Lue keskustelun säännöt.
Kun mies inttää vastaan aivan kaikessa
05.06.2019 |
Alkaa mennä oikeasti hermo mieheen joka inttää _joka ikisessä asiassa_ vastaan. Perheessämme ei toimi kommunikointi lainkaan koska olen väsynyt siihen että sanon mitä tahansa, mies väittää vastaan. Jos pyydän miestä tekemään jotain, hän ei varmasti tee niin ihan vaan siksi että minä pyysin; usein jopa täysin päinvastoin.
Olen kotona 7 kk ikäisen vauvan kanssa ja esikoinen on 6v. Kuopus valvottaa ja on todella herkkäuninen. Tänä aamuna mies heräsi klo 06 töihin ja olin itse herännyt jo aiemmin koska kipeä vatsa valvotti.
Mies alkoi jutella normaalilla äänellä (hänellä on todella kantava ja matala ääni) sängyssä ja sanoin että vauva herää ihan varmasti miehen puheeseen. Mies jatkaa. Kuiskaan miehelle että mennään keittiöön juttelemaan jos on pakko puhua mutta mies jatkaa jorinoitaan sängyssä. Ei mennyt kuin hetki kun vauva heräsi miehen ääneen. Kiukuttaa niin paljon, pyysin nätisti ja moneen kertaan että mies ei puhumisellaan herättäisi vauvaa.
Eilen esikoinen sanoi minulle että hän ei tykkää siitä kun isi kiroilee niin paljon. Otin asian puheeksi miehen kanssa, joka töksäytti vaan että sellainen hän on ja hän kiroilee paljon; piste. En hermostunut, totesin vaan että yritän ainakin itse kiinnittää erityistä huomiota puheisiini etten kiroilisi. Mies tähän että hän aikoo opettaa kuopuksen kiroilemaan heti kun tämä oppii puhumaan. Olin taas kerran sanaton, miehen kanssa keskustelu jälleen kerran osoittautui mahdottomaksi.
Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka ja näitä tulee joka päivä. Olen alkanut salaa toivoa että mies jäisi ylitöihin tms. Vaikka joka päivä, en jaksa kinata kaikesta.
Kaupassa käynti miehen kanssa on aivan horroria, hän kyseenalaistaa jokaisen ostoksen, "tarvitaanko me muka tätä (maitoa)?" ..joo-o, kyllä me tarvitaan. Ja jos kaupassa on jonoa tai tarvittavia asioita ei löydy heti, mies alkaa kiukutella kuin pikkulapsi. Jos kaupankassalla on jonoa, hän alkaa pakata ostoksia aivan ylikorostetun hitaasti ja huolellisesti, vaikka juuri silloin normaali ihminen pyrkisi ripeästi maksamaan ja pakkaamaan ostokset. En voi käsittää mistä tällainen touhu johtuu, että kaikissa tilanteissa on toimittava täysin päinvastoin kuin mitä normaali järkinen ihminen toimisi yleensä.
Osaako kukaan sanoa mistä tällainen todella rasittava käytös johtuu ja miten tällaisen kanssa pitäisi toimia? Kun mies on vastaaninttävä ja lapsen tasolle taantuva jumpittelija, ei paljon parisuhde kiinnosta. Koen olevani ainoa aikuinen perheessä, mies on vaan joku outo ylimääräinen rasite jonka tehtävänä on koetella hermojani mahdollisimman pitkälle tällä naurettavalla vastarannankiiskeilyllään.
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inttämiseen tarvitaan vähintään kaksi. Mitäpä jos välillä kuuntelisit mitä miehellä on sanottavaa.
Mitä vastaansanomista siinä on, että lapsi tarvitsee uudet kengät kun edelliset jää pieneksi? Normaali älyinen ihminen toteaisi tuohon, että ahaa, ok, hyvä kun huomasti, kumpi käy ostamassa kengät?
Voisi olettaa että niiden kenkien tarve tulisi huomioiduksi jo kauan ennen niiden tarvitsemista.
