Lue keskustelun säännöt.
Anoppilan mökki, miehen työleiri. Mikä on minun osuuteni?
Huomasin kuormittuvani ja katkeroituvani jo tässä vaiheessa kesää. Vietämme kesällä aikaa sinänsä viihtyisällä mihen vanhempien mökillä, mutta työnjako alkaa risoa. Mies tekee paljon huoltotöitä, puita ym. Minun osakseni jää lastenhoitaminen, ja koska haluan vähentää isäntäparin työtaakkaa niin olen tiskannut ja siivoillut viime vuosina. Mitään vastuullisia tehtäviä en saa hoitaa, esim. saunan kiukaan sytytys vaati luvan kysymisen apelta ja hän seisoi selkäni takana koko ajan neuvomassa ja valittamassa. En ole sen koommin saunanpesään koskenut. Mökillä käy paljon muitakin sukulaisia, miehen sisarukset saavat laittaa ruokaa ja minä siivoan heidän jälkensä kun muuhun en kelpaa. Apen syntymäpäiväjuhlien jälkeen miehen siskot ihan määräsivät, että Sanna tiskaa! Olin silloin viimeisilläni raskaana ja tiskasin kantovedellä alkeellisissa olosuhteissa liki neljä tuntia. Muut seurustelivat toki keskenään. Kertakäyttöisiä astioita ei saa käyttää ja tuohon juhlaan katettiin omasta mielestäni ihan liikaa astioita ja aterimia, niitä tuotiin mökille lisääkin hirveät määrät, kun eihän heidän niistä tarvinnut huolehtia.
Olenko törkeä jos tiskaan vain meidän perheen jäljet ja jonkun kattilan? Vaikka osoitetaankin että Sanna varmaan tiskaa kun se ei laittanut ruokaa eikä tehnyt mitään muutakaan. En tosiaan "saa" osallistua mihinkään vastuullisempaan toimintaan. Nyt mökillä vierailee juuri täysi-ikäiseksi tulleita lapsenlapsia kavereineen, jotka jättävät hirveän sotkun. On oletettu, että minä siivoan nämäkin kun ei ole muuta tekemistä. Jos en siivoa, niin anoppi valittaa särkyjään kovaan ääneen ja miten joutuu taas ottamaan lääkkeitä sen takia. Ehdotuksia miten tätä hommaa voisi tasa-arvoistaa?
Kommentit (397)
Yhteistyö on Suomessa omituista, tulee mieleen kollektiivinen toiminta. -Talkoissa on jo ominaista, että ilmenee lusmuilua ja päällepäsmäröintiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho, mode nosti vanhan ketjuni! Ap täällä. Mökkitouhu on rauhoittunut postauksen jälkeen. Sain ketjusta paljon loistavia ideoita ja ne toimivat. Aloitin uudet opinnot, ja "sattumalta" tein kesäopintoja suuren määrän. Harmi kyllä, kaikki kirjatenteihin oli pakko lukea juuri niinä viikonloppuina, kun olimme anoppilan mökille. Hoidin edelleen oman osuuteni ja opetin omat isot lapsemme omatoimisiksi myös mökillä. Tällä hetkellä omat lapsemme osaavat siis laitella auttavasti ruokaa, tehdä salaatin ja tiskata ja siivota omat jätöksensä. Muiden sontiin emme koske. Anoppi on erittäin kuormittunut edelleen, olemme ainoa perhe joka huolehtii itsestään. En jää enää anopin kanssa kahden, jolloin ei pääse syyllistämään minua, ja seurassa ei kehtaa sitä tehdä.
Toteutimme myös tuon tuhmailun mökillä. En ole varma mainitsinko jo tässä ketjussa mihin se johti, nimittäin erittäin vaivaantuneeseen tilanteeseen. :D Päästäkseni oikeaan moodiin ajattelin isänmaata kuten joku ohjeisti. Saunamökissä ajauduttiin hurjastelemaan niin että kattohirretkin helisi hetekan hakatessa seinää.
Seuraavana aamuna anoppi oli todella outo. Ripustin aamu-uinnin jäljiltä pyyhkeitä kuivumaan, kun hän tuli kertomaan kitkeneensä edellisenä iltana saunamökin viereistä kukkapenkkiä. Siis kitki kukkapenkkiä klo 23 yöllä, kun nuoripari oli keskenään saunomassa kolmen metrin päässä. Anoppi mainitsi samalla kuunnelleensa luonnon ääniä, eli hyi heIvetti, hän salakuunteli meidän hommailut ja häpeä oli ikään kuin minun.
