Oletko saanut exäsi takaisin? Miten?

Mies lähti, mutta ei toisen takia. Halusi olla omassa rauhassa ja hänellä oli muutenkin rankka vaihe elämässä ja oli aivan lahoamispisteessä. Tietenkin annoin tukeni ja tein kaikkeni, mutta se ei riittänyt. Vuoden oltiin erossa ja en todellakaan odottanut paluuta vanhaan. Kysyin kuulumisia vaan ja ehdotin olisiko halua tavata ja mentäs syömään. Halusin vaan nähdä hänet ja rakastin silti häntä. Asiat lämpeni ja ollaan yhdessä.

Sinusta tuntuu nyt tuolta, mutta luultavasti ei enää jonkin ajan kuluttua. Minulle kävi samoin, mies jätti. Minä en olisi halunnut erota. Olin aluksi aivaan murheen murskaama ja olisin tehnyt mitä vain, jotta ex olisi ottanut minut takaisin. Mietin ja googlettelin juuri samoja asioita kuin sinä nyt.

Me olimme exän kanssa vielä eron jälkeen yhteyksissä ja jotenkin homma johti siihen, että näimme edelleen silloin tällöin ja harrastimme seksiä. Seksi siis kyllä kelpasi exälle eron jälkeenkin. Ja niin minullekin aluksi, koska elättelin toiveita hän muuttaisi mielensä. Suostuin näkemiseen/seksiin aina kun hän halusi, yritin kaikin keinoin pitää hänestä kiinni. Oikeasti toivoin jopa mielessäni, että tulisi vahingossa raskaaksi, jotta hänen olisi "pakko" sittenkin jäädä yhteen kanssani.

Näin jatkui suunnilleen puoli vuotta eromme jälkeen. Sitten vaan yhtenä päivänä istuin junassa katsellen maisemia ja puhelin kilahti. Ex laittoi viestiä, että milloin nähdään. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun en tuntenutkaan enää halua vastata/nähdä häntä. Tajusin, että olen päässyt hänestä yli. Tajusin, että "suhteemme" on epäreilu: hän saa kaiken mitä haluaa (seksiä ja vapauden) ja minä taas en saa sitä mitä haluan (suhteen).

Tajusin, että haluan ja ansaitsen olla sellaisen miehen kanssa, joka HALUAA olla minun kanssani. Ja ex ei halunnut. Sillä hetkellä laitoin hänelle viestin,että en enää aio nähdä häntä. Sittemmin en ole haikaillut hänen tai kenenkään muun miehen perään, joka ei ole osoittanut minulle vastavuoroista kinnostusta. Koska VASTAVUOROISUUS on kaiken a ja o suhteessa. Se, että molemmat haluavat toisiaan enemmän kuin ketään muuta. Sen minä haluan ja ansaitsen kokea. Niin sinäkin.

Tulipas valtavan pitkä viesti. Pointtini on se, että vaikka sinusta nyt tuntuu siltä, että elämä ei voi jatkua ilman exää, niin se kyllä jatkuu ja vuoden, parin päästä ajattelet että hän ei ollut se oikea sinulle. Itsekään en eron jälkimainingeissa olisi IKINÄ voinut kuvitellakaan että tulen koskaan pääsemään yli exästä, mutta niin vain pääsin. Pari vuotta eromme jälkeen ex muuten lähestyi minua uudelleen ja ilmaisi halunsa palata yhteen. Minulla ei ollut enää tunteita häntä kohtaan.

Kuulostat suhteen antavalle osapuolelle. Kasva vähän ja muutu ihmiseksi joka osaa myös itse vaatia. Kynnysmattoon pyyhitään kengät tullessa, ulos lähtiessä ei edes pysähdytä pyyhkimään. Mieti haluatko olla jonkun ihmisen kynnysmatto.

En ole.  Mutta hyvät ja asialliset välit olen tai olemme onnistuneet välillimme luomaan; voimme edelleen soitella ja nähdä toisiamme säännöllisen epäsäännöllisesti mutta yhteen ja erityiseen parisuhteeseen meistä ei enää ole. Parempi näin, vaikka joskus joku o rohjennut kysymään, että miksi oikeastaan erosimme.  Se olkoon meidän kahden välinen asia. - Onneksi ei ole yhteistä jälkikasvua.

Minä kylläkin jätin pitkällisen pohdinnan jälkeen, mutta ollaan aina oltu tosi hyvissä väleissä yhteisen lapsemmekin vuoksi. Vuoden aikana tuli treffailtua monia miehiä ja yks ilta sitten huomasin, että minähän vielä kuitenkin rakastan exääni ja nyt hän on sitten nyxäni.

se ihminen, joka ei halua olla kanssasi, ei ole se oikea sinulle. Rakkautta ei voi pakottaa. Tunteesi ovat ihan normaaleja eron jälkeen, moni fantasioi tuossa kohtaa yhteenpaluusta. Se on osa suru- ja luopumisprosessia. Ajatuksesi tulevat vielä muuttumaan, kuten tuossa pitkässä vietissäkin kerrottiin. Vaikka siltä ei nyt tunnu, niin niin tulee tapahtumaan.

Kai se riippuu eron syistä. Mitkä ne oli?

Joskus parikymppisenä asuin "miehen" kanssa, mikä yhtäkkiä päättikin että haluaa "oman elämän". Siis halusi vaan opiskella ja saada uusia kavereita ja mennä miten haluaa, kyse ei ollut muusta naisesta. Ihmettelin miten ei sitä voisi mun kanssa ollessa saada ja koitin puhua järkeä kun jotenkin tiesin ettei ole miettinyt ihan loppuun asti, en onnistunut. No, erottiin mutta mies roikkui ja halusi olla kavereita :D sanoin, etten roiku eksissä juuri sen oman elämän takia ja lopetin kaiken yhteydenpidon ja jatkoin elämääni.

