oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?

Hyvä kysymys!

Mutta vastaukseni on en ja kyllä. Eri asioissa, eri laisissa tilanteissa.

Täällä! Hep! Olen yliopiston käynyt, mutta vakituista paikkaa en ole halunnut ottaa vastaan. Teen projekteja, joidenka jälkeen jään mielelläni ansiosidonnaiselle. Saan ansiosidonnaista nettona 2400e, joten mielelläni lepäilen välillä. Paljon on ideoita ja tiedän, että olis vaikka jo mitä.. muttah.. oon laiska. 

Jostain syystä mulla on silmää sisustamiselle. Naapurit ja sukulaiset sekä monet ystävät on maksanut ihan rahaa että autan heitä. Nyt on ollut sukulaisen veneen sisustus ym. En vaan tiedä miksi muut ei sitä osaa? En itse mene ikinä ”muodin perässä” . Mielestäni se on jotenkin typerää kun kaikilla on mitä naapureilla ja sisustuslehdet tyrkyttää. Liika on liikaa. Ja vaatteet. Stailaus. Pukeutumista on kehuttu ala-asteelta lähtien tyylikkääksi? Ammatti on näistä KAUKANA!

Olen lahjakas suihinottaja, mutta en ole jakanut tätä lahjaa mitenkään innokkaasti 😆 Olen sinkku eikä nappaa mennä vieraita tyyppejä imemään. Parisuhteenkin aikana meidän seksielämä oli (suurimmaksi osaa miehen takia) aika laimeaa. Ehkä vielä joskus joku onnekas pääsee nauttimaan lahjastani.

Minusta olisi aineksia filosofiksi :D En vaan edes lukiota käynyt niin se harmittaa. Vielö toki ehtisin mutta haluan panostaa taiteilijanlahjojani sillä siinä voin vielä loistaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen lahjakas musiikissa, niin sanoittamisessa, säveltämisessä kuin sovittamisessakin. Samoin kuin aloittajalla, olen myös aivan haka riimittelyssä, ja olen todella nopea suustani, jolle kalpenee itse Tommy Lindgrenkin. Soitan kaikkia soittimia jotenkin, olen rytmillisesti lahjakas myös. En ole hyvä välttämättä piirtämään, mutta kuvaamataidossa olin koulussa ain akympin oppilas, koska minulla oli niin hyvä visiointi, väritaju, muodon ymmärtäminen, ja kolmiulotteisuus, ja tein kaikesta mitä pystyi muovailemaan vaikka ja mitä. Lisäksi luovuuteni hoksasi tehtävien annosta sellaisia mahdollisuuksia mitä muut eivät ikinä olisi hoksanneet, ja opettajat pitivät juuri tästä. Miksi en ole käyttänyt lahjakkuuttani? Ehdottomasti suurin syy on keskittymiskyvyttömyys, sekä vaikeus oppia niin että huono opettaja opettaa. En pysty opettelemaan esim nuotteja, enkä kykene säilömään tietoa päässäni(vrt vuosiluvut). En myöskään opi niin kuin opettajat haluaisivat että opin. Opin tekemällä, ja hoksaamalla itse. Harva opettaja osaa tällaista opetustyyliä vaikka muuta väitätävätkin, ja se johtuu siitä että heitä tulee opettajakouluista, joissa kympin oppilaat eivät edelleenkään ymmärrä miten joku voi olla niin tyhmä ettei opi niin kuin he ovat oppineet, lisäksipitävät itseään mainoina oppiojina, ja opettajina. Heiltä tosin puuttuu luovuus yleensä täysin, ja opetustyylikin kertoo siitä ettei kyetä opettamaan luovasti, vaan vain toistamaan jotain toiselta opittua. 

Lisäksi tekemiseni on epätasaista, ja tarvitsen flown. En pysty laulamaan käskien kuten ei kukkokaan pysty, jolloin luovassa tekemisessäni saattaa olla pitkiäkin taukoja. Mm stressi muulla elämänalueella voi syödä kaiken luovuuden elämässäni. Toisaalta sanoitan koko ajan, ja teen omia kappaleita mieheni kanssa, joten käytän lahjakuuttani kyllä, mutta suuren yleisön tietoon se ei tule tulemaan.

Olen itse siballa opiskellut muusikko ja en kyllä ole koskaan tavannut ketään joka osaisi soittaa KAIKKIA soittimia. Toisekseen, harvassa on ne jotka eivät kykenisi lainkaan oppimaan nuottienlukua, esimerkiksi monet kehitysvammaisetkin osaavat lukea sujuvasti kuvionuotteja. Enemmänkin kuulostaa sille ettet ole ollut valmis tarttumaan haasteisiin ja syytät siitä opettajia. Toki nuottienlukutaito ei ole mikään välttämättömyys kaikissa musiikkigenreissä ja moni populaarimusiikin alueella toimiva muusikko soittaa hyvin korvakuulolta. Ei kuitenkaan yhteissoiton kannalta kovin kätevää jos jollekulle ei voi koskaan lähettää uuden biisi lappuja etukäteen jne. Ja nykyään about kaikki musiikkipedagogit osaavat enemmän tai vähemmän opettaa myös improvisaatiota, säveltämistä jne. Opettajia löytyy monenlaisia. Toki jos et ole valmis ammattilaiselle maksamaan vaan odotat että joku koulii sinusta vitosella mozartin niin...

