Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoret naiset eivät viihdy maaseudulla?
03.06.2019 |
Menneiden sukupolvien nuoret naiset viihtyivät maaseudulla nuorten miesten ystävinä ja apuna. Miksi nuoret naiset eivät enää viihdy maaseudulla?
Kommentit (251)
Itse kasvoin keskellä korpea ja siellä ei paljon naisia tai tyttölapsia arvostettu.
Pojilta ei odoteta yhtään mitään, ei edes läksyjen tekoa kun he ovat automaattisesti maalla se arvostetumpi sukupuoli vaikka niitä miesten töitä ei enää olisi. Pelkkiä mamman passaamia pullasorsia. Eipä yksikään tytöistä ole jäänyt tuolle paikkakunnalle kenenkään laiskan luuserin orjavaimoksi. Kovasti kyllä harmitellaan kun ei naisille kelpaa piian ja palvelijan rooli.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaa vapaaehtosesti asua maalla? Eihän siellä oo edes vaatekauppoja, kahviloita, yökerhoja ja tuskin kunnollisia kuntosalejakaan. Töistä puhumattakaan. Ulkomaillekin lähtö on vaivalloista, kun lentokenttääkään ei löydy mailta halmeilta.
-HedonistiMies
Mistähän se muuten mahtaa johtua, että maaseudusta puhuvat aina suurimmalla äänelle ne, joilla ei ole hajuakaan, millaista maaseudulla on?
Tiedän kyllä mitä se on. Jouduin nimittäin asumaan maaseudulla ikävuodet 12-19 vanhempieni erottua, elämäni kauheinta aikaa.
-HedonistiMies
Mulla on matkaa lähimmälle lentokentälle 70 km. Ei mikään paha matka mielestäni. Kotoa suhaan sinne 40 min. Veikkaan että saman verran menisi aikaa jos lähtisin Hgin keskustasta julkisilla raahaamaan matkalaukkuani kentälle.
Itsellekään kaupungissa ei vaan ole mitään. Saan tilattua kaikki vaatteet ja muut jutut netistä ja missään kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa en tykkää käydä. Tämä tuskin muuttuisi vaikka olisikin enemmän rahaa. Oikeastaan kyllästyn nopeasti kaupunkiin ja niiden reissujen päätteeksi aina mietin jo, että mitä täällä teen. En pidä mistään kuluttamisesta ja jotenkin ne kaupungin liikkeet ja se, että pitäisi aina ostaa jotain ärsyttää. Kaupungeissa oikeastaan kiinnostaa vaan jotkut tapahtumat. Muuten siellä ei ole mitään. Työpaikankin haluaisin mieluummin maaseudulta enkä tahtoisi ainakaan asua kaupungissa. Olenkin todella miettinyt, että mitä teen jos pääsisin opiskelemaan yliopistoon ja edessä pakkoasuminen kaupungissa. Varmaan kulksin sinne jostain landelta päin, kun vaikka matkustan ennen kuin asun siellä ydinkeskustassa. En vaan kestäisi siellä kuin pari kuukautta. Jotenkin vaan rakastan maaseutua ja luontoa sekä rauhaa muutenkin. Täällä on hyvää pitää eläimiä ja liikkua sekä ne tarpeelliset palvelut. Tylsää voi joskus olla, mutta en usko, että se tilanne paranisi kaupungissa. En tiedä sitten onko moni saanut enemmän ystäviä kaupungista. Jotenkin ajattelen, että siellä tietenkin ihmisiä enemmän, mutta toisaalta jaksavatko muut tutustua uusiin ihmisiin. Tietenkin tähän vaikuttaa myös se, että missä niitä ihmisiä tapaa. Kuitenkin silti tykkään paljon enemmän maaseudusta. Minäkin olen nuori ihminen.
Se on jännää miten nuorempana ei arvosta maaseudun rauhaa, nyt vanhempana jopa voisin harkita muuttavani sinne takaisin. Tää kaupunkielämä on jo niin nähty.