Tuon kesän jälkeen en saanut anopilta enää joululahjaa enkä mitään muitakaan muistamisia. Minä olen kyllä huolehtinut hänen lahjoistaan. Hän ei ole soittanut mulle enää kertaakaan, totaalihiljaisuus. Esitetään sukujuhlissa, että meillä on hyvät välit. Jossain vaiheessa yritti vielä nälviä ja arvosteli äitiyttäni, uraani, ulkonäköäni ym., mutta kesän tapahtumista rohkaistuneena pistin samantien vastapalloon. Kun moitti mahamakkaraani, moitin hänen partaa ja viiksiään ja kehotin ajamaan pois, ei ole naisella kaunista. Eli välit ovat pitkälti menneet, mutta olen rauhallisempi ja onnellisempi kuin koskaan "suhteemme" aikana.Kiitos ketjun kirjoittajille vinkeistä!
No ootpa itsekin aika lapsellinen. Varmasti anoppisikin on rauhallisempi ja onnellisempi, kun otat etäisyyttä.
Tässä on taustalla myös se ongelma, että monet vanhukset haluavat omistaa kaikki mahdolliset omistuksensa eikä luopua mistään. He eivä tajua sitä, että terveys menee, kuolema tulee ja kaikkea ei saa sinne haudan taakse.
Itse aioin ainakin luopua omistuksista, joista en kykene itse huolehtimaan hyvissä ajoin.
Kukaan ei mielestäni voi velvoittaa toisia ihmisiä hoitamaan omistuksiaan, kun ei itse pysty. Ei edes omia lapsia, heillä on oma elämä.
Ja jos luulee saavansa hautaan kaikki mökit ja omakotitalot niin silloin palkkaa maksullista apua eli maksaa rahalla, jos oikeasti vapaaehtoisia ei löydy.
Keskustele miehesi kanssa! Hänen pitää puolustaa sinua. Yksi kysymys on,miksi menette anopin passattavaksi kesällä? Ymmärrän viestistäsi että muut tekevät ruuat, vaihtavat lakanat ym. Miehesi pitää ottaa asia puheeksi sukulaistensa kanssa. Tai tiskata kanssasi!!!
Parisuhteessanne on jotain peruuttamattomasti pielessä. Jos et pysty puhumaan asiasta miehesi kanssa ja oikaisemaan epäoikeudenmukaista työnjakoa, suosittelen lämpimästi menemättä kokonaan sinne orjaleirille. Jos se saa aikaiseksi teillä perheriidan, se tarkoittaa sitä, että miehelläsi on vielä opeteltavaa aikuisena olemisessa. Avioero on seuraava askel. Sen jälkeen miehesi voi omistautua vanhempiensa mökin hoitamiseen. Ehkä oppivat jopa tiskaamaan, mutta se ei ole enää sinun murheesi. Olet ansainnut hiukan enemmän kuin olla toisten orjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat appivanhempani (anoppi) piti itsestään selvänä, että me vietämme heidän mökillään kesälomamme. Minä suostuin pariksi viikoksi, toiseksi pariksi viikoksi menin äitini mökille. Molemmissa paikoissa ahdistuin, toisten pillin mukaan tanssimisesta. Meillä oli anoppilassa oma makuuaitta jossa oli varajääkaappi. Ostin joskus vain meidän perheellemme jugurtteja, mehuja, leipää, levitettä ja leikkeleitä. Siitäkös anoppi suuttui. Hän kysyi, näemmekö hänen tarjoilujensa jälkeen nälkää? Ei asia niin ollut, mutta itkin ja häpesin.
Ehdimme heidän jälkeensä rakentaa muualle oman mökin jossa saimme olla ja syödä mitä halusimme. Siinäkin mökissä on jo ollut sukupolvenvaihdos. Miniälleni en sano koskaan mistään mitään, vaikka olen heidän kanssaan paljonkin.
Ap tässä. Loisimisesta syytetään edelleen. Kiinnitin siihen erityistä huomiota ja sanoin, että vien lakanat kotiin pesuun, meillä on iso kone ja kuivausrumpu. Näin ei saanut tehdä, anoppi korotti ääntään, että heidän lakanoita ei vieraat pese.
