oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?

Olin koulussa hyvä piirtämään. Olis varmaan pitänyt suunnata johonkin taidejuttuun. Nykysin tuntuu että mitään osaa piirtää.

Olin kuvataiteellisesti lahjakas, osasin piirtää ja ihan hyvännäköisiä pikku veistoksia tein, mutta viimeistään kun lähdin opiskelemaan, ei oikein enää ollut aikaa sellaiseen. Tai ehkä ei kiinnostanut tarpeeksi myöskään. Harkitsin kyllä arkkitehtuuriopintoja. joiden yhteydessä tuontapaista olisi voinut tavallaan harjoittaa, mutta valitsin toisen alan sitten kuitenkin.

Matemaattista lahjakkuuttani en ole päässyt hyödyntämään työelämässä mitenkään (olen koodari). Ja tätä nykyä en yhtään mitään lahjakkuutta työelämässä, kun olen pitkäaikaistyötön. Omaksi ilokseni kyllä ohjelmoin. Olen myös todella looginen, mutta siitä on ollut aina vain haittaa. En jaksa enää yrittää selittää ihmisille, miksi heidän päättelynsä ovat epäjohdonmukaisia, kun en osaa tehdä sitä loukkaamatta tai astumatta varpaille.

Olen poikkeuksellisen lahjakas pillun nuolija. Varaan tämän lahjakkuuden vain vaimoni nautinnoksi, joten käytännössä jätän tämän käyttämättä, koska käsittääkseni maailmassa olisi 3,5 miljardia ihmistä, jotka voisivat hyötyä tästä lahjastani.

Kyllä. Oon hyvä piirtämään (tätä taitoa en ole jalostanut koskaan-olen vähän kärsimätön joten en usein piirrä)

Lisäksi olen huippuhyvä kokki (kuulemma voittaa huippuravintolat, huipputasoinen)

Lisäksi tietyissä liikuntalajeissa olen tasoa ammattilainen.

Lisäksi kielipäätä löytyy, mutta erityisesti se jäänyt hyödyntämättä.

Eihän täällä (omien sanojensa mukaan) juuri muita olekaan kuin multilahjakkaita yli- ihmisiä.

Se on tuo rehellisyys jopa nimettömänäkin niiiin vaikeaa!

Kyllähän kaikissa ihmisissä löytyy jotain lahjakasta, osassa myös huippulahjakasta ja keskustelun idea on tuoma esiin omat lahjakkuudet jotka jääneet hyödyntämättä. Itseäni ei ainakaan ärsytä keskustelu, ja tiedostan itse että itsessänikin on lahjakkuutta, muttei kyllä joka alueella. 😂

Mä olen näppärä käsistäni, mutta ei käsityöammatteja oikeen enää ole. Joku kirurgi ehkä, mutta siihen olis vaadittu muutakin, kun sekoilua lukioikäsenä...

Kyllä. Käytännön pakosta. Päivästä toiseen selviytyminen vei kaiken ajan ja energian. Kun tukiverkot ja vastaavat vielä puuttuivat lähes täysin, niin ei ollut edes mahdollisuutta kokeilla siipiä, niin sanotusti. Mihin asti se olisi riittänyt, on eri asia.

Minua on joku sanonut jopa neroksi - ehkä osittain kohteliaisuuttaan. Tai herättääkseen huomioni. Nero en ole, sen verran tiedän varmaksi. Ehkä jonkin verran keskivertoa älykkäämpi, mutta kaukana nerosta.

Joku varasti vaalean punaharmaat räpylät Tulikivi järvessä tämän tekijä myös maski pinkki. Et saa anteeksi. 

Minkään noituuden tai uskonnon varjolla ei voi etkä saa varastaa. Yhwh lyö salamalla. 

Olisit kysynyt googlelta,et näköjään ole vaivautunut vieläkään ,mutta onhan näitä kielipuolia muitakin.

Mun olisi pitänyt mennä yliopistoon, sen sijaan olen it-alalla, joka ei ole koskaan kiinnostanut pätkääkään. Olen pelkkä yo, vaikka lukupäätä ja kiinnostusta olisi riittänyt. Työ on vienyt mennessään ja olen johtohommissa tällä hetkellä ja olen miettinyt kannattaako nyt enää lähes viisikymppisenä lähteä opiskelemaan jotain. Harmittaa kun en ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliani. 

