Entä jos mies ei halua jäädä isyyslomalle eikä hoitovapaalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Itse olen juuri tuollainen mies. En ollut kotona kuin "ne pakolliset" ja esikoisen kanssa "isäkuukauden" ja olen siis tilastoissa aivan surkea isä. Osallistuin kuitenkin lastenhoitoon alusta asti ihan tasapuolisesti vaimon kanssa, enkä näe, että olisin saanut enempää irti, vaikka olisin ollut lasten kanssa kotona täysipäiväisesti. Sinänsä minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista (=vaimolla ei työpaikkaa mihin palata)

Ehkä tuo "en halua hoitaa pieniä lapsia" on hieman epäilyttävää. Missä vaiheessa pienestä lapsesta tulee "riittävän iso"?

Suurin osa isistähän ei tällä hetkellä ole lainkaan hoitovapaalla, eli olet ihan normaali. Sinua ja ap:ta ei kuitenkaan voi verrata koska ap sanoo että ei halua lainkaan hoitaa vauvoja (eikä taaperoita?), eikä missään nimessä jäädä hoitovapaalle. Tuo asenne on se, minkä takia hänen ei kannattaisi tehdä lapsia ja sinun taas kannatti.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisissa perheissä isät usein kotona. Meillä 4 lasta ja jokaisesta isä ollit hoitovapaalla 1-1,5 v (olen itse paremmin tienaava ja joskus palannut töihin jo vauvan ollessa 6kk, isä jäi kotiin)

Usein ehkä, mutta ei aina. Suurin osa minun tutuistani on akateemisia, eikä yksikään mies ole ollut hoitovapaalla. En usko liikkuvani mitenkään erikoisissa piireissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Itse olen juuri tuollainen mies. En ollut kotona kuin "ne pakolliset" ja esikoisen kanssa "isäkuukauden" ja olen siis tilastoissa aivan surkea isä. Osallistuin kuitenkin lastenhoitoon alusta asti ihan tasapuolisesti vaimon kanssa, enkä näe, että olisin saanut enempää irti, vaikka olisin ollut lasten kanssa kotona täysipäiväisesti. Sinänsä minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista (=vaimolla ei työpaikkaa mihin palata)

Ehkä tuo "en halua hoitaa pieniä lapsia" on hieman epäilyttävää. Missä vaiheessa pienestä lapsesta tulee "riittävän iso"?

Suurin osa isistähän ei tällä hetkellä ole lainkaan hoitovapaalla, eli olet ihan normaali. Sinua ja ap:ta ei kuitenkaan voi verrata koska ap sanoo että ei halua lainkaan hoitaa vauvoja (eikä taaperoita?), eikä missään nimessä jäädä hoitovapaalle. Tuo asenne on se, minkä takia hänen ei kannattaisi tehdä lapsia ja sinun taas kannatti.

Yleisessä keskustelussa halutaan saada isät hoitovapaalle, eli huonoon nykytilanteeseen vaaditaan muutosta, siksi sanoin olleeni surkea isä.

Itsekin kuitenkin kirjoitit, että asenne on se ratkaiseva. Miksi siis hoitovapaa sitä asennetta muuttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Itse olen juuri tuollainen mies. En ollut kotona kuin "ne pakolliset" ja esikoisen kanssa "isäkuukauden" ja olen siis tilastoissa aivan surkea isä. Osallistuin kuitenkin lastenhoitoon alusta asti ihan tasapuolisesti vaimon kanssa, enkä näe, että olisin saanut enempää irti, vaikka olisin ollut lasten kanssa kotona täysipäiväisesti. Sinänsä minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista (=vaimolla ei työpaikkaa mihin palata)

Ehkä tuo "en halua hoitaa pieniä lapsia" on hieman epäilyttävää. Missä vaiheessa pienestä lapsesta tulee "riittävän iso"?

Suurin osa isistähän ei tällä hetkellä ole lainkaan hoitovapaalla, eli olet ihan normaali. Sinua ja ap:ta ei kuitenkaan voi verrata koska ap sanoo että ei halua lainkaan hoitaa vauvoja (eikä taaperoita?), eikä missään nimessä jäädä hoitovapaalle. Tuo asenne on se, minkä takia hänen ei kannattaisi tehdä lapsia ja sinun taas kannatti.

