Missä "pikkuasioissa" et suostu tekemään kompromisseja parisuhteessa?

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Oma aika ja tila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Huoli pois, on löytynyt! Nykyiselle miehelleni nuo tulevat luonnostaan eikä asiasta ole tarvinnut juurikaan edes keskustella, muutakuin että olen painottanut miten paljon arvostan hänen panostustaan ja miten tärkeitä nämä asiat mulle on. Mutta ylivoimaisesti suurimmalle osalle miehistähän nämä asiat on vaikeita, ja kyllä olen joutunut lopettamaan tapailuja koska romantiikan taso ja laatu ei ole ollut mulle riittävää.

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Tilannetajun on oltava suunnilleen samankaltainen kuin itselläni. On raskasta olla pari- tai edes ystävyyssuhteessa ihmisen kanssa, joka ei pysty käymään mitään vakavia keskusteluja ja jonka ensimmäinen reaktio surun hetkellä on purskahtaa nauruun tai yrittää väkisin keventää tilannetta vitsillä tai latteudella malliin "elämää se vain on". Toisaalta sama henkilö saattaa mennä aivan ylikierroksille ja hermostua kauppalistan laatimisesta tai siitä, jos meillä on eri mielipiteet siitä, mitä elokuvaa menisimme katsomaan viikonloppuna.

Urheilun huudattaminen. Mua ei kiinnosta, joten en halua että mun koti saastutetaan moisella mölyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Löytyy tuollaisia miehiä paljonkin, mutta sinä et ilmeisesti kuulu siihen joukkoon, joka huomioi puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Tottakai! Ei suhteessa voi vaatia enempää kuin mitä itse on valmis tarjoamaan. Tosin kukista mies ei välitä, joten niiden tilalla on huomiointia juuri hänen mieleisellään tavalla, luonnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Kiinnostaa tietää miksi? Siis miksi myös henkilöt jotka eivät haluaisi osallistua. Mitä iloa kenellekkään on juhlaan väkisin raahatusta ihmisestä.

Koska ne ovat ns. edustustilaisuuksia joihin pariskunta osallistuu yhdessä, ei erikseen. Minulle on iloa siitä että mieheni on mukana, ja myös sukulaiseni haluavat häntä tavata.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Mun ex kyllä lähti, mutta löytyi usein jostain nurkasta möllöttämästä jos ei löytynyt oikeanlaista juttuseuraa tai jutut eivät juuri sillä hetkellä kiinnostaneet häntä. Joskus häpesin kun hän ei yhtään osannut jutella vieraiden kanssa. Ja eiköhän joka juhlasta löydy edes yksi yksinäinen mies jonka kanssa vaihtaa pari sanaa.

Ja usein ku mulla oli kivaa, hän halusi kotiin. Joo, pari kertaa tää ihan ok, mutta kun alkoi tintua ettei tämän kanssa voi tai kannats lähteä mihinkään kun on heti naama pitkänä jos jutellaan jostain mihin hän ei heti voi osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Tuo beef & bj-päivä on vastaisku sille, että jenkeissä miehet hemmottelevat naisiaan ystävänpäivänä. Täällä miehet harvoin edes muistavat ystävänpäivää joten ei ole tarvetta tuolle toisellekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toivottavasti löytyy se joku, joka jaksaa olla kanssasi parisuhteessa. Kaikki eivät draamakuningattaria ja hemmotteluprinsessoja jaksa.

Mitenköhän vähään ihmisen pitää sun kanssa tyytyä jos kolmena päivänä huomioiminen vuodessa on liikaa vaadittu?

Olen ollut mieheni kanssa kauan ja meillä on jo aikuiset lapsetkin, mutta ei meillä tuollaisia asioita juhlisteta. Tottakai olemme aina juhlineet lasten syntymäpäiviä, mutta jotkut ystävän- tai naistenpivät menevät ihan ohi, samoin joskus myös meidän aikuisten synttärit. Niin menee ohi myös hääpäivät, esimerkiksi 20 vuotishääpäinkin muistimme vasta kuukauden päästä itse päivästä ja asia vain nauratti.

Olemme ystävällisiä ja mukavia joka päivä ja muistamme toisiamme kivoilla sanoilla monta kertaa päivässä. Ostan miehelleni kaupasta sellaisia herkkuja, joista hän pitää, leivon silloin tällöin, koska hän pitää leipimuksistani, teen hyvää ruokaa ja muuta mukavaa arjessa. Mies taas saattaa pestä autoni kyselemättä ja hän tekee kaikkea muutakin mistä minä pidän ja arvostan. Meillä on hyvä onnellinen parisuhde, joka ei kaadu johinkin syntymäpäivän unohtamiseen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vihkisormusta käytetään. Piste. Siinä vaiheessa, kun sormus alkaa "ahdistaa", niin avioliitto katsotaan päättyneeksi.

Hyi jotain sormuksia, rumia, epämukavia ylihintasia metallinpalasia. Turhakkeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun syntymäpäivät muistetaan ja niitä juhlistetaan. Naistenpäivänä ja ystävänpäivänä mua huomioidaan enkä ala pyytämään näitä erikseen. Mulle on ihan sama onko miehen mielestä turhaa tai typerää, mutta jos kukkien tuominen silloin tällöin oma-aloitteisesti on hankalaa, niin me emme sovi toisillemme. Haluan myös että mua viedään treffeille ja muutakin arjen romantiikkaa.

Eihän se kaikkien juttu ole, ja se on ok. Mutta mun kanssa parisuhteessa olevan on hyväksyttävä nämä.

Toimiiko tämä kahteen suuntaan?

Mietin kanssa, että mitäs toi beef & bj -päivän viettäminen, kansainvälinen miestenpäivä jne.

Tuo beef & bj-päivä on vastaisku sille, että jenkeissä miehet hemmottelevat naisiaan ystävänpäivänä. Täällä miehet harvoin edes muistavat ystävänpäivää joten ei ole tarvetta tuolle toisellekaan.

Mun parisuhteissa ei oo erikseen tarvinnu tuollaista päivää viettää, kun näitä asioita on ollut tarjolla harva se päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhliin osallistutaan joka jumalan kerta ilman mussutusta, ellei ole oikeasti jotain tosi tärkeää omaa menoa silloin. Myös niihin ns. kissanristiäisiin. Asia josta en tingi jos kanssani haluaa olla parisuhteessa.

Mun ex kyllä lähti, mutta löytyi usein jostain nurkasta möllöttämästä jos ei löytynyt oikeanlaista juttuseuraa tai jutut eivät juuri sillä hetkellä kiinnostaneet häntä. Joskus häpesin kun hän ei yhtään osannut jutella vieraiden kanssa. Ja eiköhän joka juhlasta löydy edes yksi yksinäinen mies jonka kanssa vaihtaa pari sanaa.

Ja usein ku mulla oli kivaa, hän halusi kotiin. Joo, pari kertaa tää ihan ok, mutta kun alkoi tintua ettei tämän kanssa voi tai kannats lähteä mihinkään kun on heti naama pitkänä jos jutellaan jostain mihin hän ei heti voi osallistua.

Tuohon mainitsemaani mussuttamatta osallistumiseen kuuluu se, ettei juhlissa mökötetä ja olla heti lähdössä kotiin vaan niissä oikeasti vietetään aikaa ihmisten kanssa ja ollaan kaikin tavoin kohteliaita muille.