Miksi nuoret naiset eivät viihdy maaseudulla?

Entinen kaverini asui syvällä maaseudulla Pohjois-Karjalassa, 25-vuotias nainen. Nautti maaseudun vapaudestaz sai koirien antaa juosta vapaana metsissä ja hevosharrastuskin onnistui. Asui halvalla kunnan vuokrarivarissa pienellä kylällä. Ei millään halunnut muuttaa sieltä suurempiin kaupunkeihin. Samanikäisiä kavereitakin hänellä oli, lestadiolaisia nuoria naisia.

niinpä, siellä maaseudulla olisi tilaa keräillä niitä eläimiäkin mut ei, pitää päästä sinne 20 neliön kuutioon helsinkiin johon sitten hankitaan 15 kissaa ja 3 koiraa

👱‍♀️💨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutuakin on monenlaista, mutta tässä nyt syitä miksi lähdin kotoseudultani kaupunkiin: ei opiskelupaikkaa, ei julkista liikennettä jolla olisi päässyt opiskelupaikalle muualle, ei töitä, ei kauppoja yhden ylihintaisen kylämarketin lisäksi, ei muitakaan palveluja enää nimeksikään, kaikki harrastukset ja muut aktiviteetit korkeintaan suunnattu pikkulapsille ja vanhuksille.

Tässä kuitenkin se suurin syy: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä ja kateellisia, oikeita ystäviä tuntuu olevan vaikea saada kun pikkupaikassa kaikki tuntevat kaikki ja juorut kulkevat. Etenkin jos olet vähänkin erilainen, niin sinua kohdellaan kuin halpaa makkaraa. Minäkin olin koko kouluaikani kiusattu taustani ja ulkonäköni vuoksi, ja tunnen itseni edelleen todella ulkopuoliseksi jos käyn tapaamassa vanhempiani ja joudun johonkin "ihmisten ilmoille". Kaupungissa saan olla vapaa ihmisten tuijotukselta ja kyräilyltä.

Tuttua. Maaseudulla ei myöskään koskaan unohdeta. Isäni oli ollut ennen syntymääni 4 kk vankilassa. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin rikollisen tytär ja kohtelu sen mukaista. Kaupungissa ei tarvitse kantaa isänsä syntejä.

Tämäpä juuri. Minunkin isoisäni pontikankeitot muistetaan vielä vuosikymmenten päästä...

Pettämiset ne vasta muistetaankin. Silloin kannattaa paikkakuntaa ja samalla vaivalla vähän kauemmas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutuakin on monenlaista, mutta tässä nyt syitä miksi lähdin kotoseudultani kaupunkiin: ei opiskelupaikkaa, ei julkista liikennettä jolla olisi päässyt opiskelupaikalle muualle, ei töitä, ei kauppoja yhden ylihintaisen kylämarketin lisäksi, ei muitakaan palveluja enää nimeksikään, kaikki harrastukset ja muut aktiviteetit korkeintaan suunnattu pikkulapsille ja vanhuksille.

Tässä kuitenkin se suurin syy: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä ja kateellisia, oikeita ystäviä tuntuu olevan vaikea saada kun pikkupaikassa kaikki tuntevat kaikki ja juorut kulkevat. Etenkin jos olet vähänkin erilainen, niin sinua kohdellaan kuin halpaa makkaraa. Minäkin olin koko kouluaikani kiusattu taustani ja ulkonäköni vuoksi, ja tunnen itseni edelleen todella ulkopuoliseksi jos käyn tapaamassa vanhempiani ja joudun johonkin "ihmisten ilmoille". Kaupungissa saan olla vapaa ihmisten tuijotukselta ja kyräilyltä.

Tuttua. Maaseudulla ei myöskään koskaan unohdeta. Isäni oli ollut ennen syntymääni 4 kk vankilassa. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin rikollisen tytär ja kohtelu sen mukaista. Kaupungissa ei tarvitse kantaa isänsä syntejä.

Täällä toinen rikollisen tytär. Se on asia joka on salattu minulta mutta josta olen kuitenkin saanut tietää muuta kautta. Isä oli ennen syntymääni vankilassa ehkä jotain 5kk. Ei se sinunkaan isäsi rikos nyt kovin suuri ollut jos tuomio oli vain 4kk. Ei se ole vaikuttanut elämääni mitenkään. Silti mietin että häpeän perhetaustaani. Mikä on tietenkin väärin isääni kohtaan sillä minulla on ollut hyvä lapsuus. Toi heikko erilaisuuden sieto on kyllä ihan tosi asia pikku kylissä. Joskus ihmettelee voiko oikeasti olla näin junttia porukkaa.

