Entä jos mies ei halua jäädä isyyslomalle eikä hoitovapaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Nii in, entäpä jos vaimokaan ei halua hoitaa pieniä lapsia? 

Jos lapsia hankitaan, ne hoidetaan yhdessä.

Mutta jos en vain halua hoitaa vauvaa. Siis ihan rehellinen kun olen, niin en vain halua. Toivon, että vaimoni on sellainen joka haluaa, ja uskon että onkin. 

Aloittaja

Otapa huomioon tämä: Joskus synnytys saattaa olla niin rankka, että nainen joutuu sen jälkeen vuodepotilaaksi. Onneksi meillä on Suomessa hyvä äitiyshuolto, mutta läheskään aina synnytys ei mene oppikirjojen mukaan. Silloin isän on oikeasti pakko osallitua alusta saakka, vaikka olisi etukäteen sunniteltu ja sovittu mitä ja vaikka isän osallistumattomuus olisi äidille ok (en kyllä tajua, miksi kukaan nainen suostuisi moiseen, mutta kai sellaistakin tapahtuu). Jos äiti on niin huonossa kunnossa, ette pysty nostamaan vauvaa, niin kuka sitä vauvaa sitten hoitaa, jos ei isä?

Meillä meni juuri niin, että olin kiireellisen sektion jälkeen niin huonossa kunnossa, että miehen oli pakko osallistua hyvin aktiivisesti lapsivuodeosastolta lähtien. Hän tosin olisi osallistunut muutenkin, koska rakastaa lastaan, mutta oli pakko myös. Kotona sai sitten hoitaa aluksi minuakin, kun olin niin kipeä.

Minä muistan omien lasteni lapsuudesta tällaisen isän jota ei huvittanut osallistua. En muista mistä syystä perheen äiti joutui välillä jättämään lapset isänsä seuraan, mutta kuulemma ei edes jääkaapista antanut valmiita ruoka-annoksia lapsille ja olivat aina isänsä kanssa koko päivän ilman ravintoa ja juotavaa. Kun lapset oppi 2 ja 4 vuotiaina avaamaan ulko- oven niin saattoivat löytyä alastikin harhailemassa pitkin lähiötä. Kun lapset vietiin kotiin niin siellä mies makasi sohvalla eikä edes päin jaksanut katsoa kun lapset palautettiin, niin paljon tärkeämpää oli telkkarin tuijotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole merkitystä.

5+5+5 -mallissa äiti on ensin vauvan kanssa, sen jälkeen voi valita ja äiti on vauvan kanssa ne jaettavat kuukaudetkin. Kun olisi isän vuoro, tulee yhteiskunta vastaan ja kysyy, meneekö vauva hoitoon päiväkotiin vai hoitaako isä. Siihen asti toisen vanhemman on lasta hoidettava tai maksettava itse hoitaja.

Minusta aika mielenkiintoista, että isän valinnassa mukana ei enää ole äiti hoitajana vaan kunnallinen p'äivähoitopaikka.

No näinhän sen on oltava, tai YHTÄÄN_MIKÄÄN_ ei muutu. Edelleen "perheiden  valinta" on se, että äiti jää käytännössä aina kotiin. 

Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että ihmiset ei tunnu ymmärtävän miten iso etu se on kaikille, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Se kun hyödyttää molempia sukupuolia: naisia niin, että työelämässä ei olla enää niitä pätkätyöläisiä raskausriskin takia, ja miehiä niin, että erotilanteessa ei olla aina se vähän vähempiarvoinen vanhempi.

Huomaathan, että kun äidin 5 kk päättyy, ei ole vaihtoehtona päivähoitoa vaan joko kotiin jää isä tai äiti. Vauvalla on ikää 4 kk, se on aika pieni ja osaimetyksellä, joten äiti jää lapsen kanssa vielä 5 kk ajaksi. Kun hän haluaa töihin, ei isän tarvitse ottaa omaa vapaataan, koska lapsi pääsee päivähoitoon.

Huomaatko: isän 5 kk osalta ei ole yhteiskunnan antamaa "pakkoa" hoitaa lasta, koska vaihtoehtona on päiväkoti. Vain antamalla vasta 1v 2 kk ikäisille päivähoito-oikeus saadaan isät jäämään kotiin.

Äitin ei ole pakko jäädä kotiin. JOMMANKUMMAN vanhemman pitää jäädä TAI maksaa yksityinen hoitaja.