Veimme myös mennessämme ruokaa, kahvia ja mehua ym., aamupalatarvikkeita, tuoreita hedelmiä ja sen sellaista. Ei mitään suuria määriä, mutta kuitenkin tuliaisia. Appi ja anoppi olivat vaivaantuneita ja sanoivat, että luulenko ettei heillä ole varaa ostaa ruokaa. Kyllä he osaavat ostaa ruokaa kaupasta, minun ei tarvitse ruokkia heitä. Kyse oli siis varsin tavanomaisista tuliaisista, kun olemme paljon kuluttava lapsiperhe. Heille ei saa viedä mitään, se on jonkinlainen syvä loukkaus heitä kohtaan.
Minulta on siis kielletty ruuanlaittoon osallistuminen. Ehdotin, että voisin leipoa, olen kiitelty leipuri. Anoppi tokaisi, että kunhan et käytä uunia, koska se vie sähköä ja keittiö kuumenee. Nämä asiat eivät ole ongelma silloin, kun anoppi tai hänen tyttärensä kokkailevat. Vain minun kohdallani uuni kuumenee sietämättömän paljon, niin ettei kukaan voi enää olla mökissä sisällä. Myös mieheni saa laittaa ruokaa ja käyttää hellaa, raja kulkee siinä etten minä saa. En käy mökillä enää. Lapset ovat uimataitoisia ja isoja, joten he voivat nyt viettää siellä aikaa isänsä kanssa. Jään mielelläni kaupunkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just näin.
Kerran lähdin parin ystävän kanssa ulkomaan matkalle reppureissaamaan. Kävimme siis vaeltamassa, yövyttiin teltassa ja välillä vuokramökeissä ja patikoimme.
Jotenkin homma kääntyi ihan ensipäivistä asti näin, että kaksi ystävää laittoi teltan pystyyn, sytytti nuotion, laittoi ruuat ilman että sain osallistua. Sitten kun padat, pannut ja astiat olivat likaiset, minut värvättiin tiskaamaan. Mökkien loppusiivoukset hoidin minä.
Sillä aikaa kun siivosin mökkejä, pakkasin rinkkoja ja telttoja, pesin kattiloita ja astioita, niin kaksi muuta kävivät rauhassa suihkussa ja levittelivät vartalovoiteita.
Eli siinä kävi niin että he levittivät tavarat, eivät antaneet osallistua ja sain itse hoitaa ne "pa**ahommat* jotka he sitten ohjelmoivat minulle.
Kysyin yhden kerran että voisinko osallistua leirin pystyttämiseen ja ruuan laittoon, molemmat tuohtuivat minulle ja toinen ystävä viskoi kattilat maahan vihoissaan.
Kesken tämän rentouttavan reppureissun, kävelin lähimpään kylään ja lähdin bussilla kotiin.
Sinun ja miehen kannattaa ostaa oma mökki, huomaat sitten onko kiva kun niitä vieraita tulee sinun mökillesi- vaikkapa juurikin tuo anoppisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat käyttää mökkiä ilmaiseksi joten aika pikkumaista valittaa tiskaamisesta. Mökillä jokainen osallistuu. Itse en kutsuisi vieraita, jotka tiskaavat vain omat tiskinsä ja muuten eivät osallistuisi mitenkään. Ei se varmaan appivanhemmille ole aina kivaa, kun teitä pitää passata.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ja miehen kannattaa ostaa oma mökki, huomaat sitten onko kiva kun niitä vieraita tulee sinun mökillesi- vaikkapa juurikin tuo anoppisi!
Ei kukaan halua appivanhempien mökille. Sinne mennään, koska appivanhemmat vaativat, ja puoliso haluaa. Se on aina oman loman pilaamista. Ja viisaat appivanhemmat eivät tietenkään tunge lastensa mökeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Saat käyttää mökkiä ilmaiseksi joten aika pikkumaista valittaa tiskaamisesta. Mökillä jokainen osallistuu. Itse en kutsuisi vieraita, jotka tiskaavat vain omat tiskinsä ja muuten eivät osallistuisi mitenkään. Ei se varmaan appivanhemmille ole aina kivaa, kun teitä pitää passata.
Toisten mökeillä on kamalaa. Siellä käydään vain siksi, kun vanhukset muuten uhriutuvat. Kaikille olisi helpompaa, kun olisi omat mökit, missä saisi rauhassa olla.
Onko tämä aloitus joku provo? Jos talo tarjoaa ruoan ja puhtaan vuoteen, ei kai ole paljon pyydetty, jos tiskaa. Jos sekin tuntuu paljolta, on parempi, että pysyy pois .
