Perheellinen nainen, mitä miettisit jos joku nainen lähestyisi sua ja väittäisi seurustelevansa miehesi kanssa?!!

Ottaisin avioeron ja alkaisin miettimään, mitä kaikkea hauskaa voin tehdä, kun ei ole ketään estämässä. Enkä menisi ikinä enää naimisiin saati muuttaisi saman katon alle. Oma tupa, oma lupa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sanoisin, että ai jaa. Mitä tuohon muutakaan reagoimaan. Miehelle en kertoisi yhteydenotosta, kertokoot mies suhteesta, jos se on tarpeen. Edellisellä kerralla nainen oli erehtynyt puolisosta eli ei hänen minulle pitänyt suhteesta avautua, vaan toiselle samannimiselle.

Siis ihan oikeasti? Miten pystyisit elämään tuollaisessa suhteessa ajattelematta onko se totta vai ei?

Oletko läheisriippuvainen, kun odotat vain miehen laittavan suhteen poikki? 

No jos jo kerran on kokenut sen, että olikin "väärä nainen", niin miten vakavasti luulet, että ottaa sen seuraavan suhteesta kertovan? Jaksaako sitä uudestaan ryhtyä tenttaamaan miestä, että kuka tämä Virpi on vai ajatteleeko, että jaha, tämmöinen tapaus taas.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin avioeron ja alkaisin miettimään, mitä kaikkea hauskaa voin tehdä, kun ei ole ketään estämässä. Enkä menisi ikinä enää naimisiin saati muuttaisi saman katon alle. Oma tupa, oma lupa.

Johan te pienistä säikytte! Eikö ole mitään miehestä riippumatonta itseluottamusta, kaikki on hänen varassaan? Jos vähänkin omaa turhamaisuutta loukataan niin koko elämä siitä romahtaa?Ja sitten itketään yksin katkerana loppuikä?

Mua ei miehen hommat noin heiluttele. Olen kimpassa tasan niin kauan, kun se mua hyödyttää ja mulla on kivaa. Saatanhan minä itsekin välillä vähän vilkaista aidan toiselle puolelle, miksen sitä toiselle soisi? Ei elämää kannata niin kuolemanvakavasti ottaa. Ottakaa tekin mallia vaikka ranskalaisista. Ne nauraisivat pitkät naurut noille teidän "kypsien tyttöjen" prinsessahaaveille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala mitä kostofantasioita tässä ketjussa on, oon nauranut vedet silmässä tuon yhdenkin kahelin hekumoinnille :’DD miten naiset onkin niin sokeita, toinen nainen on jostain kumman syystä se kaikista pahin, vaikka oikeastihan pettäjä on se syyllinen. Vai onko teidän ukot ihan tosissaan sellaisia aivottomia elukoita, jotka kiksauttaa heti jotain vierasta naista kun vaan tarjotaan? Huhhuh melkoisia kultakimpaleita tosiaan, pitäkää tiukasti kiinni! :D

Jaa, minusta se on oikestaan aika surullista tajuta millaisia sosiopaatteja tässäkin maassa tallaa vapaalla jalalla. Ja kuvittelevat vielä, että heidän pahantahtoisuutensa on aihe ylpeilyyn.

Aina voi karma kostaa, se on hyvä jossain vaiheessa elämää ymmärtää :D

Minä sanoin kyllä "surullista", en "pelottavaa". Niin kovin hauras on joskus ihmisen mielenterveys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kamala mitä kostofantasioita tässä ketjussa on, oon nauranut vedet silmässä tuon yhdenkin kahelin hekumoinnille :’DD miten naiset onkin niin sokeita, toinen nainen on jostain kumman syystä se kaikista pahin, vaikka oikeastihan pettäjä on se syyllinen. Vai onko teidän ukot ihan tosissaan sellaisia aivottomia elukoita, jotka kiksauttaa heti jotain vierasta naista kun vaan tarjotaan? Huhhuh melkoisia kultakimpaleita tosiaan, pitäkää tiukasti kiinni! :D

Jaa, minusta se on oikestaan aika surullista tajuta millaisia sosiopaatteja tässäkin maassa tallaa vapaalla jalalla. Ja kuvittelevat vielä, että heidän pahantahtoisuutensa on aihe ylpeilyyn.

