Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!
17.06.2019 |
Siis kysyn että tekeekö jotkut tällaisia källejä kiusallaan vai onko "ei savua ilman tulta"?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan se olla niinkin, että tämän "kostaja" haluaa vain uskotella itsellensä kostaneensa, mutta oikeasti se ns. kosto ei ollut kummoinen. Siksi lisätietoja kostosta tai toisen naisen elämän seuraamisesta ei tipu.
Tääl on näköjään taas uusia viestejä, ihmeesti tää juttu jaksaa keskusteluttaa! Joku tuolla aiemmin kaipaili mua kommaamaan, kiitos kiinnostuksesta, mut siis mähän oon työssäkäyvä ihminen ja olen juuri vetänyt pitkän ja hikisen duunipäivän.
Jollain/joillain menee mun story aika lailla tunteisiin, eikä siinä mitään. Mä luulen samoin kuin joku muukin täällä, että keskusteluun osallistuu nyt tyyppejä tällaisen keissin molemmilta puolilta. Siitä tunteilu.
Mulla nää jutut ei enää mene ollenkaan tunteisiin, olen päässyt asioiden yli. Paljon auttaa se, että on itse onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, niin kuin mä nykyisin. En vaihtaisi mitään, en edes niitä menneitä asioita. Enkä ole pitkiin aikoihin kelaillut enää mitään negoja tän jutun tiimoilta.
Ja sulle, jonka tekstiä tossa yllä lainasin, niin sä ihan itse päätät mihin uskot ja mihin et, ja teet myös omat johtopäätelmäsi. Sehän on vaan fiksua! Mut mä voin sanoo, etten avaa asiaa enempää siitä yksinkertaisesta syystä, että se olisi liian tunnistettava, hiukankin avattuna. Muuten voisin kertookin sen teille, sillä jutulla sinänsä olis ihan hyvät viihdearvot :D
Ei mulla oikeestaan oo tähän enää juuri mitään lisättävää. Mun tärkein pointti oli se, että tällainen juttu voi onnellisessa tapauksessa johtaa sellaiseen parisuhteen uudelleen asemointiin, että päästäänkin alkuperäistä parempaan tilanteeseen.
Tilanteeseen, jossa todella tunnetaan toisensa läpikotaisin, ollaan antauduttu sydän täysin paljaana ja haavoittuvana toisen arvioitavaksi, hyväksytty toinen kaikkine päivineen, myös satuttavine asioineen, annettu anteeksi, tajuttu että rakastetaan ihan mielettömästi ja valittu siksi toinen toisensa uudelleen, kaikista maailman ihmisistä. Kaikki tämä on mun kokemuksen perusteella täysin mahdollista ja se on tän tarinan opetus.
Sekä se, että karma voi kostaa, yllättävän ikävälläkin tavalla :D :D
Se, että tietoisesti vahingoittaa jotain, jonka kokee toimineen väärin, ei ole karmaa. Karma ei tässä tarinassa kostanut, sinä kostit. Samoin se, että tuomitsee oikeuden ottamisen omiin käsiin ja toisen tietoisen vahingoittamisen motiivina kosto, ei tarkoita, että aihe "meni tunteisiin".
Oikeustajua tässä on tunteiden sijaan koeteltu. Jos katsoo oikeudekseen itse määrittelemällään tavalla kostaa kaikille, joiden kokee kohdelleen väärin, on valmis tekemään näin muissakin yhteyksissä. Kaikilla ei ole kostofantasioita, ja niistä, joilla on, harva niitä toteuttaa. Esimerkiksi työkaverina kaltaisesi ihminen, jolta nämä rajat puuttuvat, olisi haastava.
Tai aviopuolisona. Ties mitä vaatisi "oikeudentajunsa" vuoksi tekemään missäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai ei toiselle naiselle saisi olla vihainen. Kaverini paneskeli avokkini kanssa. Totta hel*'tissä olin vihainen kaverille. Ja ei, hän ei kertonut minulle hyvän hyvyyttään. Toinen kaveri kertoi, että tämä oli sanonut, että kerron kyllä XXX.lle, että sen mies on pettänyt sitä minun kanssa. Ihan vain siksi, kun niin vituttaa, kun se ei jättänytkään xxx.ää minun takia. Niin meneepä niilläkin ainakin suhde rikki, ei saa XXXx.kään sitä miestä.
Että se siitä toisten naisten hyvyydestä ja viattomuudesta. Joten en ymmärtänyt ja kaveruus loppui siihen ja en ole sen jälkeen enää sietänyt tätä naista silmissäni.
Kuka on sanonut, ettei toiselle naiselle saisi olla vihainen ja että nämä ovat aina hyviä ja viattomia? Joskus ovat, joskus eivät. Ihmeen mustavalkoista ajattelua. Totta kai voit pistää välit poikki kaveriin, jolla oli suhde puolisoosi. Eikö tämä nyt ole itsestäänselvyys? Toivottavasti katkaisit samalla välit myös petolliseen avokkiin.