Kyllä viihdyn. Mutta jos et ole tietyillä aloilla, töitä edes kohtuullisen matkan päästä on lähes mahdoton saada. Käytännössä voit täällä ja lähialueilla työllistyä hyvin merkonomina, lomittajana ja hoitoalan työntekijänä. Yksi tapa tuoda työt lähemmäs on perustaa oma yritys. Kun kaikkia ei kuitenkaan karjatalous kiinnosta eikä ole siihen koulutustakaan, niin enemmän tai vähemmänhän sitä saa joka tapauksessa kulkea. Joillekin tää on ok, joillekin ei.

Oma kylämme on vireä, vaikka toki täälläkin on joskus ollut enemmän palveluita. Lapsille on kuitenkin hyvin kaikenlaista ja meille ei ole kynnyskysymys hakea niitä lähipaikkakunnilta, jos ei siis täältä löydy. Monta asiaa on järjestetty tänne kyläläisten voimin ja tuotu siten palveluita lähemmäksi.

Itse rakastan täällä kyläyhteisön tiiviyttä, johon muualta tulleenakin on kuitenkin helppo tulla mukaan. Rauhallisuutta, luonnonläheisyyttä, tilaa toteuttaa itseään.

Olen kaupungista kotoisin. Nautin välillä hetkistä siellä, mutta enää en kaupungissa haluaisi asua. Ymmärrän silti, että ihmisiä on erilaisia.

Miksi nuorten naisten pitäisi olla nuorten miesten "ystävinä ja APUNA"? Mitä ihmettä ap tarkoittaa?

Täältä pk-seudulta vois kyllä muuttaa vielä joskus pois. Katsotaan katsotaan.

On maaseutua ja maaseutua. Asuin lapsena ja teininä ihan maalla, navettojen ja peltomaisemien keskellä. Keskisuurta vähän isompaan kaupunkiin oli 15 kilsaa. Kävin siellä fillarilla ja mopolla ihan sujuvasti monta vuotta. Vanhemmat kävivät töissä kaupungissa. Sitten he erosivat ja lähdin opiskelemaan Tampereelle. Viihdyin "lähilandella" niin hyvin että voisin muuttaa takaisin, mutta puolison duunin takia se ei vielä käy. Tilanne on ihan toinen jos lähimpään markettiin ja palveluiden luo on moninkertainen matka. Hesassa voi hyvin käydä töissä vaikka asuisi Siuntiossa tai Pornaisissa. Tietysti se vaatii autoa, ja meilläkin oli kaksi silloin aikanaan, mutta kaikkea ei voi saada.

Voisin viihtyä maalla, jos sieltä pääsisi helposti ja nopeasti kaupunkiin (mielellään Helsinkiin) aina kun tulee tarve. Ja että saan käydä töissä. Koti ja perhe ovat minunkin haaveena kyllä :) 

Nainen, 28

lapset kasvaa terveiksi maaseudulla ilman nettiä ja kaljaa, stadissa ja turussa n esairastuu jo 5 vuotiaana mental sickness

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa vapaaehtosesti asua maalla? Eihän siellä oo edes vaatekauppoja, kahviloita, yökerhoja ja tuskin kunnollisia kuntosalejakaan. Töistä puhumattakaan. Ulkomaillekin lähtö on vaivalloista, kun lentokenttääkään ei löydy mailta halmeilta.

-HedonistiMies

Mistähän se muuten mahtaa johtua, että maaseudusta puhuvat aina suurimmalla äänelle ne, joilla ei ole hajuakaan, millaista maaseudulla on?

Tiedän kyllä mitä se on. Jouduin nimittäin asumaan maaseudulla ikävuodet 12-19 vanhempieni erottua, elämäni kauheinta aikaa.

-HedonistiMies

Sulla oli vaan kulttuurishokki, just tuo paha ikä kokea mitään isompia muutoksia elämässä. Kaikki on paskaa ja sillai. Jos olisit syntymästä asti asunut maaseudulla niin tuota kulttuurishokkia ei olisi tullut.