Aina voi karma kostaa, se on hyvä jossain vaiheessa elämää ymmärtää :D

Minä sanoin kyllä "surullista", en "pelottavaa". Niin kovin hauras on joskus ihmisen mielenterveys.

Kuka sitten väittikään sinun sanoneen "pelottavaa"? En löydä sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.

Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.

Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.

Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.

Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.

Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?

Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?

Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.

Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.

Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.

Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.

Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan. 

Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!

Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.

Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.

Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.

Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)

Itsekkin olen kokenut ex-avopuolison sivusuhteen. Kesti kai useita useita kuukausia, mutta n***a taisivat kuitenkin vasta kun tällä perheellisellä äidillä alkoi tunteita kehittyä (mies selvästi käytti naista vain välineenä omiin tarkoituksiinsa). Olin jo muutenkin eroamassa, koska mies oli suoraan sanottuna pahimman luokan narsisti.

Salasuhde siis paljastui kun luin miehen kännykästä piiiiitkän viestiketjun, jossa nainen tunnusti rakkauttaan. Sieltä tuli myös ilmi, että paneskelua oli tapahtunut ainakin muutaman kerran.

Näin tuon naisen kierona, koska kumppani ja lapset mukana kuvioissa ja nainen pyöritti valheellista elämää puoli vuotta. Eniten säälitti pienet lapset, joista yksi taisi olla vasta joku 1,5 vuotias? Mutta tämä nainen ei koskenut minun ja ex-avopuolisoni välistä suhdetta. Mies oli vastuussa omista tekemisistään. Kuten tämä nainen vastuussa omasta parisuhteestaan ja perhe-elämästään.

Sori vaan, mutta sun mies on niljakas kieroilija, joka kyllä pettää sinua uudestaan. Tälläisiltä ihmisiltä puuttuu moraali ja kyky empatiaan. Ei ne muuten voisi elää niin kauan kaksoiselämää. Tiedän kokemuksesta, että negatiiviset tunteet on myös sitä toista naista kohtaan pinnalla, koska olihan se mukana siinä kieroilussa. Aika auttaa niihin, sitten kun alkaa nähdä traumaltaan asiat vähän selkeämmin.

Anteeksi, mutta sinä kuullostat enemmän toiselta naiselta, kuin vaimolta. Yrität vielä esittää ap:n miehen vastenmielisenä ap:lle, ilmeisesti jotta hän alkaisi inhota miestään ja eroaisi tästä jolloin: tsadaa! sinä pääsisit heidän väliinsä!

Eihän ap:n mies muutenkaan elänyt kaksoiselämää "niin kauan", ainoastaan oliko se kaksi vai kolme viikkoa, mitä ap siitä kirjoitti. 

Saanko kysyä suoran kysymyksen: tunnistitko kyseisen tarinan ja epäiletkö itse olevasi tuo ap:n kuvailema toinen nainen?

Saanko kysyä: onko iltalääkkeet jo otettu? Pidä toki siitä "helmestä" kiinni kynsin hampain. Ainakin pysyy poissa sinkkumarkkinoilta ;D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.

Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.

Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.

Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.

Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.

Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?

Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?

Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.

Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.

Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.

Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.

Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan. 

Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!

Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.

Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.

Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.

Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)

Itsekkin olen kokenut ex-avopuolison sivusuhteen. Kesti kai useita useita kuukausia, mutta n***a taisivat kuitenkin vasta kun tällä perheellisellä äidillä alkoi tunteita kehittyä (mies selvästi käytti naista vain välineenä omiin tarkoituksiinsa). Olin jo muutenkin eroamassa, koska mies oli suoraan sanottuna pahimman luokan narsisti.

Salasuhde siis paljastui kun luin miehen kännykästä piiiiitkän viestiketjun, jossa nainen tunnusti rakkauttaan. Sieltä tuli myös ilmi, että paneskelua oli tapahtunut ainakin muutaman kerran.

Näin tuon naisen kierona, koska kumppani ja lapset mukana kuvioissa ja nainen pyöritti valheellista elämää puoli vuotta. Eniten säälitti pienet lapset, joista yksi taisi olla vasta joku 1,5 vuotias? Mutta tämä nainen ei koskenut minun ja ex-avopuolisoni välistä suhdetta. Mies oli vastuussa omista tekemisistään. Kuten tämä nainen vastuussa omasta parisuhteestaan ja perhe-elämästään.

