Miksi nuoret naiset eivät viihdy maaseudulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä teillä on väärät käsitykset jos luulette että tuilla eletään. Esim. vasikoiden myynnistä saa ihan oikeaa rahaa, ei ne ole tukia.

Osoitit juuri yksinkertaisuutesi. Se, että kukaan niitä ostaa ja vielä maksaa jotakin perustuu siihen, että tuotannosta maksetaan tukea. Luuletko tosiaan, että ne muuten kaupaksi menisi?

Hyvinhän nuo kelpaavat mm. Atrialle ja HK:lle.

Aivan. Koska ne välittävät ne eteenpäin. Tuottaja kasvattaa, saa tuen ja Atria/HK saavat omansa pois kun ottavat vaikka, rehun ym hinnan päältä kun eläin teirastetaan. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Ei taida löytyä edes alan koulutusta?

Ihan kuule 40v olen asunut maalla ja aina ollut lehmiä, että enköhän jotakin tiedä. Kiitos ja näkemiin.

Minun ikäluokkani nuoret naiset lähtivät heti maailmalle ylioppilastutkinnon jälkeen. Helsinkiin ja ulkomaille opiskelemaan, niin minäkin, ja 5 siskoani. " Tytöt" olivat jo silloin kunnianhimoisempia ja ymmärsivät, että maailma ja työelämä on avoin naisillekin. Yksikään ei ole palannut kotiseudulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Tsiisus mitä kakkaa. Itsesi kanssa erilaisia valintoja tehneet ovat mielestäsi yksinkertaisia vain koska ovat eri valintoja tehneet. Kukahan tässä on yksinkertainen.

Ilmeisesti maatalousyrittäjien arki ja toimintaympäristön realiteetit eivät ole sinulle tuttuja.

Tätä näpytellessä täytän kasvinsuojeluruiskua. Haluatko vielä kolmannen kerran nolata itsesi menemällä mutupohjalta henkilökohtaisuuksiin oman erinomaisuutesi tunnossa?

Ei voi yksinkertaisuuden ja silkan typeryyden edessä kuin todeta, että osasi olet valinnut kuten minäkin. Ehkäpä ne jatkuvat tukileikkaukset ja korkojen nousu mikä on tulossa saa sinutkin jotain tajuamaan. Autuaita ovat yksinkertaiset. Koska ne eivät ymmärrä mitä on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä teillä on väärät käsitykset jos luulette että tuilla eletään. Esim. vasikoiden myynnistä saa ihan oikeaa rahaa, ei ne ole tukia.

Osoitit juuri yksinkertaisuutesi. Se, että kukaan niitä ostaa ja vielä maksaa jotakin perustuu siihen, että tuotannosta maksetaan tukea. Luuletko tosiaan, että ne muuten kaupaksi menisi?

Hyvinhän nuo kelpaavat mm. Atrialle ja HK:lle.

Aivan. Koska ne välittävät ne eteenpäin. Tuottaja kasvattaa, saa tuen ja Atria/HK saavat omansa pois kun ottavat vaikka, rehun ym hinnan päältä kun eläin teirastetaan. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Ei taida löytyä edes alan koulutusta?

Ihan kuule 40v olen asunut maalla ja aina ollut lehmiä, että enköhän jotakin tiedä. Kiitos ja näkemiin.

Eli koulutus ja varsinkin taloudellinen sellainen puuttuu? Kyllä sitä voi vanhoilla päivilläänkin hankkia esim. Yrittäjäkursseilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Tsiisus mitä kakkaa. Itsesi kanssa erilaisia valintoja tehneet ovat mielestäsi yksinkertaisia vain koska ovat eri valintoja tehneet. Kukahan tässä on yksinkertainen.

Ilmeisesti maatalousyrittäjien arki ja toimintaympäristön realiteetit eivät ole sinulle tuttuja.

Tätä näpytellessä täytän kasvinsuojeluruiskua. Haluatko vielä kolmannen kerran nolata itsesi menemällä mutupohjalta henkilökohtaisuuksiin oman erinomaisuutesi tunnossa?