Mielestäni kyllä molemmille osapuolille saa olla vihainen, suorastaan outoa jos ei ole. Mies siinä on suuremman vääryyden tehnyt, mutta nainenkin on kyllä tiennyt sotkeutuvansa varattuun. Siis, jos mies ei ole huijannut olevansa sinkku.
Jos ihastuu varattuun mieheen, se ei ole vielä väärin. Jos varattu mies alkaa vikitellä, ei nainen ole tehnyt vielä mitään väärää. Jos nainen toivoo miehen eroavan, ei sekään vielä väärin ole. Mutta jos hän alkaa "ystävystymään", ruokkimaan toisen tunteita tai peuhailemaan, hän tekee kyllä hyvin väärin. Itseään kunnioittava nainen ei myöskään usko varatun miehen hölynpölyä, miettii asiaa vain jos mies eroaa.
Mies tekee väärin puolisoaan kohtaa, jo siinä vaiheessa kun silmät käyvät levottomiksi, eikä tee asialle mitään. Jos huomaa katselevansa muita kuin omaa vaimoa, on
1) Mietittävä, mitä omasta parisuhteesta puuttuu kun silmä harhailee
2) Tehtävä asialle jotain
-- jos edelliset eivät onnistu, niin: --
3) Otettava ero, huolehtien mahdollisista lapsistaan vastuullisesti ja huolehtien ettei entinen nainen joudu kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen (jos on ollut esim taloudellisesti riippuvainen kotiäiti)
Vasta tämän jälkeen on luvallista vikitellä muita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani.
Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)
Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan.
Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.
Vaikutat tosi itsekeskeiseltä - ikään kuin sinun käsityksesi "oikeudenmukaisuudesta" olisi ainoa oikea. Se, että ihmettelee tai jopa kritisoi toimintaasi, ei tarkoita, että olisi jotenkin "hapan" tai että olisi itse joskus ollut toinen nainen. Minä esimerkiksi olen itsekin tullut petetyksi, ja kuitenkin pidän ylimitoitettuja kostotoimia merkkinä henkisistä ongelmista. Ei se ole "karman lain toteutumista", että asiakseen suunnittelee ja toteuttaa koston: karma toimii itsestään.
Toinen nainen teki tosiaan virheen ottaessaan yhteyttä. Hän ei varmaankaan tullut ajatelleeksi, että toisessa päässä onkin henkisesti epävakaa henkilö. Hänellä saattoi olla jopa vilpitön tarkoitus varoittaa sinua petollisesta miehestä. Eihän voi tietää, onko hän tiennyt alusta asti miehen olevan varattu, eikä ylipäätään sitä, millainen taustatarina heidän kuviollaan oli.
Karma voi kuule kostaa monellakin tavalla, älä säkään omi "ainoata oikeata" karman määritelmää :D
Kyllä tuo nainen tiesi mun miehen olevan varattu, koska hän tiesi mutkin. Ollaan jubailtukin hänen kanssaan joskus kauan sitten ennen tuota keissiä.
Ei ole karma-käsitteen omimista osoittaa, mitä se nyt ei ainakaan tarkoita. Karma määritellään hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa eri tavoin, mutta itse suunnittelemastaan kostosta sitä ei kyllä voi käyttää. Minusta tapasi puhua karmasta kuulostaa lähinnä joltain defenssiltä: onhan helpompi vedota karmaan kuin sanoa, että minä henkilökohtaisesti päätin suunnitella ja toteuttaa tällaisen teon.
Tuo karma-käsitteen lanseeras joku toinen tähän keskusteluun, en mä. Mut tartuin siihen koska se sopi tähän niin hyvin. Tällä asialla ei tietty oo mitään tekemistä itämaisten uskontojen kanssa, karmaa käytetään paljon ihan vertauskuvallisena käsitteenä. Ja sellasena se sopii tähän kuin nenä päähän.
Niin ja hei, defenssi se ei ole :D Mä olen kulkenut tämän asian kanssa sen verran pitkän matkan ja joutunut avaamaan itsenikin läpikotaisin, niin että defenssit on jääneet aikaa sitten matkan varrelle. Niilläkin on aikansa ja paikkansa, mut ei enää tässä keississä eikä varsinkaan tässä vaiheessa.
Eikä ole mitään ongelmaa sanoa, että juu tosiaan, mä henk koht päätin suunnitella tällaisen teon, mut mä EN TOTEUTTANUT sitä, vaan mun mies toteutti :D
Eikä tämän asian toteamiseen mitään defenssejä tarvita, mä oon ylpee ideastani varmaan hautaan saakka. Ja sen ansiosta en vihaa toista naista, vaan mä voisin melkein halata häntä jos vastaan tulisi. Niin että hänkin lopulta hyötyi tästä vaikka voi ottaa aikaa että hän sen ymmärtää.
