Oudot lapsuuden kodista opitut tavat

Vierailija kirjoitti:

Leikkaan pitsaa keittiösaksilla, niin kuin äiti opetti. En tiedä onko se outoa, mutta en ole nähnyt kenenkään muun tekevän niin. Äärettömän paljon kätevämpää kuin veitsellä nyhertäminen. 

Eikös tää ole ihan yleinen tapa? Keittiösaksia voi käyttää myös rehujen pilkkomiseen keittoon tai muuhun ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaan leivän päälle kurkusta siivut juustohöylällä, en tiedä tekeekö moni muukin näin, mutta ei ainakaan tuttavistani kukaan tee.

Taitaa olla yleisempää leikata juustohöylällä kuin veitsellä.

Vakavasti masentuneen yksinhuoltajan lapsena oppi aika paljon outoja pahoja tapoja, joista on ollut työlästä oppia eroon nyt aikuisena. Esimerkiksi vapaapäivä alkaa hitaalla aamupalalla ja monen tunnin lorvimisella. Aamupesut tehdään sitten kun huvittaa. Ruokaa aletaan tekemään vasta, kun on liian kova nälkä. Ja silloinkin jotain nopeaa ihan vaan, että nälkä lähtee. Oli paljon muitakin tapoja. Onneksi elän nyt normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Teille, joita telkkari auki kylässä riepoo; suhtautukaa siihen kuin seurapeliin, se antaa jotain yhteistä jaettavaa ja jutunjuurta ihmisille. Eikä kai kukaaan suuttuisi lautapelistäkään, jos sitä kylässä ehdotetaan yhteiseksi ohjelmaksi; "me tultiin tänne ystäviä tapaamaan, eikä pelejä pelaamaan!". Joskus jokin virike on paikallaan, että tunnelma pysyy kevyenä ja ihmisillä riittää sanottavaa toisilleen. Monelle vaan se telkkari on luontevampi kuin seurapeli.

Ei näin! Raivostuttavaa käytöstä! Ensinnäkin tv:n katsominen kun on vieraita, on epäkohteliasta ja tympeää. Mutta jos sitä telkkaria on ihan pakko katsoa, niin ainakin pidetään turpa rullalla, ja keskitytään ohjelmaan - EI aleta puhella ja kommentoida kesken kaiken, ja häiritä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pussilakanan viikkaamisessa sen M-taitoksen tekeminen, eli siis yhden pitkän sivun pudottaminen ja taittaminen toiselle puolelle tekee lakanasta siistimmän ja napakamman paketin, rullaa ne sitten tai vaan taittelee ja laittaa pinoon. Tästä on vuosien kokemus, kun sekä äidin kanssa lapsuudenkodissa että miehen kanssa omassa kodissaan on lakanat aina yhdessä näin viikannut. Nyt olen sitten ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä yksin saa tuota M-taitosta tehtyä, joten taittelen vaan ns. yhteen suuntaan lakanat ennen rullaamista. Ei ole enää niin siistit ja napakat rullat ilman sitä M-taitosta.

Eniten ihmettelen, että johonkin niin jonninjoutavaan asiaan kuin lakanoiden viikkaamiseen tarvitaan kahden ihmisen työpanos. Seuraavaksi eniten ihmettelen sitä, että mitä helkkarin väliä sillä on, kuinka täydellisen siistit niiden lakanoiden pitää olla, kun nehän tulevat sieltä kaapista suoraan sänkyyn, ihmisen kehon ja peitonkin alle, eikä niitä kukaan näe?

Jee, joku täyspäinenkin joukossa!

Olen asunut muutaman naisen kanssa. Jokaisella on ihan omat tapansa esim just liinavaatteiden kanssa... ja kaikki ovat omasta mielestään oikeassa. Ja kun perustelut ovat aina aukottomia.

Kotiin tullessa kotivaatteet. Isäni käski näin aina tekemään hygieniasyistä ettei muiden paikkojen bakteerit pyöri kotona, mut nykyään itse vaihan aina kotivaatteet aina heti kotiin päästyä ihan mukavuussyistä :D

Tämä ei ole omiin tapoihini tarttunut, mutta kerronpa silti.