Ei voi yksinkertaisuuden ja silkan typeryyden edessä kuin todeta, että osasi olet valinnut kuten minäkin. Ehkäpä ne jatkuvat tukileikkaukset ja korkojen nousu mikä on tulossa saa sinutkin jotain tajuamaan. Autuaita ovat yksinkertaiset. Koska ne eivät ymmärrä mitä on tulossa.

Kolmas kerta toden sanoi. Kyllä sinä meistä se yksinkertaisempi näköjään olet. Tukileikkauksiin ja korkoihin on varauduttu, koska mulle maatalous on bisnestä elämäntavan mahdollistajan lisäksi. Investointini eivät perustu tukiaisiin taikka mataliin korkoihin, vaan liikeideaan ja markkinoihin. Tuet ja korot ovat annettu olosuhde, niiden puitteissa maatilat kehittävät tai eivät kehitä toimintaansa kukin tavallaan. Yksinkertaisemmat eivät varmaan pärjää, mutta bisnesälyllä nimenomaan karsinnasta selviytyy voittajien joukkoon. Kuten kaikessa muussakin yritystoiminnassa. Maailman muuttuminen on sekä uhka että mahdollisuus. Yksinkertaiset näkevät vain uhat, yksinkertaisimmat toki eivät niitäkään. Ruoan ja Alkutuotannon tarve ei ole vähenemässä, kyse on vain siitä, mikä tapa on kannattavin. Ei se koskaan ole sama kuin edellissukupolven. Ja jos kokemuksesi rajautuu siihen, niin voi vain sanoa että et tiedä hölkäsen pöläystä asioista joissa yrität päteä.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut aikoinani maalta kaupunkiin ja nyt aikuisiällä jouduin valitettavasti työn vuoksi muuttamaan pariksi vuodeksi kaupungista maalle. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että ei kaupungin palveluihin ja ihmisiin ja yhteisöllisyyteen tottunut enää kykene sopeutumaan maaseudun autiuteen, kyräilyyn ja tervehtimättömyyteen. Siinä missä mun taloyhtiössä kaupungissa ilman muuta tervehditään kaikkia pihoilla vastaantulevia (vaikka taloyhtiömme on iso, kerrostaloja on 14) ja jutellaankin jotain ohimennen, ei maalla kukaan tervehtinyt, edes kaupan kassa, kun sisään astui. Koska olin vieras, muukalainen. Tervehdykset meni oman kylän ihmisille.

Eniten maalla rassasi ehkä juuri tuo käytöstapojen puute ja kyräily, mutta vaikka ihmiset olisivatkin olleet puheliaampia ja vastaanottavaisempia kuten kaupungeissa, en olisi silti viihtynyt, koska palveluja ei ollut. Mitään tekemistä ei vapaa-ajalla ollut, paitsi kävellä tai juosta maantien reunaa. Seurakunnalla olisi joku rukouspiiri ollut, mutta en perusta sellaisesta.

Entäpä sitten luonto? Maaseudulla pitäisi olla niin kaunista ja rauhallista. Varmaan niin. Mönkkäreillä ja talvisin moottorikelkoilla päristeltiin, jalan kulkeva sai kyllä varoa mistä suunnasta milloinkin joku tulee päälle. Jääkaapit ja muut kodinkoneet dumpattiin surutta metsään, koska jätepiste oli niin harvoin auki. Että ei se "luonto" niin kaunis ja rentouttava ollut. Luontoa on kaupungissakin, ja jos kaupungissa joku dumppaa luontoon jotain, jätteet korjataan nopeasti pois. Tuossa maaseutukunnassa dumppaaminen oli muodostunut pysyväksi käytännöksi, eikä kunta käynyt korjaamassa pois.

En onnistunut kahden vuoden maalla asumisen aikana löytämään yhtään asiaa, joka olisi paremmin kuin kaupungissa.

Mulla on tismalleen päinvastainen kokemus, mistähän johtuu? Ehkä siitä, että olen melko introvertti. Muutin nuorena kaupunkiin ja ahdistus alkoi melko pian. Kukaan ei tervehtinyt, ei kysellyt, mitä kuuluu, oletko uusi täällä. Bussikuskit saatika kaupan kassat eivät tervehtineet. Tuntui kuin kaikki olisivat syöneet jotain myrkyllistä, aina olivat niin mutruhuulisia. Oli vaikea tutustua ihmisiin. Kävin kahviloissa ja elokuvissa yms. ja olihan se ihan kivaa, mutta en minä sieltä yhtään ystävää saanut. Jatkuva ihmisvilinä, kiire ja melu ahdisti ja vähitellen masensi.