Ei ollut silleen pahan kosto, mut oli kuitenkin ihan törkeen paha kosto. Olis siis nerokas kosto. Se oli just aito KARMA!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani.
Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)
Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan.
Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.
Vaikutat tosi itsekeskeiseltä - ikään kuin sinun käsityksesi "oikeudenmukaisuudesta" olisi ainoa oikea. Se, että ihmettelee tai jopa kritisoi toimintaasi, ei tarkoita, että olisi jotenkin "hapan" tai että olisi itse joskus ollut toinen nainen. Minä esimerkiksi olen itsekin tullut petetyksi, ja kuitenkin pidän ylimitoitettuja kostotoimia merkkinä henkisistä ongelmista. Ei se ole "karman lain toteutumista", että asiakseen suunnittelee ja toteuttaa koston: karma toimii itsestään.
Toinen nainen teki tosiaan virheen ottaessaan yhteyttä. Hän ei varmaankaan tullut ajatelleeksi, että toisessa päässä onkin henkisesti epävakaa henkilö. Hänellä saattoi olla jopa vilpitön tarkoitus varoittaa sinua petollisesta miehestä. Eihän voi tietää, onko hän tiennyt alusta asti miehen olevan varattu, eikä ylipäätään sitä, millainen taustatarina heidän kuviollaan oli.
Karma voi kuule kostaa monellakin tavalla, älä säkään omi "ainoata oikeata" karman määritelmää :D
Kyllä tuo nainen tiesi mun miehen olevan varattu, koska hän tiesi mutkin. Ollaan jubailtukin hänen kanssaan joskus kauan sitten ennen tuota keissiä.
Ei ole karma-käsitteen omimista osoittaa, mitä se nyt ei ainakaan tarkoita. Karma määritellään hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa eri tavoin, mutta itse suunnittelemastaan kostosta sitä ei kyllä voi käyttää. Minusta tapasi puhua karmasta kuulostaa lähinnä joltain defenssiltä: onhan helpompi vedota karmaan kuin sanoa, että minä henkilökohtaisesti päätin suunnitella ja toteuttaa tällaisen teon.
Tuo karma-käsitteen lanseeras joku toinen tähän keskusteluun, en mä. Mut tartuin siihen koska se sopi tähän niin hyvin. Tällä asialla ei tietty oo mitään tekemistä itämaisten uskontojen kanssa, karmaa käytetään paljon ihan vertauskuvallisena käsitteenä. Ja sellasena se sopii tähän kuin nenä päähän.
Niin ja hei, defenssi se ei ole :D Mä olen kulkenut tämän asian kanssa sen verran pitkän matkan ja joutunut avaamaan itsenikin läpikotaisin, niin että defenssit on jääneet aikaa sitten matkan varrelle. Niilläkin on aikansa ja paikkansa, mut ei enää tässä keississä eikä varsinkaan tässä vaiheessa.
Eikä ole mitään ongelmaa sanoa, että juu tosiaan, mä henk koht päätin suunnitella tällaisen teon, mut mä EN TOTEUTTANUT sitä, vaan mun mies toteutti :D
Eikä tämän asian toteamiseen mitään defenssejä tarvita, mä oon ylpee ideastani varmaan hautaan saakka. Ja sen ansiosta en vihaa toista naista, vaan mä voisin melkein halata häntä jos vastaan tulisi. Niin että hänkin lopulta hyötyi tästä vaikka voi ottaa aikaa että hän sen ymmärtää.
Ei ollut silleen pahan kosto, mut oli kuitenkin ihan törkeen paha kosto. Olis siis nerokas kosto. Se oli just aito KARMA!
Tosi ristiriitaisia nämä juttusi. Tapaus ei muka herätä enää mitään tunteita ja olet päässyt tapahtuneesta yli, mutta se, että vieläkin oikein kieriskelet kostosi herättämissä fiiliksissä ja ammennat niistä voimaa suhteeseesi - varsinkin ketjun alkupuolen pöksyjenkastumisjutut oli tosi pimeitä - kertoo kyllä muuta. Ihan rehellisesti on sanottava, että olen yleensä aika herkkä tuomitsemaan "toiset naiset", mutta tässä tilanteessa myötätuntoni alkaa olla kyllä hänen puolellaan. Hän sai lyhyestä suhteesta riesakseen vainoajan, joka omien sanojensa mukaan ylpeilee tapauksella hautaan saakka.
