Hei te nuoret työharjoittelussa olevat opiskelijat, tutustukaa oikeasti työkavereihin

Miks siellä kesätöissä tai harjotteluissa tarvis ystävystyä yhtään kenenkään kanssa? Lyhyitä hommia ja sen jälkeen häivytään.

Ihanaa kun on hiljaisia ihmisiä!! Inhoan niitä joilla suu käy kokoajan ja niin kovaa että varmasti kaikki kuulevat. Kukaan jaksa kuunnella.

Sosiaalisesti lahjakas ihminen ei vaadi muilta varsinkaan introverteilta ujoilta alati pellehermannityylistä viihdykettä tai pakota heitä ekstroverteiksi suupalteiksi omaksi mukavuudekseen, vaan kunnioittaa heidän omaa persoonaansa ja arvostaa heitä syrjimättä ja juorukelloja helppoheikkejä perskärpäsiä suosimatta.

Katso peiliin ap, sinä ja kaltaisesi ette ole sosiaalisesti lahjakkaita. Olette itseriittoisia k-päisiä kiusaajia.

Itseäni ahdisti kouluaikoina työharjoitteluissa, kun työkaverit mollasivat sitä kun olin ujo enkä puhunut oikeen mitään. Työt tein aina hyvin ja sainkin siitä kehuja kun sieltä lähdin. Opettajalle mollasivat ujouttani

No, itse olin viime kesänä työharjoittelussa ja olisi ollut todella mukavaa kokea olevansa enemmän osa työyhteisöä ja olla enemmän äänessä, mutta suoraan sanottuna minusta tuntui, että olin suurimmalle osalle lähinnä näkymätön ja tarpeeton, "välttämätön paha". Ohjaajani "jyräsi" enemmän kuin tuki ja ei antanut minulle tilaa juurikaan kokeilla mitään itsenäisesti, mutta sitten jälkikäteen ihmetteli miksen siinä jossain tilanteessa tehnyt sitä ja tätä. Kahvihuonekeskustelut olivat lähinnä valittamista sekä työstä että työyhteisöstä. Omasta mielestäni työ oli todella kiinnostavaa, mutta olihan se hieman hankalaa yrittää ylläpitää motivaatiota, kun aivan joka päivä kuuli sitä kuinka se ja se tyyppi on idiootti, tämä ja tämä on tylsää ja työilmapiirikin on huono. Vaikka koin itse työn mielenkiintoisena, jäi minulle lähinnä hämmentynyt ja ehkä vähän nujertunutkin olp koko jutusta.

Että työelämään siirtymistä innolla odotellessa...

Kesätyöntekijät ja nuoret harjoittelijat eivät ole mitään velkaan kenellekkään. Ei heidänkään tarvitse missään sietää tuollaista tungettelevaa öykkäröintiä.

Ah sain itse harjoittelustani luonnearvion. Olen kuulemma ujo ja hiljainen tyttönen. En tunnista itseäni kuvauksesta lainkaan, koska yleensä olen ihmisistä kiinnostunut ja ulospäin suuntautunut.

Totuus on, että olin harjoittelun aikana aivan pää pyörällä. Uutta infoa tuli koko ajan, tilanteet ja naamat vaihtuivat. Oli hirveästi opittavaa, kiire ja jännitti. Aivoissa oikein hurisi.

Minulla oli kaksi lyhyttä taukoa koko päivän aikana. Käytin ne kahvihuoneen sohvalla istuen ja seinään tuijottaen. En yksinkertaisesti jaksanut sosialisoida kahvipöydässä istuvien tätien kanssa. Olin niin tolkuttoman väsynyt.

Lisäksi porukan puheenaiheet käsittelivät lähinnä puutarhanhoitoa, omien tyttäriensä ensisynnytyskokemuksia ja aasianmatkoja. En osaa keskustella sellaisesta. Minulla ei ole vielä omia lapsia, ei varaa matkustaa ja tapan huonekasvitkin.

Ainoa mitä mun oikeasti teki mieli sanoa oli että hei naiset, teidän tyttäret ei ehkä haluais että te kerrotte niiden repeämisistä koko kahvihuoneelle. Nekään tuskin kertoo teidän alapääjutuista omille frendeilleen :D Päätin kuitenkin pitää turpani kiinni.

Hei te vanhat jyrät ja jäärät, lopettakaa se nolo itsenne korostus ja pakkotuputus. Jos jotakuta tai joitakuita ei kiinnosta hännystellä ja hyysätä teitä hauraine egoinenne, niin antakaa olla.

Eipä teitäkään kiinnosta ne hiljaiset pashaajauhamattomat silti todnäk ihan tavalliset kollegat, joita te ette helpolla pysty lokeroimaan saati rekrytoimaan kyräileviin kuppikuntiinne.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mä käyn vain töissä. Muut ihmiset eivät kiinnosta.

