Miksi nuoret naiset eivät viihdy maaseudulla?

Itse asun pk-seudulla ahtaassa kerrostaloasunnossa ja kaipaan muuttoa maalle. Työllistymismahdollisuudet omassa ammatissani ovat toki surkeat joten pelottaisi lähteä "tyhjän päälle". Miehelle olen monesti ehdottanut pois muuttamista, mutta hän ei halua vaikka itsekin on maalta kotoisin. Kaipaan rauhaa ja luontoa ja vaikka monet kritisoivatkin ettei maalla ole mitään niin itsekään harvemmin nautin näistä kaupungin tuomista viihdykkeistä. Arkena ehtii kaupassa käydä ja urheilemassa ja molempiin löytyy mahdollisuuksia myös maalta. Haaveilen omasta pihasta, mutta täältä jos sellaisen hankkii niin saisi olla hieman paksumpi lompakko. Haaveet kuitenkin elää ja ehkä jonain päivänä löydän itseni sieltä...

Ennemminkin kysymys kuuluu, miksi viihtyisi.

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

"viihtyivät maaseudulla nuorten miesten ystävinä ja apuna"

Voihan huutonauru.

Arkena ehtii kaupassa käydä ja urheilemassa ja molempiin löytyy mahdollisuuksia myös maalta. Haaveilen omasta pihasta.

Kannattaa ymmärtää se, että täällä maalla ruokakaupat ovat mitä ovat. Valikoimat ovat pienet ja tuoretuotteet kokoajan joko just ja just ennen viimeistä käyttöpäivää tai loppu. Syötte siis sitä mitä kaupasta sattuu saamaan ja jos jotain tiettyä haluat, joudut hakemaan sen lähikaupungin automarketista. Urheilumahdollisuudet ovat ne mitä kotonasi voit harrastaa. Juokseminen/ kävely/pyöräily henkensä kaupalla pitkin kuraista säkkipimeää kapeaa tietää ja talvella hiihto umpihangessa. Ehkä teille sopisi jokin pienempi kaupunki, jossa omakotitalot ovat järkevämmän hintaisia?

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

On se merkillistä, että vain nuoria naisia ahdistaa ilmapiiri maalla, muttei niiden äideillä ja isoäideillä ollut samanlaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Vierailija kirjoitti:

On se merkillistä, että vain nuoria naisia ahdistaa ilmapiiri maalla, muttei niiden äideillä ja isoäideillä ollut samanlaisia ongelmia.

Äideillä ja isoäideillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kestää ja harva edes tiesi paremmasta. Olihan toki maaseutu silloin elinvoimaisempi kuin nykyään. Ihmisiä ja muutakin yhteistoimintaa oli enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Vietin lapsuuteni maalla ja se oli idyllistä aikaa. Kauppa-auto,  pyöräretket uimarannalle, leikit kotipihassa, kuulaat talviaamut jolloin hiihdin kouluun. Nyt idylli on poissa.  Uimaranta on umpeen kasvanut ja uintikelvoton, kyläkoulu lakkautettu kauppa-auto lakkasi kulkemasta  11 tai 12 v sitten ja kotipiha on punkkien paratiisi liittyen jotenkin hirvieläinten kasvaneeseen määrään. Vanhempani yrittävät myydä, mutta kun ei sinne kukaan tahdo! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se merkillistä, että vain nuoria naisia ahdistaa ilmapiiri maalla, muttei niiden äideillä ja isoäideillä ollut samanlaisia ongelmia.

Äideillä ja isoäideillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kestää ja harva edes tiesi paremmasta. Olihan toki maaseutu silloin elinvoimaisempi kuin nykyään. Ihmisiä ja muutakin yhteistoimintaa oli enemmän.[/quote

Niinpä. Minunkin kotikylälläni oli äitini nuoruudessa neljä sekatavarakauppaa, vaatekauppa, leipomo ja kahvila, koulu, tehdas, junat pysähtyivät ja oli oma asema. Kylällä toimi urheiluseura, kuoro, naisvoimistelijat, nuorisoseura ja oli myös tanssilava, jossa oli kesällä tanssit viikottain. Elämä oli muutenkin tyystin toisenlaista, ihmiset kulkivat kävellen, pyörällä, hevosella, kylätiellä oli koko ajan elämää. Erilaisia kylän tapahtumia järjestettiin, oli uhreilukisoja, iltamia, paljon häitä ja muita juhlia, joihin koko kylä kutsuttiin. Iltaisin ja sunnuntaisin kyläiltiin, päivät täytti maatilan työt ja lastenhoito, kodinhoito. Elämä oli yhteisöllistä ja tietyllä tavalla yksinkertaista, mitään muuta ei kaivattu, kun ei muillakaan ollut sen kummempaa. 