Jos lomien jaosta ei päästä yksimielisyyteen ja se on kynnyskysymys, lapsia ei kannata tehdä?

Totta, äidin ei ole pakko jäädä kotiin, isäkin voi jäädä. Mutta huomaathan, sen yhteisesti jaettavan ajan jälkeen (jonka se äiti imettäjänä todennäköisesti edelleen hoitaa) yhteiskunta sanoo, että isän ei ole pakko jäädä lapsen kanssa kotiin, me tarjoamme nyt päivähoitopaikan vauvalle. Perheessä saadaan siis keskenään päättää, kuka hoitaa lasta 9 kk ajan, mutta sen jälkeen saa päivähoitopaikan eikä isän edelleenkään tarvitse olla lapsen kanssa lainkaan. Yhteiskunta siis ohjaa isää töihin, koska jos hän ei halua omaa osuuttaa käyttää, niin päivähoitopaikka on tarjolla toisin kuin sen yhteisesti jaettavan 5 kk osalta. Ymmärrätkö yhteiskunnan ohjausta?

5+5+5 -mallissa ei ole sanottu, että isä voi olla äidin kanssa samaan aikaan kotona esim. 1 kk ajan vauvan synnyttyä, joten jos tämä on mahdollista, niin onko

Jos sitä maitoa tulee niin kannattaa imettää vuoden vanhaksi ainakin. Mies tehkööt ansiotöitä ja vou osalkistua työpäivän jälkeen ja viikonloppuna. Ihanaahan se on olla vauvan kanssa kotona edes sen vuoden . Sitten vaan päivähoitoon ja aduntolainoja maksamaan tasapuolisesti .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Et ole mies vaan vauva. Rusinat pullasta poimiva itsekäs max. kolmivuotias.

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä maitoa tulee niin kannattaa imettää vuoden vanhaksi ainakin. Mies tehkööt ansiotöitä ja vou osalkistua työpäivän jälkeen ja viikonloppuna. Ihanaahan se on olla vauvan kanssa kotona edes sen vuoden . Sitten vaan päivähoitoon ja aduntolainoja maksamaan tasapuolisesti .

Huonisti nukkuvan refluksivauvan kanssa vauvavuosi oli lähinnä yhtä helvettiä varsinkin, kun lapsen isä päätti ap:n tavoin, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei huvita.

Mielellään ajattelisi tämän, että AP:lla on vielä toivoa. Että AP ei vain vielä tiedä, että vauvallekin voi lukea ja että taapero nauttii tutkimusretkistä lähimetsikköön.

Tässä kuitenkin heijastuu se vaikeammin korjattava asenneongelma, että AP pitää itseään itsestäänselvästi perheen tärkeimpänä henkilönä ja vaimonsa ja mahdollisten lastensa yläpuolella.

AP ei ole edes ilmoittamassa vaimolle etukäteen, ettei aio hoitaa lastaan, eikä siis anna vaimolle vaihtoehtoa päättää, haluaako tämä lapsen ainoaksi hoitajaksi 24/7, oli sitten itse synnytyksestä kipeä, kuumeessa tai oksennustaudissa, menossa lääkärille, suihkun tarpeessa, unen tarpeessa, vapaa-ajan tarpeessa, töiden tarpeessa...

AP:n vaimo siis hoitaa lasta aamusta alkaen koko päivän yksin. AP ilmoittaa tulevansa kotiin klo 18, kun vaimo alkaa hoitaa lapsen iltatoimia. AP listaa kotitöikseen ruoanlaiton. Eiköhän ne päivän ruoat ole tuossa vaiheessa yleensä aika lailla laitettu ja syöty. Kenties AP pääsee jopa valmiiseen pöytään. Siivoaminen, ehkä, mutta alkaako AP siivota iltaisin töistä tullessaan? Imuroiko siinä, kun lasta nukutetaan? Vai meneekö syömään, heittäytyykö sohvalle tai istuu koneelle, kun vaimo yrittää saada lasta nukkumaan? Vaimo menee väsyneenä AP:ta aiemmin nukkumaan. Ehkä AP katsoo vielä vaikka jotakin tv-ohjelmaa, kun lapsi ensimmäisen kerran herää. Hoitaako AP sen, kun on jo hereillä? Ilmeisesti ei aio.