Hommat ei suju ja työ kulje, jos tieto ei kulje ja siirry työntekijältä toiselle.

Kyllä sielä töissä pitää keskustella asioista ja olla selvillä missä mennään.

Ei sielä paskaa tietenkään tarvitse puhua, jos ei viitsi. Liian usein kuitenkin on näitä tuppisuita, jotka eivät uskalla edes kysyä työtehtäviä. Seisotaan vaan tumput suorina.

Kyllä se minulle kävisi. En vaan itse mielellään haluaisi jäädä ylitöihin tekemään hommat jotka on jääneet tekemättä. Minähän se konkarina sitten kuitenkin jään tekemään työt, kun harjottelijat ja nuoret kaahaa paikalta pois.

Minulla on sentään perhettäkin. Työstä pitää ottaa vastuu ja tehtävät työt on tehtävä.

Työntekijän pitää osoittaa olevansa osaava tekijä, muuten menee vaihtoon.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri naureskelin, kun kävelin ohi useammasta meidän kesätyöntekijöistä. Suurin osa ei tervehtinyt, ei katsonut päinkään. Tämän päivän perusteella voin todeta, että miehet tervehtii, naiset ei. 

Tulihan se sieltä! Ne huonot naiset!

Mutta ne panee pomoa ja saa vakkarin paikan, vai miten tää naisviha stoory nyt jatkukaan?

Työskentelen sosiaalialalla. En mene töihin tekemään kavereita. Olen töissä asiakkaita varten, annan heille kaikkeni. Olen silti pidetty työkaveri ja osaamistani arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ah sain itse harjoittelustani luonnearvion. Olen kuulemma ujo ja hiljainen tyttönen. En tunnista itseäni kuvauksesta lainkaan, koska yleensä olen ihmisistä kiinnostunut ja ulospäin suuntautunut.

Totuus on, että olin harjoittelun aikana aivan pää pyörällä. Uutta infoa tuli koko ajan, tilanteet ja naamat vaihtuivat. Oli hirveästi opittavaa, kiire ja jännitti. Aivoissa oikein hurisi.

Minulla oli kaksi lyhyttä taukoa koko päivän aikana. Käytin ne kahvihuoneen sohvalla istuen ja seinään tuijottaen. En yksinkertaisesti jaksanut sosialisoida kahvipöydässä istuvien tätien kanssa. Olin niin tolkuttoman väsynyt.

Lisäksi porukan puheenaiheet käsittelivät lähinnä puutarhanhoitoa, omien tyttäriensä ensisynnytyskokemuksia ja aasianmatkoja. En osaa keskustella sellaisesta. Minulla ei ole vielä omia lapsia, ei varaa matkustaa ja tapan huonekasvitkin.

Ainoa mitä mun oikeasti teki mieli sanoa oli että hei naiset, teidän tyttäret ei ehkä haluais että te kerrotte niiden repeämisistä koko kahvihuoneelle. Nekään tuskin kertoo teidän alapääjutuista omille frendeilleen :D Päätin kuitenkin pitää turpani kiinni.

Epäasiallista antaa joku luonnearvio pyytämättä. Kyseessä on vain työtehtävien menestyksekäs hoitaminen, johon ei kuulu ympätä yhtään mitään muuta epäolennaista jaskaa.

Luonne on kullakin se mikä se on, ellei pahansuopa tai sadistinen tms muita kohtaan, on täysin henkilökohtainen oma asia. Jos työntekijä kauppaa työpanostaan, niin silloin ei ole sielu kaupan.

Samaa mieltä siitä, että työpaikalla ei tarvitse olla bestiksiä, mutta kyllä tervehtiminen, "normaali" pienimuotoinen small talk, kuulumisten kysyminen tms. silloin tällöin edesauttaa sitä, että kaikilla on töissä kivempi ja helpompi olla. Koko elämäntarinaansa ei tarvitse muille valottaa eikä terveydentilaansa tai parisuhdekiemuroitaan selvitellä. Kunhan nyt huomioi kollegoitaan kohteliaasti.

Kesätyöläisille sanoisin, että vaikkei juuri tämä työ olisikaan teille se sydämen palava haave tai toiveiden täyttymys, niin joka työssä oppii jotain uutta joko alasta, itsestään tai muista tai elämästä yleensä. Ei kannata siis väheksyä mitään työpätkää. Itse arvostan nuoria, jotka osaavat kommunikoida ja esim. vastata jopa suljettuihin kysymyksiin pidemmin kuin ynähdyksellä tai yhdellä sanalla. Näitä ynähtelijöitä on nähty, jopa yli parikymppisissä, ja tarkoitus olisi tehdä asiakaspalvelutyötä?!? Ei toimi, ei.

