Entä jos mies ei halua jäädä isyyslomalle eikä hoitovapaalle?
Mitä ajattelet miehestä, joka ei oikeasti halua jäädä vauvan tai pienen lapsen kanssa kotiin? Isyyslomaa haluaa pitää vain sen verran ihan alussa minkä lapsen äitikin on siinä kotona, mutta siis ihan kiinni imettämisessä ja toipumassa synnytyksestä mutta vastaa vauvan hoidosta (mies voi siinä apuna laittaa ruokaa äidille ja siivota ym.). Eli miestä ei saisi jäämään puolivuotiaan kanssa edes pariksi viikoksi kotiin ilman että lapsen äiti on kotona eikä muutamaksi kuukaudeksi saati puoleksi vuodeksi hoitovapaalle lapsen ollessa vuoden tai kahden.
Kommentit (133)
Meillä on juuri noin..minä hoidan vauva/taapero ajan..mies käy töissä ja maksaa elämisen..päivä töihin menen juuri siksi koska mies ei halua hoitaa lasta,tein ennen vuoro työtä..nyt meidän kohta 2 vuotias alottaa päivä kodin ja minä päivä työn...tää toimii meillä ei ehkä kaikilla..ja kun lapsemme oli vauva niin mies teki ruokaa ja siivosi jotta sain keskittyä lapseen..ja haluan itse nyt alottaa työt.
Tee palvelus kaikille äläkä lisäänny ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole vielä raskaana.
Olen se mies. Haluan vaimoni kanssa perheen ja lapsia ja tykkään kyllä lapsista paljon, mutta en halua hoitaa pieniä lapsia. Sitten vähän isompien kanssa harrastan ja retkeilen ja luen ja sellaista.
Aloittaja
Minusta tämä on hyvä ja se oikea, luonnollinen meininki. Äiti ja vauva kuuluvat yhteen. Toki isänkin pitää luoda suhdetta lapseen synnäriltä saakka, mutta pääasiallisesti äidin pitäisi hoitaa vauva.
Lievä OT, mutta:
Mitenköhän sitten toimitaan toisen tai kolmannen lapsen kohdalla, kun ne isommatkin kaipaavat äitiä, ehkä jopa enemmän kuin ennen vauvan syntymää? Äiti linnoittautuu symbioosiin vauvan kanssa ja isommat hoitaa vuoden verran joku muu? Voin kokemuksesta kertoa ettei onnistu. Mun kolmas on nyt 6kk ja keskimmäinen rakastaa pikkusisarustaan ja on sopeutunut hienosti todennäköisesti siksi, että mies hoitaa vauvaa suuren osan illasta ja minä annan aikaani keskimmäiselle (ja myös esikoiselle silloin kun hän sitä huolii, on teini).
Esikoisen kohdalla minäkin luulin että vauvalle on parasta olla vain äidissä kiinni mutta tokan ja kolmannen myötä olen nähnyt että vauva voi kiintyä sekä isään että äitiin lähes alusta saakka.
Miksi ei haluaisi jäädä syyslomalle ?
Ehkä hän on käyttänyt jo liikaa lomistaan ?
Vierailija kirjoitti:
Ketju kertoo karua kieltä siitä, miten nykynaiselle on lapsen parasta tärkeämpää välttää vastuuta ja saada mies vaikka pakolla tekemään itselle kuuluva homma. Keskivertomies ei nyt vaan ikävä kyllä ole vielä päässyt sille tasolle, että voisi olla keskivertoäidin veroinen vanhempi. Pakottamalla saadaan vain onnettomia lapsia, joilla ei ole kiintymyssuhdetta äitiin eikä isään.
Jos se vauvojen ja lasten kanssa olo on tuollaista pakkopullaa, ei niitä ole pakko tehdä. Jättäkää se sellaisille naisille, jotka aidosti haluavat olla lastensa kanssa ja jopa nauttivat siitä. Onneksi moni tajuaakin, ettei ole sopiva äidiksi ja jää lapsettomaksi.
