Lue keskustelun säännöt.
Hei te nuoret työharjoittelussa olevat opiskelijat, tutustukaa oikeasti työkavereihin
12.06.2019 |
En käsitä. Meillä useampi nuorehko korkeakouluopiskelija kesätöissä. Eivät puhu mitään muuta, kuin pakollisen pahan. Ei mitään kontaktia oteta muihin. Itse sain jatkopestin ja sen jälkeen vakkaripaikan inssinä ihan vain sillä, että harjoitteluaikana tulin hyvin juttuu muiden kanssa. Suosittelivat sitten jatkoonkin. Työ kuitenkin sellaista, joka vaatii hyvät vuorovaikutustaidot. Yksi työnjohtoharjoittelija ei puhu oikein mitään, oon kuullu sen ehkä 20 sanaa puhuvan tämän kesän aikana. Onko tässä joku sukupolvien välinen kuilu, kun me vakkarit ollaan yli 30, osa yli 40 vaa ja nuoremmat luokkaa 20? Vai kokevatko he, että tämä on vain kesätyö. Ei ole mielenkiintoa jutella noille urpoille. Tiedetään jo nyt, ketkä nykyisestä kesätyöntekijöistä otetaan seuraavallekin kesälle.
Kommentit (174)
Työpaikoilla on monenlaisia ihmisiä.
Myös niitä hiljaisia ja vähemmän sosiaalisia, jotka eivät paljoakaan puhele, mutta tekevät työnsä erinomaisesti. Ja näin on hyvä.
Työpaikolla ollaan työn takia, ei kahvihuoneen jutteluiden ja sosiaalisen elämän takia.
Eri asia on sitten ne työpaikat, joissa sosiaalisuus on jo valinta kriteeri, esim. markkinointi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään juuri naureskelin, kun kävelin ohi useammasta meidän kesätyöntekijöistä. Suurin osa ei tervehtinyt, ei katsonut päinkään. Tämän päivän perusteella voin todeta, että miehet tervehtii, naiset ei.
Mä en juttele taukojen aikana kenenkään kanssa.
Joskus en mene yhteiseen taukohuoneeseen ollenkaan.
Teen duunini, niinkus on vaadittu. Esimiehet eivät ole koskaan valittaneet työstäni.
Työstä saan palkan, vapaa-aika on omaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä.
ap
Miten nämä asiat edellyttävät sitä, että pitää tutustua työkavereihin?
Jännä miten vaaditaan sosiaalisuutta parisuhteen ensiaskelilla, mutta sitten työelämässä ei odoteta että niitä samoja taitoja käytettäisiin.
Ei varmaan odoteta että selvitetään lasten syntymäpäivät ja muistetaan ne, mutta perusystävälllisyys (onko viikonloppusuunnitelmia, kuinka meni juhannus)...
äääh antaa olla, ei kannettu vesi kaivossa pysy
Mieluummin olen vaikka työttömänä kuin muiden henkilökohtainen viihdyttäjä työpaikalla. Harmittaa kun oma työkin on 100% itsenäistä työtä, mutta johtajat ovat sitä mieltä, että pitäisi jatkuvasti tehdä yhteistyötä sekä verkostoitua ja ryhmäytyä muiden kanssa. Tietystikään ilman ryhmätyötä ei pärjää kun sitä väkisin vaaditaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä.
ap
Miten nämä asiat edellyttävät sitä, että pitää tutustua työkavereihin?
Jännä miten vaaditaan sosiaalisuutta parisuhteen ensiaskelilla, mutta sitten työelämässä ei odoteta että niitä samoja taitoja käytettäisiin.
Ei varmaan odoteta että selvitetään lasten syntymäpäivät ja muistetaan ne, mutta perusystävälllisyys (onko viikonloppusuunnitelmia, kuinka meni juhannus)...
äääh antaa olla, ei kannettu vesi kaivossa pysy
Parisuhde työn kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin tyäharjoittelu ja kesätyö ovat kaksi eri asiaa. Kesätyöstä saa aina palkkaa ja siinä on yhtä paljon vastuuta kuin muillakin työntekijöillä. Työharjoittelusta ei välttämättä saa palkkaa, mutta siinä ei odoteta tekevän töitä kuten työntekijät tekevät.
Toiseksi usein toi tutustumattomuus johtuu siitä toisesta päästä. Harva työntekijä jaksaa tutustua kesätyöntekijöihin, koska he ovat siellä vain lyhyen aikaa.
Jos kesäduunari tulee samaan pöytään lounaalla tai kahvilla niin ei häntä hyljeksitä jos uskaltaa avata suunsa. Sitä toivotaan kuitenkin muutaman vuoden päästä kun valmistuu.