Ihmisillä on oikeus olla myös hiljaisia ja tauolla saa tehdä, mitä huvittaa. Vaikka sitten selata sitä kännykkää. Ainoa asia, mitä itse olen arvostellut harjoittelijalle on ohjeiden kuuntelu ja kuittaus. En uskalla antaa itsenäisesti kokeilla mitään, jos ei kommentillakaan kuittaa ymmärtäneensä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä siitä, että työpaikalla ei tarvitse olla bestiksiä, mutta kyllä tervehtiminen, "normaali" pienimuotoinen small talk, kuulumisten kysyminen tms. silloin tällöin edesauttaa sitä, että kaikilla on töissä kivempi ja helpompi olla. Koko elämäntarinaansa ei tarvitse muille valottaa eikä terveydentilaansa tai parisuhdekiemuroitaan selvitellä. Kunhan nyt huomioi kollegoitaan kohteliaasti.

Kesätyöläisille sanoisin, että vaikkei juuri tämä työ olisikaan teille se sydämen palava haave tai toiveiden täyttymys, niin joka työssä oppii jotain uutta joko alasta, itsestään tai muista tai elämästä yleensä. Ei kannata siis väheksyä mitään työpätkää. Itse arvostan nuoria, jotka osaavat kommunikoida ja esim. vastata jopa suljettuihin kysymyksiin pidemmin kuin ynähdyksellä tai yhdellä sanalla. Näitä ynähtelijöitä on nähty, jopa yli parikymppisissä, ja tarkoitus olisi tehdä asiakaspalvelutyötä?!? Ei toimi, ei.

tunnistettu

Onhan se outo jos työpaikalla ei aamulla huomenta saa sanottua kun käytävällä tulee vastaan. Monesti pomo kysyy vakityöntekijöiltä kesätyöntekijöistä jatkosopparia ajatellen ja jos olet ollut täysin näkymätön niin sopimus voi mennä toiselle.

tunnistettu

Johan oot meedio!

Joo, mä oon se hiljainen kesätyöntekijä ja samoja kokemuksia kuin äskettäin kommentoinneellakin, töissä on niinhirveästi uutt asiaa ja pohdittavaa, pää täynnä ajatuksoa, en jaksa seurata keskustelua mihin mulla ei ole mitään sanottavaa. Lapsien tai lapsenlapsien koulujuttuja, kukkien hoitoa, omakotitalon remppaa. Mulla ei oo lapsia eikä muutenkaa niistä kokemusta. Koko elämän asunut kerrostalossa joten puutarhan hoito ja okt-huollot täysin ufojuttuja mulle. En myöskään haaveile lapsista tai omakotitaloata, joten en voi edes "fiilistellä" niiden jutuilla.

Kaikissa aiemmisaa kesätöissä samaan aikaan olut toinen kesätyöntekijä, jonka kanssa ollaan yhdessä tultu juttuun ja tsempattu. Nyt ei ole ja aika yksin joudun pärjää.

(Sori typoista en jaksa kännyllä korjata)

- tiedostan olevani roolissa, jossa tiedon täytyy kulkea ja vuorovaikutusta täytyy olla. Työasioiden keskustelu ei ole koskaan ollut ongelma.

- tykkään jos kollegoiden kesken voidaan heittää ns "rankat työt, rankat huvit" läppää, enkä ole koskaan rajoittanut kenenkään sananvapautta tai tukkinut kenenkään suuta.

- olen avoin sille, että jonkun kanssa saattaa synkata kaveritasollakin, mutta mä uskon siinä sattumaan. Se ei ole välttämättömyys mun viihtymiselle työssä.

Monesti olen saanut kokea, että tämä suhtautumiseni ei kuitenkaan riitä. Minä en ole se ihminen, joka alkaa täysin spontaanisti huutaa "arvatkaa mitä unta minä näin" tms. Löydän ystäviä epätodennäköisemmin kuin autoileva ja Salkkareita katsova penkkiurheilija. Jos porukan puheenaiheet on akselilla autot-golf-juniorijääkiekko, niin hittoako minä voin siinä muuta kuin hymistellä sivussa. Ei mulla ole muuta sanottavaa kuin "en tiedä, en ole koskaan, minulla ei ole". Ja myönnän olevani sen verran ylpeä pisshead, etten jaksa olla aina se suu auki ammollaan hämmästelijä, "ooooh ihanko totta". Tiedostan, että pomo tykkää enemmän työntekijästä, jonka kanssa voi jakaa yhteisen veneharrastuksen ja kuulumiset. Hyvä teille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka

Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä. 

ap

Eri asia saako suunsa auki työtehtävissä vai juoruaako kanssasi kahvihuoneessa.