Koskaan maailmanhistoriassa äiti ei ole hoitanut lapsiaan yksin 24/7/365. Ei ole ollut yksinkertaisesti mahdollista. Paitsi ehkä joissain näissä ap:n kaltaisten nykyisien perheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sitä maitoa tulee niin kannattaa imettää vuoden vanhaksi ainakin. Mies tehkööt ansiotöitä ja vou osalkistua työpäivän jälkeen ja viikonloppuna. Ihanaahan se on olla vauvan kanssa kotona edes sen vuoden . Sitten vaan päivähoitoon ja aduntolainoja maksamaan tasapuolisesti .
Huonisti nukkuvan refluksivauvan kanssa vauvavuosi oli lähinnä yhtä helvettiä varsinkin, kun lapsen isä päätti ap:n tavoin, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mikä ei huvita.
Tuosta syystä järkevä ihminen hankkiikin lapsia vain sen verran, joiden kanssa pärjää tarvittaessa yksinkin. Mies voisi yhtä hyvin kuolla jo ennen lapsen syntymää.
Jos mies kuolee ennen lapsen syntymää, niin siitä jää iso suru ja kaipaus.
Jos mies on paikalla mutta ei osallistu, niin siitä jää syvä katkeruus.
Että oiskohan nuo vähän eri asiat.
Olen sankarimies, ja jään kohta hoitovapaalle. Istun tosin baarissa jo aamuysiltä joka päivä, mutta olen näköjään parempi kuin kaikki tämän ketjun siat.
AP oma mieheni oli vain viikon isyyslomalla ja sitten meni takaisin töihin, yrittäjä kun on. Meille tämä sopi täydeliseti ja itse tykkään olla pienten lasten kanssa ja hoitaa kodin. Nyt lapset on vähän vanhempia ja miehellän on läheiset välit heihin ja touhuilevat paljon yhdessä. On siis täysin mahdollista aloituksesi kunhan keskuslet etukäteen vaimosi kanssa, että hänelle myös sopii tämä järjestelmä. Tsemppiä!
No tuosta ois hyvä keskustella jo ennen lapsen tekoa ja sen perusteella päättää ryhtyykö koko hommaan. Minä en tuon tyyppisen miehen kanssa tekis lasta.
Sellaisen miehen ei pitäisi tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
kukapa haluaisi?
Niin! On vain tekemättä laspsia, ei tarvitse pitää vapaitakaan, niin yksinkertaista, paitsi ..
Ap on mystisesti kadonnut ketjusta? Olisi mukava tietää onko nämä viestit saaneet hänet yhtään ajattelemaan asioita.
Esim mikähän olisi ap:n kommentti siihen, että entä jos synnytys ei suju helpolla, vaurioita tulee, vauva on itkuinen/työläs hoitaa ja ap:n on pakko ottaa vastuuta sekä lapsen että vaimon hoidosta?
Se on käynyt kyllä selväksi, että monelle miehelle kävisi oikein hyvin se vanha malli, missä nainen joko jää kotiin hoitamaan lapsia miehen ollessa töissä, tai sitten nainenkin käy töissä, mutta hoitaa sen lisäksi lapset ja kodin miehen osallistuessa mihin haluaa. Rahaa naiselle ei kotiin jäädessä pidä tietenkään antaa, sillä eihän nainen niitä edes itse ansaitse. Kaikenlaiset lyhennetyt työajat, vuorotöistä luopumiset ja lasten sairaslomat hoitaa tietenkin nainen ilman mitään taloudellista kompensaatiota, koska äiti. Sitten kun äiti väsyy ja rupsahtaa, niin joko a) mies vaihtaa nuorempaan ”joka pitää itsestään huolta” tai b) nainen jättää miehen kun ei jaksa yhtä ylimääräistä lasta kotona. Ja se oman vaimon rupsahtaminenhan ei mitenkään liity siihen, että nainen joko pienituloisempana em. syistä ei pysty panostamaan itseensä ja mies ei sitä todellakaan tee, tai sitten naisen kaikki aika menee töistä ja arjesta selviämiseen kun mies on omien juttujensa parissa.
Nykyään sitten kun nainen haluaa jakaa raskaita hommia miehen kanssa, niin jotenkin jännästi jää lapset tekemättä. Syynä joko naisten pettymys ja yksin jääminen vastuuseen ja miehen pettymys siihen, etteivät naiset vaan hiljaa enää tee kaikkea kuten vanhaan hyvään aikaan. Se vanha ainahan oli parempaa vain miehille.