Vaikka ero ei nopeasti tulisikaan, niin rakkaus kuolee. Vaimo ei eroa, koska esim. haluaa vielä lapsen, vaikka inhoaakin miestään. Tai koska ei taloudellisesti kykene. Vaimohan ei pysty menemään töihin, jos ei halua laittaa päivähoitoon vauvaa, joka ei osaa puhua eikä kävellä. Moni ei halua. Vaimo ei pääse työhaastatteluun, jos ei onnistu hankkimaan lapselle hoitajaa. Vaimo ei voi mennä kokoaikaiseen työhön, jos ei halua vauvan / taaperon olevan päivähoidossa 8 h + työmatkat. Ehkä se ei ole teillä päin edes mahdollista. Vaimolla ei ole tuloja, joten hänen on vaikea lähteä.

AP sanoo, että hän elättää vaimon. Hyvin mahdollista, että AP myös pitää itsellään päätäntävallan, miten rahoja käytetään. Hänhän ne on tienannut. Hänhän elättää vaimon. Siitä toki kannattaa välillä vaimoa muistuttaa. Ei toki myönnetä sitä, että vaimo mahdollistaa AP:n työssäkäynnin, koska huolehtii kaikki AP:n lapsen asiat, joista AP ei halua ottaa vanhemman vastuuta.

AP pitää itsellään oikeuden valita, ettei aio hoitaa lastaan. Häntä ei haittaa, että hän tulee lapselle tärkeysjärjestyksessä äidin, isovanhempien, muiden sukulaisten, lastenhoitajien, naapurien, päiväkodin työntekijöiden, opettajien, harrastusohjaajien, kavereiden jne. jälkeen. Saako AP:n vaimo valita, päätyykö hän kuvatunlaiseen tilanteeseen ilman vapaa-aikaa, ilman harrastuksia, ilman töitä, ilman taloudellista itsenäisyyttä, ilman kunnioitusta, ilman rakkautta?

AP, kerro vaimolle suunnitelmistasi! Vaimolla on oikeus tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Nii in, entäpä jos vaimokaan ei halua hoitaa pieniä lapsia? 

Jos lapsia hankitaan, ne hoidetaan yhdessä.

Mutta jos en vain halua hoitaa vauvaa. Siis ihan rehellinen kun olen, niin en vain halua. Toivon, että vaimoni on sellainen joka haluaa, ja uskon että onkin. 

Aloittaja

Minulla on yksi pyyntö: älä tee lapsia. Tuosta kaikesta kärsii niin vaimo kuin lapsikin kun isukki tuleekin kuvioihin vasta vuosien kuluttua.

Sekä minä että vaimo haluamme kyllä lapsia joten miksi olla tekemättä niitä. Ja miksi vaimo kärsii jos huolehdin hänestä laittamalla hänelle ruokaa, siivoamalla jotta saa keskittyä vauvaan ja vielä maksamalla kaiken kun hän on kotona eikä töissä. Ja olen minä kuvioissa lapselle joka päivä, tulen töistä klo 18, en minä missään maailmalla ole poissa kotoa. 

Vaimo ei vielä ihan tiedä että en halua olla kotona, olen asiaa hänelle vihjaillut kun ollaan puhuttu lapsien tekemisestä mutta en sanonut ihan suoraan.

Aloittaja

Itse lähden lapsia yrittämään sillä asenteella , että aina on mahdollista että jään yksinhuoltajaksi. Entä jos vaimosi sairastuu vakavasti, tai pahimmassa tapauksessa kuolee? Kannattaa olla valmis myös hoivaamaan. Jos et hoivaa pientä lasta kun vaimo on kotona, vahingoittaa se aivan varmasti parisuhdetta jos vaimo joutuu hoitaa kaiken ensimmäiset 2vuotta. Poikkeukset ehkä jotkut uskonnolliset kynnysmatot mutta nykyään ihan suurin osa naisista odottaa että mies hoitaisi vauvaa edes sitten silloin töistä tultua. Lue tätä palstaa pari viikkoa ja huomaat kuinka moni ihminen täällä valittaa kun puoliso ei osallistu.. miten äidit uupuu ja miten vahingollista on parisuhteelle kun vastuu perheestä kaatuu toisen niskaan. Tulee olemaan parisuhteen kannalta myös outoa, jos toisella on kiinteä suhde vauvaan ja toisella ei. Ehkä et vielä halua lapsia ? Vai haluatko varmasti tämän naisen kanssa ? Mikä vanhemmuudessa tökkää ? Toki voitte niin toimia jos vaimolle sopii mutta katkeruutta ja riitoja tulee aiheuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ole merkitystä.