Asun maaseudulla, lähimpään pikkukaupunkiin, jossa ihan hyvät peruspalvelut, matkaa n 5 km. Rakastan maaseudun rauhaa. Täällä kyllä riittää tekemistä, tontti on iso ja mökkikin löytyy, en kaipaa kaupunkielämää.
Glamour-elämää tämä ei ole, täällä pukeudutaan tuulipukuun ja kumisaappaisiin kun käydään metsässä, hienommin sitten kun käyn kaupungissa asioilla ja vielä fiinimmin jos Helsinkiin eksyn. Suuret ihmismäärät ahdistavat, samoin pienet kerrostalokämpät ja kerrostalonaapurit (hyi).
Meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni muutti suuresta kaupungista miehen perässä pieneen maalaiskylään yli 150 km päähän lähimmästä pienestäkään kaupungista.
Hän kesti 5v ja sitten muutti pois. Ylivoimaisesti suurin syy oli se, että hän ei saanut työtä. Hän kuvitteli koulutuksellaan työllistyvänsä, mutta vapaat paikat, jos niitä oli, menivät aina paikkakunnalta syntyisin oleville hakijoille.
Toinen iso syy oli, että seudulla ei ollut tekemistä. Kun lapsi ei ollut enää ihan vauva, ei ollut mitään, mitä tehdä kodin ulkopuolella. Muuta kuin tallustaa pellonsyrjää. Ei edes metsiä. Ei edes yhtä kahvilaa, joku huoltoaseman kaljapaikka vain.
Hän yritti kovasti päästä mukaan paikallisiin naisten yhdistyksiin, marttoihin tms. Mutta oli aina ulkopuolinen, kun muut asuivat seudulla jo viidettä sukupolvea.
Eihän tuollaista kukaan jaksa.
Tuo ulkopuoliseksi jättäminen on todella omakin kokemus. Kun pienen vauvan kanssa kävi jossain perhekahvilassa tms, niin kaikki tiesivät kuka minä olen, mutta mä en tuntenut ketään. Yritin muiden kanssa vähän jutella, esitättäytyä jos vaikka toinen kertoisi nimensä. Turha vaiva. Ja jos puheenaihe oli jotain muuta kuin ylikalliit lastenvaattet, niin sitten juoruttiin ihmisistä, joita en tunne. Oli todella tervetullut olo, ketään ei kiinnostanut jutella mun kanssa.
Yksinäistä täällä on, mutta olen vähän erakko, niin tämä sopii minulle. Kyllä kaupungista on on monia asioita ikävä. Esim. se, että kunnon ruokakauppaan ei ole melkein tunnin ajomatka.
Olen kotoisin pikkupaikalta, enkä voi mitenkään kuvitella, että olisin sinne jäänyt tai että palaisin.
Ei siellä ole mitään. Ei voi opiskella, ainoat työpaikat on jotain metsätyötä, yksi kauppa, yksi huoltoasema, yksi parturi. Pari muutaman hengen metalli/puuteollisuuspajaa, päiväkoti ja ala-aste. Ei ole mikään ihan omaa alaa, ja vaikka olisikin, eiköhän nuo paikat ole täytetty ja täytetään tuttavilla vastaisuudessakin.
Harrastusmahdollisuudet lähinnä lenkkeily ja talvella hiihtäminen. Tykkään kyllä luonnosta, mutta yksinkertaisesti kuolisin tylsyyteen. Sitä paitsi metsätkin on kylän ympäriltä nykyään kaadettu. Kuka siellä hakkuuaukiolla jaksaa rämpiä.
En edes halua lapsia, joihin sitä voisi kaiken energiansa keskittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys ja yksinäisyys, siinä varmaan tärkeimmät syyt. Silti on nuoriakin naisia, jotka todella mielellään muuttaisivat maalle. Saisi oman hevosen tai pari. Ongelma vaan on, että hevosen pitäminen maksaa ja jos ei ole töitä, ei ole varaa hevoseenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Maalla on ihana asua, on tilaa ja edullista asua, omassa pihassa saan pitää hevosia ja koiraa, naapurit ei valita. Työmatka 25km/suunta, matalapalkka-ala, mutta tälläkin palkalla pärjää oikein hyvin. En tarvitse sen kummallisempia harrastuksia, oma piha,puutarha, hevoset ja koira pitävät mielen virkeänä.