Ja kuka tietää vaikka pääsisi opiskelujen ohella tekemään keikkaa tai jäisi sen verran mieleen että työhaastattelussa onkin jo tuttu naama eikä haastattelijan tarvitse ihmetellä "olitko meillä edellisenä kesänä, en yhtään muista"
-Projekti-insinööri joka joutuu suunnittelun lomassa keskustelemaan ihmisten kanssa
Tämä. Sosiaaliset ja avoimet ihmiset muistetaan helpommin. Sen yhden 4kk talossa olleen nimeä työpäälliikkö tuskin edes muistaa, kun ei koskaan puhunut mitään sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä.
ap
Miten nämä asiat edellyttävät sitä, että pitää tutustua työkavereihin?
Jännä miten vaaditaan sosiaalisuutta parisuhteen ensiaskelilla, mutta sitten työelämässä ei odoteta että niitä samoja taitoja käytettäisiin.
Ei varmaan odoteta että selvitetään lasten syntymäpäivät ja muistetaan ne, mutta perusystävälllisyys (onko viikonloppusuunnitelmia, kuinka meni juhannus)...
äääh antaa olla, ei kannettu vesi kaivossa pysy
Parisuhde työn kanssa?
kuten kirjoitin, antaa olla. Jos et tajua, et tajua
Hyvistä työntekijöistä on pulaa jo nyt, ja yhä enemmän tulevaisuudessa.
Puhuminen ja sosiaalisuus eivät ole läheskään kaikkien työpaikkojen valintavaatimus.
Esimerkiksi koodareista on suuri pula. He ovat työntekijöitä joita Suomi tarvistsee: , mutta pikkumaiset, juoruilievat ja uteliaat työyhteisöt, kaipaavat sen sijaan puheliasta ja koko elämänsä avaava työntekijää kahvihuoneensa arvosteltavaksi.
Suksikaan kuuseen ja sen aakse ja kauemmaksi.
Työpaikalla tehdään työtä, paska puheet ei kiinnosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaava työntekijä huomataan ja muistetaan aina työpaikoilla.
Jos joku esimies on niin uuno, ettei älyä ja huomaa, hyvää työharjoittelijaa, se on valtava menestys yrityksille. Kokemusta on.
Tietoa on myös siitä, miten huonot ja osaamattomat esimiehet ovat saaneet monoa, koska eivät ole osanneet katsoa yrityksen parasta valitsemalla parhaat ja osaavimmat työtekijät.
Se. että on esimiehen sukulainen tai hyvä tuttu, ei välttämättä ole paras valinta yrityksen työntekijäksi.
Myös osaamista tarvitaan!
AP:LLE
et saa viestiä täällä perille. Ei fiksut, hyvät nuoret työntekijät täällä luuraa.
Täällä on vain katkeria akkoja joilla ei ole työkavereita, ainoastaan henkilöitä jotka ovat samassa kustannuspaikassa.
Itse ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, tosin en ole kohderyhmääsi (kesätyöläinen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritättekö te vakkarit sitten jutustella kesähessujen kanssa? Ei kaikki ole niin hyviä aloittamaan keskustelua uudessa porukassa, mut juttua voi alkaa tulemaan sitten jos tuntee kuuluvansa porukkaan.
Kyllä on työnteko Suomessa mennyt helpoksi, kun ei tarvitse olla muuta kuin hyvä tyyppi ja puhelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis valitsette kesäduunarit sen perusteella kuka juttelee vakkareille eniten? Ei taida olla kovin high-tech-paikka
Tarkoitan tällä siis sitä, että työn yksi vaatimus on hyvät vuorovaikutustaidot ja tiimityö. On osattava tehdä yhteistyötä. On osattava avata suunsa. Osa tehtävistäkin on sellaisia, joissa on vastuussa muiden turvallisuudesta esimiesasemassa. Se vaatii tietynlaista auktoriteettia. Hiljaisemmat eivät tahdo pärjätä.
ap
Miten nämä asiat edellyttävät sitä, että pitää tutustua työkavereihin?
Jännä miten vaaditaan sosiaalisuutta parisuhteen ensiaskelilla, mutta sitten työelämässä ei odoteta että niitä samoja taitoja käytettäisiin.
Ei varmaan odoteta että selvitetään lasten syntymäpäivät ja muistetaan ne, mutta perusystävälllisyys (onko viikonloppusuunnitelmia, kuinka meni juhannus)...