Jos nainen pääasiassa huolehtii lapsilla kenkien jalkaan laittamisesta, voisi myös olettaa ettei uusien kenkien hankkiminen tule mitenkään yllätyksellisenä asiana, sillä lasten jalkahan kasvaa jatkuvasti.Miksi se kenkien hommaaminen pitää jättää viime tippaan ja vielä informoida siitä miestä?
EIkö paljonn yksiknkertaisempaa olisi varautua tilanteeseen ajoissa ja ostaa ne kengät esim. alennusmyynnistä etukäteen, kuin normaalia kalliimmalla silloin kun kenkien tarve on jo akuutti?
Ei kai mieskään aja auton renkaita kulutuspinnaltaan loppuun ja kerro aamulla töihin lähdettäessä, nyt ne on ajot loppu, kumpi käy ostamassa uudet renkaat?
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Lasten jalat kasvat oikukkaasti ja todella nopeasti. Jos kerään alennusmyynneistä kenkiä niin saattaapi olla että lapsen jalka on kesäkenkään sopiva keskellä talvea ja talvikenkään sopiva keskellä kesää. Sitä paitsi, ostatko oman kenkäsi sovittamatta?
Mutta joo, muistan tämän suuren hämmästyneisyyden myös eksästäni, hänelle tuli aina järkytyksenä, että lapsi tarvitsee TAAS takin, TAAS saappaat ja TAAS uimapuvun.
Lasten lukiovuosina oltiin jo erottu. Ja itse maksoin kummankin lapsen koulukirjat ihan täysin. Mies ei suostunut elareita ikinä maksamaan, niin sitten hain Kelan kautta sen minimituen, minkä tietysti Kela karhusi myöhemmin mieheltä. Ja siitäkin tuli kiukkuista tekstiviestiä, vieläpä eksän uudelta muijalta, että mistä mä luulen eksän semmosia rahoja maksavan. No heh heh. Niin kuin se jotenkin mulle kuuluis. Itselle helpottui elämä aika lailla, kun elätin enää vaan kahta lasta, enkä enää sitä surkimuseksääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anders kirjoitti:
Miesten tyhmyyttä en puolustele, mutta voin kertoa, mistä ainakin osa mainituista jutuista johtuu. Kun perheeseen tulee lapsi tai lapsia, niin mies tuntee itsensä tavallaan 'turhaksi'. Äiti hoitaa ja huolehtii lapset ja tietää kaiken paremmin. Jos mies jotain yrittää, hän saa helposti kuulla, että "ei ihan noin vaan tällä tavalla". Mies tuntee, ettei oikein hallitse tilannetta. Ja mennäänpä missä tahansa tasa-arvon tilassa, niin kyllä normaali mies haluaa tuntea, että hänen perheellään ja puolisollaan on kaikki kunnossa. Vaimokin on nyt enemmän kiinni lapsissa, joten kahdenkeskistä aikaa ei ole kuten ennen. Mies tuntee, että häviää lapsille huomion saannissa. Kyllä, se on tyhmää mutta noin se vaan monesti menee. Tässä tilanteessa mies ei oikein tiedä mitä tekisi, ja monella miehellä toimintamallina on taantuminen lapseksi. Kiukuttelua, vänkäämistä ja mökötystä. Kun sillähän lapsetkin saavat äidin huomion. Joskus tässä auttaa keskutelu tai pariterapia, joskus vaan mies ei tältä osin kasva koskaan vastuulliseksi aikuiseksi. Tämä kaikki omiin kokemuksiin perustuen.
Minäpä sain miehestäni lasten myötä työnjohtajan. Hän pomottaa ja opastaa ja paasaa koko ajan. Kun puen lapsia eteisessä, hän tulee selkäni taa sanoittamaan tekemisiäni lapsille, opastamaan mitä sääennuste sanoo ja ylipäätään päsmäröimään.
Opettaa miten pitää täyttää tiskikone ja miten pestä pyykit. Ja niin edelleen.