Sori vaan, mutta sun mies on niljakas kieroilija, joka kyllä pettää sinua uudestaan. Tälläisiltä ihmisiltä puuttuu moraali ja kyky empatiaan. Ei ne muuten voisi elää niin kauan kaksoiselämää. Tiedän kokemuksesta, että negatiiviset tunteet on myös sitä toista naista kohtaan pinnalla, koska olihan se mukana siinä kieroilussa. Aika auttaa niihin, sitten kun alkaa nähdä traumaltaan asiat vähän selkeämmin.

Anteeksi, mutta sinä kuullostat enemmän toiselta naiselta, kuin vaimolta. Yrität vielä esittää ap:n miehen vastenmielisenä ap:lle, ilmeisesti jotta hän alkaisi inhota miestään ja eroaisi tästä jolloin: tsadaa! sinä pääsisit heidän väliinsä!

Eihän ap:n mies muutenkaan elänyt kaksoiselämää "niin kauan", ainoastaan oliko se kaksi vai kolme viikkoa, mitä ap siitä kirjoitti. 

Saanko kysyä suoran kysymyksen: tunnistitko kyseisen tarinan ja epäiletkö itse olevasi tuo ap:n kuvailema toinen nainen?

Saanko kysyä: onko iltalääkkeet jo otettu? Pidä toki siitä "helmestä" kiinni kynsin hampain. Ainakin pysyy poissa sinkkumarkkinoilta ;D.

Mistä "helmestä" minun pitäisi pitää kiinni? Nyt en ymmärrä lainkaan. Taitaa jollain toisella olla ne iltalääkkeet ottamatta, kun ei jutuissa ole nyt oikein päätä eikä häntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.

Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.

Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.

Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.

Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.

Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?

Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?

Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.

Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.

Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.

Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.

Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan. 

Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!

Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.

Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.

Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.

Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)

Itsekkin olen kokenut ex-avopuolison sivusuhteen. Kesti kai useita useita kuukausia, mutta n***a taisivat kuitenkin vasta kun tällä perheellisellä äidillä alkoi tunteita kehittyä (mies selvästi käytti naista vain välineenä omiin tarkoituksiinsa). Olin jo muutenkin eroamassa, koska mies oli suoraan sanottuna pahimman luokan narsisti.

Salasuhde siis paljastui kun luin miehen kännykästä piiiiitkän viestiketjun, jossa nainen tunnusti rakkauttaan. Sieltä tuli myös ilmi, että paneskelua oli tapahtunut ainakin muutaman kerran.

Näin tuon naisen kierona, koska kumppani ja lapset mukana kuvioissa ja nainen pyöritti valheellista elämää puoli vuotta. Eniten säälitti pienet lapset, joista yksi taisi olla vasta joku 1,5 vuotias? Mutta tämä nainen ei koskenut minun ja ex-avopuolisoni välistä suhdetta. Mies oli vastuussa omista tekemisistään. Kuten tämä nainen vastuussa omasta parisuhteestaan ja perhe-elämästään.

Sori vaan, mutta sun mies on niljakas kieroilija, joka kyllä pettää sinua uudestaan. Tälläisiltä ihmisiltä puuttuu moraali ja kyky empatiaan. Ei ne muuten voisi elää niin kauan kaksoiselämää. Tiedän kokemuksesta, että negatiiviset tunteet on myös sitä toista naista kohtaan pinnalla, koska olihan se mukana siinä kieroilussa. Aika auttaa niihin, sitten kun alkaa nähdä traumaltaan asiat vähän selkeämmin.

Anteeksi, mutta sinä kuullostat enemmän toiselta naiselta, kuin vaimolta. Yrität vielä esittää ap:n miehen vastenmielisenä ap:lle, ilmeisesti jotta hän alkaisi inhota miestään ja eroaisi tästä jolloin: tsadaa! sinä pääsisit heidän väliinsä!

Eihän ap:n mies muutenkaan elänyt kaksoiselämää "niin kauan", ainoastaan oliko se kaksi vai kolme viikkoa, mitä ap siitä kirjoitti. 

Saanko kysyä suoran kysymyksen: tunnistitko kyseisen tarinan ja epäiletkö itse olevasi tuo ap:n kuvailema toinen nainen?

Saanko kysyä: onko iltalääkkeet jo otettu? Pidä toki siitä "helmestä" kiinni kynsin hampain. Ainakin pysyy poissa sinkkumarkkinoilta ;D.