Vuorotelkaa, jos joku tekee ruoan toinen tiskaa ja seuraavana päivänä vastuualue muuttuu. Sitä paitsi, ruokaa voi tehdä porukalla ja niin voi tiskatakin niin kukaan ei tee mitään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti kukaan ei omista mitään kirjoitti:
Tässä on taustalla myös se ongelma, että monet vanhukset haluavat omistaa kaikki mahdolliset omistuksensa eikä luopua mistään. He eivä tajua sitä, että terveys menee, kuolema tulee ja kaikkea ei saa sinne haudan taakse.
Itse aioin ainakin luopua omistuksista, joista en kykene itse huolehtimaan hyvissä ajoin.
Kukaan ei mielestäni voi velvoittaa toisia ihmisiä hoitamaan omistuksiaan, kun ei itse pysty. Ei edes omia lapsia, heillä on oma elämä.
Ja jos luulee saavansa hautaan kaikki mökit ja omakotitalot niin silloin palkkaa maksullista apua eli maksaa rahalla, jos oikeasti vapaaehtoisia ei löydy.
Ja samaan aikaan se seuraava sukupolvi olettaa, että kun isä ja äiti maksavat kiinteistöverot ja tiemaksut ja nuohouksen ja vakuutukset jne., niin he voivat mökkeillä vapaasti. Tiedän pari mökkitalkkaria, joille rantapalstat on myyty pilkkahinnalla (hallintaoikeus säilyttäen) ja sitten perinnönjaossa lapsille selviää, että vanhukset ovat menneet myymään omaisuuttaan ennen kuolemaansa eikä heille jäänytkään sitä ihanaa hiekkarantaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Saat käyttää mökkiä ilmaiseksi joten aika pikkumaista valittaa tiskaamisesta. Mökillä jokainen osallistuu. Itse en kutsuisi vieraita, jotka tiskaavat vain omat tiskinsä ja muuten eivät osallistuisi mitenkään. Ei se varmaan appivanhemmille ole aina kivaa, kun teitä pitää passata.
Toisten mökeillä on kamalaa. Siellä käydään vain siksi, kun vanhukset muuten uhriutuvat. Kaikille olisi helpompaa, kun olisi omat mökit, missä saisi rauhassa olla.
Vanhuksilla on jo mökkinsä, joten nuoret ostakoon omansa.
Oikeasti kukaan ei omista mitään kirjoitti:
Tässä on taustalla myös se ongelma, että monet vanhukset haluavat omistaa kaikki mahdolliset omistuksensa eikä luopua mistään. He eivä tajua sitä, että terveys menee, kuolema tulee ja kaikkea ei saa sinne haudan taakse.
Itse aioin ainakin luopua omistuksista, joista en kykene itse huolehtimaan hyvissä ajoin.
Kukaan ei mielestäni voi velvoittaa toisia ihmisiä hoitamaan omistuksiaan, kun ei itse pysty. Ei edes omia lapsia, heillä on oma elämä.
Ja jos luulee saavansa hautaan kaikki mökit ja omakotitalot niin silloin palkkaa maksullista apua eli maksaa rahalla, jos oikeasti vapaaehtoisia ei löydy.
Siis vanhukset haluavat omistaa omistuksensa? Ihanko totta? Nuoret ei halua omistaa omistuksiaan, he voivat koska tahansa lahjoittaa kotinsa ja rahansa muille, niinkö?
Vierailija kirjoitti:
Ai, ketjuni on vielä hengissä. Ap siis tässä. Juhannusmökkeily sujui uudemman kaavan mukaan, joskin kaikki johti samaan lopputulokseen kuin ennenkin. Sovin miehen kanssa, että en tiskaa vaan hoidan hänen tehtäviään kuten sen viheliäisen saunan lämmittämisen ja vähän puuhommia. Lastenhoito oli tarkoitus jakaa tasan. Poistuin ruokapöydästä ajoissa ja kerroin meneväni laittamaan saunaan tulet. Sainkin olla hetken rauhassa, kunnes appi seisoi takanani ja alkoi neuvoa kovaan ääneen. Hakiessani lisää puita, hän oli mennyt sytyttämään pesän ja valitti samalla miten väärin tein. Siirryin pilkkomaan puita saunan viereen ja appi seurasi perässä. Kirveenkäyttöni entisenä pitkän linjan partiolaisena oli kuulemma niin vaarallista etten saa tehdä klapeja, ja appi fyysisesti otti kirveen minulta alkaen itse pilkkoa puita. Hän siis koski minuun ja työnsi sivuun ottaen kirveen. Tuijotin tätä kaikkea äimänä ja sain jonkinlaisen ahdistuskohtauksen, teki mieli paeta paikalta ja itketti. En kärsi mistään mt-ongelmista, joten tämä oli aika pelottavaa. Appi satutti kätensä puiden kanssa ja alkoi huutaa minulle, että minun olisi pitänyt sanoa kun hän oli pudottamassa jotain puuta jalalleen. En huomannut sellaista. Appi mulkoili minua koko illan ja moitti vielä uudestaan muiden kuullen miten vaaransin hänen terveytensä ja esitteli jälkeä anopille ja lapsilleen. Hän ei puhunut minulle mitään koko loppuaikana. Mieheni vaikutti olevan peloissaan eikä tehnyt millekään mitään.