Ihan superrasittavaa!
HAH! Meillä sama! Mies on hirveä nalkuttaja. Eikä tee kuitenkaan itse koskaan mitään, mutta kertoo kyllä koko ajan mitä minä teen väärin. Useimpina päivinä myös tulee kertomaan minulle, mitä lapset tällä hetkellä tekevät väärin, eikä puutu kuitenkaan asiaan. Pahimmillaan suu käy koko ajan ja koko ajan keksitään uusia valituksen aiheita. Puuttuu jopa minun asioihini ja nalkuttaa niistä. ("Joko lähetit pomollesi sen raportin josta hän soitti?")
EN KOHTA ENÄÄ JAKSA!
Täällä aaveella oli jokin aika sitten ketju miehistä jotka vain puhuvat koko ajan, koko ajan ja kaikesta, puhuvat päälle, eikä heitä kiinnosta kuuntelevatko muut. Luitko ketjua? Tuli vaan mieleen miehesi kuvauksesta.
Eikö olisi syytä tutustua miehen luonteeseen kunolla ennen kuin alkaa hakkia lapsia!
Jos mies jankkaa noin vaimoaan vastaan, ei hän ole tuntenut naista jonka kanssa on lapsia tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kuka jättää lakanat pihalle kolmeksi päiväksi?? Se joka pesee hakee pois, luulisi tuo nyt olevan selvää.
Ja jos lokkii aina miehen lompakolla, alkaa se vähitellen potuttamaan, vaikkei sitä sanotakkaan ääneen.
Se joka kirjoitti niistä uusien kumppareiden ostosta: Tuodaan saman verran talouteen rahaa mieheni kanssa, tuloni itse asiassa ovat varmaan satasen korkeammat kuin hänellä.
Missä tässä näet lokkimista? Lapsen vaatteet yleensä maksan omalta tililtä, koska minä ne käyn ostamassa huomattuani, että jotain tarvitaan lapsen vaatetuksiin. Mies käyttää omaa tiliään harrastushankintoihinsa ja harrastusmatkoihinsa. Minä laitoin suurimmaksi osaksi omat harrastukset jäihin kun aloin odottaa, enkä ole niitä sen koommin aloittanut, koska opiskeluiden ja kotitöiden jälkeen loppuu tunnit vuorokaudesta. Joskus olen miettinyt, että ai kun voisin olla noin itsekeskeinen kun mies on, jättää vain lapsen tarpeet ja kotityöt heitteille ja keskittyä pelkästään itseensä. Oma moraali vaan ei anna myöten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi syytä tutustua miehen luonteeseen kunolla ennen kuin alkaa hakkia lapsia!
Jos mies jankkaa noin vaimoaan vastaan, ei hän ole tuntenut naista jonka kanssa on lapsia tehnyt.
Me saimme lapset oltuamme yhdessä 20 vuotta. Lasten tultua meille ilmestyi tämä jähittäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisiko miesten jäpittämiseen syy siinä että naiset käyttää holtittomasti yhteisiä varoja?
Lapsi tarvii sitä tai tätä. Tarviiko? Vai onko se vain äitien tarve?
Usein katson kauppajonossa edessä olevan ostoksia ja voi jessus kun on kaikkea turhaa alkaen 1.5 l cokiksesta ja vanukoista ja sipsi pusseista ja TVkarkkipusseista päätyen tupakka-askeihin.
SItten on nuoriso ylipainosta ja masennus uhkaa kun haukutaan läskeiksi.
Ja missä on se syy? Se joka tekee ruokaostokset, sieltä se löytyy.