Mistä "helmestä" minun pitäisi pitää kiinni? Nyt en ymmärrä lainkaan. Taitaa jollain toisella olla ne iltalääkkeet ottamatta, kun ei jutuissa ole nyt oikein päätä eikä häntää.

Tais tuo edellinen luulla sua siksi ap:ksi, joka kosti miehensä hoidolle. Ja se on tosiaan tainnut mennä tunteisiin. Eli sun johtopäätelmät saattaa hyvinkin olla oikeansuuntaisia.

Sivusta

Revisiitä kirjoitti:

Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta. 

Toivottavasti ei ikinä tule tilanne sulle vastaan. Siinä tositilanteessa toivottavasti huomaisit mikä on oleellista ja mikä ei.

Tuon vastauksen perusteella tulee mieleen ns. Töölön mattosurma jossa pettämistilanteessa petetyn todellisuudentaju katosi ja päätti sitten tuhota sen toisen elämän. Todellinen syyllinen petetyn onnettomuuteen on kuitenkin aina se joka vannoi valat ja perusti perheen. Omaa elämää ei kannata pilata yhden petturin takia.

Vierailija kirjoitti:

Revisiitä kirjoitti:

Mä, ikävä kyllä, tuhoaisin sen naisen elämän. Kertoisin nimettömänä sen työpaikalle, vanhemmille, sukulaisille, facebook-kavereille, lapsille ja lemmikkieläimille. Eläisin kotona mieheni kanssa kuin en tietäisi mitään. Mies jättäisi hyvin pian hysteerisesti elämänsä siruja kokoon keräävän letukan ja meidän rakkauselämä kukoistaisi pikku syrjähypyn jälkeen parempana kuin ikinä. Edessä on vielä lasten rippijuhlat, häät, lastelasten syntymät, yhteinen vanhuus ja hautapaikka. Se toinen nainen menettää kaiken. Eikä mua kaduta. 

Toivottavasti ei ikinä tule tilanne sulle vastaan. Siinä tositilanteessa toivottavasti huomaisit mikä on oleellista ja mikä ei.

Tuon vastauksen perusteella tulee mieleen ns. Töölön mattosurma jossa pettämistilanteessa petetyn todellisuudentaju katosi ja päätti sitten tuhota sen toisen elämän. Todellinen syyllinen petetyn onnettomuuteen on kuitenkin aina se joka vannoi valat ja perusti perheen. Omaa elämää ei kannata pilata yhden petturin takia.

Henkirikoksiin ei todellakaan kannata ryhtyä, mutta kyllä noissa jutuissa ovat yhtälailla syyllisiä molemmat suhteen osapuolet. Sekä varattu, että varattuun sekaantuja. Joku ihme juttu naislapsilla nykyisin tuollainen viattomaksi tekeytyminen, kuitenkin kaikki aikuisia ihmisiä ja täydessä vastuussa tekemisistään ja valinnoistaan. Ollaan kyllä sitten, kun kuset on jo housuissa, vierittämässä koko syyllisyyden taakkaa toisen osapuolen, eli miehen niskoille. 

Ainoa poikkeus tässä on se tilanne, ettei varattuun sekaantuja tiennyt tämän olevan varattu.

Mä jäin miettimään tätä yhtä kostajatarta. Mistä hän tietää naisen henkisesti edelleen kärsivän miehen tempusta, mikä se olikaan? Onko vielä stalkkaamassa naista somessa, vaiko onko niin, että mies tuo uutisia naisesta?

Vierailija kirjoitti:

Mä jäin miettimään tätä yhtä kostajatarta. Mistä hän tietää naisen henkisesti edelleen kärsivän miehen tempusta, mikä se olikaan? Onko vielä stalkkaamassa naista somessa, vaiko onko niin, että mies tuo uutisia naisesta?

Jäin miettimään samaa. Kostajatar vaikuttaa jopa psykopaattiselta saadessaan nautintoa toisen kärsimyksestä. Se, miten intohimo miehen kanssa roihahti liekkeihin pettämisjutun ja siitä seuranneen kostoepisodin myötä, kuulostaa sekin ihan pervolta. Ikään kuin millään muulla ei olisi väliä kuin sillä, miten pariskunnan seksielämä saadaan kukoistamaan, ja tässä voi hyödyntää vaikka mitä kidutusleikkejä. Millainen ihminen mehustelee vuosikausia tällaisella jutulla ja mistä tosiaan voi tietää koston kohteeksi joutuneen naisen fiiliksistä, ellei ole asiakseen stalkannut tätä?