Shoppailu on mielekkäämpää kun pääsee n.2 x vuodessa isommille kaupoille, niitä reissuja suunnitellaan kauan etukäteen, mielestäni siinä säästää rahaakin kun ei joka päivä/viikko pääse shoppailemaan. Ruokakaupassa toki tulee viikoittain käytyä.
Kiva kun viihdyt. Minulla on kaupungissakin riittävästi tilaa, asuminen tosin ei ole yhtä halpaa mitä maalla. Mitään elukoita en koskaan ottaisi itselleni. Meidänkään naapurit eivät valita mistään. Työmatka miehellä 2km ja minulla 5km. Pärjätään oikein hyvin palkoillamme. Meillä on harrastuksia, oma piha ja puutarha. En itsekään pidä shoppailusta, käyn kaupoissa, kun jotain tarvitaan. Silti en voisi kuvitellakaan asuvani maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulla ei ole ihmisiä, tai siis on eläkeikäisiä tai lähes eläkeikäisiä, mutta ei nuoria työikäisiä. Ei ole palveluja, yksi vaivainen kauppa ja sekin joku Sale, mistä saa "maitoa ja makkaraa". Jos paikkakunnalla on vielä toimiva koulu, pelkona on koulun lakkauttaminen muutaman vuoden sisällä. Lääkäriin tai hammaslääkäriin ei ole mitään toiveita päästä. Eli kaikki tavalliset palvelut on haettava kymmenien kilometrien päästä.
Ainoa harrastusmahdollisuus on suunnilleen lenkkeily, tietä piisaa ja metsiä, jos uskaltaa sinne mennä susien ja karhujen keskelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaa vapaaehtosesti asua maalla? Eihän siellä oo edes vaatekauppoja, kahviloita, yökerhoja ja tuskin kunnollisia kuntosalejakaan. Töistä puhumattakaan. Ulkomaillekin lähtö on vaivalloista, kun lentokenttääkään ei löydy mailta halmeilta.
-HedonistiMies
Mistähän se muuten mahtaa johtua, että maaseudusta puhuvat aina suurimmalla äänelle ne, joilla ei ole hajuakaan, millaista maaseudulla on?
Tiedän kyllä mitä se on. Jouduin nimittäin asumaan maaseudulla ikävuodet 12-19 vanhempieni erottua, elämäni kauheinta aikaa.
-HedonistiMies
Mulla on matkaa lähimmälle lentokentälle 70 km. Ei mikään paha matka mielestäni. Kotoa suhaan sinne 40 min. Veikkaan että saman verran menisi aikaa jos lähtisin Hgin keskustasta julkisilla raahaamaan matkalaukkuani kentälle.
Maalla on pakko kulkea omalla autolla joka paikkaan, se ehkä eniten itseäni ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tottuu kaupungissa asumiseen, niin ei tahdo "osata" (eikä ole halua) enää asua maalla. Kaupungissa vaihtoehtoja ja menemistä/ tapahtumia/kauppoja/kirppiksiä enemmän.
Tämä on oma kokemukseni.
No todellakin pääsee lääkäriin ja hammaslääkäriin. Ja ihan alta 40v asuu paljon maalla, täällä ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kotirouva maalaiskylässä ja miehellä on iso maatila. Mulla on niin paljon puuhaa etten edes ehtisi käymään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla, lähimpään pikkukaupunkiin, jossa ihan hyvät peruspalvelut, matkaa n 5 km. Rakastan maaseudun rauhaa. Täällä kyllä riittää tekemistä, tontti on iso ja mökkikin löytyy, en kaipaa kaupunkielämää.
Glamour-elämää tämä ei ole, täällä pukeudutaan tuulipukuun ja kumisaappaisiin kun käydään metsässä, hienommin sitten kun käyn kaupungissa asioilla ja vielä fiinimmin jos Helsinkiin eksyn. Suuret ihmismäärät ahdistavat, samoin pienet kerrostalokämpät ja kerrostalonaapurit (hyi).
Meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
En nyt puhuisi maaseudulla asumisesta, jos lähimpään kaupunkiin on matkaa 5 kilometriä. Käytännössä kaikki palvelut on yhtä lähellä ja saatavilla kuin kaupungissa asuvillakin. Tänä päivänä maaseutua on Suomessa se osa, missä palveluja ei kerta kaikkiaan ole mailla eikä halmeilla.
Itse en ole edes maalta kotoisin, mutta silti viihdyn täällä hyvin. En oikeastaan tarvitse mitään kaupungin palveluita ja netistä saa tilattua kaiken tarpeellisen. Täällä on myös hyvät ruokakaupat ja pari muutakin isompaa liikettä, mistä todellakin saa jo hyvin tavaraa. Tykkään luonnosta, liikunnasta ja eläinten kanssa täällä on helppoa. Myös oma rauha ja se ettei naapureita ole lähellä on tärkeää. Niistä naapureista muutenkin paljon huonoja kokemuksia ja kiva olla viimeinkin omassa rauhassa. Oikeastaan ymmärrän sen, etteivät kaikki viihdy ja uusia ihmisiä olisi kiva tavata ja sen vuoksi kaupungeissa varmaan enemmän tapaa ihmisiä. Toisaalta en tiedä tutustuisinko siellä muihin yhtään sen paremmin. Voi olla, että siellä ihmisillä jo muutenkin enemmän seuraa ja eivät enää välittäisi uusista kaverereista. Nämä vaan omia pohdintoja. Joku kaupungissa asuva voisi kertoa miten on siellä tutustunut ihmisiin ja tarkoitan siis niitä, jotka eivät ole siellä koko elämäänsä asuneet. Oletteko löytäneet paljon ystäviä uutena tyyppinä?
Jotenkin kuvastaa maaseutuoloja se, että paikkakunnalla on vielä koulu, yhtenäiskoulu. Henkilökuntaa on kaikkineen vähän päälle 20. Tuosta joukosta yli puolet asuu jossain muualla. Paikkakunnalla asuvat keittiön porukka, siivoojat + muut avustajat ja pari opettajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla, lähimpään pikkukaupunkiin, jossa ihan hyvät peruspalvelut, matkaa n 5 km. Rakastan maaseudun rauhaa. Täällä kyllä riittää tekemistä, tontti on iso ja mökkikin löytyy, en kaipaa kaupunkielämää.
Glamour-elämää tämä ei ole, täällä pukeudutaan tuulipukuun ja kumisaappaisiin kun käydään metsässä, hienommin sitten kun käyn kaupungissa asioilla ja vielä fiinimmin jos Helsinkiin eksyn. Suuret ihmismäärät ahdistavat, samoin pienet kerrostalokämpät ja kerrostalonaapurit (hyi).
Meitä on joka lähtöön ja hyvä niin.
En nyt puhuisi maaseudulla asumisesta, jos lähimpään kaupunkiin on matkaa 5 kilometriä. Käytännössä kaikki palvelut on yhtä lähellä ja saatavilla kuin kaupungissa asuvillakin. Tänä päivänä maaseutua on Suomessa se osa, missä palveluja ei kerta kaikkiaan ole mailla eikä halmeilla.
Miten sen nyt ottaa, kaupunkilaiset (Helsinki) pitävät tätä paikkaa hyvinkin pienenä tuppukylänä. Pikkukaupungin rajoilta alkaa maaseutu, peltoja ja metsää täynnä, paljon maataloja ja muutama ok-talo (ei maanviljelijöitä). Minulle tämä on hyvinvoivaa maaseutua josta löytyy jopa töitä.
Kaikkia palveluita täältä ei saa, ei läheskään.
asuisin mielelläni, kasvattaisin omat perunat ja omenapuut.. mutta töitä ei ole. mieluusti asuisin loppu elämäni tässä ihanassa hiljaisuudessa enkä kaupungin saasteiden ja harmaan keskellä
Mä taas luulen, että just tuo lehmänpaska on sellainen yksittäinen asia, jota kukaan ei täältä maalta kaipaa.