseen, ette vieläkään aio tasapainottaa tilannetta..? vaihteeksi taas epäuskottava nyyhkytarina isoäidistä joka sattumoisin on puhdas kuin pulmunen, mutta ei saa viettää aikaa lastenlasten kanssa.. Oikeasti? 🙄 Narsisti ei näe itsessään vikaa vaikka peiliin katsoisi.
Mäkin laitoin taannoin tässä is.lle palautetta kun omi joku lukijakysely et nää reppana isovanhemmat artikkelit on tosi kummallisia, tulee just mieleen et toimituksessa on joku virheetön mummo tai pappa ja sen vuoksi jatkuvasti näitä juttuja, mutta kun kyllähän sen tajuaa kuka vaan että jotain mätää isovanhemmissa on jos heitä ei elämään haluta, vaikka kulissit oli äsi kuinka kunnossa :-/
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi on myös useamman kerran ilmestynyt jonkun random sukulaisen tai tuttavan kanssa meille "katsomaan vauvaa". En halua yllätysvieraita, vielä vähemmän yllätysvieraaksia anopin tuttavia, joita en ole ikinä ennen tavannut. Ja näille kutsumattomille vieraille olisi tietysti pitänyt löytyä kaapista tarjottavaa, keitellä kahvit ja rupatella vielä mukavia.
Kerran olin laittamassa kaukaloa autoon, kun anoppi pamahti parin serkkunsa tms kanssa pihaan. Olin lähdössä neuvolaan, mutta kuulemma sinne ehtii myöhemminkin? En silti alkanut viime tipassa soittamaan ja vaihtamaan aikaa, vaikka serkut ovat vain ohikulkumatkalla ja vain tänään paikalla. Tästä(kin) episodista sain nuhtelun, olin kuulemma käyttäytynyt vanhoja ihmisiä kohtaan epäkohteliaasti. Ne serkut eivät olleet moksiskaan ja näyttivät ymmärtävän tilanteen. Anopille myös ollut kova paikka, kun mä olen hoitanut itse neuvolat, hammashoitajavisiitit jne enkä ottanut mukaan yhdellekään käynnille lapsen isoäitiä pyynnöistä huolimatta. Kuulemma joku hänen tuttavansa hoitaa taaperoikäisen lapsenlapsensa hammashoitaja-visiitit ja neuvolat, ja kuulemma olisi meillekin hyvä ratkaisu....
Tunnen monta isoäitiä, jotka vanhempien töissä ollessa vievät taaperon hammaslääkäriin.
Me ei saatu 5 kk ikäiselle lapselle hoitajaa, kun minulla oli hammaslääkäri. Otin lapsen mukaan ja mies tuli siksi aikaa töistä ja piti sylissä lasta (joka siis itki lähes aina kun ei ollut sylissä).
Isovanhemmat ovat juuri näitä: terveet, ei omia vanhempia, asuvat lähellä, eläkkeellä. Mutta eivät ehdi tavata kuin joskus ja jouluna omien aikataulujensa mukaan. Silti puhuvat muille, miten eristämme lapsenlapset ja toisaalta (!) miten paljon hoitavat heitä ja tekevät kaikkea yhdessä, yhtenään ovat heillä yökylässäkin!
Tämä on siis kuultu yhteisiltä tutuilta ja sukulaisilta. Hoitoapua meillä ei ollut koskaan, vaikka välillä oli hätätilanteita. Isovanhemmat ei "ehdi". No se juna meni muutamassa vuodessa, lapset kasvoi eikä juuri tunne isovanhempiaan.
Suren tätä, koska HYVÄT isovanhemmat olisi tärkeää lapsille ja itsellekin olisi usein kelvannut apu, tuki ja seura. Ilman piti pärjätä.
Mun anoppi on myös useamman kerran ilmestynyt jonkun random sukulaisen tai tuttavan kanssa meille "katsomaan vauvaa". En halua yllätysvieraita, vielä vähemmän yllätysvieraaksia anopin tuttavia, joita en ole ikinä ennen tavannut. Ja näille kutsumattomille vieraille olisi tietysti pitänyt löytyä kaapista tarjottavaa, keitellä kahvit ja rupatella vielä mukavia.
Kerran olin laittamassa kaukaloa autoon, kun anoppi pamahti parin serkkunsa tms kanssa pihaan. Olin lähdössä neuvolaan, mutta kuulemma sinne ehtii myöhemminkin? En silti alkanut viime tipassa soittamaan ja vaihtamaan aikaa, vaikka serkut ovat vain ohikulkumatkalla ja vain tänään paikalla. Tästä(kin) episodista sain nuhtelun, olin kuulemma käyttäytynyt vanhoja ihmisiä kohtaan epäkohteliaasti. Ne serkut eivät olleet moksiskaan ja näyttivät ymmärtävän tilanteen. Anopille myös ollut kova paikka, kun mä olen hoitanut itse neuvolat, hammashoitajavisiitit jne enkä ottanut mukaan yhdellekään käynnille lapsen isoäitiä pyynnöistä huolimatta. Kuulemma joku hänen tuttavansa hoitaa taaperoikäisen lapsenlapsensa hammashoitaja-visiitit ja neuvolat, ja kuulemma olisi meillekin hyvä ratkaisu....