Meidän talossamme oli parhaimmillaan (tai pahimmillaan) neljä kuukautisiin kykenevää ihmistä, eli äiti, minä ja kaksi siskoani. Siltikään ei lapsuudenkotimme vessassa ollut koskaan roskista. Omat veriset siteet ja tamponit piti kantaa talon läpi keittiön roskikseen, joka oli varsinkin nuorena 13-vuotiaana tosi nöyryyttävää, etenkin jos isä tai veljet sattuivat olemaan paikalla. Useaan kertaan pyysimme äidiltämme, että voisiko sinne vessaankin laittaa roskiksen, mutta hän ei koskaan suostunut. Emme kuulemma koskaan sitten tyhjentäisi sitä ja roskat alkaisi haisemaan... Näin omilleni muutettua ei kyllä koskaan ole unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aina kaikilla hampaidenpesumuki, ns. hammasmuki.

Muki täytetään vedellä, harja kastetaan mukiin, harmaat pestään, suu purskutellaan vedellä ja lopuksi harja huuhdotaan mukissa.

Harjaa tietty säilytetään mukissa.

Siis melkein kenelläkään ei ole mukia hampaiden pesuun. En voi käsittää. Jotkut säilyttää hammasharjoja mukissa, mutta sitä ei käytetä.

Olen kysynyt että miten ihmiset huuhtoo suun, niin kuulemma käsiin otetaan vettä ja siitä ryystetään. Tai hörpitään hanan alta.

Siis eikö tää ole älyttömän hankalaa? Olen ihan pakosta jossain vierailla tehnyt noin hätäratkaisuna, kun on vaan harja mukana.

Sulle on ehkä vastattu jo tähän. Tossa on hankalaa se, että se muki pitä pestä päivittäin. Muuten tulee kiva bakteerikasvusto pohjalle ja siitä on sitten vähemmän kiva hörppäistä vettä.

Kuka ei sitten tee niin? Minä pesen hammasmukin aina kun astianpesukoneen lataan eli vähintään joka toinen päivä. Myös harjat laitan koneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä

Meilläkin rullattiin lakanat, mutta ei erikseen, vaan yhdeksi suureksi rullaksi. Ja sitten, kun lakanoita vaihdettiin, piti rullata koko se käärö auki, ottaa ne sisimmät lakanat käyttöön ja rullata rulla taas kiinni.

Kun kysyin äidiltäni, miksi pitää rullata lakanat, hän vastasi ”näinhän on aina tehty”. Mitään muuta selitystä en koskaan saanut.

Kun perustin oman perheen, jatkoin tätä rullaustapaa kahdeksan vuoden ajan, kunnes mieheni sanoi, ettei hän kestä enää. Joko hän tai rullaus. Keskusteltiin sitten pitkään ja käytiin muutama kerta pariterapiassakin, kunnes sovittiin, että minä luovun rullauksesta ja mieheni golfharrastuksestaan. Tasapuolinen ratkaisu, vaikka toisinaan vieläkin kaipaan sitä tuttua ja turvallista lakanarullaa siellä kaapin perällä.

Onpa omituinen tapa! En ole koskaan kuullut moisesta. 

Hämähäkkiä ei saa tappaa, koska muuten joku sukulainen kuolee. Viemme kyllä muutkin ötökät ulos.

Eräänä jouluna appiukkoni, jolla ei tällaista tabua ole, ei vienyt sisälle eksynyttä hämähäkkiä ulos lasten pyynnöstä huolimatta, vaan heitti roskikseen (oli leuto talvi, ötökkä olisi selvinnyt). Tuntui pahalta, vaikka en muuten olekaan taikauskoinen. No, seuraavana päivänä tuli soitto appiukon serkun kuolemasta...