Veikkaan, että kun seksielämä jälleen alkaa kuihtua, kostaja miehineen kidnappaa jonkin tuttavan, joka on heidän mielestään toiminut jotenkin väärin, ja kiduttaa tätä jossain kellarissa kiksejä saadakseen. Tällaisia ihmisiähän on, ja varmasti he ovat päätyneet tekoihinsa jonkin vastaavan tapahtumaketjun seurauksena.

Itselläni on aika vakaa käsitys, että pettämisestä ei voi oikeasti päästä yli, elleivät molemmat tiedosta sen syitä ja sitä, miksi suhde siihen tilaan ajautui. Asetelma, jossa toinen matelee jalkojen juuressa vakuutellen syövänsä p*skaa ja suostuu johonkin kostoepisodiin tahtomattaan, on ehkä kaikkein surkein.

Surkein siinäkin tapauksessa, että petetty tästä roihahtaisi voittokiimaan ja "heräävään hellyyteen".

Ylipäätään tuollainen asetelma antaa ymmärtää, että pariskunnalla on kisa käynnissä. Siitähän puhutaankin sanoilla "maksaminen, puntit tasan" ja muilla vastaavilla voitto/häviö-termeillä.

Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani. 

Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)

Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan. 

Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.

Vierailija kirjoitti:

Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani. 

Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)

Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan. 

Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.

Minä ymmärrän sinua ap. Olis ollut lohdullista jos omassakin tapauksessa paha olisi saanut palkkansa. Mutta tässä tapauksessa ei saanut. Ja joudun näkemään tuota ihmistä päivittäin.

Nykyisen miehen kans olemme lähinnä kämppiksiä, joten en välittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä näköjään muutaman viestin verran vähän happamasti kommentoidaan mun eilen kertomaani juttua. Ei se haittaa, saa olla mielipiteitä :D Ymmärrän, että jos on vaikka itse ollut tuollainen toinen nainen ja on käynyt jotenkin ikävästi, niin ei osaa eläytyä mun näkökulmaani. 

Anyway mun mielipide on että karma voi jotkut moraalittomat tekoset kostaa, ja niin sen pitääkin olla. Mulle tällaisen oikeudenmukaisen tapahtumakierron totetuminen oli todella terapeuttista! Ihmelääke suorastaan asiasta yli pääsemiseen. Vaikka kyllä mä jotenkin sitäkin toistakin naista ymmärrän, jokainen meistä tarvii ja etsii rakkautta ja mun mies on tosi hottis. Pää voi mennä sekaisin. Mutta silti karma voi kostaa. Ja nyt kosti. (Olen usein kelannut että oliskohan se nainen soittanut mulle jos olis tiennyt, miten käy :D Mut siis siitä mä näin jälkikäteen olen tosi kiitollinen, että soitti!!)

Mä pääsin sen ansiosta nopeasti vaikeiden tunteideni ylitse ja kykenin käsittelemään asiaa suht kiihkottomasti kaikin puolin. Käytiin todellakin miehen kanssa meidän suhde läpi juurta jaksaen, seurusteluajoista asti. Siinä tuli esiin paljon sellaista, jota emme olisi muuten tienneet, liittyen toistemme tunteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Ei olla koskaan aikaisemmin avauduttu toisillemme henkisesti niin paljaina ja haavoittuvina. Ihalilin todella mun miehen sanottaa ajatuksiaan ja tunteitaan. 

Noihin kahteen isoon asiaan meidän "uusi alku" perustui.

Olen yksi "happamesti" kommentoinut (kuten halunnet sävyn tulkita), enkä todellakaan toinen nainen, vaan miehen pettämisestä yli päässyt vaimo minäkin.

Syy, miksi kommentoin happamesti on se, että meillä taasen olisi ollut aivan selvää, että vaikka mies pettämisen jälkeen halusi jatkaa kanssani, hän olisi kävellyt ulos siitä paikasta, jos olisin alkanut vaatia jotain kiusallisia rituaaleja, joiden vaikutus toiseen osapuoleen on henkisesti erittäin haitallinen. Näin siitä johtuen, että hän ei missään nimessä haluaisi olla suhteessa ihmiseen, jonka vaikeuksista ylipääseminen vaatii jonkun toisen kärsimystä. En olisi ollut nainen, jonka kanssa hän kuvitteli suhteessa olevansa enkä nainen, jonka kanssa hän haluaa olla suhteessa.