äääh antaa olla, ei kannettu vesi kaivossa pysy
Parisuhde työn kanssa?
joko sosiaalisuus on hallussa tai se ei ole
Huoh. Oon yksi näistä kesäharjoittelijoista. En oo luontaisesti kovin sosiaalinen, joten jo pelkkä uusien ihmisten kanssa työskentely on rasittavaa. Katson kuitenkin silmiin, tervehdin oma-aloitteisesti, hymyilen, vaihdan pari sanaa. Mutta joo, en höpöttele kahvipöydässä. Yhtenä päivänä alussa yritin kun ajattelin että pitää nyt tutustua työkavereihin, mutta muutama vakkari (itekin aika nuoria, pari-kolmekymppisiä) selvästi karsasti sitä, eikä siinä oikein syntynyt mitään. Lisäksi jos nyt rehellinen oon, niin näistä vakkareistakin osa on sellaisia *ittu sitä *ittu tätä - ripsipidennysporukkaa, että ei oikein lähemmin välitä edes tutustua.
Vierailija kirjoitti:
AP:LLE
et saa viestiä täällä perille. Ei fiksut, hyvät nuoret työntekijät täällä luuraa.
Täällä on vain katkeria akkoja joilla ei ole työkavereita, ainoastaan henkilöitä jotka ovat samassa kustannuspaikassa.
Itse ymmärrän kyllä pointtisi ja olen samaa mieltä, tosin en ole kohderyhmääsi (kesätyöläinen)
Väärin. Ihme oletuksia taas.
Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan työelämässä. Hiljaisemmillekin ja ujommille löytyy kyllä paikkansa tästä maailmasta. Kovin estyneet tuskin hakeutuvat mihinkään sellaisille aloille, joissa tarvitaan runsaasti vuorovaikutusta ja yhteistyötä ja esillä olemista. Toisaalta moni ujo kyllä tulee ulos kuorestaan, kun kokee olevansa turvallisessa ympäristössä. Joskus auttaa, kun joku puheliaampi jaksaa huomioida ujon ja ottaa mukaan keskusteluihin. Kesätyöntekijät ovat todennäköisesti epävarmoja eivätkä kehtaa osallistua teidän vakkareiden juttuihin. Voittehan tekin tulla vähän vastaan ja ottaa kesätyöntekijät mukaan ja kysellä jotain. Kyllä se siitä lähtee luistamaan.
Hyvää kesää kaikille teille, upeille ja innokkaille opiskelijoille, jotka nyt kesäduunia teette!
Olipa kesätyöpaikkanne millainen tahansa, muistakaa: me tarvitsemme teitä. Väestö ikääntyy, te olette niitä tulevaisuuden tekijöitä.
Ja jos nyt sattuikin vähän kinkkisempi kesäduuni, ei siitä kannata mieltänsä pahoittaa, aina ei hommat mene ns. putkeen. Mutta kaikissa tapauksissa olette tarpeellisia ja toivottu apu työpaikoilla.
No jos ei yksinkertaisesti kiinnosta? Minä olen itse sh-opiskelija ja nyt töissä lähärin hommissa vaikka saisi jo sh-sijaisuuttakin tehdä, ajattelin kuitenkin ottaa nyt tälle kesälle mieluummin lh:n vastuun kuin sh:n.
Ihan rehellisesti sanottuna ei kiinnosta ollenkaan. Teen työni kyllä hyvin ja olen asiakkaita kohtaan täysin asiallinen ja mukava. Itse työ ei kuitenkaan kiinnosta todellisuudessa ollenkaan eikä varsinkaan työkaverit, iso talo kyseessä ja itsenäinen työ. Teen vaan työni ja häivyn, olen siellä tasan tämän kesän ja sitten en enää takaisin mene. Olen siis kyllä kaikkia työkavereita kohtaan mukava ja jos he minulle jotain juttelevat, juttelen iloisesti takaisin. En siis ole mikään ilmapiirin myrkyttäjä todellakaan.
En kuitenkaan koe kummoisempaa tarvetta etsiä kavereita kesätöistä. En ole varmaankaan edes esitellyt itseäni puolillekaan talosta, koska en jaksa esitellä itseäni jokaiselle vastaantulevalle naamalle.
Olen siellä rahan takia. Teen työni ja saan palkkaa, muu ei kiinnosta. En koe mitään tarvetta etsiä sieltä läheisiä ystäviä itselleni.
Olisin oikeastaan jo parin viikon jälkeen valmis lopettamaan, mutta kaipa sitä yhden kesän jaksaa. :D
Miten nämä asiat edellyttävät sitä, että pitää tutustua työkavereihin?