Parin kuukauden päästä mies tuli itkien anelemaan takaisin, ei kuulema ollut tajunnut mitä menettää.

Nykyisen kanssa erottiin kun tilanne oli tosi tulehtunut, paljon oli tapahtunut ja riideltiin koko ajan ja oltiin mahdottoman vaikeita. Kuusi viikkoa täyttä hiljaisuutta (tuntui ikuisuudelta!) ja kun nähtiin niin juoksin elokuvamaisesti suoraan syliin ja siihen jäin. Puhutaan paljon ja ollaan kaikesta rehellisiä, asiat on paremmin kun ikinä. Ei me enää toisistamme luovuta eikä luovuteta tässä suhteessa.

Ei. Lopeta roikkuminen.

Minusta me olimme vain kaikin puolin hyvä pari

Sinun ex ei näe asiaa samalla tavalla, koska jätti sinut, valitettavasti.

Joskus syy on sellainen, jota jättävä osapuoli ei halua jätetylle kertoa.

Minä olin samassa tilanteessa kuin sinä.

Nyt, yli vuosi eron jälkeen olen saanut tietooni asioita exästä ja siitä miten hän on toiminut, enkä enää palaisi takaisin.

Olen myös saanut etäisyyttä ja näen mitä asioita suhteessa oli vialla minunkin kannalta, niitä asioita jotka eivät tehneet minulle hyvää. Ummistin niiltä silmäni aikaisemmin.

Suren edelleen. Kaipaan edelleen.

Kaipaan hänestä ja suhteestamme jotain, mitä ei oikeasti tainnut koskaan olla edes olemassa muualla, kuin minun mielikuvituksessani. Mutta koska asiat menivät, niin kuin menivät, en palaisi takaisin.

Sinulle AP sanon, että et tarvitse mihinkään exääsi, joka ei halua sinua.

Sinun on parempi olla ihan itseksesi kuin ihmisen kanssa, joka ei halua sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat suhteen antavalle osapuolelle. Kasva vähän ja muutu ihmiseksi joka osaa myös itse vaatia. Kynnysmattoon pyyhitään kengät tullessa, ulos lähtiessä ei edes pysähdytä pyyhkimään. Mieti haluatko olla jonkun ihmisen kynnysmatto.

Saat kynnysmaton kuulostaan huonolta asialta :/

Meillä on pari vuotta jo ollut raskasta vääntöä elämä. Ihastuin palavasti ystävääni, joka kuunteli ja kunnioitti, muuta peliä ei ollut. Jonkun aikaa sitten tehtiin yhteinen eropäätös ja nyt ei olla riidelty.

Ja kun ei olla, alan katua. Kun on saanut huilia, näen paljon paremmin kaikki ne asiat, joilla itse oon rampauttanut suhdetta, olkoonkin et mieskään ei ole täydellinen.

Empiminen on tullut kuvaan, mut mies haluaa yhä erota (ei kuitenkaan käytännössä edistä asiaa esim. etsimällä asuntoa). En tiedä ollenkaan onko tämä uuden pelkoa, kun ikinä ei olla sulavin pariskunta oltu vaan selkeitä ongelmia ollut aina, vai kenties viisautta jolla suhde voitaiskin ehkä pelastaa.

Rupesin antamaan persettä

onko ap vielä lukemassa ketjua? Miten menee?

Harvemmin näissä tarinoissa hyvin käy. Mieti mitkä oli ongelmia teidän suhteessa ja onko niitä mahdollisuus muuttaa/korjata. Aluksi voi olla kivaa kunnes sitten samat ongelmat nostaa päätään myöhemmin. Kuulostaa kyllä siltä että mies on valmis jatkamaan eteenpäin. Sinun kannattaisi tehdä samoin. Tulet huomaamaan että oli typerää ajatella edes yhteenpaluuta.

Erosimme miehen kanssa meidän yhteisestä päätoksestä. Eroprosessi oli minulle silti henkisesti hyvin vaikea. Joku viisas on sanonut, että "ero on kuin pieni kuolema". Kului useampi vuosi,  sattumalta taas nähtiin. Mies pyysi ottamaan yhteyttä ja antoi numeronsa. Kävelin pois. Mietin pitkään, mikä olisi se ensimmäinenkään syy, miksi ottaisin yhteyttä? En tuntenut enää mitään. Olin surutyöni tehnyt. Näen sen meidän kaaosmaisen tilanteen nyt paljon selvemmin. Entiseen en halua palata, uutta tulevaisuutta hänen kanssaan en halua. On parasta jättää asiat rauhaan.

Ei ole tarvinnut haikailla kenenkään perään. Sen verran huonoa tarjontaa ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut haikailla kenenkään perään. Sen verran huonoa tarjontaa ollut.

Joitain katsoisin kun halpaa makkaraa, jos tavattaisiin. Nuorena ja kännissä vähän eri. Voi olla että vaikutti erilaiselta, mutta ajanvietettä vaan enimmäkseen.

Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.

Eksä olis tullut takas koska voitin lotossa ison summan. En ottanut eksää takas, Sanoin ettei kiinnosta koska se jätti mut toisen takia.

Ihmiset rakkaat, menkää elämässä eteenpäin ja antakaa niiden entisten olla.