5+5+5 -mallissa äiti on ensin vauvan kanssa, sen jälkeen voi valita ja äiti on vauvan kanssa ne jaettavat kuukaudetkin. Kun olisi isän vuoro, tulee yhteiskunta vastaan ja kysyy, meneekö vauva hoitoon päiväkotiin vai hoitaako isä. Siihen asti toisen vanhemman on lasta hoidettava tai maksettava itse hoitaja.

Minusta aika mielenkiintoista, että isän valinnassa mukana ei enää ole äiti hoitajana vaan kunnallinen p'äivähoitopaikka.

No näinhän sen on oltava, tai YHTÄÄN_MIKÄÄN_ ei muutu. Edelleen "perheiden  valinta" on se, että äiti jää käytännössä aina kotiin. 

Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että ihmiset ei tunnu ymmärtävän miten iso etu se on kaikille, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Se kun hyödyttää molempia sukupuolia: naisia niin, että työelämässä ei olla enää niitä pätkätyöläisiä raskausriskin takia, ja miehiä niin, että erotilanteessa ei olla aina se vähän vähempiarvoinen vanhempi.

Huomaathan, että kun äidin 5 kk päättyy, ei ole vaihtoehtona päivähoitoa vaan joko kotiin jää isä tai äiti. Vauvalla on ikää 4 kk, se on aika pieni ja osaimetyksellä, joten äiti jää lapsen kanssa vielä 5 kk ajaksi. Kun hän haluaa töihin, ei isän tarvitse ottaa omaa vapaataan, koska lapsi pääsee päivähoitoon.

Huomaatko: isän 5 kk osalta ei ole yhteiskunnan antamaa "pakkoa" hoitaa lasta, koska vaihtoehtona on päiväkoti. Vain antamalla vasta 1v 2 kk ikäisille päivähoito-oikeus saadaan isät jäämään kotiin.

Äitin ei ole pakko jäädä kotiin. JOMMANKUMMAN vanhemman pitää jäädä TAI maksaa yksityinen hoitaja.

Jos lomien jaosta ei päästä yksimielisyyteen ja se on kynnyskysymys, lapsia ei kannata tehdä?

Jos lapsen parasta ei osaa ajatella, lapsia ei kannata tehdä. Pienelle lapselle parasta on olla äidin kanssa. Ihannetilanteessa molemmat vanhemmat ovat paljon läsnä.

Jos jompi kumpi JOUTUU JÄÄMÄÄN (ei siis halua halua jäädä rakkaudesta oman lapsen kanssa olemiseen) tai mietinnässä on yksityinen hoitaja, tilanne on sellainen, että lapsen hankinta oli virhe. Älkää helvetissä hankkiko lapsia, naiset, jos niiden kanssa oleminen on joutumista. Ihan surettaa lukea tällaisia juttuja mitä tässä ketjussa. Voi lapsiparkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sitä maitoa tulee niin kannattaa imettää vuoden vanhaksi ainakin. Mies tehkööt ansiotöitä ja vou osalkistua työpäivän jälkeen ja viikonloppuna. Ihanaahan se on olla vauvan kanssa kotona edes sen vuoden . Sitten vaan päivähoitoon ja aduntolainoja maksamaan tasapuolisesti .

Huonisti nukkuvan refluksivauvan kanssa vauvavuosi oli lähinnä yhtä helvettiä varsinkin, kun lapsen isä päätti ap:n tavoin, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei huvita.

Tuosta syystä järkevä ihminen hankkiikin lapsia vain sen verran, joiden kanssa pärjää tarvittaessa yksinkin. Mies voisi yhtä hyvin kuolla jo ennen lapsen syntymää.