Yleisessä keskustelussa halutaan saada isät hoitovapaalle, eli huonoon nykytilanteeseen vaaditaan muutosta, siksi sanoin olleeni surkea isä.

Itsekin kuitenkin kirjoitit, että asenne on se ratkaiseva. Miksi siis hoitovapaa sitä asennetta muuttaisi?

Mitä tarkoitat "ratkaisevalla"? Vanhempainvapaisiin on tärkeä saada isäkiintiö yhteiskunnallisten, rakenteellisten seikkojen muuttamiseksi tasa-arvoisempaan suuntaan. Tuo aiempi viestini puolestaan koski yksilötasoa, eli antamisesi tietojen perusteella olet hyvä isä, koska olet hoitanut lapsiasi alusta saakka ja olisit ollut valmis jäämään hoitovapaalle.

Yleisemmin uskon, että isäkiintiö tukee kaltaisiasi isiä jäämään hoitovapaalle. Ap:n kaltaiset tuskin jäävät kuitenkaan, mutta ehkä myös heidän halukkuutensa ylipäätään tehdä lapsia vähenee - tai sitten lasta hoitaessa asenne muuttuu.

Jätä se sika!

Minulla on juuri tuollainen mies. Olen aika stressaantunut noista isäkiintiösuunnitelmista, kun tiedän että mies ei kotiin jäisi ja itse taas haluaisin jäädä.  Meillä ei ole lapsia mutta kuumeilen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni ei tajunnut pitää isyyslomaa "luulin että säästän ne myöhemmäks öriöriöri". Oishan se mukava ollut että imetyskin olisi alkanut sujumaan jos olisin saanut syödä ja juoda ja levätä.

Lapset tehdään niin, että ne ekat viikot sattuu kesälomalle. Tietysti.

Mieheltäni meni yllättäen työpaikka alta juuri, kun olin plussannut. Sitten hän sai keväällä uuden työpaikan, joten kesälomaa ei hänellä ollut ollenkaan. Aina ei osu suunnitelmien mukaan elämänmeno.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Kannattaa mieluummin ilmoittautua vapaaehtoiseksi tai tukiaikuiseksi, joka viettää aikaa esim. yksinhuoltajien tai laitoksissa asuvien lasten kanssa. Siellä voi ns. napsia rusinat pullasta ja puuhata tuollaisia kivoja juttuja lasten kanssa eikä tarvitse ottaa niistä kokonaisvaltaista vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri tuollainen mies. Olen aika stressaantunut noista isäkiintiösuunnitelmista, kun tiedän että mies ei kotiin jäisi ja itse taas haluaisin jäädä.  Meillä ei ole lapsia mutta kuumeilen.

Voithan sinä jäädä palkattomalle vapaalle siihen asti, että alkaa kotihoidontuki juosta.

Tätä ketjua lukiessani en voi kuin olla onnellinen omasta miehestäni ja lapseni isästä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri tuollainen mies. Olen aika stressaantunut noista isäkiintiösuunnitelmista, kun tiedän että mies ei kotiin jäisi ja itse taas haluaisin jäädä.  Meillä ei ole lapsia mutta kuumeilen.

Kannattaako tuollaisen miehen kanssa tehdä lapsia lainkaan? Mutta voithan sinä jäädä lasten kanssa kotiin vaikka loppuelämäksesi, jos haluat. Yhteiskunnan tuki tuohon on toki rajallinen, mutta ehkäpä se muuten osallistumaton mies osallistuu tuohon sitten rahallisesti.

Ei jestas! Millainen isä ei halua lastansa hoitaa!? Tai no, tiedän kyllä, kun katson vaikka omaa isääni, joka ei ole koskaan ollut minulle mitenkään erityisen läheinen. Onneksi minun mieheni rakastaa lapsiaan yli kaiken ja on halunnut viettää heidän kanssa aikaa ihan vauvasta saakka. Isyyslomansakin piti ihan sille tarkoitetulla tavalla eikä lähtenyt Lappiin kalastusreissulle.

Haluat siis retkeillä lapsen kanssa, lukea iltasatuja yms. Se on tosi hyvä juttu, noi on hyviä asioita ja tärkeitä lapselle. Mutta ei sinua oikein voi isäksi kutsua, jos tekisit vain noita - oisit ehkä ennemmin sellainen mieskaveri.

