Arkkipiispa vastaa Päivi Räsäsen avoimeen kirjeeseen: ”Kirkko ei ole täydellinen”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesus on voinut sanoa vaikka mitä mutta matkalla me epätäydelliset ihmiset olemme laittaneet siihen omiamme. Raamattu on kirjoitettu aikana, jolloin elossa ei ollut enää ketään, joka olisi todella Jeesuksen tuntenut tai tavannut. Paavalin kirjeitäkin on kirjoittanut kirjuri, joten kuka tietää, mitä kaikkea on kirjeisiin tungettu ilman Paavalin lupaa Jeesuksesta nyt puhumattakaan, kun ei Paavali ikinä Jeesusta edes nähnyt tai tuntenut (joo, ilmestyi kyllä mutta no, uskoo ken tahtoo).

Kaiken kaikkiaan siis Raamattu on kokoelma eri ihmisten (= epätäydellisten) kirjoituksia, suullista perimätietoa, johon on tullut mukaan aikakauden tavat ja ajatukset. Toisin sanoen ajatukset ovat voineet olla hyviä mutta kulttuurisidonnaisuus on taannut sen, ettei niitä sanomisia voi siirtää suoraan nykypäivään.

On jotenkin naurettavaa, että vielä nykyäänkin kinataan, pitääkö uskoa Raamattua kohdassa x mutta ei kohdassa y. Mielestäni kirjoitetulla sanamuodolla ei ole mitään merkitystä vaan tärkeää on Raamatun henki (niin kuin laissa lain henki eli mitä sillä on tarkoitettu eikä se, miten se on sanatarkasti kirjoitettu). Jos hyväksymme ajatuksen siitä, että Jeesus oli suvaitsevainen, silloin on naurettavaa inistä jotain homojen syntisyydestä. Jos taas ajattelemme, että Jeesus ei olisi hyväksynyt tällaisia suhteita vaan olisi tuominnut nämä ihmiset seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja tuomitisisi muitakin erilaisia ihmisiä, koska ei pysty hyväksymään erilaisuutta vaan pitää sitä syntinä, niin sitten on selvää, että homot, vammaiset, muslimit, vääräuskoiset jne. ovat syntisiä ja toimivat tai ovat toimineet väärin ja ansaitsevat siitä rangaistuksen. Mutta mitenkään me emme voi löytää oikeaa vastausta asiaan Raamatusta, joka on kirjakokoelma ja erilaisten tavallisten ihmisten kirjoittama kokonaisuus aikana, jolloin Jeesus ei elänyt.

Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Pietari ja Jaakob (käsittääkseni Jeesuksen veli, jos sama tyyppi) ovat ymmärtääkseni Jeesuksen nähneitä ihmisiä jotka ovat Raamattuun kirjoittaneet eli älä viitsi jauhaa pskaa.[/quote

Eivätkä vain nähneitä vaan hänen kanssaan eläneitä, ainakin Pietari ja Johannes mainitaan useasti. Jeesus ilmestyi ylösnousseena kuolemansa jälkeen ainakin joillekin opetuslapsille mikä kannattanee myös muistaa. Ihan tyhjästä ei seurakunta syntynyt.

Anteeksi ikävä kielenkäyttöni, menee tunteisiin että omat mielipiteesi värittävät kommenttiasi jo asiavirheisiin asti.

Edelleen, evankeliumit on koottu suullisen perimätiedon pohjalta. Kirjoittajilla ei ole ollut suoraa yhteyttä Jeesukseen. Se, että kirjoituksissa mainitaan nimiä, jotka ovat tunteneet Jeesuksen, ei tarkoita, että nämä henkilöt olisivat kirjoittaneet evankeliumit. Evankeliumien syntyajaksi mainitaan 80-150 jKr. Aluksi Raamattu oli pelkkä erilaisten kirjoitusten kokoelma ja vasta paljon myöhemmin koottiin kirjaksi, josta on jätetty ja johon otettu tekstejä aina sen mukaan, mikä on ollut sen hetkinen tarkoitus. Uusi testamentti ei ole silminnäkijäkertomus vaan perustuu täysin toisen käden lähteisiin eli perimätietoon! Ja tämä on fakta. Tämän lisäksi käännökset ovat muuttaneet alkuperäistä viestiä, joskus jopa erittäin radikaalisti. Siksi en laittaisi kauheasti painoa sille, mitä Raamatussa sanotaan. Siinä on kyse rikkinäisestä puhelimesta.