Muutin takaisin maalle, joskaan en omaan kotikylääni, vaan mieheni asuinseuduille. Naapurit tulivat nopeasti tekemään tuttavuutta, lenkillä pysähtyivät ja olivat kiinnostuneita mistä olen kotoisin yms. Naapurit kutsuivat grillijuhliin, lapsensa ylppäreihin, tulivat pistäytymään kakun kanssa. Olen saanut täältä kaksi hyvää ystävää, enempää en kaipaakaan. 

Ei tämäkään mikään onnela ole, on huonojakin puolia. Kaupoissa on huonot valikoimat, ei ole kahviloita, paitsi kivoja pop up-kahviloita ja aivan ihana kesäkahvila. Tapahtumia ei ole kovin paljon, mutta niissä tulee kyllä käytyä ahkerasti, esim. taidenäyttelyissä ja konserteissa. Vanhemmat ihmiset katsovat erilaisia ihmisiä pitkään, nuoremmat eivät. Ihaninta on kun on luonto ihan vieressä, heti kun astun ovesta pihalle, olen keskellä luontoa, eli ei tarvitse erikseen lähteä sinne luontoon. Metsää rakastan, marjastan ja sienestän, lumikenkäilen ja retkeilen, uusin harrastukseni on polkujuoksu. Täällä on myös hienot pyöräilyreitit ja uimaranta parin sadan metrin päässä, unelmana on talo järven rannalla ja oma uimaranta. Ikävintä on tuo kepupolitiikka, täällä hallitsevat kaikkea. Nyt on vissiin tulossa tuulimyllyjä, se pistää miettimään, että jos pitäisi vaihtaa paikkakuntaa. Kaupunkiin en halua, vaikka onhan sielläkin omat hyvät puolensa, minä vain en jaksa sitä härdelliä. En silti ihan korpeenkaan. Moottorikelkkoja olen nähnyt aniharvoin, mönkijöitä vielä harvemmin. Hiljaista on enimmäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei siellä ole enää töitä eikä miehiä, työttömänäkö siellä pitäisi tukien varassa elää?

Miehiä on ja osalla jopa töitä, mutta naisia ja naisille ei ole töitä.

Vierailija kirjoitti:

Viihdynpäs, ja asunkin täällä. Vapaita miehiä täällä ei tosin ole, tai kaikki ovat perheellisiä tai alkoholisoituneita.

Kysymys kuuluikin, että miksi nuoret naiset eivät enää viihdy landella.

Ei, että miksi vanhat kurttanat pysyvät edelleen landella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä teillä on väärät käsitykset jos luulette että tuilla eletään. Esim. vasikoiden myynnistä saa ihan oikeaa rahaa, ei ne ole tukia.

Osoitit juuri yksinkertaisuutesi. Se, että kukaan niitä ostaa ja vielä maksaa jotakin perustuu siihen, että tuotannosta maksetaan tukea. Luuletko tosiaan, että ne muuten kaupaksi menisi?

Hyvinhän nuo kelpaavat mm. Atrialle ja HK:lle.

Aivan. Koska ne välittävät ne eteenpäin. Tuottaja kasvattaa, saa tuen ja Atria/HK saavat omansa pois kun ottavat vaikka, rehun ym hinnan päältä kun eläin teirastetaan. Kuinka tyhmä ihminen voi olla? Ei taida löytyä edes alan koulutusta?

Ihan kuule 40v olen asunut maalla ja aina ollut lehmiä, että enköhän jotakin tiedä. Kiitos ja näkemiin.

Kysymys olikin NUORISTA naisista - ei vanhuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Tsiisus mitä kakkaa. Itsesi kanssa erilaisia valintoja tehneet ovat mielestäsi yksinkertaisia vain koska ovat eri valintoja tehneet. Kukahan tässä on yksinkertainen.

Ilmeisesti maatalousyrittäjien arki ja toimintaympäristön realiteetit eivät ole sinulle tuttuja.