Koitan nyt vastata tähän rakentavasti, sillä mielestäni aloitus on erittäin tärkeä esimerkki syistä Suomen alhaiseen lapsilukuun, mitä ei vain uskalleta sanoa ääneen. On paljon miehiä, jotka pitävät lapsista, mutta suurelle osalle miehistä lapsen, varsinkin pienen vauvan, hoitaminen ei tule luonnostaan. Minunkin mieheni on osallistuva isä, mutta en silti sanoisi, että hän tekee yhtä paljon kuin minä (vaikka ehkä niin kuvitteleekin). Miehelläni, kuten monella muullakin miehellä, se pinna vaan tuntuu katkeavan todella nopeasti, jos lapsi huutaa, kakkaa ja/tai ei nuku.

Itse olin lapsen kanssa vuoden kotona ja isä oli sitten kaksi kuukautta perään. Sanoisin, että meillä lapsenhoito tasa-arvoistui 100 % sen jälkeen kun mies oli kokeillut lapsen kanssa kotona oloa. Nyt kun ollaan molemmat töissä, niin tosi mukavasti menee.

Monella miehellä (ehkä naisellakaan) ei ole käsitystä siitä, että millaista lapsen kanssa on. Lapsetkin ovat niin erilaisia. Aloittajalle sellainen neuvo, että kannattaa rouvan kanssa todella keskustella asiasta kertoen, että haluat olla jäämättä kotiin ja että työajan ulkopuolella olet valmis auttamaan tämän verran ja että taloudellisesti aiot huolehtia tilanteesta näin. Vaimolle sitten käy tai ei. Onhan niitä pareja vaikka kuinka, joissa mies ei ole pitänyt ollenkaan vapaita ja nainen yksin hoitaa lapsen/lapset. Liikaa ei kannata yllättyä, jos naiselle ei käykään. Suoraan sanominen on kuitenkin parempi kuin se, että annat tyhjiä lupauksia osallistumishaluistasi.

Ketju kertoo karua kieltä siitä, miten nykynaiselle on lapsen parasta tärkeämpää välttää vastuuta ja saada mies vaikka pakolla tekemään itselle kuuluva homma. Keskivertomies ei nyt vaan ikävä kyllä ole vielä päässyt sille tasolle, että voisi olla keskivertoäidin veroinen vanhempi. Pakottamalla saadaan vain onnettomia lapsia, joilla ei ole kiintymyssuhdetta äitiin eikä isään.

Jos se vauvojen ja lasten kanssa olo on tuollaista pakkopullaa, ei niitä ole pakko tehdä. Jättäkää se sellaisille naisille, jotka aidosti haluavat olla lastensa kanssa ja jopa nauttivat siitä. Onneksi moni tajuaakin, ettei ole sopiva äidiksi ja jää lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ketju kertoo karua kieltä siitä, miten nykynaiselle on lapsen parasta tärkeämpää välttää vastuuta ja saada mies vaikka pakolla tekemään itselle kuuluva homma. Keskivertomies ei nyt vaan ikävä kyllä ole vielä päässyt sille tasolle, että voisi olla keskivertoäidin veroinen vanhempi. Pakottamalla saadaan vain onnettomia lapsia, joilla ei ole kiintymyssuhdetta äitiin eikä isään.

Jos se vauvojen ja lasten kanssa olo on tuollaista pakkopullaa, ei niitä ole pakko tehdä. Jättäkää se sellaisille naisille, jotka aidosti haluavat olla lastensa kanssa ja jopa nauttivat siitä. Onneksi moni tajuaakin, ettei ole sopiva äidiksi ja jää lapsettomaksi.

Minä nautin lapsen kanssa olemisesta todella kovin nyt, kun olen päässyt eroon vapaamatkustajamiehestä, jolla ei omasta mielestään ole mitään vastuuta perhe-elämässä, pelkkiä oikeuksia. Jos olisin tiennyt etukäteen hänen panoksensa suuruuden, olisin hankkinut sovinnolla spermat pankista ja päässyt paljon helpommalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Minusta tämä on hyvä ja se oikea, luonnollinen meininki. Äiti ja vauva kuuluvat yhteen. Toki isänkin pitää luoda suhdetta lapseen synnäriltä saakka, mutta pääasiallisesti äidin pitäisi hoitaa vauva. 

En tekisi tuollaisen miehen kanssa lapsia ollenkaan. Jos mies ei ole tippaakaan kiinnostunut vauvasta eikä ole halua olla apuna vauva-aikana, niin ei todellakaan ole edes valmis vanhemmaksi.