2 h nälässä ja se salaatti kelpaa vanhan kovan jälkiuunileivän kanssa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies sanoi että intoa kodin-, vauvan- ja lastenhoitoon vie se jos kaikki se mitä ja miten hän tekee on jollain tapaa toisen mielestä jatkuvasti väärin ja väärä tyyli ja kaikesta tekemisestä/tekemättömyydestä nuristaan. Silloin lähtee into hoitaa omaa osuuttaan ja tulee asetelma äiti ja lapset vs. isä. Oli hyvä että sanoi niin tuli kiinnitettyä enempi huomiota omaan väsykäytökseen ja kommunikointi parani 🙂
Siis periaatteessahan on kyse siitä, että tietyt perusasiat toteutuvat: että lapset saavat riittävästi unta, kunnollista ruokaa ja muuta huolenpitoa ja etteivät he joudu vaaraan, sairastu, eksy tms ja että toimitaan niin, että he vielä pystyvät kasvamaan, kehittymään ja sosiaalistumaan. (Sekä ovat onnellisia ja tyytyväisiä.) Siinä voi sitten olla eroja, kuka milläkin tavalla tähän samaan tulokseen pääsee. Rutiinien noudattaminen on siinä mielessä hyvä, ettei jokaista ratkaisua tarvitse joka kerta erikseen miettiä, säästyy aikaa ja energiaa, tavarat löytyy jne. Silti rutiinejakin voi katsoa kriittisesti, jos niillä on enemmän elämää hankaloittava kuin helpottava vaikutus. Eli ei se tekemisen muoto, vaan se sisältö.
Äitien tiukkapipoinen asenne lastenhoidon suhteen on yleensä lähtöisin vastuun tuntemisesta: yritetään välttää kaikki riskit ja täyttää kaikki vaatimukset. Mies, jolle lastenhoito on jonkinlaista tilapäistä vaimon auttamista, saa tiukkoja toimintaohjeita, koska vaimo pelkää, ettei tämä itse ota kaikkea tarvittavaa huomioon. Kun taas mies, joka itsekin syventyy lapseen ja itsekin ymmärtää, mitä tämä tarvitsee ja mikä voisi olla vaarallista, pystyy tekemään asioita omalla tavallaan ja saa vaimolta luottamusta ja arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän voi olla niinkin yksinkertainen syy, ettei rahat vaan riitä ja vaimot ei sitä tajua kun vaavi tarvii ja vaatii itselleen vaikka mitä.
Tosin se vaavi ei vaadi mitään vielä 15 vuoteen sitten se vaatii koska äidit on niin opettaneet.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei suostu olemaan alamaisena ja käskyläisenä niin hanki uusi kuhnuri tai vuokraa palvelusväkeä.
Ennen oli selvä työnjako: mies tienasi perheen rahat, vaimo hoiti kodin ja lapset. Ennen oli myös melko tavallista käyttää palkattua apua kotona, esim. siivoukseen. Nykyään vaimokin on töissä kodin ulkopuolella. Olisitko itse miehenä valmis käyttämään palkallista apua kotona? Taikka tekemään pidempää päivää töissä sen mahdollistamiseksi? Jos et siis itse ole halukas tekemään kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että tälläinen ketju vääristää suomalaisen naisen.
Uskon vankasti että vielä on Suomessakin naisia jotka ovat älykkäitä, naisellisia, viehättäviä, kunnioittavia, ja luottavat mieheensä.
Heille tärkeintä on perheen onnellisuus, ei kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon, onko sama tuntimäärä mennyt lasten hoidossa varmasti tasan vai onko se luuseri taas luistanut.
En koskisi 3 metrin kepilläkään tämän ketjun naisiin jotka hieman turvonneina polkkatukissaan huutavat naamapunasina alistetuille miehilleen käskyjä jotka on hyväksytty tälläisillä keskustelusivustoilla.
Ja miehille sanoisin; etsikää nainen joka on itsenäinen, ei tälläisten ketjujen etiäinen.