Kieltäydyin seuraavana päivänä tiskaamasta muiden kuin oman perheeni aiheuttamat jäljet, aiheesta tuli riita miehen siskojen kanssa, koska anoppi oli taas kovin kipeä. Siskot olivat kutsuneet juhannusvieraita, joten tiskin määrä oli aivan järjetön kun ruokaa laitettiin pitkän kaavan kautta. Lopputulema oli, että suuri porukka söi ja lähti mökiltä samantien, ettei heidän tarvinnut ottaa kantaa tiskaukseen. Annoin anopin tiskata monta tuntia ja istuin ahdistuneena vierasmökissä. Anoppi volisi minulle tiskin jälkeen miten kauheaa se oli, ja miten he aikovat myydä mökin kun sen pito on niin raskasta. Minusta tuntui, että tämä oli minuun kohdistettu syyllistys. Miehelleni tai kenellekään muullekaan he eivät myyntiaikeista ole koskaan puhuneet.
Mies oli pyytänyt appea vahtimaan rannassa leikkiä lapsia sillä aikaa kun teki jotain remppahommaa. Itse luin törkeästi kirjaa mökissä, mitä laiskuutta. Anoppi tuli kysymään minulta, että onko lapsilla lupa olla yksin rannassa, siis alle kouluikäisillä ja uimataidottomilla. Appi oli "unohtanut" että heitä piti vahtia. Suutuin, mieheni ei ymmärtänyt miksi, koska eihän mitään ehtinyt tapahtua. Pakkasimme tavarat ja lähdimme. Mies pyysi anteeksi _minun käytöstäni_ vanhemmiltaan, olen kuulemma stressaantunut ja siksi näin herkillä, ja ylireagoin. Että näin. En tiedä miten jatkaa. Lapset eivät ainakaan voi ilman minua enää lähteä mökille. Miehestä tulee vanhempiensa läsnäollessa surkea lammas joka hyppäisi varmaan kallionkielekkeeltä alas jos isi ja äiti käskisi. Siinähän hyppää, mutta mun lapsia hän ei kyllä vie mukanaan.
Ei hel ve tin per ke le! Tekisi mieli vedellä niitä anopin prinsessoja ympäri korvia!
Tulepa mulle tiskaamaan - on puolentoista vuoden takaa oikeita astioita tiskausta oottamassa. Nykyisin olen kertakäyttöisten varassa.
Sun osa on se mihin suostut.
Tuollaiset kuviot muodostuvat helposti pysyviksi. Jossain vaiheessa kyllästyt ja lopetat piikomisen. Silloin saat joka tapauksessa huudot päällesi. Kertomastasi päätellen sekä appivanhemmilta että mieheltäsi.
Niinpä voit lopettaa saman tien.
Toi kuvio haiskahtaa siltä, että miehesi ei ole aikuistunut vaan roikkuu vanhemmissaan. Hän olettaa että järjestely sopii ilman muuta sullekin. "Kai me nyt voidaan niitä vähän auttaa." miehesi varmaan sanoo. "Mehän tää sit aikanaan peritään." jne.
Ette peri. Miehesi perii. Avioliittonne haiskahtaa siltä, että ero on vain ajan kysymys.
Olen pahoillani, mutta olen nähnyt näitä tapauksia liikaakin.
Itse ostettiin omalla perheelle asuntovaunu ja reissataan ympäri Suomea. Taakse jäi mökki ja sen epätasaisesti jaetut työt. Jos mennään vaunulla mökillä käymään tehdään ruoat omalle perheelle asuntovaunussa ja hoidetaan omat tiskimme. Selkeätä. Toisinaan autamme joissain mökkiin liittyvissä talkoissa, joissa kaikki osalliset ovat paikalla.