Tätä näpytellessä täytän kasvinsuojeluruiskua. Haluatko vielä kolmannen kerran nolata itsesi menemällä mutupohjalta henkilökohtaisuuksiin oman erinomaisuutesi tunnossa?

Ei voi yksinkertaisuuden ja silkan typeryyden edessä kuin todeta, että osasi olet valinnut kuten minäkin. Ehkäpä ne jatkuvat tukileikkaukset ja korkojen nousu mikä on tulossa saa sinutkin jotain tajuamaan. Autuaita ovat yksinkertaiset. Koska ne eivät ymmärrä mitä on tulossa.

Kolmas kerta toden sanoi. Kyllä sinä meistä se yksinkertaisempi näköjään olet. Tukileikkauksiin ja korkoihin on varauduttu, koska mulle maatalous on bisnestä elämäntavan mahdollistajan lisäksi. Investointini eivät perustu tukiaisiin taikka mataliin korkoihin, vaan liikeideaan ja markkinoihin. Tuet ja korot ovat annettu olosuhde, niiden puitteissa maatilat kehittävät tai eivät kehitä toimintaansa kukin tavallaan. Yksinkertaisemmat eivät varmaan pärjää, mutta bisnesälyllä nimenomaan karsinnasta selviytyy voittajien joukkoon. Kuten kaikessa muussakin yritystoiminnassa. Maailman muuttuminen on sekä uhka että mahdollisuus. Yksinkertaiset näkevät vain uhat, yksinkertaisimmat toki eivät niitäkään. Ruoan ja Alkutuotannon tarve ei ole vähenemässä, kyse on vain siitä, mikä tapa on kannattavin. Ei se koskaan ole sama kuin edellissukupolven. Ja jos kokemuksesi rajautuu siihen, niin voi vain sanoa että et tiedä hölkäsen pöläystä asioista joissa yrität päteä.

Selkeästi kuulut siihen MTKn aivopesemään lahkoon, joka perustaa toimintansa siihen "että ainahan ihmisten pitää syödä". Tältä bisnesidealta sitten investoidaan kestämättömästi. Varmaan ihmiset aina syö. Muttei välttämättä suomalaista tai maalla tuotettua ruokaa. Toki toivotan onnea yrityksellesi siinä mielessä ettet tapaa minua yrityksesi loppuselvittelyissä.

Ex halusi muuttaa maalle ja nuorena, hulluna & rakastuneena muutin mukana. Pieni hiukan rapistunut talo jossa oli keittiö, tupa, komeroon rakennettu vessa ja ulkosauna. Bussipysäkille oli noin 10km eli melkoinen kävelymatka olisi ollut auton hajotessa, kauppaan 25km.

Muutimme huhtikuussa ja kyllähän se kesä oli onnen idylliä kun alasti juostiin saunaan ja muutenkin liikuttiin puoli-alasti pihalla, maalattiin taloa ym . Mutta sitten tuli syksy! Vit""i kaatosateessa juosta saunaan pesulle , ajaa jossain koiranilmassa kauppaan, herätä kun talo oli kylmennyt, repiä hirvikärpäsiä pois tukasta. Kukaan ei tullut kylään ilman että oli sovittu päiviä etukäteen ja exän ollessa töissä tuntui, että pää hajoaa kun mihinkään ei päässyt noin vain . Muistan miten yhtenä päivänä olin ajanut viikonlopuksi vanhempieni luo, lähdimme äidin kanssa kahville ja kun katselin siellä kauppakeskuksessa ihmisvilinää tiesin haluavani takaisin kaupunkiin. Exästä tuli tietenkin exä, kun ei tahtonut luopua siitä idyllistään.Löysi jonkun hippitytön ja siellä kasvattavat nyt kanoja ja vauvaa. Onnea vaan heille. Minulle sellainen elämä ei sopinut,

Luulen, että maalla olisi vaikeaa löytää ystäviä, töitä ja esim. harrastuksia lapsille.

Asuin maaseudulla noin 40 km suht ison kaupungin keskustasta 6-17-vuotiaana.

Syitä miksi en enää viihtynyt: oli pakko tehdä tuo edestakainen matka bussilla joka ikinen arkipäivä, jotta pääsi kouluun ja herätyksen olivat aikaisia, matkassa kesti.