Minulle tarinan opetus on, että jos joskus päätyisin suhteeseen varatun miehen kanssa (tämä voisi olla mahdollista vain niin, että en tietäisi miehen olevan varattu), en kyllä kertoisi petetylle puolisolle vaan heti miehen tilanteen selvittyä blokkaisin tämän elämästäni ja luikkisin itse takavasemmalle. Sikäli voin siis todeta oppineeni tästä ketjusta. Olen itse ollut tällaisessa kuviossa vain petettynä osapuolena, enkä ollut tullut ajatelleeksi, että joku muu reagoisi vastaavassa tilanteessa ihan eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ei toiselle naiselle saisi olla vihainen. Kaverini paneskeli avokkini kanssa. Totta hel*'tissä olin vihainen kaverille. Ja ei, hän ei kertonut minulle hyvän hyvyyttään. Toinen kaveri kertoi, että tämä oli sanonut, että kerron kyllä XXX.lle, että sen mies on pettänyt sitä minun kanssa. Ihan vain siksi, kun niin vituttaa, kun se ei jättänytkään xxx.ää minun takia. Niin meneepä niilläkin ainakin suhde rikki, ei saa XXXx.kään sitä miestä.
Että se siitä toisten naisten hyvyydestä ja viattomuudesta. Joten en ymmärtänyt ja kaveruus loppui siihen ja en ole sen jälkeen enää sietänyt tätä naista silmissäni.
Kuka on sanonut, ettei toiselle naiselle saisi olla vihainen ja että nämä ovat aina hyviä ja viattomia? Joskus ovat, joskus eivät. Ihmeen mustavalkoista ajattelua. Totta kai voit pistää välit poikki kaveriin, jolla oli suhde puolisoosi. Eikö tämä nyt ole itsestäänselvyys? Toivottavasti katkaisit samalla välit myös petolliseen avokkiin.
Minusta näyttää että sekä tämä kostajanainen että sitten se yksi toisten naisten alaryhmä, jotka saavat jotain iloa vaimon "voittamisesta" edustavat itse asiassa molemmat samaa naistyyppiä, joka pitää miehiä "resurssina" ja pokaalina. Miesten manipulointi ja toisten naisten päihittäminen ovat heille niitä tärkeimpiä asioita, joissakin tapauksissa asiaan liittyy myös toki taloudelliset hyödyt. Tällainen ajattelu on nähdäkseni tavallisempaa vanhakantaisemmissa kulttuureissa, joissa mies on naiselle ainoa tapa "menestyä". Olettaisin että suurin osa ihmisistä meikäläisessä kontekstissa puolin ja toisin näkee asiat vähän eri tavalla, koska naimisissa ei ole pakko kenenkään olla ja ihmisiä ei voi millään pakottaa tai velvoittaa pysymään suhteissaan suuntaan tai toiseen. Tuollaisessa ajattelussa menettää helposti kyvyn nähdä metsää puilta, loppujen lopuksi kuitenkin onnellisuuden pitää perustua muuhun kuin muiden voittamiseen. Sama toki pätee muuhunkin kuin parisuhteisiin.
Eräs ystäväni taannoin nuorempana aloitti suhteen miehen kanssa, jolla oli vielä kuitenkin jonkunlainen seurusteluntapainen etäsuhde meneillään. Mies lopetti tuon suhteen kun oli saanut kaverini varmistettua. Ystäväni oli ehkä hitusen voitonriemuinen, toki mies ei ollut naimisissa eikä kuvioissa ollut lapsia tai yhteistä omaisuuttakaan. Menivät naimisiin, mutta joitakin vuosia myöhemmin mies toisti täsmälleen saman kuvion. Tästä viisastuneena ystäväni totesi, ettei toisen epäonnelle voi omaa onneaan rakentaa (vaikka toki suhteen alku oli vain yksi elementti heidän suhteessaan, mutta ehkä ero tapahtui hämmästyttävän samanlaisella tavalla). Sama pätee taatusti toisin päin: ei niiden toisten naisten epäonnella hekumointi loppujen lopuksi voi olla oman tasapainon lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani.
Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)
Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan.
Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.
Vaikutat tosi itsekeskeiseltä - ikään kuin sinun käsityksesi "oikeudenmukaisuudesta" olisi ainoa oikea. Se, että ihmettelee tai jopa kritisoi toimintaasi, ei tarkoita, että olisi jotenkin "hapan" tai että olisi itse joskus ollut toinen nainen. Minä esimerkiksi olen itsekin tullut petetyksi, ja kuitenkin pidän ylimitoitettuja kostotoimia merkkinä henkisistä ongelmista. Ei se ole "karman lain toteutumista", että asiakseen suunnittelee ja toteuttaa koston: karma toimii itsestään.
