Nainen, milloin sinua nimiteltiin ensimmäisen kerran? Nyt tosissaan, ei mikään hupikeskustelu!
Tajusin tässä, etten tunne ainuttakaan naista, jota ei olisi haukuttu iloiseksi tytöksi edes kerran elämässään. Nekin onnekkaat, jotka ovat onnistuneet siivuttamaan tällaiset kähinät kouluajan läpi työelämään ovat kohdanneet näitä nimittelyitä viimeistään netissä tai seuranhakusovelluksissa.
Eli miten on, minkä ikäinen olit, kun tulit kutsutuksi halventavalla laatusanalla ensimmäisen kerran ja kenen toimesta?
Olin muuten 14, kun minua kutsuttiin tuolla nimellä. Nimittelijänä oli silloinen poikaystävä. Myöhemmin serkkuni suuttui vaalituloksista, ja nimitteli minua 20-vuotiasta. Ei pyytänyt anteeksi. On muuten jatkuvasti kokoomuksen ehdokkaana, oon miettinyt viestien julkituontia, mutta taidan jättää väliin. Niin kauan kuin ei tarvitse tyypin kanssa olla tekemisissä, niin en senkään vuoksi jaa niitä.
Miten saisimme kitkettyä maailmasta nämä ihmeelliset solvaukset kokonaan?
Kommentit (17)
13-vuotias olin kun ensimmäisen kerran huoriteltiin.
Taisin olla myös 14. Oli vielä nuorempi poika jonka tunsin vain ulkonäöltä ja nimeltä.
Tapahtui koulussa ihan keskellä päivää ja ihmisten keskellä, tais olla vielä ruokala.
Pojalla oli jengiä ympärillään niin hyvähän siinä oli 13v uhitella vieraille, pelokkaan näköinen oli kun tuli yksinään vastaan.
Mites iskät ja äiskät onnistui kasvatustulos?
Olin alle 1-v. ikäinen vauva, kun vanhemmat menivät juomaan. Isosisko ja -veli inhosivat minua, ja pakotettuna hoitamaan minua vauvana: jompikumpi hakkasi minua leikkiautolla(?) suuhun, tai heitti minut pöydältä/ ikkunasta alas. Juuripuhjennut ylähampaani irtosi - olin ilman toista yläetuhammasta koko lapsuuteni. Olin tietenkin "ruma tyttö", "noita-akka" ja "hampaaton" elämäni ensi vuodet.
Nimiteltiin ekan kerran kastajaisissa, papin toimesta.
Kolmella eri nimellä.
Olin 15 kun nimiteltiin ensimmäisen kerran. Nimittelijänä oli 17v siskoni.
14v tuli eri sanoin haukkujat. Sitten livenä ja verkossa.
Taisin olla 8v kun koulun pyörätelineillä eskarista tuttu erityisluokan oppilas tuli sanomaan, että ”h**ra” ja väitti ”oot n**sinu veljeäs.”
Vierailija kirjoitti:
Taisin olla 8v kun koulun pyörätelineillä eskarista tuttu erityisluokan oppilas tuli sanomaan, että ”h**ra” ja väitti ”oot n**sinu veljeäs.”
No olitko ollut veljesi kanssa?
Muistaakseni alettiin ekalla luokalla nimitellä vam masek si ja keh ari ksi. En muista, että sitä olisi ollut vielä päiväkoti-iässä ja sen aloitti eräs luokkalaiseni poika.
En ole vam mainen enkä siten myöskään keh ari.
Iloiseksi tytöksi ei kai ole koskaan nimitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin olla 8v kun koulun pyörätelineillä eskarista tuttu erityisluokan oppilas tuli sanomaan, että ”h**ra” ja väitti ”oot n**sinu veljeäs.”
No olitko ollut veljesi kanssa?
😅No en tietenkään ollut. Eikä tuo poika edes tiennyt minusta mitään. Joskus oltiin eskarissa leikitty. Oli todella ongelmoitunut jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Taisin olla myös 14. Oli vielä nuorempi poika jonka tunsin vain ulkonäöltä ja nimeltä.
Tapahtui koulussa ihan keskellä päivää ja ihmisten keskellä, tais olla vielä ruokala.
Pojalla oli jengiä ympärillään niin hyvähän siinä oli 13v uhitella vieraille, pelokkaan näköinen oli kun tuli yksinään vastaan.
Mites iskät ja äiskät onnistui kasvatustulos?
Joillakin säilyy sama luonne ja henkinen taso aikuisuuteen asti. 🥴
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin olla 8v kun koulun pyörätelineillä eskarista tuttu erityisluokan oppilas tuli sanomaan, että ”h**ra” ja väitti ”oot n**sinu veljeäs.”
No olitko ollut veljesi kanssa?
😅No en tietenkään ollut. Eikä tuo poika edes tiennyt minusta mitään. Joskus oltiin eskarissa leikitty. Oli todella ongelmoitunut jo silloin.
Kuitenkin olit vähän 💦💦💦 kun ajattelit veljeäsi.
Olin 20 vuotias kun kahdeksan vuotta vanhempi miesystäväni nimitteli minua näin. Eksä oli itse jo tuossa vaiheessa eronnut mies. Eli ei todellakaan mikään prinssipuoliso.
Mitä pahaa siinä on jos joku sanoo että olet iloinen?
Miten sille poikaystävälle kävi?