Kyllä Suomessa on vielä myös aikuisia fiksuja miehiä, jotka osaavat kantaa vastuun ja haluavat tasavertaisen parisuhteen. Jostain syystä nämä miesvauvat on kyllä lisääntyneet, jotka eivät selviä normaaleista arkirutiineista itsenäisesti ja huhheijaa, jos menevät vielä lapsia saamaan, niin taantuvat itsekin sinne lapsen tasolle entistä enemmän... Monesti näillä miehillä on paapova ja passaava äiti ja mielivaltainen sovinisti-isä. Ei ole siis tervettä perhemallia.
Palstamiehen mielestä terve perhemalli on juurikin perinteinen sovinisti-isä ja passaava mamma...
Teidän naisten suurimpia ongelmia taitaa olla se, ettette te itsekään tiedä mikä olisi teille hyväksi.
Sanotte haluavanne tasa-arvoisen miehen, joka tiskaa, hoitaa lasta, pesee pyykkiä jne. ja samanaikaisesti haaveilette rakastajasta joka ottaa teidät illan päätteeksi tuliseen syleilyynsä ja kantaa sänkyyn perinpohjaisesti nussittaviksi.Ettekö te itse ymmärrä, että mitä enemmän pakotatte puolisoitanne kotitalouskoneiksi (miesten omaakin vikaa kun pelkäävät jätetyksi tulemista), sitä ennemmän te alatte halveksua tossua miestänne ja joudutte täyttämään epätyydyttävää elämäänne haukkumalla miehiänne.
Lapamato mieheksi, jolla ei ole omaa tahtoa ja elää yhteiselämää kanssanne, ottaa vastaan neuvoja, ohjeita, sääntöjä, vinkkejä, vittuilua väärin tehdystä ja vinoulua sinne päin tehdystä ja paha olonne kasvaa kun teette miehistänne marionetteja, jotka hyppykäskyn kuultuaan kysyvät kiltisti, kuinka korkealle rakas.
Tämän kaiken jälkeen tee haaveilette elokuvien sankareista, väkivaltaelokuvien supermiehistä, jotka kaatavat naisia alleen kuin heinää, eivätkä koskaan suostuisi avaamaan siivouskaapin ovea, edes etsiessään sieltä piiloutunutta terroristia.
En ainakaan olen koskaan nähnyt elokuvaa, jossa sankari avaa siivouskaapin oven ja ottaa sieltä pölynimurin käteensä ja imuroi ampumisensa lomassa olohuoneen maton.Ristiriitaiset paineet joilla alistatte miehiänne tekee teistä itsestänne onnettomia liitoissanne.
Taa oli hauska. Tata lukiessani aloin nimittain miettimaan eilista.
Mies oli toissa ollessani pessyt pyykit, siivonnut ja laittanut ruokaa ns. pitkan kaavan kautta. Oli ohimennessaan myos leikannut nurtsin ja pessyt koiran. Kun tulin toista kotiin, sain kateeni lasin viinia ja jalkahieronnan, sen jalkeen han vei mut makuuhuoneeseen ja, sun sanoja lainatakseni, "nu55i perinpohjaisesti".
Taman kaiken mies teki pyytamatta ja taysin vapaaehtoisesti. Jotkut miehet kun katsos kykenevat seka osallistumaan kodin askareisiin etta olemaan niita tulisia rakastajia.
Vaan liekohan vika vain suomalaisessa miehessa - etta ollaan joko-tai? Omani tulee nimittain Lahi-idasta. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että tälläinen ketju vääristää suomalaisen naisen.
Uskon vankasti että vielä on Suomessakin naisia jotka ovat älykkäitä, naisellisia, viehättäviä, kunnioittavia, ja luottavat mieheensä.
Heille tärkeintä on perheen onnellisuus, ei kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon, onko sama tuntimäärä mennyt lasten hoidossa varmasti tasan vai onko se luuseri taas luistanut.
En koskisi 3 metrin kepilläkään tämän ketjun naisiin jotka hieman turvonneina polkkatukissaan huutavat naamapunasina alistetuille miehilleen käskyjä jotka on hyväksytty tälläisillä keskustelusivustoilla.
Ja miehille sanoisin; etsikää nainen joka on itsenäinen, ei tälläisten ketjujen etiäinen.