Sama juttu itselläni. 

On muuten kysytty, mistä tiedät, että nainen edelleen kärsii? Millä tavalla siis hänen elämäänsä seuraat ja pidätkö sitäkin edelleen tarpeellisena? 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen miehen kans olemme lähinnä kämppiksiä, joten en välittäisi.

Sama. Olisin oikeastaan vaan kiitollinen jos joku tempaisis minut tästä apaattisesta kuviosta, kun en itse saa lähdetyksi. Mutta eipä taida tuo parhaat päivänsä nähnyt siippa edes vieraita naisia kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata ilmotella, sen jälkeen sen/sun toisen naisen elämä on puhdasta helvettiä.

Mulle tapahtui tuollainen juttu. Mies halusi jatkaa mun kanssa joten laitoin jatkamisen ehdoksi sen, että hän kostaa toiselle naiselle sen, että tämä loukkasi minua. Heidän käytännön kuvionsa olivat sellaiset, että kostaminen onnistui helposti, ei sisältänyt tietenkään mitään laittomuuksia tms. mutta todella kirpaisi tuota toista naista. Olen kuullut että itkee vieläkin silloista mieheni järjestämää menetystään, vuosien päästä eikä meinaa päästä asiasta yli ollenkaan.

Se lohdutti mua ihan käsittämättömän paljon. Laitettiin ikään kuin kivun puntit tasan sen naisen kanssa. Tai mä jopa voitin loppujen lopuksi, suurin kipu meni aika nopeeta ohi. Ja mieheni kanssa taas saatiin syrjähypystä paljon seksuaalista potkua meidän välille ja siinä kiimassa annoin mennä vaan, enempää miettimättä, kun se "sovintoseksi" on ollut niin ihanaa.

Ihmeen helppo on ollut antaa miehelle anteeksi :) Miksi tekisin itse siitä sen vaikeampaa? Meillä on yhteiselämän paras vaihe meneillään! Tuolla toisella naisella taas pyyhkii kuulema vähän huonommin.

Lisään vielä sen, että olen tätä nykyä asian kanssa jo niin hyvässä balanssissa ja elämääni ja parisuhteeseeni tyytyväinen, että jopa toivoisin, että sillä toisellakin naisella alkaisi vihdoin mennä vähän paremmin. En ole enää hänelle vihainen. Enemmänkin melkein säälin häntä.

Siis oikeasti sua loukkasi enemmän tuntematon ihminen, kuin oma miehesi? Tai siis, sua loukkasi enemmän se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi, mitä miehesi on tehnyt eikä se, mitä miehesi teki?

Vai oliko kyseessä joku perhetutut/kaverit-kuvio, joka on tietty vähän eri asia?

Itselläni ei ylpeys ikinä antaisi sortua mihinkään kostotoimiin. Voin vain kuvitella, miten kiemurtelisin häpeästä järkiini tullessani kun muistaisin, mitä on tullut tehtyä. Jos mieheni vielä olisin saanut mukaan moiseen häslinkiin, menettäisin kunnioitukseni häntäkin kohtaan.

Mitä mulle kuuluisi sen toisen naisen onnet tai onnettomuudet, en käsitä.

Logiikka siinä on se, että tuo nainen (tietysti yhdessä mun miehen kanssa) häiritsi pahasti mun mielenrauhaa ja aiheutti siinä alussa myös henkistä kipua. Eli mä jouduin maksamaan sellaisen hinnan heidän seikkailusta ihan viattomana sivullisena. Se ei olis ollut reilua.

Nyt kun myös tuo toinen nainen joutui maksamaan hinnan mun miehen "lainaamisesta" ja itse asiassa varmaan ajan oloon kovemman hinnan kuin mä (niinkuin kuuluukin, hänhän teki sen valinnan, mä en) niin mä sain mieleeni ihmeellisen rauhan. Ei uskoisikaan, kuinka hyvää palsamia se oli mielen haavoille.