Ylä-asteen alettua pikkuhiljaa kaikki paikkakuntalaiset ystäväni muuttivat perheineen kaupunkiin, jäin siis yksin ja surin hirveästi.

Ei ollut oikeastaan muuta viihdykettä (tietokoneella istumisen lisäksi), kuin pikkukauppa, hautausmaa ja jonkin verran metsää.

En tuntenut ketään, mutta kaikki tunnistivat minut. Ahdistavaa teini-ikäisen mielestä.

Jne.

Että juu lähdin kyllä heti kun siihen oli mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaisten on niin vaikea ymmärtää meitä, jotka synnyimme ja kasvoimme ahdistavassa ilmapiirissä tuppukylässä. Ei se sievä luonto ja linnunlaulu vie pois sitä tuskaa, kun ihmiset ovat tylyjä ja puhuvat pahaa sinusta vain siksi kun isoisovanhempasi olivat punaisia tai et syntynyt lestadiolaiseksi tai käytät korkokenkiä. Ihan mikä vaan typerä syy käy halveksuntaan ja hylkimiseen, ulkopuolelle sulkemiseen. Kiva jos joku viihtyy, minä en siihen pystynyt. Viimein kaupungissa saa hengittää, en ole sen ja sen tyttö vaan oma itseni eikä ketään minun perheeni kiinnosta eikä minua sen perusteella ole ainakaan vielä tuomittu. Naisten haukkumisen (maalaisukkojen suosikkiurheilulaji) sijaan me maalaiset voisimme katsoa peiliin ja miettiä tarkkaan, miksi maaseutu tyhjenee. Vain masokistit, ne kiusaajat itse ja ahtaaseen muottiin sopivat jäävät jäljelle. Hyvästi maaseutu minun osaltani.

Samoja ajatuksia itsellä. Maaseutukylät voivat todellakin olla todella ahdasmielisiä paikkoja. Minulla ei tavallaan ole edes mitään kotiseutua vaan perheeni muutti paljon ja asuin eri paikoissa. Jotkut niistä olivat parempia ja sitten eräs oikein ikävä paikka. Tosin se ei edes ollut mitään "virallista" maaseutua vielä. Oikeastaan ne lapsuusvuodet olivat ihan mukavia viettää maaseudulla, mutta nuoruudessa kaikki meni huonompaan suuntaan ja päädyttiin ikävään paikkaan asumaan. Silloin huomasi kyllä sen ja olisi arvostanut jotain kaupunkia ja silloin ei paljon auta, vaikka kaupunki olisi lähempänäkin kun kuitenkin itse asuu siellä "huonossa" paikassa ja käy koulut siellä. Oikeastaan minäkin putosin ihan porukasta ja kiusattiin paljon.

Meille ei myöskään koskaan ole ollut mitään suvun tukea, kun sukulaiset hajaantuneet ympäri Suomea. Uskon , että moni tavallaan menee sukunsakin siivellä siellä maalla, kun kaikki tietää kenen lapsia olet. Jos sinulla ei sitten olekaan mitään juuria sinne niin voi olla, että pysyt aina irrallisena ja et pääse koskaan porukkaan. Samaten niitä tuntemattomia on sitten helppo alkaa arvostelemaan ja puhua pahaa, kun tietävät ettei kukaan puolusta. Tavallaan perheemme oli oikein esimerkki tästä ja vanhemmatkin todella katuivat muuttoa. Se vaan oli sitten jo myöhäistä, kun olimme kiinni siellä taloudellisestikin. Kuitenkin pidän itseäni silti enemmän maaseudulla viihtyvänä ja hyviäkin kokemuksia on. Pitäisi vaan niin tarkasti löytyy sopiva paikka ja ei missään nimessä ostaa asuntoa mistään jos ei ole varma. Maaseutu voi olla joskus tosi hyvä paikka tai sitten todellinen virhe. Oikeastaan minäkään en ole vieläkään toipunut kaikesta mitä olen kokenut. Sen vuoksi todella ymmärrän niitä joilla on ollut pienellä paikkakunnalla vaikeaa. Mihinkään ydinkeskustaan en menisi asumaan ja kuitenkin tykkään maaseudusta ja nytkin ainakin väliaikaisesti asun. Pitäisikin jatkossa löytää joku kompromissi.