Kyllä Suomessa on vielä myös aikuisia fiksuja miehiä, jotka osaavat kantaa vastuun ja haluavat tasavertaisen parisuhteen. Jostain syystä nämä miesvauvat on kyllä lisääntyneet, jotka eivät selviä normaaleista arkirutiineista itsenäisesti ja huhheijaa, jos menevät vielä lapsia saamaan, niin taantuvat itsekin sinne lapsen tasolle entistä enemmän... Monesti näillä miehillä on paapova ja passaava äiti ja mielivaltainen sovinisti-isä. Ei ole siis tervettä perhemallia.
Palstamiehen mielestä terve perhemalli on juurikin perinteinen sovinisti-isä ja passaava mamma...
Teidän naisten suurimpia ongelmia taitaa olla se, ettette te itsekään tiedä mikä olisi teille hyväksi.
Sanotte haluavanne tasa-arvoisen miehen, joka tiskaa, hoitaa lasta, pesee pyykkiä jne. ja samanaikaisesti haaveilette rakastajasta joka ottaa teidät illan päätteeksi tuliseen syleilyynsä ja kantaa sänkyyn perinpohjaisesti nussittaviksi.Ettekö te itse ymmärrä, että mitä enemmän pakotatte puolisoitanne kotitalouskoneiksi (miesten omaakin vikaa kun pelkäävät jätetyksi tulemista), sitä ennemmän te alatte halveksua tossua miestänne ja joudutte täyttämään epätyydyttävää elämäänne haukkumalla miehiänne.
Lapamato mieheksi, jolla ei ole omaa tahtoa ja elää yhteiselämää kanssanne, ottaa vastaan neuvoja, ohjeita, sääntöjä, vinkkejä, vittuilua väärin tehdystä ja vinoulua sinne päin tehdystä ja paha olonne kasvaa kun teette miehistänne marionetteja, jotka hyppykäskyn kuultuaan kysyvät kiltisti, kuinka korkealle rakas.
Tämän kaiken jälkeen tee haaveilette elokuvien sankareista, väkivaltaelokuvien supermiehistä, jotka kaatavat naisia alleen kuin heinää, eivätkä koskaan suostuisi avaamaan siivouskaapin ovea, edes etsiessään sieltä piiloutunutta terroristia.
En ainakaan olen koskaan nähnyt elokuvaa, jossa sankari avaa siivouskaapin oven ja ottaa sieltä pölynimurin käteensä ja imuroi ampumisensa lomassa olohuoneen maton.Ristiriitaiset paineet joilla alistatte miehiänne tekee teistä itsestänne onnettomia liitoissanne.
Taidat kyllä olla sinä itse, joka hekumoit niiden väkivaltaelokuvien supermiehien perään. Se "kaataa naisia kuin heinää", ampumisen lomassa, on miesten fantasia, ei naisten. Normaalille naiselle merkitsisi miehessä järki niin paljon enemmän kuin lihakset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaanpa tässä Mrs. Cooperia, Sheldon Cooperin äitiä sarjassa The Big Bang Theory: "He's no different from any man — you tell them not to do something, and that's all they want to do." Mary Cooper toimi menestyksekkäästi pyytämällä miehiä tekemään juuri päinvastoin kuin mitä toivoi heidän tekevän...
Eli ei mitään uutta auringon alla, kokeilemisen arvoinen taktiikka ja niinhän sitä vanhempi väki tapasi sanoa, että naisen pitää oppia käsittelemään aviomiestään. Eri asia sitten, mitä suhteen keskinäiselle kunnioitukselle merkitsee, että joutuu säännöllisesti ns. vetämään toista höplästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että tälläinen ketju vääristää suomalaisen naisen.
Uskon vankasti että vielä on Suomessakin naisia jotka ovat älykkäitä, naisellisia, viehättäviä, kunnioittavia, ja luottavat mieheensä.