En ole tuo kirjoittaja, mutta väärin meni. Elin 20 ensimmäistä elinvuottani alle 3000 asukkaan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla ja paskaahan se oli alusta loppuun. Ei siellä ole lapsellekaan mitään, todella ikävä kasvuympäristö ilman mitään virikkeitä, harrastusmahdollisuudet kirjaimellisesti sadan kilometrin päässä eikä vanhemmilla aikaa ja varaa kuskata. Hankala tutustua toisiin lapsiin, kun jokainen toinen lapsi on joku isän m*lkun työkaverin lapsi ja isä ei halua, että olet sen kanssa tekemisissä kun isä ei tietenkään voi sietää sitä perhettä, toinen taas on lestadiolainen ja ne eivät annakaan ei-lestan leikkiä lapsensa kanssa jne jne jne. Aina löytyy syitä kyräillä naapuria ja uusia tuttavuuksia. Sellaista "yhteisöllisyyttä". Ei paljon metsät ja pellot ja luonnossa kulkeminen ilahduta. Vielä p*skempaa tämä on tyttölapselle, maaseudulle kun tuppaa pakkautumaan ne pahimmat "perinteiset suomalaiset miähet" jotka sitä perinteisyyttään osoittavat rasvaista sovinistip*skaa suoltaen ja naisia ja tyttöjä vähätellen. Just tällaiset tyypit, jotka täälläkin pilkallisesti naureskelevat "lattekahviloista" ja matkustelusta ja shoppailusta tajuamatta, että niistä ei ole kyse vaan siitä, ettei koulutetulle naiselle löydy maalta mitään järkevää työtä. Jos kotipiiaksi tuollaiselle ukonrähjälle haluaa tai maatalouslomittajaksi tai sossurahoilla makaamaan niin ok, selvä se. Mutta jos elämässä on muitakin tavoitteita niin miksi haaskata tämä ainut elämä sellaiseen mikä ei itseä miellytä? Siksi, että naisella on joku pyhä velvollisuus "auttaa" ja "hoitaa" kuin mamma konsanaan niitä oi voi niin poloisia pahojen - hyi kauhistus - NYKYAJAN "fe mak ko"naisten syrjimiä maalaispoikia? Ja poikia heille lauma lapsia statussymboleiksi, joita mies ei edes hoida, kun eihän tosimies sellaista tee? Makaa sohvalla ja järsii HK:n sinistä. Viikonloppuna käy hirviporukan kanssa ryyppäämässä. Oma isäni oli tällainen ja hyi helvetti sentään mitä elämää! Ei ikinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä minun pitäisi siellä tehdä? En voi opiskella alaa jota nyt opiskelen maaseudulla. Enkä paljon mitään muutakaan. Maaseudulla ei ole korkeakouluja (eikä toki pitäisikään olla).

Mä ainakin teen koulutustani vastaavaa vakituista työtä. Opiskelin kaupungissa, jonka jälkeen tänne takaisin.

Olisitko saanut työpaikan jos et olisi ollut sieltä kotoisin?

ei ole työpaikkoja. työtä tietenkin olisi, vaan ei ole palkan maksajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaa vapaaehtosesti asua maalla? Eihän siellä oo edes vaatekauppoja, kahviloita, yökerhoja ja tuskin kunnollisia kuntosalejakaan. Töistä puhumattakaan. Ulkomaillekin lähtö on vaivalloista, kun lentokenttääkään ei löydy mailta halmeilta.

-HedonistiMies

Mistähän se muuten mahtaa johtua, että maaseudusta puhuvat aina suurimmalla äänelle ne, joilla ei ole hajuakaan, millaista maaseudulla on?

Tiedän kyllä mitä se on. Jouduin nimittäin asumaan maaseudulla ikävuodet 12-19 vanhempieni erottua, elämäni kauheinta aikaa.

-HedonistiMies

Sulla oli vaan kulttuurishokki, just tuo paha ikä kokea mitään isompia muutoksia elämässä. Kaikki on paskaa ja sillai. Jos olisit syntymästä asti asunut maaseudulla niin tuota kulttuurishokkia ei olisi tullut.