Käytän juustohöylää paitsi kurkkuun, myös jääkaappikylmään voihin,

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti masentuneen yksinhuoltajan lapsena oppi aika paljon outoja pahoja tapoja, joista on ollut työlästä oppia eroon nyt aikuisena. Esimerkiksi vapaapäivä alkaa hitaalla aamupalalla ja monen tunnin lorvimisella. Aamupesut tehdään sitten kun huvittaa. Ruokaa aletaan tekemään vasta, kun on liian kova nälkä. Ja silloinkin jotain nopeaa ihan vaan, että nälkä lähtee. Oli paljon muitakin tapoja. Onneksi elän nyt normaalia elämää.

Vapaapäivien hitaita alotuksia ja lorvimista suosittelee kyllä monet prykologitkin palautumiseen ja työuupumksen ehkäisemiseen. Tietysti kiva jo oma työ on sellainen, ettei tarvitse ma-pe paahtaa niska limassa, Monella nykyään töissä vaan tosi kova tahti.

Mulla on useampi juustohöylä, jottei haittaa, jos yksi on tiskikoneessa.

Itse asiassa samasta syystä on useampi samanlainenleikkuulauta, vihannesveitsi ja uunivuoka.

Oikeastaan mulla on myös aina pari samanlaista työpaitaa, edelleen samasta syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti masentuneen yksinhuoltajan lapsena oppi aika paljon outoja pahoja tapoja, joista on ollut työlästä oppia eroon nyt aikuisena. Esimerkiksi vapaapäivä alkaa hitaalla aamupalalla ja monen tunnin lorvimisella. Aamupesut tehdään sitten kun huvittaa. Ruokaa aletaan tekemään vasta, kun on liian kova nälkä. Ja silloinkin jotain nopeaa ihan vaan, että nälkä lähtee. Oli paljon muitakin tapoja. Onneksi elän nyt normaalia elämää.

l

Vapaapäivien hitaita alotuksia ja lorvimista suosittelee kyllä monet prykologitkin palautumiseen ja työuupumksen ehkäisemiseen. Tietysti kiva jo oma työ on sellainen, ettei tarvitse ma-pe paahtaa niska limassa, Monella nykyään töissä vaan tosi kova tahti.

Meillä lukiolaisen kanssa on diili, että viikonloppuna toivutaan.

Perjantai-iltana ehkä pidetään pitsa-ja telkkahetki, sitten molemmat lähtee omiin huoneisiinsa vaikka pelaileen, ja toipuun yltiösosiaalisesta ja stressaavasta viikosta.

Lauantaina nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa, viikon univelat pois.

Lounas kyllä laitetaan, usein käydään iltapäivällä salilla. Illalla voi valvoa, kun ei tarvitse sunnuntaina herätä aikaisin.

Sunnuntaina jaksaakin sitten tehdä kaikenlaista, minä teen pihatöitä ja yhdessä grillataan ruokaa.

Kumpikaan ei halua hirveän ohjelmoitua viikonloppua, eikä herätyskelloa kun ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä

Meilläkin rullattiin lakanat, mutta ei erikseen, vaan yhdeksi suureksi rullaksi. Ja sitten, kun lakanoita vaihdettiin, piti rullata koko se käärö auki, ottaa ne sisimmät lakanat käyttöön ja rullata rulla taas kiinni.

Kun kysyin äidiltäni, miksi pitää rullata lakanat, hän vastasi ”näinhän on aina tehty”. Mitään muuta selitystä en koskaan saanut.

Kun perustin oman perheen, jatkoin tätä rullaustapaa kahdeksan vuoden ajan, kunnes mieheni sanoi, ettei hän kestä enää. Joko hän tai rullaus. Keskusteltiin sitten pitkään ja käytiin muutama kerta pariterapiassakin, kunnes sovittiin, että minä luovun rullauksesta ja mieheni golfharrastuksestaan. Tasapuolinen ratkaisu, vaikka toisinaan vieläkin kaipaan sitä tuttua ja turvallista lakanarullaa siellä kaapin perällä.

Jostain syystä en näe, että tämä olisi tasapuolinen ratkaisu. Mies luopui harrastuksestaan ja sinä oudosta lakanoiden säilömistavasta....