Myös mieheni pakotettuna toimeenpanemaan "kosto" (ei sitä tietenkään sillä nimellä kutsuttu, oli vaan "pieni ikävä yhteensattuma" siinä ohessa, mutta kaipa nainenkin tajusi asioiden yhteyden) joutui maksamaan mielestäni sopivan hinnan seikkailustaan. 

Tietenkään ei olis ollut kohtuullista että vain mä maksoin hinnan, joka en edes koko saikkinaa ollut järjestänyt!

Niiden suhde ei kestänyt kuin kolme viikkoa mutta nainen ehti rakastua ja alkaa haaveilla paljon enemmästä. Ei ollut perhetuttuja mutta kyllä mä hänet tiesin ja olen joskus aiemminkin hänen kanssaan jutellutkin. Eli hän kyllä myös tiesi minut.

Eikä todellakaan hävetä yhtään, miksi ihmeessä MUA hävettäisi?? Mullahan on todellinen voittajan fiilis ja elämä on rullannut sen jälkeen oikein mukavasti.

Mutta niin me ihmiset ollaan erilaisia, teillä saa olla omat näkemyksenne ja tunteenne ja mulla on omani.

Olen usein miettinyt, poistaisinko tuon tapahtuman elämänhistoriastani jos voisin. Alussa kelasin että totta hemmetissä, ihan heti. Nyt en enää ole ollenkaan niin varma. Jo pelkästään uudelleen rakastuminen mieheni kanssa ja sitä seurannut pitkä, villi huuma on kaiken arvoista. En täysin ymmärrä, mistä se huuma tuli, mutta enpä viitsi liiaksi miettiäkään. Annan mennä vaan ja nautin elämästä :)

Niin millä tavalla miehesi maksoi? Tapahtuiko hänen elämässään siis samanlainen romahdus kuin toisen naisen?

Oletan, että ei. Miehesi siis "maksoi kostamalla" tuolle naiselle = maksatti tuolla naisella oman laskunsa. Mikä paskahousu.

Ja sinä vielä pöksyt kuumana tuollaista röllykkäkusiaista himoitset.

Mies ei olis halunnut tehdä sitä minkä pakotin hänet tekemään. Hän koki sen hyvin kiusallisena itseään ajatellen. Ja kyllähän se olikin, sen voin myöntää.

Mutta siinä kohti laitoin hänet valitsemaan, ok, ei tarvitse tehdä jos noin pahalta tuntuu, mutta tää meidän juttu oli sitten tässä. Jonka jälkeen hän sanoi tekevänsä tarvittaessa ihan mitä vaan, vaikka "syövänsä sankollisen pa*skaa".

Mä en kokenut miestäni tuossa kohti paskahousuna vaan ihmisenä, joka teki oikeutta munkin tunteille ja pelasti yhteiselämämme. Ja niin kuin jo sanottu, todellakin pöksyt kuumana sitä "röllykkäkusiaista" himoitsen :D Älä kysy miksi, en osaa selittää... Mut okei, onhan hän ollut hottis mun silmissä aina ennenkin (ja näköjään muidenkin), mut pitkässä suhteessa ihminen helposti vähän kulahtaa toisen silmissä. Aloin tuon ravistuksen seurauksena kai nähdä hänet jotenkin uusin silmin, tai jotain.

En enää ylipäätään koe tarvetta miettiä mitään syvällisiä meidän suhteen, nautin vaan kun on kivaa.

Minuakin kiinnostaa, mitä siis käytännössä  tapahtui? Käyttikö mies väkivaltaa tuota naista tai jotakuta hänen läheistään kohtaan? Kenties lemmikkieläintä? Mustasiko naisen maineen jotenkin? Hankki potkut?

Aika vähän sellaisia asioita tulee mieleen, jotka eivät olisi rikoksia. Joku pieni pahanpuhuminen kylillä tietysti ei ole, mutta ei se nyt yleensä kenenkään elämää kovin tuhoakaan.

Eli mitä hän teki?

Ei mitään tuon suuntaistakaan. Sanoinhan jo, että ei mitään rikoksia tms. Mihinkään pahan puhumisen kostoon en itse edes alentuisi. Mutta on kyllä paljonkin asioita, jotka ei ole rikoksia eikä välttämättä edes kostoksi miellettäviä, mutta jotka voi silti olla hyvinkin karvaita juttuja.