En ole tuo kirjoittaja, mutta väärin meni. Elin 20 ensimmäistä elinvuottani alle 3000 asukkaan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla ja paskaahan se oli alusta loppuun. Ei siellä ole lapsellekaan mitään, todella ikävä kasvuympäristö ilman mitään virikkeitä, harrastusmahdollisuudet kirjaimellisesti sadan kilometrin päässä eikä vanhemmilla aikaa ja varaa kuskata. Hankala tutustua toisiin lapsiin, kun jokainen toinen lapsi on joku isän m*lkun työkaverin lapsi ja isä ei halua, että olet sen kanssa tekemisissä kun isä ei tietenkään voi sietää sitä perhettä, toinen taas on lestadiolainen ja ne eivät annakaan ei-lestan leikkiä lapsensa kanssa jne jne jne. Aina löytyy syitä kyräillä naapuria ja uusia tuttavuuksia. Sellaista "yhteisöllisyyttä". Ei paljon metsät ja pellot ja luonnossa kulkeminen ilahduta. Vielä p*skempaa tämä on tyttölapselle, maaseudulle kun tuppaa pakkautumaan ne pahimmat "perinteiset suomalaiset miähet" jotka sitä perinteisyyttään osoittavat rasvaista sovinistip*skaa suoltaen ja naisia ja tyttöjä vähätellen. Just tällaiset tyypit, jotka täälläkin pilkallisesti naureskelevat "lattekahviloista" ja matkustelusta ja shoppailusta tajuamatta, että niistä ei ole kyse vaan siitä, ettei koulutetulle naiselle löydy maalta mitään järkevää työtä. Jos kotipiiaksi tuollaiselle ukonrähjälle haluaa tai maatalouslomittajaksi tai sossurahoilla makaamaan niin ok, selvä se. Mutta jos elämässä on muitakin tavoitteita niin miksi haaskata tämä ainut elämä sellaiseen mikä ei itseä miellytä? Siksi, että naisella on joku pyhä velvollisuus "auttaa" ja "hoitaa" kuin mamma konsanaan niitä oi voi niin poloisia pahojen - hyi kauhistus - NYKYAJAN "fe mak ko"naisten syrjimiä maalaispoikia? Ja poikia heille lauma lapsia statussymboleiksi, joita mies ei edes hoida, kun eihän tosimies sellaista tee? Makaa sohvalla ja järsii HK:n sinistä. Viikonloppuna käy hirviporukan kanssa ryyppäämässä. Oma isäni oli tällainen ja hyi helvetti sentään mitä elämää! Ei ikinä!

Mä olin nuoruuden typeryyttäni vuosituhannen alussa muutaman vuoden naimisissa Kainuun korven maalaispojan kanssa. En saanut tavata sukua ennen häitä, jotka pidettiin vuodessa....ja pian häiden jälkeen selvisi miksi. Sitä umpisovinistista, siihen saakka hyvin salattua asennemaailmaa ei muuttanut mikään, joten pakenin viiden vuoden jälkeen. Kotona olisi pitänyt olla ja hoitaa lapsia (ja lisää lapsia), ei naiselle sopinut mikään muu. Miehen sisaret olivat ihan ok asian kanssa, ei kukaan edes kaivannut muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin muuttaa maalle ihan jäädäkseni. Lähdin avoimin ja positiivisin asentein miehen kotiseudulle. No mut suljettiin kaikesta ulos. Vaikea selittää sitä pikkukunnan dynamiikkaa jos sitä ei ole kokenut. Ihmiset tuijotti, kun olin uusi. Ihan hidastivat autoa kohdalla ja päät kääntyi. Näytän mielestäni tosi tavalliselta! Välillä mun murretta (helsinkiläinen puhekieli) matkittiin pilkallisesti. Välillä pyöriteltiin silmiä ja virnuiltiin, kun sanoin jonkun sanan, joka heidän mielestä oli outo. Esim. fillari oli huono sana, ja bussi!! Ois pitänyt osata sanoa, että linkki. Bussi oli vissiin hienostelua sitten. En ymmärrä. Lähtökohtaisesti mua helsinkiläisenä pidettiin vihollisena, jolle piti osoittaa paikkansa. En saanut yhtään ystävää. Aloin jo pitää itseänikin luuserina ja masentua. No muutaman vuoden päästä mulle tarjoutui paremmin palkattu työ pk-seudulta, muutettiin taas uudelle paikkakunnalle. Oi autuus, ihmiset oli normaaleja! Sain ystäviä, kukaan ei kyräilly eikä virnuillut mulle! Never again Pohjois-Pohjanmaa. Kaksi hyvää veronmaksajaa menetitte, kun vein miehenkin mennessäni. Hänkään ei ole katunut lähtöä.

Mä muutin Etelä-Pohjanmaalle. Voi mikä haloo syntyi, kun kyläläiset saivat anopin toimesta tietää, että mä olen ruotsinkielisestä suvusta! Kauhean ylpeä ja leuhka, joka luulee itseään muita paremmaksi. Ihan tavallinen työssä käyvä ihminen olen. Muuten viihtyisin täällä kyllä, mutta nuo maalaistollot on kyllä todella ankeaa seuraa.

