Hei te nuoret työharjoittelussa olevat opiskelijat, tutustukaa oikeasti työkavereihin
En käsitä. Meillä useampi nuorehko korkeakouluopiskelija kesätöissä. Eivät puhu mitään muuta, kuin pakollisen pahan. Ei mitään kontaktia oteta muihin. Itse sain jatkopestin ja sen jälkeen vakkaripaikan inssinä ihan vain sillä, että harjoitteluaikana tulin hyvin juttuu muiden kanssa. Suosittelivat sitten jatkoonkin. Työ kuitenkin sellaista, joka vaatii hyvät vuorovaikutustaidot. Yksi työnjohtoharjoittelija ei puhu oikein mitään, oon kuullu sen ehkä 20 sanaa puhuvan tämän kesän aikana. Onko tässä joku sukupolvien välinen kuilu, kun me vakkarit ollaan yli 30, osa yli 40 vaa ja nuoremmat luokkaa 20? Vai kokevatko he, että tämä on vain kesätyö. Ei ole mielenkiintoa jutella noille urpoille. Tiedetään jo nyt, ketkä nykyisestä kesätyöntekijöistä otetaan seuraavallekin kesälle.
Kommentit (174)
Sori, mä käyn vain töissä. Muut ihmiset eivät kiinnosta.
Ei kiinnosta yhtään. Haluan töistä vain palkan, enkä mikään juorukerhoseuraa. Muut ihmiset ovat kamalia ja turhia.
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole mielenkiintoa jutella noille urpoille."
Okei.
joku korkeakouluopiskelija korkeakoulutettu jo työelämässä vaikuttava luultavasti lukee mitä kaikkea ennen tuota lausetta on kirjoitettu ja hän osaa ylivoimaisella hahmotuskyvyllään yhdistää ne yhteen.
Koska sinä et osaa, ketju ei ole sinulle
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta yhtään. Haluan töistä vain palkan, enkä mikään juorukerhoseuraa. Muut ihmiset ovat kamalia ja turhia.
Sitten sä et ole alalle sopiva, eikä tarvitse odottaa, että valmistumisen jälkeen olisit tervetullut meille tai moneen muuhunkaan alan työpaikkaan.
-ei ap
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta yhtään. Haluan töistä vain palkan, enkä mikään juorukerhoseuraa. Muut ihmiset ovat kamalia ja turhia.
Sitten sä et ole alalle sopiva, eikä tarvitse odottaa, että valmistumisen jälkeen olisit tervetullut meille tai moneen muuhunkaan alan työpaikkaan.
-ei ap
Mistä alasta puhutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta yhtään. Haluan töistä vain palkan, enkä mikään juorukerhoseuraa. Muut ihmiset ovat kamalia ja turhia.
Sitten sä et ole alalle sopiva, eikä tarvitse odottaa, että valmistumisen jälkeen olisit tervetullut meille tai moneen muuhunkaan alan työpaikkaan.
-ei ap
Ihan sama, en olisi halunnutkaan. Teen töitä kotona, jolloin ei tarvitse sietää pskanjauhantaa tai turhia ihmisiä missään kaameassa avokonttorissa.
Kaikissa paikoissa ei kannata avata suutansa. Siitä tulee vain ongelmia. Niin kauan kun pitää turpansa kiinni kaikki on ok.
-20v työelämässä ollut.
Olen peruskoulun käynyt hanttihommalainen. Mua ei kiinnosta työpaikalla keskustelu tai juoruilu. Olen huomannut että 80% todennäköisyydellä kun joku haluaa keskustella niin hän haluaa alkaa keittämään myrkkyä eli jauhamaan jotain paskaa jostakin henkilöstä ketä en edes tunne. Jotain draama sontaa mikä ei kiinnosta minua. Jos sulla on jotain kerrottavaa tai mielessä mikä hyödyttää meitä molempia, jotain bisneksiä niin voidaan mennä sivummalle keskustelemaan.
Ei jaksa ihan kauheasti kiinnostaa osallistua keskusteluihin. Oon tuolla töissä vaan tämän kesän, sen jälkeen sanon soronoo koko alalle. T. Uutta alaa opiskeleva
Jos ja kun työ vaatii hyvät vuorovaikutustaidot, niiden luulisi ja toivoisi tulevan esille myös kollegoiden kesken, jos niitä on.
Nuoret ja erityisesti ne nuoret ihmiset, jotka ovat tulossa työmarkkinoille ihan ensimmäsitä kertaa, ovat usein epävarmoja itsestään ja osaamisestaan. Tämä näkyy erityisesti kesä-ja työharjoittelupaikoissa.
He katselevat ja kuuntelevat, että mitä näillä markkinoilla oikein on, ja millaisia ihmisiä!
