Lue keskustelun säännöt.
Entä jos mies ei halua jäädä isyyslomalle eikä hoitovapaalle?
13.06.2019 |
Mitä ajattelet miehestä, joka ei oikeasti halua jäädä vauvan tai pienen lapsen kanssa kotiin? Isyyslomaa haluaa pitää vain sen verran ihan alussa minkä lapsen äitikin on siinä kotona, mutta siis ihan kiinni imettämisessä ja toipumassa synnytyksestä mutta vastaa vauvan hoidosta (mies voi siinä apuna laittaa ruokaa äidille ja siivota ym.). Eli miestä ei saisi jäämään puolivuotiaan kanssa edes pariksi viikoksi kotiin ilman että lapsen äiti on kotona eikä muutamaksi kuukaudeksi saati puoleksi vuodeksi hoitovapaalle lapsen ollessa vuoden tai kahden.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyään yleistä, että miehet jäävät kotiin? En tunne yhtään, joka olisi jäänyt (eivät tosin lomaile juuri muutenkaan). Ehkä kulttuuri on muuttunut 15 vuodessa, mikä on hienoa. Vai onko tässä eroa sosioekonomisella asemalla ja asuuko maalla vai kaupungissa?
Akateemisissa perheissä isät usein kotona. Meillä 4 lasta ja jokaisesta isä ollit hoitovapaalla 1-1,5 v (olen itse paremmin tienaava ja joskus palannut töihin jo vauvan ollessa 6kk, isä jäi kotiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole vielä raskaana.
Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista.
Aloittaja
Entä jos ne lapset on kipeinä, hotsittaako silloin hoitaa? Entä jos tulee erityislapsi, jaksatko silloin hoitaa, vai ainoastaan silloin kun se on SULLE kivaa ja mieleistä?
Hitsi kun ne lapset täytyy vaan hoitaa. Ihan aina.
Asia täysin kunnossa jos asia on läpi keskusteltu ja yhteistuumin vaimon kanssa sovittu ennen lapsentekoa. Meillä näin molempien lasten kohdalla ja kaikki hyvin, koska tämä oli molemmille hyvä ratkaisu. Mies hoitaa ja puuhailee kyllä muutoin lasten kanssa. Ei vaan halua jäädä töistään pois hoitamaan viikkotolkulla vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä.
5+5+5 -mallissa äiti on ensin vauvan kanssa, sen jälkeen voi valita ja äiti on vauvan kanssa ne jaettavat kuukaudetkin. Kun olisi isän vuoro, tulee yhteiskunta vastaan ja kysyy, meneekö vauva hoitoon päiväkotiin vai hoitaako isä. Siihen asti toisen vanhemman on lasta hoidettava tai maksettava itse hoitaja.
Minusta aika mielenkiintoista, että isän valinnassa mukana ei enää ole äiti hoitajana vaan kunnallinen p'äivähoitopaikka.
No näinhän sen on oltava, tai YHTÄÄN_MIKÄÄN_ ei muutu. Edelleen "perheiden valinta" on se, että äiti jää käytännössä aina kotiin.
Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että ihmiset ei tunnu ymmärtävän miten iso etu se on kaikille, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Se kun hyödyttää molempia sukupuolia: naisia niin, että työelämässä ei olla enää niitä pätkätyöläisiä raskausriskin takia, ja miehiä niin, että erotilanteessa ei olla aina se vähän vähempiarvoinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat että mies haluaisi? Tuliko yllätyksenä että se ei ole lakisääteinen pakko :D
On kai vanhemmilla jonkinlainen lakisääteinen pakko huolehtia omista lapsistaan. Vähintään nyt ainakin moraalinen velvollisuus. Eikä pelkästään äidillä vaan ihan yhtäläiseen isällä myös.
Minusta jo ajatuksena täysin pöyristyttävää hankkia lapsi tähän maailmaan ja sitten kieltäytyä hoitamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole vielä raskaana.
Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista.
Aloittaja
Nii in, entäpä jos vaimokaan ei halua hoitaa pieniä lapsia?
Jos lapsia hankitaan, ne hoidetaan yhdessä.Mutta jos en vain halua hoitaa vauvaa. Siis ihan rehellinen kun olen, niin en vain halua. Toivon, että vaimoni on sellainen joka haluaa, ja uskon että onkin.
Aloittaja
Uskot? Ettekö ole puhuneet asiasta? Kannattaa tai tulee ongelmia.
Mäkin tykkään vauvan hoidosta, mutta en halua hoitaa sitä yksin. Onneksi mulla on mies, jonka kanssa joutui melkein kilpailemaan siitä, kumpi sai jäädä kotiin.
Tarkoittaako se että äiti sitten menee siksi ajaksi töihin? Ihan typerää jos näin on.Joku kieroilu tuossakin on taas hallituksella takana jos pakottavat noin tekemään.Ymmärrän kyllä jos isä ei halua pitää isyyslomaa ,äitihän sen vauvan paremmin osaa hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän AP tekee jos sattuu käymään todella huono tuuri ja äiti kuolee synnytykseen? Vaikka onkin erittäin harvinaista Suomessa niin siltikin sellaista sattuu.