Terveisiä sinne toiselta täällä asuvalta. Itseni tavallaan elämä vaan toi tänne ja nyt olen vähän pakostakin jo asunut täällä. Tykkään kyllä muuten asua täällä ja itselläni ei ole ihmisten kanssa ollut hirveästi mitään ongelmaa, mutta muuten on vaikeaa mitään tuttuja saada. Itse asun täällä siis yksin ja senkin vuoksi välillä tuntuu ettei mitenkään pääse porukkaan mukaan. Tämä ei toisaalta ole ihme kun oma luonnekin on sellainen ujo, joten siinä mielessä ehkä tasan. Toisaalta en valita ja olen asunut paljon kamalammassakin paikassa. Sen vuoksi parempi täällä ainakin vielä. Tuskin lopullisesti jään, mutta maalaisihminen muutenkin olen ja ehkä jatkan samaa linjaa.

Asuin 19-vuotiaaksi asti korvessa, niin pienellä paikkakunnalla, että sitä ei yleensä oltu merkitty karttoihinkaan.  Asukkaita just tuossa pläntissä oli muutama kymmenen, lähialueen pienet pläntit mukaan lukien ehkä 200.  Kävin ala-asteeni koulussa, jossa oli 15 oppilasta. Tämä siis vielä 90-luvulla.

Kaikki tiedetään kaikista. Muut tietävät sinunkin asiasi paremmin kuin sinä itse. Ulkopuolinen on aina ulkopuolinen, eikä koskaan pääse piireihin. Kaikki muistetaan ja suvun stigmat kulkevat mukana sukupolvilta toisille. Mitään harrastuksia ei ole, joku naapurintäti vetää kerran viikossa 1h pyhäkoulua, josta saa tarran. Julkinen liikenne kulkee 11km päästä neljä kertaa päivässä - aamulla se vie oppilaat kouluun klo 8 ja klo 9, ja iltapäivästä tuo oppilaat koulusta klo 14 ja klo 15. Tuo loput 11km kuljetaan osa taksilla, osa jalan tai pyörällä. Palveluina on kyläkauppa, loput kunnon palvelut ovat 100km päässä.

Asenneilmapiiri on sovinistinen suoraan 1940-luvulta, ihan ilman uskontohihhulointia. Joku nuori nainen täällä sanoi, ettei pojilta odoteta mitään, ei edes läksyjen tekemistä, koska pojat ovat automaattisesti parempia. Kyllä, juuri näin. Tyttönä saat tehdä mitä vaan, mutta sun rooli on edelleen olla vaimo ja äiti tai maatalon topakka emäntä. Miehiltä ei odoteta mitään, saat vaikka ryypätä perheesi kaikki rahat, mutta vaimon pitää pitää pakka kasassa. 

Jos poikkeat yhtään massasta, häpäiset perheesi ja sukusi. 

Asun nykyisin pääkaupunkiseudulla, enkä kaipaa maaseudulle. Saa olla ihan rauhassa, ketään ei kiinnosta eikä kukaan tollota.

Aina, kun vierailen kotiseuduilla äidin muutettua pieneen 4000 hengen maalaiskylään, minua toljotetaan, koska kukaan ei tiedä kuka olen. 

Eli, en voi suositella maaseutuasumista, paitsi jos olet täysi erakko tai sukusi on jotenkin positiivisessa valossa tunnettu niin, että palaat takaisin synnyinseuduillesi jatkamaan sukusi asioita. Ulkopaikkakuntalaisena esim. avioliiton myötä en voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan....

Todellakin: hyi hel vetti mitä elämää. Olen myös kotoisin muutaman tuhannan asukkaan keskustalaisesta kylästä ja lähdin taakse katsomatta 19-vuotiaana. En ikinä mene takaisin.

Kun tuppukylästä on kerran päässyt pois niin minua ei saa sinne takaisin kirveelläkään.

Ei siellä voi henkisesti hengittää.

Muuttasin heti jos ois työt silloin lähempänä.

Niin mikä nyt on maaseutua... en itsekkään sellaiseen oikealle maaseudulle muuttaisi nyt nyt asustelen 25km päässä Suomen mittakaavassa isosta kaupungista ja ei voi kuin olla onnellinen. Täällä on melkein kuin maaseudun rauhassa ja  alle puolessa tunnissa huristelen silti Tampesteriin. Tykkään :)