Joo, sain burn-outin, kävin kolme vuotta terapiassa, ja se auttoi kyllä, mutta oli kaikkea ongelmaa elämässä, enkä koskaan tiennyt, miksi haluaisin "isona", epävarmuutta. Ajatus paluusta entiseen nosti aina kauhean ahdituksen, oli 90-luku, mitä kaikkea. Sitten kun on ollut lähes kymmenen vuotta pois työelämästä, vaikka joitain paikkoja hain kyllä, sitä vain sitten jää sivuun. Yhteiskunnan rahoilla en ole elänyt (terapiatukea lukuunottamatta, se korvasi kai kolmanneksen hinnasta), puolison elättinä olen ollut, hänelle on ollut tärkeintä, että voin hyvin., Niin että kaipa ne neljä ällää ja yliopisto-opinnot jollain lailla menivät hukkaan, mutta ilman niitä en olisi se minä, joka olen.

Viihtyisin parhaiten jossakin työssä, missä voisi käyttää kielellistä ja visuaalista lahjakkuuttaan sekä luovuutta, mutta tällä hetkellä teen yleishallinnollista työtä vientiteollisuuden piirissä ilman sen kummempia uranäkymiä. Toisaalta olen jo toisella urallani, joten koen, että olen saanut näinkin hyviä ja isoja asioita aikaan ja auttanut muitakin työllistymään, vaikka taiteilija ja tutkija sisälläni on ollutkin hiljaa. Eli tavoite olisi päästä eläkkeelle mahdollisimman virkeänä ja sitten alkaa tehdä niitä juttuja, jotka aidosti tuottavat iloa ja syvän flow-tilan. Näin vanhemmalla iällä ei ehkä tunne tekemisistään niin suurta epäonnistumisen pelkoa, kun nuorempana rima melkein missä tahansa asiassa oli saavuttamattoman korkea - estäen näin edes yrittämistä. Asiaa on vaikea selittää, mutta näin sen koen.

Vierailija kirjoitti:

Mun olisi pitänyt mennä yliopistoon, sen sijaan olen it-alalla, joka ei ole koskaan kiinnostanut pätkääkään. Olen pelkkä yo, vaikka lukupäätä ja kiinnostusta olisi riittänyt. Työ on vienyt mennessään ja olen johtohommissa tällä hetkellä ja olen miettinyt kannattaako nyt enää lähes viisikymppisenä lähteä opiskelemaan jotain. Harmittaa kun en ole hyödyntänyt täyttä potentiaaliani. 

Eräs sukulainen luki tohtoriksi päälle neljänkymmenen iässä. Jos rahkeet (ja into) riittää, niin anna palaa.

Omalla kohdallani pelkästään se, että sai elämän uudelleen käyntiin on vienyt sen verran energiaa ja aikaa, että tuskin mihinkään enää lähden opiskelemaan. Ennen kuin se elämä meni perseelleen, oli kyllä halua lähteä vaikka psykologiaa lukemaan.

Musikaaliset lahjat on jääneet käyttämättä. Ei ollut lapsuuden perheessä varaa harrastuksiin eikä niitä köyhässä pikkukaupungissa muutenkaan niin ollut. Näin vanhemmitten olen huomannut olevani liikunnallisesti lahjakas. Nekin lahjat jäi käyttämättä, kun lapsena ilkuttiin epäurheilulliseksi persjalaksi. 

Loogista ja matemaattista keskiverto+ lahjakkuuttani pyrin hyödyntämään kouluttautumalla, mutta ilmeisesti sosiaalisen lahjattomuuteni vuoksi tämä kuti jäi tussariksi ja työ"urani" olen tehnyt paskahommissa joissa olen vieläpä tosi huono. 

Olen kuitenkin kurinalainen ja taloustaitoni ovat hyvät, joten sitä olen päässyt hyödyntämään ja olen paskasta työelämästä huolimatta osin taloudellisesti riippumaton. 

Olen jättänyt ja siitä syystä, etten ole vielä löytänyt asiaa jossa olisin lahjakas.

Taloudelliset syyt pakotti nuoresta rutiinitöihin. 

Kyllä. Olin koulussa hyvä, aina luokan parhaita vaikka laiska enkä viitsinyt lukea tai tehdä tehtäviä ennenkuin koulubussissa. Laiskuuttani en myöskään pyrkinyt ammattikoulua pidemmälle vaan halusin töihin. Ja olen tyytyväinen. Töissä olen menestynyt, kaikki on mitä haluan ja enemmänkin. Joskus mietin että tein oikean valinnan, oikean alan jossa erikoistuneena palkka on hyvä ilman stressiä jota esimiehillä tai muilla johtajilla on.

Se jäi ikuisesti kaivelemaan , kun , Kivääri ammunta urheilu "nappasi"

jo hyvin nuorena,, Jos joku olisi kertonut , että  "isolla kyllä" toimii 

sellainen ampumaseura kuin ESA,,, Olisi ollut , että , "ysi on huti"

asenteella  katsoa se , että miten pitkälle oma olemassa

oleva lahjakkuus olisi riittänyt,,,,  Ilma "tussarillakaan"  en

pidä häviämisestä,,  mitä ei tosin tapahdukaan,,, !!!!!