En tuunnusta siirtäneeni outoja tapoja itselleni, mutta appiukolla on todella paljon omia tapojaan ja ärsyttää olla yhtä aikaa heidän kanssa heidän mökillään, kuin kaikki asiat pitää tehdä hänen typerien tapojensa mukaan tai muuten hän pahoittaa mielensä. Ja ne on sellaisia tapoja että se hänen tapansa ei ole oikein millään perusteella yhtään oikeampi tapa kuin joku muukaan tapa, mutta hän tekee asian jotenkin ja kaikkien muiden pitää tehdä se samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoiden rullaus. Lakanat kaappiin rullalle, ei pinoksi. On kuulema outoa tämä

Meilläkin rullattiin lakanat, mutta ei erikseen, vaan yhdeksi suureksi rullaksi. Ja sitten, kun lakanoita vaihdettiin, piti rullata koko se käärö auki, ottaa ne sisimmät lakanat käyttöön ja rullata rulla taas kiinni.

Kun kysyin äidiltäni, miksi pitää rullata lakanat, hän vastasi ”näinhän on aina tehty”. Mitään muuta selitystä en koskaan saanut.

Kun perustin oman perheen, jatkoin tätä rullaustapaa kahdeksan vuoden ajan, kunnes mieheni sanoi, ettei hän kestä enää. Joko hän tai rullaus. Keskusteltiin sitten pitkään ja käytiin muutama kerta pariterapiassakin, kunnes sovittiin, että minä luovun rullauksesta ja mieheni golfharrastuksestaan. Tasapuolinen ratkaisu, vaikka toisinaan vieläkin kaipaan sitä tuttua ja turvallista lakanarullaa siellä kaapin perällä.

Jostain syystä en näe, että tämä olisi tasapuolinen ratkaisu. Mies luopui harrastuksestaan ja sinä oudosta lakanoiden säilömistavasta....

Eiköhän toi ollut läppää...

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei koskaan halata eikä kosketa muutenkaan.  Ei myöskään sanota koskaan mitään hyvää toisesta, korkeintaan ollaan hiljaa jos ei haukuta. 

Tämä on mielestäni outoa ja valitettavasti se on periytynyt.  Vaikka tiedostaa, niin on todella väkinäistä yrittää positiivisemmaksi. 

Meillä kotona vähän sama. Kehuja ei paljon tullut, mutta joskus jotain hyvää sanottavaa pääsi vanhemmilta. Eikä ikinä sanottu ääneen että oltaisiin rakkaita. Ei meitä sentään haukuttukaan ja rakastavat vanhemmat kuitenkin oli eikä se jäänyt epäselväksi.

Toinen, mitä kotona ei opetettu niin kiitos ja anteeksi sanat. Näin aikuisiällä on ollut todella vaikeaa opetella käyttämään noita sanoja ja puhumaan tunteistaan/kehumaan toista.

Mieheni ihmetteli pitkään tätä enkä nähnyt asiassa mitään outoa, ennen kuin itse tajusin ja aloin työstämään asiaa.

Ei näin äkkiseltään tule muuta mieleen mitään "outoja" tapoja.

Olimme harvinaisen normaaleja, en usko että mitään outoa oli.

Vierailija kirjoitti:

Kotona pidettiin uuninpelli/t uunissa. Yleensä siellä on yksi ja loput ovat alalokerossa.

Sitten kun uunin laittaa päälle, niin se pelti otetaan pois ja laitetaan johkin pöydälle tai hellalle.

Minusta tämä on normaalia ja kun se pelti otetaan joka tapauksessa esille niin se on helppo ottaa uunista. Käytän useimmiten samaa peltiä.

Ystäväni ihmetteli tätä todella ja sitten oli mun vuoro ihmetellä. Ystäväni sanoi pitävänsä kaikki pellit aina siellä alalokerossa. Hän ajatteli että sitten uunin voi laittaa päälle sen enempää ajattelematta. Se on totta sinällään, kun pellin kanssa mulla on yleensä uunissa myös leivinpaperi. Sitä voi käyttää näin monta kertaa.

Piti ihan tiedustella tätä asiaa muiltakin ja periaatteessa jokainen sanoi pitävänsä pellit alalokerossa.

Teen samoin kuin sinä, ja lapsuudenkodissani tämä oli myös tapana.