Toinen nainen teki tosiaan virheen ottaessaan yhteyttä. Hän ei varmaankaan tullut ajatelleeksi, että toisessa päässä onkin henkisesti epävakaa henkilö. Hänellä saattoi olla jopa vilpitön tarkoitus varoittaa sinua petollisesta miehestä. Eihän voi tietää, onko hän tiennyt alusta asti miehen olevan varattu, eikä ylipäätään sitä, millainen taustatarina heidän kuviollaan oli.
Karma voi kuule kostaa monellakin tavalla, älä säkään omi "ainoata oikeata" karman määritelmää :D
Kyllä tuo nainen tiesi mun miehen olevan varattu, koska hän tiesi mutkin. Ollaan jubailtukin hänen kanssaan joskus kauan sitten ennen tuota keissiä.
Ei ole karma-käsitteen omimista osoittaa, mitä se nyt ei ainakaan tarkoita. Karma määritellään hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa eri tavoin, mutta itse suunnittelemastaan kostosta sitä ei kyllä voi käyttää. Minusta tapasi puhua karmasta kuulostaa lähinnä joltain defenssiltä: onhan helpompi vedota karmaan kuin sanoa, että minä henkilökohtaisesti päätin suunnitella ja toteuttaa tällaisen teon.
Tuo karma-käsitteen lanseeras joku toinen tähän keskusteluun, en mä. Mut tartuin siihen koska se sopi tähän niin hyvin. Tällä asialla ei tietty oo mitään tekemistä itämaisten uskontojen kanssa, karmaa käytetään paljon ihan vertauskuvallisena käsitteenä. Ja sellasena se sopii tähän kuin nenä päähän.
Niin ja hei, defenssi se ei ole :D Mä olen kulkenut tämän asian kanssa sen verran pitkän matkan ja joutunut avaamaan itsenikin läpikotaisin, niin että defenssit on jääneet aikaa sitten matkan varrelle. Niilläkin on aikansa ja paikkansa, mut ei enää tässä keississä eikä varsinkaan tässä vaiheessa.
Eikä ole mitään ongelmaa sanoa, että juu tosiaan, mä henk koht päätin suunnitella tällaisen teon, mut mä EN TOTEUTTANUT sitä, vaan mun mies toteutti :D
Eikä tämän asian toteamiseen mitään defenssejä tarvita, mä oon ylpee ideastani varmaan hautaan saakka. Ja sen ansiosta en vihaa toista naista, vaan mä voisin melkein halata häntä jos vastaan tulisi. Niin että hänkin lopulta hyötyi tästä vaikka voi ottaa aikaa että hän sen ymmärtää.
Ei ollut silleen pahan kosto, mut oli kuitenkin ihan törkeen paha kosto. Olis siis nerokas kosto. Se oli just aito KARMA!
Hyvä. Se toinen nainen siis oikeastaan hyötyi.
Karmaa et ole sinä etkä paskahousumiehesi, joka maksatti naisellaaan (niin, hän oli myös myös sun miehen nainen!!!!!) sun pienimielisen kostosi.
Jos ottaakin aikaa ymmärtää, minkä sekopääporukan kanssa pyöri, se varmaan kannattaa.
Toisaalta, sä ja miehes (nykyään sun mies) taidatte jäädä samaan porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai ei toiselle naiselle saisi olla vihainen. Kaverini paneskeli avokkini kanssa. Totta hel*'tissä olin vihainen kaverille. Ja ei, hän ei kertonut minulle hyvän hyvyyttään. Toinen kaveri kertoi, että tämä oli sanonut, että kerron kyllä XXX.lle, että sen mies on pettänyt sitä minun kanssa. Ihan vain siksi, kun niin vituttaa, kun se ei jättänytkään xxx.ää minun takia. Niin meneepä niilläkin ainakin suhde rikki, ei saa XXXx.kään sitä miestä.
Että se siitä toisten naisten hyvyydestä ja viattomuudesta. Joten en ymmärtänyt ja kaveruus loppui siihen ja en ole sen jälkeen enää sietänyt tätä naista silmissäni.
Kuka on sanonut, ettei toiselle naiselle saisi olla vihainen ja että nämä ovat aina hyviä ja viattomia? Joskus ovat, joskus eivät. Ihmeen mustavalkoista ajattelua. Totta kai voit pistää välit poikki kaveriin, jolla oli suhde puolisoosi. Eikö tämä nyt ole itsestäänselvyys? Toivottavasti katkaisit samalla välit myös petolliseen avokkiin.