Ja pohdiskelevat, jotta mikä on minun paikkani tässä kesäduunissa.
Tokihan aina sosiaaliset tyypit löytävät heti "ystävän" niin kesä- kuin työharjoittelupaikoissakin.
Välttämättä tuo ns. avoin ja sosiaalinen tyyppi ei osaa eikä tiedä eikä aina välitäkäään oppia työpaikassaan kaikkea tarvittavia taitoja.
Heille on tärkeää viihtyminen ja mukavat olot töissä. Eli kiva kun on kivaa kesäduunissa!
Olisi hyvä, jos uusille ihmisille eri työyhteisöissä, olisi perehdyttäjänä tosi kokenut ja ihimisä ymmärtävä työntekijä.
Vain tuollaisten perehdyttäjien avulla, saamme työmarkkinoille osaaava, ja työhönsä intohimolla suhtautuvia uusia työntekijöitä. Heitä nimittäin tarvitaan tulevaisuuden Suomeen.
Ensinnäkin tyäharjoittelu ja kesätyö ovat kaksi eri asiaa. Kesätyöstä saa aina palkkaa ja siinä on yhtä paljon vastuuta kuin muillakin työntekijöillä. Työharjoittelusta ei välttämättä saa palkkaa, mutta siinä ei odoteta tekevän töitä kuten työntekijät tekevät.
Toiseksi usein toi tutustumattomuus johtuu siitä toisesta päästä. Harva työntekijä jaksaa tutustua kesätyöntekijöihin, koska he ovat siellä vain lyhyen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä.
ap
Tulin korkeakouluharjoittelijana hyvin juttuun ihmisten kanssa. Kehottivat "tulemaan takaisin", kunhan saan paperit ulos. Toinen harjoitteija aloitti ja lopetti kuukautta myöhemmin kuin minä. Myöhemmin muodostamieni suhteiden avulla kävi ilmi, että tämä toinen sai kerätä kunnian tekemästäni työstä ja pääsi jatkamaan suoraan. Minä valmistuin eximian arvosanalla ja olen nykyisin pitkäaikaistyötön. Yritin hakea muiden ohella tuohon samaan paikkaan, mutta en päässyt edes haastatteluun.
On se kyllä kumma että edes työpaikalla ei saa keskittyä niihin työasioihin vaan pitäisi lässyttää turhia jotta muut pitävät hyvänä tyyppinä. Miksei se riitä että hoitaa työt hyvin ja tulee niiden suhteen hyvin toimeen muiden kanssa? Miksei sitä ikinä arvosteta?
Nuoret ovat epävarmoja itsestsään.
Mielestäni jokaisen työyhteisössä tulisi suhtautua nuoriin harjoittelijoihin ja kesätyön tekijöihin asiallisesti ja opastavasti.
Kannattaa myös muistaa, että nykynuorilla on monipuoliset sosiaaliset verkostot.
Huonosta työpaikasta ja ikävistä ihmisistä työpaikolla, heistä kyllä kuuluu pitkälti ja pysyvästi.
Haluatko lukea sos.mediasta, että juuri sinä tavan työntekijänä olit niin perseestä, että yrityksesi maine on pitkään mustattu.
Muistapas tämä, sinä joka valitat työharjoittelijoista ja kesäduunareista. Suurin osa heistä on kunnon nuoria ja lähtöisin tavallisesta, elämää ja osaamisesta kunnioittavista perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin tyäharjoittelu ja kesätyö ovat kaksi eri asiaa. Kesätyöstä saa aina palkkaa ja siinä on yhtä paljon vastuuta kuin muillakin työntekijöillä. Työharjoittelusta ei välttämättä saa palkkaa, mutta siinä ei odoteta tekevän töitä kuten työntekijät tekevät.
Toiseksi usein toi tutustumattomuus johtuu siitä toisesta päästä. Harva työntekijä jaksaa tutustua kesätyöntekijöihin, koska he ovat siellä vain lyhyen aikaa.
Jos kesäduunari tulee samaan pöytään lounaalla tai kahvilla niin ei häntä hyljeksitä jos uskaltaa avata suunsa. Sitä toivotaan kuitenkin muutaman vuoden päästä kun valmistuu.
Ja kuka tietää vaikka pääsisi opiskelujen ohella tekemään keikkaa tai jäisi sen verran mieleen että työhaastattelussa onkin jo tuttu naama eikä haastattelijan tarvitse ihmetellä "olitko meillä edellisenä kesänä, en yhtään muista"
-Projekti-insinööri joka joutuu suunnittelun lomassa keskustelemaan ihmisten kanssa
"Ei ole mielenkiintoa jutella noille urpoille."
Okei.