Jättää sen lapsen laitokseen?
Tai jos syntyykin vammainen tai ertyistarpeinen lapsi?
Apn kannattaa miettiä KAIKKI mahdolliset skenaariot läpi niin ei ehkä tuu niin yllätyksenä kaikki....
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako se että äiti sitten menee siksi ajaksi töihin? Ihan typerää jos näin on.Joku kieroilu tuossakin on taas hallituksella takana jos pakottavat noin tekemään.Ymmärrän kyllä jos isä ei halua pitää isyyslomaa ,äitihän sen vauvan paremmin osaa hoitaa.
Ensimmäistä kertaa vanhemmiksi tulee esikoisen myötä sekä isä että äiti. MIKSI, oi MIKSI????? se äiti osaisi automaattisesti hoitaa vauvaa paremmin?
Ja voi vit*u kun seuraavan kerran joku mies tulee ulisemaan että naisia suositaan huoltajuuskiistoissa, niin onpahan taas keskustelu minkä kaivaa esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se isä opi lasta hoitamaan, jos oletus on, että kyllä äiti hoitaa, kun kerran on parempi. Voi taivas tätä logiikan määrää.
No näitä kannattaa sen puolison kanssa keskustella etukäteen. Voi olla eriäviä mielipiteitä tai sitten puoliso olla samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä.
5+5+5 -mallissa äiti on ensin vauvan kanssa, sen jälkeen voi valita ja äiti on vauvan kanssa ne jaettavat kuukaudetkin. Kun olisi isän vuoro, tulee yhteiskunta vastaan ja kysyy, meneekö vauva hoitoon päiväkotiin vai hoitaako isä. Siihen asti toisen vanhemman on lasta hoidettava tai maksettava itse hoitaja.
Minusta aika mielenkiintoista, että isän valinnassa mukana ei enää ole äiti hoitajana vaan kunnallinen p'äivähoitopaikka.
No näinhän sen on oltava, tai YHTÄÄN_MIKÄÄN_ ei muutu. Edelleen "perheiden valinta" on se, että äiti jää käytännössä aina kotiin.
Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että ihmiset ei tunnu ymmärtävän miten iso etu se on kaikille, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Se kun hyödyttää molempia sukupuolia: naisia niin, että työelämässä ei olla enää niitä pätkätyöläisiä raskausriskin takia, ja miehiä niin, että erotilanteessa ei olla aina se vähän vähempiarvoinen vanhempi.
Huomaathan, että kun äidin 5 kk päättyy, ei ole vaihtoehtona päivähoitoa vaan joko kotiin jää isä tai äiti. Vauvalla on ikää 4 kk, se on aika pieni ja osaimetyksellä, joten äiti jää lapsen kanssa vielä 5 kk ajaksi. Kun hän haluaa töihin, ei isän tarvitse ottaa omaa vapaataan, koska lapsi pääsee päivähoitoon.
Huomaatko: isän 5 kk osalta ei ole yhteiskunnan antamaa "pakkoa" hoitaa lasta, koska vaihtoehtona on päiväkoti. Vain antamalla vasta 1v 2 kk ikäisille päivähoito-oikeus saadaan isät jäämään kotiin.
Vierailija kirjoitti:
No näitä kannattaa sen puolison kanssa keskustella etukäteen. Voi olla eriäviä mielipiteitä tai sitten puoliso olla samaa mieltä.
Ensimmäisen lapsen kohdalla ei vaan voi tietää, mitä se todellisuus on. Suunnitelmia pitää voida muuttaa, jos äiti ei jaksakaan vaikka niin sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä ole merkitystä.
5+5+5 -mallissa äiti on ensin vauvan kanssa, sen jälkeen voi valita ja äiti on vauvan kanssa ne jaettavat kuukaudetkin. Kun olisi isän vuoro, tulee yhteiskunta vastaan ja kysyy, meneekö vauva hoitoon päiväkotiin vai hoitaako isä. Siihen asti toisen vanhemman on lasta hoidettava tai maksettava itse hoitaja.
Minusta aika mielenkiintoista, että isän valinnassa mukana ei enää ole äiti hoitajana vaan kunnallinen p'äivähoitopaikka.
No näinhän sen on oltava, tai YHTÄÄN_MIKÄÄN_ ei muutu. Edelleen "perheiden valinta" on se, että äiti jää käytännössä aina kotiin.
Mun mielestä taas on käsittämätöntä, että ihmiset ei tunnu ymmärtävän miten iso etu se on kaikille, että vanhempainvapaat jaetaan tasan. Se kun hyödyttää molempia sukupuolia: naisia niin, että työelämässä ei olla enää niitä pätkätyöläisiä raskausriskin takia, ja miehiä niin, että erotilanteessa ei olla aina se vähän vähempiarvoinen vanhempi.