Ei sen naisen elämä siitä tuhoutunut mitenkään, hän jatkaa porskuttamistaan niin kuin aina ennenkin. Mutta niin hänen kannaltaan ikävä yhteensattuma siinä kuitenkin tapahtui, että tiedän asian olleen hänelle henkisesti vaikea ylipäästävä.

En tietenkään avaa asiaa täällä enempää, varmaan hyvin ymmärrätte miksi.

Jos kertoisin, moni (huumorintajuinen) ihminen tajuis, että se oli (mun näkökulmasta) aika koominenkin juttu ja ymmärtäis, miksi se oli mun miehelle niin kiusallista ettei hän aluksi meinannut koko asiaan suostua.

Ja senkin, miksi muhun laskeutui sen jälkeen niin suuri rauha ja seesteinen tunne, että puntit on nyt tosiaan kaikkien osapuolten kesken tasan, ihan syvällisellä tunnetasollakin. Sen jälkeen ei jäänyt enää mitään hampaankoloon.

Siis nainen koki jotain, mikä on erittäin vaikeasti henkisesti ylipäästävää + kärsii asiasta edelleen ja sun mies joutui kerran kiusalliseen tilanteeseen? Ja tämä on susta sitten puntit tasan?

Ei, kyllä aiempi oli oikeassa: miehesi on paskahousu, koska suostui tuollaiseen sun vuoksi. Tuottamaan pitkäaikaista henkistä kärsimystä ihmiselle, joka kanssa IHAN ITSE valitsi vehtailla. Itse vähän uiuiui oikein kiusaantui.

Ja sinä olet vähän vinksahtanut, jos moinen sulle mielihyvää ja rauhaa tuottaa.

Ihmissuhteissa on aina riskinsä, se pitää aikuisten ihmisten tajuta. Ja tällaisissa kuvioissa on vielä suuremmat riskit, kuin ns. kahden kaupoissa. Aina voi tulla siipeen, eikä siinä kohti välttämättä kukaan tule lohduttamaan. Jos ei sitä kesta, ei kannata lähteä ihmissuhteisiin. Aikuisiahan tässä ollaan ja kaikki on omaa valintaa. Näin mä ajattelen.

Sekin on omaa valintaa, että sekaantuessaan varattuun, valitsee itse myös sen puolison kuviossa olemisen. Silloin ei olla parisuhteessa lähtökohtaisesti kaksin, vaan kolmisin. Ja puolisolla voi tiukassa tilanteessa olla suurikin valta siihen mielitiettyyn, miehethän ainakin lähes poikkeuksetta valitsevat alkuperäisen puolisonsa jos joutuvat valitsemaan. Eikä sillä alkuperäisellä puolisolla tietenkään ole mitenkään hellät mietteet sivusuhteen toista osapuolta kohtaan. Omaa puolisoaan hän yleensä kuitenkin rakastaa. Nämä realiteetit valitsee se, joka valitsee varatun.

Joo, mun mielestä meidän tilanteessa puntit on tosiaan erittäin hyvin tasan.

Eli sulle on ok, että toinen nainen kuittasi miehesi laskun. Onko hän muutenkin semmoinen siipeilijä luonteeltaan, maksattaa muilla viulunsa?

Se oli se hinta, minkä tuo nainen joutui maksamaan huvittelustaan mun miehen kanssa. Ja sen hinnan määrittelin tietysti mä, jonka miestä hän "lainasi". Mä sen hinnan sellaiseksi arvioin ja olikin hyvin arvioitu, kun toimi niin täydellisesti.

Mies ei ole mikään siipeilijä, kiitos kysymästä, omavarainen ja menestynyt on :D Mähän siis jouduin hänet pakottamaan siihen juttuun, jos oot lukenut mun aiemmat viestit. Se ei todellakaan ollut hänen oma ideansa.

Ei kuitenkaan niin menestynyt, että olisi parisuhdemarkkinoilla riittänyt rahkeita tervepäiseen puolisoon..?

-eri

Ei hyvässä suhteessa pettävä - ja yleensäkään petturi - ole se tervepäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että löytäjä saa pitää.

Et siis rakasta miestäsi?

Mieshän tuossa ei rakasta - on kuitenkin vannonut rakastavansa. Siinä on elinikäiseksi tarkoitettu sopimus rikottu. Mies on rakkaus- ja uskollisuusluapauksellaan pyyhkinyt p**seensä.

Pettäminen on hyvin usein sellainen isku, josta ei toivu koskaan.