Hoivaamisella saat luotua lapseesi siteen ja hän oppii tunnistamaan, sekä turvautumaan myös sinuun. Jos jätät tuon vauva- ja pikkulapsi ajan suurimmaksi osiksi äidin harteille, niin mitäpä luulet kuinka kiinnostunut lapsi on sillä myöhemmällä iällä harrastamaan yhtään mitään sinun kanssasi? Ei lapsi luultavimmin luota sinuun vanhempana tai koe oloaan täysin turvalliseksi, jos "lapsenhoito" alkaa vasta myöhemmin kiinnostaa, eli silloin kun voisit harrastaa ja lukea hänen kanssa.

En jaksanut lukea koko ketjua.

Ei ole pakko haluta olla isän yksin pienen lapsen kanssa kotona kuukautta tai puolta vuotta. Voi olla hyvä isä töiden jälkeen, viikonloppuisin tai lomilla. Isä voi hoitaa äidin ohella ihan hyvin lasta, kun on kotona, mutta jos isälle on luontevampaa tienata perheen toimeentulo ja hoitaa lasta pienempiä aikoja kerrallaan (kuten vaikka äidin harrastuksen ajan) se on ihan ok. Ei tää ole joko tai, vaan vaihtoehtoja on ihan yhtä paljon kuin perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Mun kaveri teki tollasen kanssa lapsen.

Ero tuli ennen kuin lapsi ole kolme. Äiti on katkera lapsen isälle kun joutui yksin selviämään allergisen koliikkivauvan kanssa, mutta nyt viettää ihanaa uusperhearkea jossa molemmat aikuiset tekevät osuutensa.

Ja lisäksi lapsen isä hoitaa lasta jokatoinen viikko 100%.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri tuollainen mies. Olen aika stressaantunut noista isäkiintiösuunnitelmista, kun tiedän että mies ei kotiin jäisi ja itse taas haluaisin jäädä.  Meillä ei ole lapsia mutta kuumeilen.

Miksi stressata tästä isäkiintiösuunnitelmasta? Se on kiintiö, ei pakko. 5+5+5 mallissa saisit äitinä olla kotona päivärahalla 5 kuukautta ja, jos niin miehesi kanssa sovitte, myös vanhempien haluamalla tavalla jaettavaksi tarkoitetun 5 kuukautta. Se on enemmän kuin nykymallin äitiys- ja (vapaastijaettava) vanhempainvapaa yhteensä. Sen jälkeen miehesi saa, mutta hänen ei ole pakko, olla kotona päivärahoilla enintään 5 kuukautta. Jos miehesi ei halua jäädä kotiin edes hetkeksi, saat jatkaa kotona kotihoidontuella. Tai sitten palaat töihin tai opiskeluihin ja vauvan hoito järjestetään joko itse palkatun hoitajan tai päiväkodin avulla. Mikään ei muutu nykymallia huonommaksi.

Meillä isyyslomalle jääminen on käytännössä mahdotonta, koska yrittäjän ei kannata palkata sijaista. Eli mies tekee töitä normaalisti, mutta auttaa tietenkin vapaa-ajallaan kotona, vaikka aika vähäiseksi yrittäjän vapaa-aika joskus jää. Helppohan se on palkkatyöstä jäädä lomailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri tuollainen mies. Olen aika stressaantunut noista isäkiintiösuunnitelmista, kun tiedän että mies ei kotiin jäisi ja itse taas haluaisin jäädä.  Meillä ei ole lapsia mutta kuumeilen.

Voithan sinä jäädä palkattomalle vapaalle siihen asti, että alkaa kotihoidontuki juosta.

Palkattomalle? Kai kotihoidontuki alkaisi suoraan äidille kiintiöityjen vapaiden jälkeen, jos isä ei halua pitää omiansa? Vai onko tosiaan kaavailtu noin? En ole tuo aiempi kommentoija, mutta meilläkään tuskin mies haluaisi vapaita pitää, joten toi skenaario olisi tosi huono homma.

Ei missään ole sanottu näin. On kylläkin sanottu, että kotihoidontukeen ei tehdä muutoksia. Ja on puhuttu isälle tulevasta kiintiöstä, ei pakosta olla kotona. On siis todella vaikea nähdä, että kotihoidontuen alkamista viivytettäisiin siihen, että kaikki 5+5+5 kuukautta on käytetty. Eiköhän lähtökohta ole se, että kotihoidontuelle saa jäädä heti, kun ”omat” vapaat on käytetty.