Miksi viihtyisivät? Opiskelu- ja työpaikat sekä niiden myötä elämä on muualla. Luopuisit kaikesta ja pääsisit jonkun juntin apuriksi? No ei kiitos.

Olen kasvanut maalla ja viihdyn siellä hyvin vapaa-ajallani. Syyt kaupungissa asumiseen ovat kuitenkin selkeät:

1. Maalla ei ole töitä.

2. Maalla asuessani olisin todella riippuvainen autoilusta, mitä en halua.

3. Lapsella ei olisi leikkikavereita.

4. Olisin itsekin yksinäinen, kun kaikkia kavereita pitäisi erikseen ajaa tapaamaan.

5. Pikkukaupungin ahdasmielisyys ja nurkkakuntaisuus: pahaa puhutaan kaiken aikaa selän takana ja kaikkien asiat "tiedetään". Tästä seuraa pahoinvointia, joka näkyy muun muassa entisen kotikaupunkini nuorten keskuudessa huutavana tarpeena mielenterveyspalveluille sekä käsiin räjähtäneenä huumeongelmana.

Autottomana siellä on hankala asua. Ei ole töitä. Ei ole palveluja.

Ei ole töitä eikä vuokra-asuntoja. Jos ei ole varaa ostaa omaa tai halua ylläpitää omakotitaloa, ei voi muuttaa maalle.

En myöskään uskaltaisi muuttaa ns. yhden firman paikkakunnalle. Jos se työ menisi alta, voisi seuraava työpaikka löytyä ties kuinka kaukaa.

Pitkät välimatkat, ei kiinnosta kuskailla lasta autolla joka paikkaan. Nyt on pelkästään naapuritaloissa n. 10 kaveria, aina löytyy leikkiseuraa ja tekemistä. Metsäkin on vieressä, vaikka kaupungissa asutaan. On puistoja, kulttuuritapahtumia, mitä vaan tekemistä lapsen kanssa.

Silloin joskus harvoin kun käyn ulkona baarissa, on kotiin pääseminen nopeaa ja helppoa.

Asuin nuoruuteni 5000 asukkaan paikkakunnalla n. 25km päässä isosta kaupungista. Ilman kunnollisia bussiyhteyksiä oltiin käytännössä jumissa siinä omalla paikkakunnalla. Usein kaivattiin nuorena kahvilaa tai muuta hengailupaikkaa, mutta ei ollut mitään sisätilaa minne mennä. Lisäksi pikkupaikan ahdasmielisessä ilmapiirissä kiusattiin kaikkia vähänkin erikoisesti pukeutuvia tai muuten vaan sellaisia, jotka eivät sopineet muottiin.

Kotipaikkakunnalle jääneet ovat jämähtäneet sinne 2000-luvun alkupuolelle niin henkisesti kuin ulkoisesti. Elämä pyörii edelleen samojen kulmien ympärillä ja viikonloppuisin juodaan kaljaa Pertsan kuistilla. Yläasteen jälkeen pyörähdettiin naapurikunnan amiksessa opiskelemassa, sen jälkeen ostettiin äkkiä talo kotipaikkakunnalta ja mentiin Masan maansiirtofirmaan töihin. Henkinen kehitys 0.

Noh

1. Työpaikat kaukana

2. Kaupat kaukana (Kaikkea ei vielä netistä saa ja toimituskulut tulee kalliiksi esim ruuan suhteen)

3. Kaverit kaukana

4. Yökerhot kaukana

5. Pakko omistaa auto jotta pärjää+ ylläpito kallista kun tulee enemmän kilometrejä työpaikkaan

6. Syksyisin säkkipimeää ellei asu katuvaloalueella. Koitappa lähteä siinä lenkille..

Vierailija kirjoitti:

Voisin sinänsä asuakin jos olisin sinkku vailla pariutumisaikeita. Ja silloinkin vaan ihan oikeasti korvessa, ei mitään naapureita mailla eikä halmeilla. En missään nimessä ryhtyisi miksikään maalaisapuneidiksi yhdellekään miehelle. Olen kuitenkin perheellinen, en halua viedä lastani keskelle ei-mitään, tiedän ettei mieskään viihtyisi.

Juuri näin.