Krista Kososen tytölle tuli prinsessavaihe – HS: Näyttelijä pyysi apua ministeriön tasa-arvoasiantuntijalta

Oikeasti lapsuus ei kerro yhtään mitään ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tästä siis päätellä, että monen tiedostavan perheen lapsen ei-valtavirtainen suuntautuminen ei oikeastaan olekaan lapsen omaa identiteettiä  tukeva, vaan vanhempien ohjaama? Jos tytölle koko lapsuutensa ajan tehdään aivopesua siitä, millainen lapsi (epätyttö) vanhemmille kelpaa, niin totta kai hänestä vähitellen sellainen tulee! Kun äiti kummastelee prinsessamekkoja ja kehuu maastopukuja, niin aika pian lapsi oppii, mikä perheessä on hyväksytty malli.

Aivopesullahan ne perinteisetkin mallit lapsille opetetaan. Tyttöjen ja poikien lelut ja leikit ovat ihan opittuja. Entisaikaan pojat leikkivät puuhevosilla, nykyään tytöt poneilla.

Ei välttämättä. Onhan sitä tutkittu, että leikeissä poikia kiinnostaa liike (ja tätä edustavat autot, hevoset, lentokoneet jne.), mutta tyttöjä kiinnostaa se, mitä lelulle tapahtuu (nukke menee nukkumaan, ponin harjaa voi letittää, kahvikuppiin voi kaataa kahvia jne.). Kyse ei ole aivopesusta, koska poikien on huomattu (päiväkotiolosuhteissa) leikkivän samoilla leluilla erilaisia leikkejä kuin tytöt.

Jatkuvasti saa lukea tämän kertomasi "totuuden" aivopesusta tietynlaiseen leikkiin, vaikka iso osa lapsista menee päiväkotiin ennen 2v ikää ja "oppii" leikit siellä.

Päiväkotihan se juuri opettaa tyttöjen ja poikien värit, lelut ja leikit. Minun lapseni leikkivät hyvinkin sukupuolineutraalisti, kunnes menivät päiväkotiin.

Miten leikitään neutraalisti?:D Ruskeat käpylehmät ovat ehkä lähimpänä ihannetta. Lelun nimessä oleva sukupuoleen viittaava ”lehmä” neutraloituu sillä, ettei kävyssä ole utareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse feministi henkeen ja vereen ja kannatan sukupuolten moninaisuutta.

Mutta. Jos lapsi itse kokee olevansa tyttömäinen niin miksi sille pitäisi jotain tehdä?

Oma veljenpoikani (2 v) rakastaa autoja ja kaikkea niihin liittyvää. Vein hänelle synttärilahjaksi leluauton ja hän oli innostunut siitä. En vienyt nukkea, että oppisi leikkimään tyttöjen leluilla. Olkoon rauhassa poikamainen. 

Suurin osa tytöistä käy sen prinsessavaiheen läpi. Odota 10 vuotta, niin tyttö saattaakin leikata tukkansa siiliksi, ottaa nenälävistyksen ja pukeutua vain mustiin. Ehkä Kosonen on sitten tyytyväinen?

Sama mulla. Lisäksi olen äärimmäisen sensitiivinen näissä sukupuoli jutuissa, mutta se tarkoittaa juuri sitä että kuuntelee lasta eikä ohjaa ulkoapäin. Jos tyttö _itse haluaa_ leikkiä prinsessaa ja poika autoilla niin mikäpä siinä. Samoin on ok jos halut menee päinvastoin. Mitään ei siis tyrkytetä/kielletä vain tavan vuoksi, vaan annetaan lapsen kasvaa rauhassa omaksi itsekseen.

Kaikki pinkki hörhelöisyys nähdään aivottomana bimboiluna, siksi tyttöys on kielletty nykymaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsille tärkeintä on että vanhemmat hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on. Vaikka prinsessana.

Aamen! Minua ei hyväksytty tyttönä, koska maalla vielä 80-luvulla tytöt olivat pohjasakkaa ja turhia, kun taloon piti saada poika isännän jatkoksi ja pikkukopioksi.

Nyt tässä melkein nelikymppisenä opettelen edelleen mitä on olla nainen, mitä siihen kuuluu ja että on aivan OK olla esimerkiksi herkästi liikuttuva ja tykätä pinkistä. 