Minusta näyttää että sekä tämä kostajanainen että sitten se yksi toisten naisten alaryhmä, jotka saavat jotain iloa vaimon "voittamisesta" edustavat itse asiassa molemmat samaa naistyyppiä, joka pitää miehiä "resurssina" ja pokaalina. Miesten manipulointi ja toisten naisten päihittäminen ovat heille niitä tärkeimpiä asioita, joissakin tapauksissa asiaan liittyy myös toki taloudelliset hyödyt. Tällainen ajattelu on nähdäkseni tavallisempaa vanhakantaisemmissa kulttuureissa, joissa mies on naiselle ainoa tapa "menestyä". Olettaisin että suurin osa ihmisistä meikäläisessä kontekstissa puolin ja toisin näkee asiat vähän eri tavalla, koska naimisissa ei ole pakko kenenkään olla ja ihmisiä ei voi millään pakottaa tai velvoittaa pysymään suhteissaan suuntaan tai toiseen. Tuollaisessa ajattelussa menettää helposti kyvyn nähdä metsää puilta, loppujen lopuksi kuitenkin onnellisuuden pitää perustua muuhun kuin muiden voittamiseen. Sama toki pätee muuhunkin kuin parisuhteisiin.
Eräs ystäväni taannoin nuorempana aloitti suhteen miehen kanssa, jolla oli vielä kuitenkin jonkunlainen seurusteluntapainen etäsuhde meneillään. Mies lopetti tuon suhteen kun oli saanut kaverini varmistettua. Ystäväni oli ehkä hitusen voitonriemuinen, toki mies ei ollut naimisissa eikä kuvioissa ollut lapsia tai yhteistä omaisuuttakaan. Menivät naimisiin, mutta joitakin vuosia myöhemmin mies toisti täsmälleen saman kuvion. Tästä viisastuneena ystäväni totesi, ettei toisen epäonnelle voi omaa onneaan rakentaa (vaikka toki suhteen alku oli vain yksi elementti heidän suhteessaan, mutta ehkä ero tapahtui hämmästyttävän samanlaisella tavalla). Sama pätee taatusti toisin päin: ei niiden toisten naisten epäonnella hekumointi loppujen lopuksi voi olla oman tasapainon lähde.
Tuo kostolla hekumoija ei varmaan ole koskaan tasapainossa ollutkaan ellei sitten joskus hetken suljetulla ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ihan se olla niinkin, että tämän "kostaja" haluaa vain uskotella itsellensä kostaneensa, mutta oikeasti se ns. kosto ei ollut kummoinen. Siksi lisätietoja kostosta tai toisen naisen elämän seuraamisesta ei tipu.
Tääl on näköjään taas uusia viestejä, ihmeesti tää juttu jaksaa keskusteluttaa! Joku tuolla aiemmin kaipaili mua kommaamaan, kiitos kiinnostuksesta, mut siis mähän oon työssäkäyvä ihminen ja olen juuri vetänyt pitkän ja hikisen duunipäivän.
Jollain/joillain menee mun story aika lailla tunteisiin, eikä siinä mitään. Mä luulen samoin kuin joku muukin täällä, että keskusteluun osallistuu nyt tyyppejä tällaisen keissin molemmilta puolilta. Siitä tunteilu.
Mulla nää jutut ei enää mene ollenkaan tunteisiin, olen päässyt asioiden yli. Paljon auttaa se, että on itse onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen, niin kuin mä nykyisin. En vaihtaisi mitään, en edes niitä menneitä asioita. Enkä ole pitkiin aikoihin kelaillut enää mitään negoja tän jutun tiimoilta.
Ja sulle, jonka tekstiä tossa yllä lainasin, niin sä ihan itse päätät mihin uskot ja mihin et, ja teet myös omat johtopäätelmäsi. Sehän on vaan fiksua! Mut mä voin sanoo, etten avaa asiaa enempää siitä yksinkertaisesta syystä, että se olisi liian tunnistettava, hiukankin avattuna. Muuten voisin kertookin sen teille, sillä jutulla sinänsä olis ihan hyvät viihdearvot :D
Ei mulla oikeestaan oo tähän enää juuri mitään lisättävää. Mun tärkein pointti oli se, että tällainen juttu voi onnellisessa tapauksessa johtaa sellaiseen parisuhteen uudelleen asemointiin, että päästäänkin alkuperäistä parempaan tilanteeseen.
Tilanteeseen, jossa todella tunnetaan toisensa läpikotaisin, ollaan antauduttu sydän täysin paljaana ja haavoittuvana toisen arvioitavaksi, hyväksytty toinen kaikkine päivineen, myös satuttavine asioineen, annettu anteeksi, tajuttu että rakastetaan ihan mielettömästi ja valittu siksi toinen toisensa uudelleen, kaikista maailman ihmisistä. Kaikki tämä on mun kokemuksen perusteella täysin mahdollista ja se on tän tarinan opetus.