Heille tärkeintä on perheen onnellisuus, ei kuka tekee mitäkin ja kuinka paljon, onko sama tuntimäärä mennyt lasten hoidossa varmasti tasan vai onko se luuseri taas luistanut.
En koskisi 3 metrin kepilläkään tämän ketjun naisiin jotka hieman turvonneina polkkatukissaan huutavat naamapunasina alistetuille miehilleen käskyjä jotka on hyväksytty tälläisillä keskustelusivustoilla.
Ja miehille sanoisin; etsikää nainen joka on itsenäinen, ei tälläisten ketjujen etiäinen.
Kyllä Suomessa on vielä myös aikuisia fiksuja miehiä, jotka osaavat kantaa vastuun ja haluavat tasavertaisen parisuhteen. Jostain syystä nämä miesvauvat on kyllä lisääntyneet, jotka eivät selviä normaaleista arkirutiineista itsenäisesti ja huhheijaa, jos menevät vielä lapsia saamaan, niin taantuvat itsekin sinne lapsen tasolle entistä enemmän... Monesti näillä miehillä on paapova ja passaava äiti ja mielivaltainen sovinisti-isä. Ei ole siis tervettä perhemallia.
Palstamiehen mielestä terve perhemalli on juurikin perinteinen sovinisti-isä ja passaava mamma...
Teidän naisten suurimpia ongelmia taitaa olla se, ettette te itsekään tiedä mikä olisi teille hyväksi.
Sanotte haluavanne tasa-arvoisen miehen, joka tiskaa, hoitaa lasta, pesee pyykkiä jne. ja samanaikaisesti haaveilette rakastajasta joka ottaa teidät illan päätteeksi tuliseen syleilyynsä ja kantaa sänkyyn perinpohjaisesti nussittaviksi.Ettekö te itse ymmärrä, että mitä enemmän pakotatte puolisoitanne kotitalouskoneiksi (miesten omaakin vikaa kun pelkäävät jätetyksi tulemista), sitä ennemmän te alatte halveksua tossua miestänne ja joudutte täyttämään epätyydyttävää elämäänne haukkumalla miehiänne.
Lapamato mieheksi, jolla ei ole omaa tahtoa ja elää yhteiselämää kanssanne, ottaa vastaan neuvoja, ohjeita, sääntöjä, vinkkejä, vittuilua väärin tehdystä ja vinoulua sinne päin tehdystä ja paha olonne kasvaa kun teette miehistänne marionetteja, jotka hyppykäskyn kuultuaan kysyvät kiltisti, kuinka korkealle rakas.
Tämän kaiken jälkeen tee haaveilette elokuvien sankareista, väkivaltaelokuvien supermiehistä, jotka kaatavat naisia alleen kuin heinää, eivätkä koskaan suostuisi avaamaan siivouskaapin ovea, edes etsiessään sieltä piiloutunutta terroristia.
En ainakaan olen koskaan nähnyt elokuvaa, jossa sankari avaa siivouskaapin oven ja ottaa sieltä pölynimurin käteensä ja imuroi ampumisensa lomassa olohuoneen maton.Ristiriitaiset paineet joilla alistatte miehiänne tekee teistä itsestänne onnettomia liitoissanne.
Taidat kyllä olla sinä itse, joka hekumoit niiden väkivaltaelokuvien supermiehien perään. Se "kaataa naisia kuin heinää", ampumisen lomassa, on miesten fantasia, ei naisten. Normaalille naiselle merkitsisi miehessä järki niin paljon enemmän kuin lihakset.
Niin, harvapa meista haluaisi parisuhteeseen 70-luvun Bondin kanssa! Ja miehet kai noista Bond-leffoista perinteisesti enemman ovat tykanneet ja salaa unelmissaan haaveilleet etta olisivat samanlaisia kuin James. ;) Mulle ainakin riittaa "supermiehisyyteen" se, etta kantaa mun kauppakassit ruokakaupasta kotiin tullessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pamauttaisin miehelle ihan suoraan, että harkitset eroa. Ehkä tämä saisi miehesi havahtumaan ja keskustelemaan aikuisten tavoin. Jos miehen reaktio on vain suuttua ja huutaa, nii luulisi olevan helppo päätös. Mutta jos mies kykenee keskustelemaan, selittäisin sinuna mikä on parisuhteessanne ongelmana. Ja kokeilisin vaikka pariterapiaa, mikäli nyt haluat olla edes enää hänen kanssaan.