Äitini ei kyllä moiti menneitä aikoja, ei hän olisi halunnut asua muualla eikä elää muunlaista elämää, mutta sitten kaikki muuttui, kun tuli telkkari ja autot yleistyivät. Vähitellen loppui kyläilykulttuuri ja ihmiset lähtivät kauppaan kaupunkiin, se tiesi tietysti kyläkauppojen loppua. Maatalous ajettiin alas ja se tiesi väen vähenemistä, jolloin loppui vähitellen kaikki toiminta, koulut lakkautettiin jne. Kylätiellä ei liiku paljon muuta kuin auto tai traktori silloin tällöin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Mutta sitäkin tapahtuu, että palataan "kotiin" 10-15 maailmalla vietetyn vuoden jälkeen ja hypätään isän saappaisiin, jos vain tilalla on vähänkään kokoa ja näköä.

Koska se ei ole trendikästä. Jokainen selfie vasten samaa navetan seinää... boring. Jos Suomen ykkösbloggaajat muuttaisivat maalle, niin varmaan syntyisi pienimuotoinen trendi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Tsiisus mitä kakkaa. Itsesi kanssa erilaisia valintoja tehneet ovat mielestäsi yksinkertaisia vain koska ovat eri valintoja tehneet. Kukahan tässä on yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Mutta sitäkin tapahtuu, että palataan "kotiin" 10-15 maailmalla vietetyn vuoden jälkeen ja hypätään isän saappaisiin, jos vain tilalla on vähänkään kokoa ja näköä.

Tuskin nykyisin tapahtuu. Työmäärään, työnsitovuuteen ja sijoitettuun pääomaan nähden ala kannattaa niin heikosti, ettei ketään järkevää ihmistä kiinnosta itseään sellaiseen sitoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken saa tilattua netistä ja seuraakin sieltä voi hakea. Tuppukylissä ei ole mitään kulttuuritapahtumia, eikä pääse matkustamaan. Asuin 16-vuotiaaksi asti keskellä korpea, enkä kaipaa takaisin. 

Ei saa netistä tilattua kerma- ja marenkileivonnaisia, kahviloista ja niiden asiakkaista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun pienessä maalaiskylässä pohjoisemmassa suomessa ja en ikinä muuttaisi pois. Meillä on maatila ja ihana koti kauniilla paikalla joen rannalla. Päivät menevät puutarhassa ja eläinten ja lasten kanssa. Palvelut ovat vuosien saatossa kadonneet mutta minulle ei ole ongelma ajella vaikkapa 100km päähän lähimpään kaupunkiin. Maalla on mukavaa 😊

Eli elämä on loputonta palkatonta pakkotyöleiriä. Ei kiitos.

Palkaton pakkotyöleiri kun tekee sitä mistä nauttii ja mikä on tärkeintä itselle? Ja kyllähän tuo palkka juoksee mukavasti :)

Tokihan on yhteiskunnan kannalta hyvä, että tuollaista yksinkertaista porukkaa löytyy.

Sinunko mielestä maatilalliset ovat yksinkertaisia?

Kyllä. Eihän ne muuten sitä tekisi. Huom. Itse olen keskimääräistä suuremmalta kotieläintilalta lähtöisin, eikä kukaan meistä sisaruksista halunnut jatkaa. Kaikki hakeuduimme haluamaamme elämään kouluttautumalla . Tilan omistamme edelleen isän kuoltua alle viisikymppisenä, mutta tila on vuokralla.

Tsiisus mitä kakkaa. Itsesi kanssa erilaisia valintoja tehneet ovat mielestäsi yksinkertaisia vain koska ovat eri valintoja tehneet. Kukahan tässä on yksinkertainen.

Ilmeisesti maatalousyrittäjien arki ja toimintaympäristön realiteetit eivät ole sinulle tuttuja.