Antakaa lastenne olla sitä mitä he ovat. Lasten ei tulisi olla vanhempien agendan fyysinen välikappale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tästä siis päätellä, että monen tiedostavan perheen lapsen ei-valtavirtainen suuntautuminen ei oikeastaan olekaan lapsen omaa identiteettiä  tukeva, vaan vanhempien ohjaama? Jos tytölle koko lapsuutensa ajan tehdään aivopesua siitä, millainen lapsi (epätyttö) vanhemmille kelpaa, niin totta kai hänestä vähitellen sellainen tulee! Kun äiti kummastelee prinsessamekkoja ja kehuu maastopukuja, niin aika pian lapsi oppii, mikä perheessä on hyväksytty malli.

Aivopesullahan ne perinteisetkin mallit lapsille opetetaan. Tyttöjen ja poikien lelut ja leikit ovat ihan opittuja. Entisaikaan pojat leikkivät puuhevosilla, nykyään tytöt poneilla.

Mun lapsenlapsi poika leikkii meillä äitinsä vanhoilla leluilla. Kummasti se sieltä löytää ne harvat autoa tai junaa muistuttavat lelut. Pehmoleluista tykkää kyllä myös. Ja kukkien kastelusta.  :)

Onko poika kasvatettu jossain kulttuurillisessa ja sosiaalisessa tyhjiössä, missä lapsi ei ole mitenkään voinut imeä vaikutteita ympärillä olevista ihmisistä ja siitä, miten sukupuolten on sallittua käyttäytyä kulttuurillisesti?

Jotkut ovat kyllä aika sokeita ympäristölle, jos eivät huomaa, kuinka jo parivuotias lapsi oppii matkimalla samansukupuolista vanhempaansa. Ei se käyttäytyminen mistään synnynnäisestä tule, vaan oppimalla...

Kyllä siellä on synnynnäistäkin. Oma tyttäreni on aina ollut enemmän prinsessa kuin minä. Olen ollut enemmänkin sellainen rämäpää ja koheltaja. Ennemminkin minä olen oppinut tyttäreltäni naisellisuutta.

Myös minä olin lapsena rämäpää poikatyttö ja näytinkin pojalle. Ihan luontaisesti tullut juttu, ei ollut veljiä tai muita näyttämässä mallia. Leikin autoilla, naapurien lasten kanssa suostuin kotileikkeihin, jos sain olla isä, veli tai setä. Kaikki suosikkihahmot olivat miespuolisia. Pukeuduin mieluiten poikamaisesti. Pari kertaa pidin mekkoa, mutta niissä oli tukala ja ikävä olla. 

Nyt olen ihan, ainakin omasta mielestäni, tervejärkinen 36v. nainen, joka rakastaa mekkoja, kukkia ja koruja. Edelleen minussa on se maskuliininen puoli, koska se on luontaisesti minua. Kun teen sukupuoleen liittyviä testejä, saan niistä aina tulokseksi maskuliininen tai androgyyni. 

Mutta, koen kyllä olevani nainen, vaikka en olekaan ikinä leikkinyt barbeilla, käynyt läpi prinsessavaihetta, tykännyt lapsena mekoista, leikkinyt äiti- ja kotileikkejä tai välittänyt vauvanukeista, tai halunnut hoivata pienempiä sisaruksia äidin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tästä siis päätellä, että monen tiedostavan perheen lapsen ei-valtavirtainen suuntautuminen ei oikeastaan olekaan lapsen omaa identiteettiä  tukeva, vaan vanhempien ohjaama? Jos tytölle koko lapsuutensa ajan tehdään aivopesua siitä, millainen lapsi (epätyttö) vanhemmille kelpaa, niin totta kai hänestä vähitellen sellainen tulee! Kun äiti kummastelee prinsessamekkoja ja kehuu maastopukuja, niin aika pian lapsi oppii, mikä perheessä on hyväksytty malli.

Aivopesullahan ne perinteisetkin mallit lapsille opetetaan. Tyttöjen ja poikien lelut ja leikit ovat ihan opittuja. Entisaikaan pojat leikkivät puuhevosilla, nykyään tytöt poneilla.