Minusta olisi tullut loistava tyhjäntoimittaja, mutta liika vastuuntuntoisuus ja läheisyydenkaipuu sai perustamaan perheen ja pitämään siitä huolta.

Se ei vaimolle riittänyt, joten nyt raadan vain lasteni vuoksi.

Olen, sillä minulla on rampauttava epätäydellisyyden ja epäonnistumisen pelko. 

Olen saanut upeita mahdollisuuksia työelämän puolella jo pelkästään opiskelijana, mutta torjuin ne koska mielessäni pyöri vain "entä jos en osaa/pärjää/pysty/etc". Sain tarjouksen tehdä tutkintooni kuuluvan harjoittelun kansainvälisessä suuryhtiössä Aasian pääkonttorissa, mutta sanoin tälle kiitos mutta ei kiitos, koska pelkäsin etten osaamisestani huolimatta täytä heidän odotuksiaan. Olen mieluummin yrittämättä ollenkaan, kuin yritän ja epäonnistun. Pelkään epäonnistumista niin paljon, että se vei minulta mahdollisuuteni elää hetken verran unelmaani. 

Vierailija kirjoitti:

En ole missään lahjakas :(. Yliopistossa kyllä lukenut saksan kieltä mutta niin on moni muukin.

Mä olin au pairina Saksassa, tosin suomalais-saksalaisessa perheessä vaan, ja sit myöhemmin yhdessä toisessa työssä siellä. Pärjäsin kyllä kai ihan hyvin saksalla ainakin noissa hommissa, mut ite koin silti, etten osaa tarpeeksi hyvin sitä. :'-( Lukiossa oli suunnitelmana, että haen saksaa lukemaan sitten myöhemmin, mutta se jäi, kun en uskonut itseeni, että olisin tarpeeksi hyvä. Tuntui, että muut au pair -kaverit, jotka oli kokonaan saksalaisissa perheissä puhuivat melkein kuin natiivit. Vaikka on muakin muutaman kerran luultu sveitsiläiseksi tai zürichiläiseksi; tiedä sitten onko ollut kohteliaisuus vai jotain ihan muuta. :-D Baijerissa oli au pairina, niin murre/puhetyyli ehkä sen mukaista... Sitten lopulta päädyin ajattelemaan, että ehkä joku muu työ kuin saksan opettajan työ kuitenkin olisi kivempaa ja päädyin toiselle alalle. Tuokin oli oikea syy kyllä, mutta toinen pääsyy oli kyllä, että en vain uskonut lahjoihini ja jätin käyttämättä. Saksa mulla oli aina lukiossa ja amkissakin kymppi. Kokeesta jos tuli 10- tai 9 1/2 joskus, niin opettaja oli aina kirjoittanut lisäkommentin, että odotti multa enemmän. :-D En tiedä, juonsiko tuo jostain tuollaisesta, että itsekin odotin itseltäni täydellistä osaamista?

Tosin en tiedä, voinko sanoa, että olen jättänyt lahjakkuuttani käyttämättä, kun en ole edes varma, onko mulla edes sitä... :'-D Au pair -ajoista on kohta 20 vuotta aikaa ja melkein joka vuosi tullut kyllä Saksassa reissattua noin kuukauden ajan per vuosi aina kesälomalla + muutenkin. Välillä houkuttelisi taas kehitellä jotain muuta ja mielessä ollut, josko sitä joskus "vanhoilla päivillään" kokeilisi sittenkin hakea yliopistoon lukemaan saksaa.

Kuinka hyvä taso oikeasti "pitää" olla entuudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun lahjakkuus on liian monihaaraista enkä koskaan osannut päättää mihin osa-alueeseen keskittyisin. Joten kaikki jäi sitten kehittämättä.

Anteeksi nyt vain, mutta tuskin sinulla on mitään erityislahjakkuutta, muuten olisit edes jossain huippu. Osa lahjakkuutta on juuri sinnikkyys ja kunnianhimo, mitkä sinulta ehkä puuttuvat sen varsinaisen lahjakkuuden lisäksi.

Yläpeukuista päätellen kaltaisiasi itsestään liikaa luulevia lahjakkuushörhöjä on paljon...

Olen hyvä keksimään ja kehittämään asioita. Olen kuitenkin epävarma ja sosiaalisesti arka, joten en koskaan hakeutunut korkeakouluun. Ihan jo arjesta selviytyminen on tarpeeksi haastavaa muutenkin :(

Olen aina omannut loistavan sävelkorvan ja osaisin laulaa jos olisin sitä enemmän harjoitellut. Jostain syystä en nuorena kehdannut, hävetti laulaa jopa lapselle kun mies oli kuulemassa vaikka laulan oikein. En tiedä mikä minulle tuli. En vieläkään oikein kehtaa edes hyräillä. Harmittaa.

