Lue keskustelun säännöt.
Aikuisena surettaa, ettei ole osa mitään yhteisöä. Kuten lapsena oli koulussa tai harrastusporukassa. Mistä löytää oma yhteisö?
Opiskeluaikanakin oli luontevaa hengata omassa opiskeluporukassa. Opiskelupaikkakunnalta muuttaessa kaveriporukat hajaantuivat. Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu.
Miten löytää taas se yhteisöllisyyden tunne, se että kuuluu johonkin? Olen ainoa lapsi joten ei ole edes mitään sisarusporukkaa. Työt etätöitä tai toimiston kahvihuoneessa 5 min jutustelu. Tekee jotenkin pelokkaan olon kun ei ole turvana yhteisöä. Kuin eläin, joka on ajettu laumasta.
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma eikä harrastuksetkaan auta. Kielikursseilla ja jumpparyhmissä ei juuri yhteisöllisyys näy. Ihmiset tulee paikalle, tekee sen mitä ohjaaja sanoo ja lähtee kotiin. Yhteistä hengailua ei ole.
"Työpaikat vaihtuu, asuinpaikat vaihtuu, elämäntilanteet muuttuu."
Miten tuo poikkesi opiskeluajoista? Minä menin viidennelle luokalle neljäneen eri kouluun, kun ensimmäinen lakkautettiin, sitten vanhemmat erosivat, joten piti muuttaa ja vielä äiti löysi uuden työpaikan toiselta paikkakunnalta.
Olen löytänyt aikuisena kavereita työpaikoista, harrastuksista, naapureista ja matkoilta.
Harrastuksen aloittaminen ei kysy ikää. Toki mikä tahansa harrastus ei tuo yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi partio on varsin yhteisöllinen harrastus, samoin erilaiset joukkuelajit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Höpöhöpö. Isoäitini aloitti uusia harrastuksia eläkkeellä. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vahingossa olet työelämässä, jätä työtoverisi rauhaan. Älä tuputa lapsellisia leikkejäsi äläkä ehdottele virkistyspäiviä hoploppiin jne.
Usko tai älä, suurinta osaa ei kiinnosta tarhaleikkiseura. Ja niitä joita vastaavat leikit kiinnostaa ei näytä kiinnostavan toistensa seura, vaan pitää jumalauta tunkea sitä paskaa aikuiseksi kasvaneiden ihmisten silmille jotka eivät halua LEIKKIÄ.
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisiko esim. kansalaisopiston käsityö tai askartelukerho? Kuorolaulu? Kirjakerho?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Mä käyn tanssitunnilla, jonka alaikäraja on 31v. Tällä käy reilusti yli 5-kumppisiäkin, suurin osa meistä on 40 ja 50 vuoden välissä. Ja osa on aloittanut ihan oikeasti aikuisena. Tarkoitan siis keski-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastusryhmät?
Mikä tällainen ryhmä voisi olla? Olen jo liian vanha aloittamaan mitään harrastusta.
Jos olet alle 100-vuotias, et ole liian vanha aloittamaan. Kansalaisopistot jne ovat pullollaan harrasteryhmiä aikuisille. Jopa sellaisia, jotka on suunnattu senioreille.
Jaa, enpä tunnista tuota yhteisöllisyyttä omilta opiskeluajoita. Aika erillään oltiin luentosalien ulkopuolella.
N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vahingossa olet työelämässä, jätä työtoverisi rauhaan. Älä tuputa lapsellisia leikkejäsi äläkä ehdottele virkistyspäiviä hoploppiin jne.
Usko tai älä, suurinta osaa ei kiinnosta tarhaleikkiseura. Ja niitä joita vastaavat leikit kiinnostaa ei näytä kiinnostavan toistensa seura, vaan pitää jumalauta tunkea sitä paskaa aikuiseksi kasvaneiden ihmisten silmille jotka eivät halua LEIKKIÄ.
Siis kuka tuollaisia ehdottaa työkavereilleen? Parhaiten näissä piireissä toimii kun lähtee perjantaina töiden jälkeen baariin ja kyselee sinne seuraksi mukaan.
Mulle on käynyt niin että yksittäisiä kavereita on säilynyt eri elämän vaiheista muttei ole kaveriporukkaa. Toki olen kiitollinen ystävistäni nytkin, mutta välillä kaipaisin perinteistä tyttöporukkaa. Jotain yhteisöllisyyttä kai.
Onko sulla ap haasteena, ettei ole lainkaan / tarpeeksi kavereita arkielämään, vai että ei ole yhteisöllistä porukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen löytänyt yhteisön järjestötoiminnan kautta. Samanhenkisiä ihmisiä, koska kaikki mukana vapaaehtoisesti ja siksi, että järjestön teemat kiinnostavat. Järjestö myös edistää yhteisöllisyyttä järjestämällä monenlaista hengailuiltaa jne.
Olisi yhteisö jos lähtisin taas tuonne urheiluseuratoimintaan. Mutta ei ole aikomuksena lähteä. Riittää yhteisöä ihan tarpeeksi kun käy töissä.
Aikuisilla on paljon harrastusyhteisöjä. Mikä on sun juttu?
Keppihevosharrastus hupimielessä:)!
Vierailija kirjoitti:
Joku hengailukerho ois kyllä jees.. siis semmoinen mihin vois vaan mennä kahvittelemaan, löpisee niitä näitä ja päivän polttavia puheenaiheita.. tarviiko aina jumpata, laulaa, soittaa hanuria? Helevetti :D
Kulmapubi?
Talkootöihin kaivataan aina uusia tekijöitä, itse olen ollut mukana urheiluseuran toiminnassa ja sieltä löytynyt tosi kiva porukka. Eikä tarvitse tietää lajista mitään, voi vaikka myydä kahvia peleissä ja on tervetullut mukaan.
Harrastusryhmät?