Minä taas uskon kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jolla on ollut mahdollisuus järjestää Raamattu sellaiseksi kuin on sen tarkoittanut. Evankeliumihan se ydin on.

Ei, sinä uskot evankeliumiin. Minulle Raamattu on historiallinen kirja, todiste siitä, että Jeesus on ollut olemassa. Se ei kuitenkaan ole yhtään sen pyhempi kirja kuin muutkaan uskonnolliset kirjat, koska sen on tehnyt ihminen (ihmiset). Jos Jumala olisi todella kaikkivaltias ja riippumaton kaikista lainalaisuuksista, miksi hän sallisi ihmisten julmuuden, vääräuskoisuuden, synnit. Eikö hän sen Raamatun järjestämisen sijaan voisi järjestää maailmaa mieleisekseen? VAi saako hän jotain sadistista mielihyvää siitä, että ihmiset kärsivät, tekevät virheitä, uskovat väärin, kompastuvat kaikkiin mahdollisiin kuoppiin ja päälle voi sitten lällätellä, että hahhah, kun et sitten viitsinyt uskoa sitä järjestämääni Raamattua, vaikka tein sen niin, että sen voi todistaa ihmisen kirjoittamaksi ja laitoin runsaasti epäilyksiä ja hämäyksiä tielle.

Minulle Raamattu on ohjekirja, oman aikansa vanki. Niitä ohjeita on osattava tulkita, löytää se perimmäinen ajatus sieltä. Jos valehtelu on syntiä, pitäisikö kertoa totuus, vaikka se satuttaisi jotakuta viatonta ja saisi aikaan paljon pahaa? Käytännössä me ihmiset joudumme jatkuvasti rikkomaan sääntöjä. Emme saisi aihettaa kenellekään pahaa, mutta toisaalta emme saa valehdellakaan. Kumpaa tässä rikomme? Onko tärkeintä puhua aina totta, viis seurauksista, vai onko tärkeämpää, ettei tahallaan satuta ketään? Onko väärin varastaa lapselleen ruokaa? VAi pitäisikö antaa lapsen kuolla nälkään? Kuinka konkreettisia meidän pitää näissä tulkinnoissamme olla vai pitääkö kaiken loppujen lopuksi olla vain tiukasti Raamatun sanan mukaista.

En esimerkiksi keksi yhtäkään syytä, miksi nainen ei saisi opettaa tai avata suutaan seurakunnassa. En keksi yhtäkään syytä myöskään sille, miksi nainen ei voisi olla tasa-arvoinen suhteessa mieheen. Ja jos kannatamme tasa-arvoa, silloin meidän on ulotettava se tasa-arvo myös eri seksuaalivähemmistöihin. Vai onko kaikki sallittua, mikä ei ole Raamatussa erikseen kiellettyä?

Hihi, kirkko taitaa olla aikalaisessa pakkoraossa kun pitää kumarrella joka suuntaan - ja samalla tulee tietenkin pyllistäneeksi joka suuntaan.

On varmasti hyvin vaikea luoda "oikeaa" oppia, koska melkein mille vaan Raamaun jakeelle löytyy vastajae, joka kumoaa sen väittämän. Kristinuskokaan ei ole mitään sen kummempaa kuin kokoelma vanhoja homeisia tekstejä ja niistä tehtyjä tulkintoja sekä keinotekoisia puolifilosofisia ajatusrakennelmia. Jonkinlainen hengellinen instituutio on mielestäni tarpeellinen yhteiskunnassa hoitamassa sielunhoidollisia tehtäviä, sekä nimiäisiä, häitä, hautajaisia sekä muita yksilön ja yhteisön elämän merkkipaaluja. Mutta kristinusko oppina on läpeensä huuhaata.

Itse olen arvoliberaali ja rakastan Pridea, mutta silti olen jotenkin oudosti hieman pettynyt, että kirkko lähti näihin bailuihin mukaan (samaa sukupuolta olevien parien vihkimisoikeutta sen sijaan kannatan), ehkä siksi, että nyt yhteiskunnassa vallitsevat taspainot pitää määritellä uudelleen. Ei kaikkien tarvitse olla kaikkea kaikille joka asiassa.