Olet täysin väärässä. Tästä me edellinenkin sukupolvi ollaan keskusteltu ja nähty totuus.

Sitä tuskin kannataa edes kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse feministi henkeen ja vereen ja kannatan sukupuolten moninaisuutta.

Mutta. Jos lapsi itse kokee olevansa tyttömäinen niin miksi sille pitäisi jotain tehdä?

Oma veljenpoikani (2 v) rakastaa autoja ja kaikkea niihin liittyvää. Vein hänelle synttärilahjaksi leluauton ja hän oli innostunut siitä. En vienyt nukkea, että oppisi leikkimään tyttöjen leluilla. Olkoon rauhassa poikamainen. 

Suurin osa tytöistä käy sen prinsessavaiheen läpi. Odota 10 vuotta, niin tyttö saattaakin leikata tukkansa siiliksi, ottaa nenälävistyksen ja pukeutua vain mustiin. Ehkä Kosonen on sitten tyytyväinen?

Sama mulla. Lisäksi olen äärimmäisen sensitiivinen näissä sukupuoli jutuissa, mutta se tarkoittaa juuri sitä että kuuntelee lasta eikä ohjaa ulkoapäin. Jos tyttö _itse haluaa_ leikkiä prinsessaa ja poika autoilla niin mikäpä siinä. Samoin on ok jos halut menee päinvastoin. Mitään ei siis tyrkytetä/kielletä vain tavan vuoksi, vaan annetaan lapsen kasvaa rauhassa omaksi itsekseen.

Kaikki pinkki hörhelöisyys nähdään aivottomana bimboiluna, siksi tyttöys on kielletty nykymaailmassa.

Lapsia ei pitäisi silti sekottaa tähän. Eihän alle kouluikäiset vielä tuollaisia ajattele ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Tossahan Kosonen itse toteaa, että tärkeintä on, että lapsi saa olla juuri sellainen kuin on ja stereotyyppinen tyttöys on täysin okei. Miksi tästä meuhkataan?

Koska kertoi myöhemmin oikaisevansa miten nykyään pitää ajatella. Eli antaa nyt olla mutta tulevaisuudessa kertoo että olisi pitänyt pukeutua siniseen.

Olkaa hyvät vanhemmat onnellisia että lapsenne osaavat yleensäkin leikkiä. Se on tärkeä vaihe ihmisen kehityksessä.

Tunnen tytön joka ei osannut leikkiä, vaikutti ihan eksyneeltä että mitä tässä maailmassa oikein pitäisi tehdä ja miten olla.

Koti oli kovin riitaisa ja tyttö ei oikein osannut olla kai kenenkään mieleen.

Koettakaa arvostaa laistanne ja antakaa hänen kasvaa ihan rauhassa.

Minun näkökulmasta Krista Kosonen vaikuttaa eksyneen vanhemmuudesta. Auttaisikohan jos tekisi vaikka pari lasta lisää.

Olkaa hyvät vanhemmat onnellisia että lapsenne osaavat yleensäkin leikkiä. Se on tärkeä vaihe ihmisen kehityksessä.

Tunnen tytön joka ei osannut leikkiä, vaikutti ihan eksyneeltä että mitä tässä maailmassa oikein pitäisi tehdä ja miten olla.

Koti oli kovin riitaisa ja tyttö ei oikein osannut olla kai kenenkään mieleen.

Koettakaa arvostaa lastanne ja antakaa hänen kasvaa ihan rauhassa.

Minun näkökulmasta Krista Kosonen vaikuttaa eksyneen vanhemmuudesta. Auttaisikohan jos tekisi vaikka pari lasta lisää.

Kyllä niitä oikeita ongelmiakin voi tulla ja tuleekin eteen, pieniä ja suurempia.

Sen tietävät vanhemmat joidenka lapset ovat esim. sairastuneet vakavasti tms.

Siihen asiaan verrattuna Kristan huolet tuntuvat olemattomilta, jopa naurettavilta.

Surullinen case

Luin jutun ja se oli mielestäni ihan huumorilla kirjoitettu :D prinsessavaihe on ihan tavallinen vaihe lapselle :D

Onneksi Kososka ei käytä meikkiä ja kynsilakkaa, mikä antaisi lapselleen kauhean naisen mallin.