Olen ollut kiinnostunut ohjelmoinnista ja kielistä lapsesta saakka. Koodaan nopeammin ja paremmin kuin iso osa ammattilaisista. Mitään järkevää/tuottavaa en kuitenkaan ole vaivautunut tekemään, lähinnä omia turhanpäiväisiä projekteja, joiden parissa viihdyn hyvin. Puhun myös sujuvasti kuutta eri kieltä.

Koulut jäi peruskouluun sosiaalisten vaikeuksien ja mt-ongelmien takia. Töitä en ole koskaan tehnyt, enkä aiokaan. Tiedän hyvin etten pärjää ihmisten kanssa henkisten vajaavuksieni takia, joten tyydyn mätänemään yksiööni ja käyttämään taitojani itseni viihdyttämiseen.

Minä olen täysin lahjaton. Kaikkea olen kyllä tehnyt huonolla tai olemattomalla menestyksellä. Olisi hienoa omata joku kyky mistä olisi iloa itselle ja muille.

Minusta piti tulla kirjailija, mutta rima oli niin korkea, etten uskaltanut. Nyt olen sitten fyysikko.

Olin peruskoulussa todella hyvä matemaattisissa aineissa. Matematiikassa pärjäsin valtakunnallisissa kilpailuissakin. Kemia ja fysiikkakin olivat aina kymppejä. Kuitenkin valitsin lukiossa lyhyen matikan ja kieliä. Tämä siksi, että tiesin pahimpien kiusaajapoikien menevät pitkän matikan luokalle: en olisi kestänyt enää seuraavaa kolmea vuotta heidän kanssaan samassa luokassa.

Olen tehnyt oikein hyvän uran humanistina, mutta joskus tulee mieleen, että olosuhteiden salliessa olisin voinut päästä rahakkaammalle alalle ja ehkä nauttinut työstäni enemmän.

Lahjoja olisi ollut, mutta ei ollut omaa uskoa niihin, kun mistään ei rohkaistu. Sijaisperhe ja tyttö kun olin, kehuminen ylpistää.

Eniten ehkä harmittaa laulun lahja, olen nyt aikuisena harrastaessa kuullut puoliammattilaisilta, että äänelläni ja sävelkorvallani olisi harjoittamalla voinut tehdä mitä vaan.

Olen myös aina ollut huomattavan hyvä piirtämään, ja tein sitä aina kun en laulanut (tai yhtaikaakin paljon), siitäkin olisi ammatin voinut tehdä näin jälkeenpäin ajatellen.

Kirjalliset lahjani ovat käytössä kuivien raporttien kirjoittamiseen.

Esiintymislahjani kuivien esitysten pitämiseen, samoin ääneni.

Piirtämistä ei tarvita enää missään.

Ei myöskään laajaa kielitaitoani.

Työelämä on tarvinnut vain matemaattis-loogiset lahjani, ja ollut valmis maksamaan lähinnä niistä. Kun nekin ovat olleet keskimääräistä paremmat, niin saan ihan hyvän elantoni sitten niillä. Olen hivuttautunut asemaan, jossa lukeneisuudesta ja laajasta yleissivistyksestä ja kirjallisesta ja esiintymistaidosta on hyötyä.

Muuta harrastan jos jaksan, kun työviikko on vienyt mehut, mutta hukkaan on paljolti mennyt.

Tästä ketjusta tulee mieleen, että rohkaisu ja tuki lahjojen käyttämiseen olisi kauhean tärkeää.

Että joku ulkopuolinen tunnistaa lahjasi, ja vähän patistaa sinua käyttämään niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto, kunnianhimottomuus ja masennus ovat syynä, etten saa työkuviotani vauhtiin. Olen lahjakas muotoilun ja taiteen alalla ja takana alalle kaksi korkeakoulututkintoakin. Tässä vain juuri ja juuri toimeentulon rajoilla junnaan ja häpeän sitä, etten saa hyödynnettyä ammattiani. Säästöt on syöty, isoäiti avustanut rahallisesti, kohta takaseinä häämöttää taloudellisesti ja oon ihan lamaantunut. Helvetin helvetti.

Jatkan vielä, että arvatkaa hävettääkö tämä tilanne, kun oon hulluna opiskellut, opintovelat päällä ja kaikki oottaa, että nyt vaan homma pyörimään. Opiskeluaikanani olin jo niin masentunut, että halusin vain eristäytyä muista, enkä siis mitään verkostoja ole luonut, jotka voisivat minua hyödyttää. Olen täydellisen epäonnistunut ja haluttais vain hävitä johonkin.

Auttaisiko lääkäri/lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Musta olis varmaan ihan loistava lääkäri tullut, olin koulussakin mutta vaihdoin toiselle linjalle.

Ihan vaan koska silloin ei tuntunut innostavan lääkärin työajat....

Vielä ehtisi?