Sekä se, että karma voi kostaa, yllättävän ikävälläkin tavalla :D :D
Paljon olet kirjoittanut, että karma kosti tälle toiselle naoselle, mutta olet jättäny kokonaan kertomatta millä tavoin karma kosti sinun huoraavalle miehellesi? Karman kosto on varmaan ollut kauhea, koska hänhän niitä uskollisuuslupauksia sinulle on antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai ei toiselle naiselle saisi olla vihainen. Kaverini paneskeli avokkini kanssa. Totta hel*'tissä olin vihainen kaverille. Ja ei, hän ei kertonut minulle hyvän hyvyyttään. Toinen kaveri kertoi, että tämä oli sanonut, että kerron kyllä XXX.lle, että sen mies on pettänyt sitä minun kanssa. Ihan vain siksi, kun niin vituttaa, kun se ei jättänytkään xxx.ää minun takia. Niin meneepä niilläkin ainakin suhde rikki, ei saa XXXx.kään sitä miestä.
Että se siitä toisten naisten hyvyydestä ja viattomuudesta. Joten en ymmärtänyt ja kaveruus loppui siihen ja en ole sen jälkeen enää sietänyt tätä naista silmissäni.
Jatkuiko kaveruus sinua pettäneen avokin kanssa? Siedätkö avokkia silmissäsi?
Ikävä kyllä oon kokenu tän :( kyllä. Voin sanoo etten todellakaan tiennyt nitä sanoa, nykyään on mies exä, otin avioeron. Nainen oli myös miehelle raskaana mut sai sit onneks keskenmenon ki veti pilvee posket lommolla. Eikä lopettänu vaikka löysi miehen ni raskaana istui ison mahan kanssa auton etupenkillä ja veti pilvee ja möi piriä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotakin ahdistaa kovasti, kun toisilla menee hyvin. Vieläpä aviokriisin jälkeen. Mikähän siinä niin ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Jotakin ahdistaa kovasti, kun toisilla menee hyvin. Vieläpä aviokriisin jälkeen. Mikähän siinä niin ahdistaa?
Ahdistusko on ainoa motivaattori kirjoittaa toistuvasti tähän ketjuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen iloinen tarinastasi "Karmakostonainen", ja varsinkin siitä, että saitte ongelmanne ratkaistua ja rakkaus voitti. Ymmärrän hyvin, että perheenisiä jahtaava väliintunkeutuja herättää negatiivisia tunteita. Silloin ei luonnollisesti tunnu yhtään pahalta, jos hän saa pienen näpäytyksen. Minustakin se on ihan oikein.
Kummallista miten paljon tuota vierasta naista on täällä puolustettu. Puolustatteko te kotiinne yöllä tunkeutuvaa murtovarastakin ja säälitte hänen tunteita, ettei hän vaan saa mitään traumaa murtokeikastaan? Niimpä niin, oudolta kuulostaa.
Ja että sitä väliintunkeutujaa olisi jotenkin vahingoitettu.Hänkö itse ei sitten vahingoittanut sitä perhettä, minkä yritti rikkoa?
Tottakai varattuun sekaantuminen on AINA moraaliton teko. Ei vielä ihastuminen, mutta aktiiviset teot suhteen virittelyn suuntaan. Ne on tietoisia valintoja. Siinä ei ole mitään puolustelemista.
Vähintäänkin varattuun sekaantujan pitää ymmärtää, että hän valitsee suhteen, johon kuuluu kolme ihmistä. Ja juuri se kolmas on usein arvaamaton tekijä, joka voi aikaansaada monenmoista. Siihen pitää varautua jos tuon valinnan tekee. Turha märistä jälkikäteen ja leikkiä herkkää.
Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää elämäänne!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen iloinen tarinastasi "Karmakostonainen", ja varsinkin siitä, että saitte ongelmanne ratkaistua ja rakkaus voitti. Ymmärrän hyvin, että perheenisiä jahtaava väliintunkeutuja herättää negatiivisia tunteita. Silloin ei luonnollisesti tunnu yhtään pahalta, jos hän saa pienen näpäytyksen. Minustakin se on ihan oikein.
Kummallista miten paljon tuota vierasta naista on täällä puolustettu. Puolustatteko te kotiinne yöllä tunkeutuvaa murtovarastakin ja säälitte hänen tunteita, ettei hän vaan saa mitään traumaa murtokeikastaan? Niimpä niin, oudolta kuulostaa.
Ja että sitä väliintunkeutujaa olisi jotenkin vahingoitettu.Hänkö itse ei sitten vahingoittanut sitä perhettä, minkä yritti rikkoa?
Tottakai varattuun sekaantuminen on AINA moraaliton teko. Ei vielä ihastuminen, mutta aktiiviset teot suhteen virittelyn suuntaan. Ne on tietoisia valintoja. Siinä ei ole mitään puolustelemista.
Vähintäänkin varattuun sekaantujan pitää ymmärtää, että hän valitsee suhteen, johon kuuluu kolme ihmistä. Ja juuri se kolmas on usein arvaamaton tekijä, joka voi aikaansaada monenmoista. Siihen pitää varautua jos tuon valinnan tekee. Turha märistä jälkikäteen ja leikkiä herkkää.
Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää elämäänne!
Puolustatteko te kotiinne yöllä tunkeutuvaa murtovarastakin ja säälitte hänen tunteita, ettei hän vaan saa mitään traumaa murtokeikastaan? Niimpä niin, oudolta kuulostaa.
Jos minun mieheni alkaa varastaa ja pantata minun omaisuuttani (yksin tai yhdessä jonkun toisen naisen kanssa), en todellakaan sääli hänen tunteitaan ja välitä vaikka saisi traumojakin. Lähdöt saisi mokoma huoraaja heti. Jos en tuntisi sitä naista, en välittäisi tutustuakaan. Häntä ei olisi minulle olemassa. Jos kostonhimo iskisi, huoraavalle miehelleni voisin jonkun pikku kepposen järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen iloinen tarinastasi "Karmakostonainen", ja varsinkin siitä, että saitte ongelmanne ratkaistua ja rakkaus voitti. Ymmärrän hyvin, että perheenisiä jahtaava väliintunkeutuja herättää negatiivisia tunteita. Silloin ei luonnollisesti tunnu yhtään pahalta, jos hän saa pienen näpäytyksen. Minustakin se on ihan oikein.
Kummallista miten paljon tuota vierasta naista on täällä puolustettu. Puolustatteko te kotiinne yöllä tunkeutuvaa murtovarastakin ja säälitte hänen tunteita, ettei hän vaan saa mitään traumaa murtokeikastaan? Niimpä niin, oudolta kuulostaa.
Ja että sitä väliintunkeutujaa olisi jotenkin vahingoitettu.Hänkö itse ei sitten vahingoittanut sitä perhettä, minkä yritti rikkoa?
Tottakai varattuun sekaantuminen on AINA moraaliton teko. Ei vielä ihastuminen, mutta aktiiviset teot suhteen virittelyn suuntaan. Ne on tietoisia valintoja. Siinä ei ole mitään puolustelemista.
Vähintäänkin varattuun sekaantujan pitää ymmärtää, että hän valitsee suhteen, johon kuuluu kolme ihmistä. Ja juuri se kolmas on usein arvaamaton tekijä, joka voi aikaansaada monenmoista. Siihen pitää varautua jos tuon valinnan tekee. Turha märistä jälkikäteen ja leikkiä herkkää.
Tsemppiä ap ja kaikkea hyvää elämäänne!
Puolustatteko te kotiinne yöllä tunkeutuvaa murtovarastakin ja säälitte hänen tunteita, ettei hän vaan saa mitään traumaa murtokeikastaan? Niimpä niin, oudolta kuulostaa.
Jos minun mieheni alkaa varastaa ja pantata minun omaisuuttani (yksin tai yhdessä jonkun toisen naisen kanssa), en todellakaan sääli hänen tunteitaan ja välitä vaikka saisi traumojakin. Lähdöt saisi mokoma huoraaja heti. Jos en tuntisi sitä naista, en välittäisi tutustuakaan. Häntä ei olisi minulle olemassa. Jos kostonhimo iskisi, huoraavalle miehelleni voisin jonkun pikku kepposen järjestää.
Vaikka 40 vuotta pitäisi äijän jaksaa sua höylätä ja jos ressukalla ajatuksissakaan vilahtais koskaan kukaan muu, niin johan saisi kiukkuisen suomonsterin kimppuunsa hirmuisine kostoineen? Elätköhän ihan reaalimaailmassa?
Soittavatko nämä joku naiset...
a) hyvää hyvyyttään
b) epätoivoissaan, kun mies ei jätäkään vaimoaan
Vierailija kirjoitti:
Soittavatko nämä joku naiset...
a) hyvää hyvyyttään
b) epätoivoissaan, kun mies ei jätäkään vaimoaan
c) Alkushokissa, kun toiselle naiselle on vasta selvinnyt, että miehellä on toinenkin (tai ensimmäinen, tai viides.)
Vierailija kirjoitti:
Soittavatko nämä joku naiset...
a) hyvää hyvyyttään
b) epätoivoissaan, kun mies ei jätäkään vaimoaan
b. Epätoivoissaan kun mies ei (tietenkään) jätäkään vaimoaan (eihän ne koskaan niin tee) vaikka lupasi jättää (joo niinhän ne kaikki) ja nyt kulkee rakastuneena vaimonsa kanssa (vaikka vaimon piti olla paha ja häijy) eikä ole huomaavinaankaan sitä toista naista (vaikka piti niiiiiiin paljon rakastaa)
Eli ainakin puoli kylää (ellei peräti koko kylä) tietää? Eiköhän kostosi, jos sitä nyt on edes on tapahtunut, ole sitten sinuun yhdistettävissä.