Mikä muka muuttuu 5+5+5 -mallissa? Ainoastaan se, että ansiosidonnaista tukea saa pitempään kuin nyt. Kun vauva on 9 kk ikäinen, se menee päivähoitoon, jos isä ei hoida. Eli ihan niin kuin nytkin.
Ei ole vastuuntuntoista tieten tahtoen hankkia lasta, jos ei halua/aio tätä hoitaa (tai aikoo vasta tietyn syntymäpäivän jälkeen). Vaikka toinen vanhempi suostuisikin tähän - ja lapseton ei oikeasti tiedä, mihin suostuu.
Ap, mitä tekisit, jos vaimosi (anteeksi) kuolisi lapsen ollessa vastasyntynyt tai masentuisi niin vakavasti, että joutuisi pitkään sairaalahoitoon? Nuo ovat mahdollisuuksia, jotka pitää ottaa huomioon.
Ihan oikeasti on kyllä aika heikoissa kantimissa isän ja lapsen suhde, jos ekan 5-10 vuotta isä on kotona iltakuuden jälkeen (olettaen, että lapsi nukkuu, tuossa jää tunti, max. pari aikaa ennen nukkumaanmenopuuhia ja nekin siis ilmeisesti olisi kategorisesti äidin vastuulla?) ja viikonloppuisin tekemässä ruokaa ja pesemässä pyykkiä, vai miten se nyt meni. En ymmärrä, millainen ihminen kuvittelee, että lasten kanssa harrastaminen on kivaa sitten, kun on ensin ollut lapsille lähes vieras vuosien ajan. Sellainen, joka kuvittelee rakkauden johtuvan geeneistä?
Meillä mä olen olosuhteiden pakosta ollut lasten kanssa kotona, joskin sattumien summana puoliso on vauva- ja pikkulapsiaikoina ollut vuosittain useamman kuukauden kotona myös. Ihan alkuvaiheen pesimistä lukuunottamatta on hoitovastuuta kuitenkin aina jaettu. Silti meillä on tilanne, että lapset pyyntöineen tulee mun luokse, vaikka mies olisi ihan vieressä vapaana auttamaan (ja minä sitten ohjeistan kysymään isältään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näitä kannattaa sen puolison kanssa keskustella etukäteen. Voi olla eriäviä mielipiteitä tai sitten puoliso olla samaa mieltä.
Ensimmäisen lapsen kohdalla ei vaan voi tietää, mitä se todellisuus on. Suunnitelmia pitää voida muuttaa, jos äiti ei jaksakaan vaikka niin sovittiin.
Ei tietenkään, olisi hyvä olla myös muita tukiverkkoja olemassa. Vapaat vaan pitää anoa paria kuukautta ennemmin ennen kun voi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole vielä raskaana.
Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista.
Aloittaja
Nii in, entäpä jos vaimokaan ei halua hoitaa pieniä lapsia?
Jos lapsia hankitaan, ne hoidetaan yhdessä.Mutta jos en vain halua hoitaa vauvaa. Siis ihan rehellinen kun olen, niin en vain halua. Toivon, että vaimoni on sellainen joka haluaa, ja uskon että onkin.
Aloittaja
Uskot? Ettekö ole puhuneet asiasta? Kannattaa tai tulee ongelmia.
Mäkin tykkään vauvan hoidosta, mutta en halua hoitaa sitä yksin. Onneksi mulla on mies, jonka kanssa joutui melkein kilpailemaan siitä, kumpi sai jäädä kotiin.
Nimenomaan tämä! Mä tykkään vauvojen ja lasten hoitamisesta, mutta en silti halua enkä jaksaisi tehdä sitä 24/7. Tykkään työstänikin mutta haluan silti lomaa. Vaikka löytäisi ihmisen joka todella tykkäisi hoitaa vauvaa, niin tuskin kukaan haluaa olla lähes yksin vastuussa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole vielä raskaana.
Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista.
Aloittaja
Itse olen juuri tuollainen mies. En ollut kotona kuin "ne pakolliset" ja esikoisen kanssa "isäkuukauden" ja olen siis tilastoissa aivan surkea isä. Osallistuin kuitenkin lastenhoitoon alusta asti ihan tasapuolisesti vaimon kanssa, enkä näe, että olisin saanut enempää irti, vaikka olisin ollut lasten kanssa kotona täysipäiväisesti. Sinänsä minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta taloudellisesti se ei ollut mahdollista (=vaimolla ei työpaikkaa mihin palata)
Ehkä tuo "en halua hoitaa pieniä lapsia" on hieman epäilyttävää. Missä vaiheessa pienestä lapsesta tulee "riittävän iso"?
Mun isä oli tuollainen. Halusi viettää aikaa kanssani vain silloin kun hänelle sopii. Ei olla läheisiä, tuskin puhun hänelle. Äidin kanssa tulee juteltua viikottain.