Suhde lapseen muodostuu jo ihan vauvasta asti. Lapsen kehitystä on ihana seurata. Vauva kommunikoi jo ihan pienestä pitäen. Miksi ihmeessä et haluaisi olla vauvan kanssa? Aika hankala hyvää suhdetta muodostaa joskus kouluikäisen kanssa, jos ei aiemmin ole ollut oikeasti läsnä, välittävänä vanhempana. Ja tiedätkö, ei ne isommatkaan lapset aina ole sellaisia iloisia kilttejä retkeilykavereita. Lapsia välillä kiukuttaa, väsyttää, nälättää, on oksennustautia jne. Eikä lasten kanssa silti ole kamalaa, vaan oikeasti ihan mukavaa elämää.

Oiskohan jotain tuttavaperhettä, jossa voisit edes nähdä vauvoja? Tai jotain hyvää kirjaa, pitää miettiä. Leffoissa lapset on usein esitetty aika stereotyyppisesti, eikä niistä välttämättä hyvää kuvaa perhe-elämästä saa.

Ja ei, en haluaisi lasta sinun kanssasi, jos olet tuolla asenteella. Mutta hyvä että olet alkanut miettiä asiaa. Ehkä saat ajatuksiasi ja tunteitasi käsiteltyä niin, että ymmärrät mistä oikein on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti on kyllä aika heikoissa kantimissa isän ja lapsen suhde, jos ekan 5-10 vuotta isä on kotona iltakuuden jälkeen (olettaen, että lapsi nukkuu, tuossa jää tunti, max. pari aikaa ennen nukkumaanmenopuuhia ja nekin siis ilmeisesti olisi kategorisesti äidin vastuulla?) ja viikonloppuisin tekemässä ruokaa ja pesemässä pyykkiä, vai miten se nyt meni. En ymmärrä, millainen ihminen kuvittelee, että lasten kanssa harrastaminen on kivaa sitten, kun on ensin ollut lapsille lähes vieras vuosien ajan. Sellainen, joka kuvittelee rakkauden johtuvan geeneistä?

Meillä mä olen olosuhteiden pakosta ollut lasten kanssa kotona, joskin sattumien summana puoliso on vauva- ja pikkulapsiaikoina ollut vuosittain useamman kuukauden kotona myös. Ihan alkuvaiheen pesimistä lukuunottamatta on hoitovastuuta kuitenkin aina jaettu. Silti meillä on tilanne, että lapset pyyntöineen tulee mun luokse, vaikka mies olisi ihan vieressä vapaana auttamaan (ja minä sitten ohjeistan kysymään isältään).

Meillä mies ei ole koskaan ehtinyt isäilemään tuolla tavalla. Normityössäkäyvät ei ennätä olemaan lastensa kanssa tuntikaupalla joka päivä ja meillä lapset on syntyneet valmiiseen perheeseen, jossa on perheen omat tavat eikä lapsi ole keskipiste. On ollut aikoja, jolloin isä on lähtenyt töihin ennen lasten heräämistä ja palannut, kun lapset jo nukkuvat. Isä ei ole koskaan seissyt jalkapallokentän vierellä eikä ollut mukana kuljettamassa harrastuksiin.

Silti nyt jo aikuisella ja parilla teini-ikäisellä lapsella on hyvä välit isäänsä. Melkein väitän, että läheisemmät ja lämpimämmät kuin äitiinsä, joka oli aina olemassa ja nalkuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Mitähän tarkoitat tuolla "vähän isompien"?

Meilläkään ei isä halunnut hoitaa vauvaa. Eikä sitten taaperoakaan. Nyt lapsi on 4v eivätkä vieläkään tee yhdessä yhtään mitään - isä ei osaa ja lapsi ei halua. Ovat kuin vieraita toisilleen vaikka yhdessä perheenä asutaankin. Lapsi on piirtänyt kolmevuotiaasta asti perhekuviin itsensä, veljensä, minut ja perheen lemmikin, toisinaan isovanhemmat mutta ei kertaakaan isäänsä. Yhdessä (ilman isää) kun kävimme paloasemalla paloautoja katsomassa, lapsi ihasteli, että onpas kivaa olla täällä koko perhe!