Tsemppiä!
Näistä tämän ketjun vastauksista päätellen ei välttämättä vaihtamalla parane...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pamauttaisin miehelle ihan suoraan, että harkitset eroa. Ehkä tämä saisi miehesi havahtumaan ja keskustelemaan aikuisten tavoin. Jos miehen reaktio on vain suuttua ja huutaa, nii luulisi olevan helppo päätös. Mutta jos mies kykenee keskustelemaan, selittäisin sinuna mikä on parisuhteessanne ongelmana. Ja kokeilisin vaikka pariterapiaa, mikäli nyt haluat olla edes enää hänen kanssaan.
Tsemppiä!
Näistä tämän ketjun vastauksista päätellen ei välttämättä vaihtamalla parane...
Mistä sinä päättelet että nainen tuon kokemuksen perusteella edes haluaisi uuden?
Vähän samanlaista meillä. Mistään ei olla samaa mieltä. Usein kun alan puhua jostain asiasta, saan vastaukseksi, että ei kiinnosta. Jos ehdotan että käytäisiin jossain, mies ihmettelee, miksi sinne pitäisi lähteä. Mies ei myöskään suostu tapaamaan esim. vanhempiani, koska ei vain kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista meillä. Mistään ei olla samaa mieltä. Usein kun alan puhua jostain asiasta, saan vastaukseksi, että ei kiinnosta. Jos ehdotan että käytäisiin jossain, mies ihmettelee, miksi sinne pitäisi lähteä. Mies ei myöskään suostu tapaamaan esim. vanhempiani, koska ei vain kiinnosta.
Onkohan tämä jotain piilomykkäkoulua, kun et toissauutenavuonna (tai jonain muuna jo unohtuneena hetkenä) ottanut hänen toiveitaan huomioon? Myöhäinen murrosikä? Jokin muu henkinen ongelma? Vai toivooko sinun tekevän aloitteen suhteen lopettamisesta? Kuuostaa tosi haljulta, puhuisi suunsa puhtaaksi, jos on jotakin vialla.
”Passiivis-aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee avuttomuutena, itsepäisyytenä, tehtävien tai asioiden lykkäämisenä tai jättämisenä viime hetkeen, kateutena tai paheksuntana ja tarkoituksellisena tai toistuvana epäonnistumisena pyydetyissä tehtävissä, joista henkilö on yleensä yksin vastuussa.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samanlaista meillä. Mistään ei olla samaa mieltä. Usein kun alan puhua jostain asiasta, saan vastaukseksi, että ei kiinnosta. Jos ehdotan että käytäisiin jossain, mies ihmettelee, miksi sinne pitäisi lähteä. Mies ei myöskään suostu tapaamaan esim. vanhempiani, koska ei vain kiinnosta.
Onkohan tämä jotain piilomykkäkoulua, kun et toissauutenavuonna (tai jonain muuna jo unohtuneena hetkenä) ottanut hänen toiveitaan huomioon? Myöhäinen murrosikä? Jokin muu henkinen ongelma? Vai toivooko sinun tekevän aloitteen suhteen lopettamisesta? Kuuostaa tosi haljulta, puhuisi suunsa puhtaaksi, jos on jotakin vialla.
En tiedä mistä on kyse, mutta luulen etteivät syyt liity minuun henkilökohtaisesti, vaan hänen luonteeseensa. Mies on myös alkoholisti ja humalassa ollessaan on ystävällisempi.
No olisit korjannut sen itse. Miksi se on miehen homma tehdä tuo?