Joku ilta 3v kysyi isältään: isi, missä sun lapset on?

Kyllä mä tykkään hoitaa lapsiani, ihan jo vauvasti asti. En niitä muuten olisi tehnytkään. Valtavan sääli, että heidän isänsä ei taida ikinä päästä heidän elämäänsä mukaan. Ehkä hänkin ajatteli lukevansa ja retkeilevänsä sitten isompien kanssa... (noin muuten moni kummi/setä/täti ajattelee!). Entäs jos lapsella on eri mielenkiinnonkohteet kuin sinulla? Jos häntä kiinnostaa vallan muut asiat, pystytkö venymään mukavuusalueesi ulkopuolelle isommankaan lapsen kanssa?

Tasa-arvo on mulle niin tärkeä arvo, etten ikinä olisi tuollaisen miehen kanssa. Mulle suhteessa on kaksi tasa-arvoista ihmistä. Varsinkin vanhempina korostuu se, että kummallakin on samat velvollisuudet. Sen voi toki päättää keskustelemalla ja yhteisymmärryksessä, kumpi tekee mitäkin, mutta se ei käy päinsä, että toinen kuvittelee pääsevänsä velvollisuuksistaan kuin koira veräjästä toisen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa lapsia, niin kyllä niitä pitää sit hoitaakin

Koskee siis vaan miehiä?

Ajattelen, että ihan ok. Haluan mielummin itse hoitaa pienet lapset. T. Nainen

En tekisi lapsia tuollaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et ole vielä raskaana.

Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista. 

Aloittaja

Mitähän tarkoitat tuolla "vähän isompien"?

Meilläkään ei isä halunnut hoitaa vauvaa. Eikä sitten taaperoakaan. Nyt lapsi on 4v eivätkä vieläkään tee yhdessä yhtään mitään - isä ei osaa ja lapsi ei halua. Ovat kuin vieraita toisilleen vaikka yhdessä perheenä asutaankin. Lapsi on piirtänyt kolmevuotiaasta asti perhekuviin itsensä, veljensä, minut ja perheen lemmikin, toisinaan isovanhemmat mutta ei kertaakaan isäänsä. Yhdessä (ilman isää) kun kävimme paloasemalla paloautoja katsomassa, lapsi ihasteli, että onpas kivaa olla täällä koko perhe!

Joku ilta 3v kysyi isältään: isi, missä sun lapset on?

Kyllä mä tykkään hoitaa lapsiani, ihan jo vauvasti asti. En niitä muuten olisi tehnytkään. Valtavan sääli, että heidän isänsä ei taida ikinä päästä heidän elämäänsä mukaan. Ehkä hänkin ajatteli lukevansa ja retkeilevänsä sitten isompien kanssa... (noin muuten moni kummi/setä/täti ajattelee!). Entäs jos lapsella on eri mielenkiinnonkohteet kuin sinulla? Jos häntä kiinnostaa vallan muut asiat, pystytkö venymään mukavuusalueesi ulkopuolelle isommankaan lapsen kanssa?

Saanko kysyä, miksi "asutte yhä perheenä"? Olen velanainen, mutta en  ymmärrä, miten ihmiset, sukupuolella ei väliä, voivat katsoa vierestä, miten pieni lapsi hakee huomiota ja rakkautta vanhemmalta ja vanhempi ylenkatsoo, ei anna lapselle sitä, mikä kasvulle on ihan välttämätöntä.

Antaako se toinen aikuinen itselle jotain niin erinomaista, että sen voimalla pystyy katsomaan lapsen ohittamista ja dissaamista, vai miten tämä on mahdollista, että ei kävellä ulos suhteesta siinä hetkessä, kun huomataan, että toinen ei ole kiinnostunut edes omasta lapsestaan.

Vaikka en itse ole omia halunnut, en voi ikinä kuvitella asuvani samassa taloudessa lasten kanssa, joita en huomioi mitenkään ja pidän esimerkiksi työtäni niin tärkeänä, että en ennättäisi lapselle rakkautta antamaan ja osoittamaan.

Eli yhtä lailla kun täällä moititaan miehiä siitä, että eivät halua hoitaa lapsiaan, minä moitin naisia, jotka sietävät moista. Lapsihan siitä kärsii.