Miksi nuoret naiset eivät viihdy maaseudulla?

Totta kai on hienoa, että maalla on rauhallista eivätkä naapurit häiritse, mutta kun lähimpään ruokakauppaan tai lääkäriin on matkaa 25 kilometriä, hammaslääkäriin 60 kilometriä jne jne jne. Ja kaikki kurjistuminen eli palveluiden häviäminen on tapahtunut ihan muutamassa vuodessa. Oikein kauhulla odottaa, mitä on jäljellä 10 vuoden kuluttua tai että pystyykö itse silloin enää kuskaamaan itseään palvelujen luo.

Asuntoa ei saa enää myytyä eteenpäin.

Harmi vaan että ei ole ajokorttia, enkä sellaista saa sairauden takia. Korpimökki olisi unelma.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotirouva maalaiskylässä ja miehellä on iso maatila. Mulla on niin paljon puuhaa etten edes ehtisi käymään töissä.

Toivottavasti eläkevakuutusasiat ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

 Itse en ole edes maalta kotoisin, mutta silti viihdyn täällä hyvin. En oikeastaan tarvitse mitään kaupungin palveluita ja netistä saa tilattua kaiken tarpeellisen. Täällä on myös hyvät ruokakaupat ja pari muutakin isompaa liikettä, mistä todellakin saa jo hyvin tavaraa. Tykkään luonnosta, liikunnasta ja eläinten kanssa täällä on helppoa. Myös oma rauha ja se ettei naapureita ole lähellä on tärkeää. Niistä naapureista muutenkin paljon huonoja kokemuksia ja kiva olla viimeinkin omassa rauhassa. Oikeastaan ymmärrän sen, etteivät kaikki viihdy ja uusia ihmisiä olisi kiva tavata ja sen vuoksi kaupungeissa varmaan enemmän tapaa ihmisiä. Toisaalta en tiedä tutustuisinko siellä muihin yhtään sen paremmin. Voi olla, että siellä ihmisillä jo muutenkin enemmän seuraa ja eivät enää välittäisi uusista kaverereista. Nämä vaan omia pohdintoja. Joku kaupungissa asuva voisi kertoa miten on siellä tutustunut ihmisiin ja tarkoitan siis niitä, jotka eivät ole siellä koko elämäänsä asuneet. Oletteko löytäneet paljon ystäviä uutena tyyppinä?

Mun mielestä sosiaalinen kanssakäyminen kaupungissa on erilaista kuin maaseudulla. Tapaat paljon ihmisiä eikä ketään kiinnosta, kenen vaimo, tytär, sisko, serkku tai pikkuserkku olet. Ihmisillä ei ole tarvetta tietää sinun sukulaisiasi tai tuttujasi. Täällä olet yksilö ja ihan sama, keitä muita tuttavapiiriisi kuuluu, koska ei ole tarkoituskaan, että tuttavapiiriisikin tutustuttaisiin. Kaupungissa voit jättää menneisyytesi haamut historiaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta vastaavasti menneisyydestäsi ei ole samanlaista hyötyä kuin voi olla maaseudulla. Vanhempasi saattavat olla  maaseudulla vaikutusvaltaisia ja suosittuja ihmisiä, mutta kaupungissa ei kukaan ole heistä kuullutkaan. Täällä oletkin vain yksi kymmenistä tuhansista, vaikka kotipaikkakunnallasi kaikki tuntevatkin sinut ja saatat jopa saada arvostusta ihan vain vanhempiesi vuoksi. 

Olen löytänyt ystäviä, mutta en paljon ystäviä. Ehkä olisin löytänytkin, mutta elämä tuntuu  sen verran hektiseltä, ettei kovin monelle ystävälle olisi edes aikaa. Ystäväni eivät tunne toisiaan eikä kellään tunnu olevan oikein haluakaan lisätä ystäviensä määrää. Kaikille tuntuu riittävän 1-3 ystävää eikä enempää edes haluta. 

Netti ja TV-kanavat tietysti vähän tasaavat tilannetta, mutta jos ei ole innokas ulkoilija, maaseudulla on tylsää. Aina joutuu ajamaan pitkän matkan että pääsee ravintolaan/kahvilaan/teatteriin jne. Monissa kylissä nuoret lähtevät jo varhain kauemmas opiskelemaan, eikä kylälle jää kuin vanhoja ihmisiä. Jos on kovin nuori, ei ehkä löydä mitään ikäistään seuraa. Ensisijaisesti nuoret naiset haluavat nuoria ystäviä, eivät 65-vuotiaita jotka ovat asuneet peräkylällä koko ikänsä.

Idylliseenkin maisemaan kyllästyy nopeasti. Ei se tee ihmisestä onnellista.

Mä yritin muuttaa maalle ihan jäädäkseni. Lähdin avoimin ja positiivisin asentein miehen kotiseudulle. No mut suljettiin kaikesta ulos. Vaikea selittää sitä pikkukunnan dynamiikkaa jos sitä ei ole kokenut. Ihmiset tuijotti, kun olin uusi. Ihan hidastivat autoa kohdalla ja päät kääntyi. Näytän mielestäni tosi tavalliselta! Välillä mun murretta (helsinkiläinen puhekieli) matkittiin pilkallisesti. Välillä pyöriteltiin silmiä ja virnuiltiin, kun sanoin jonkun sanan, joka heidän mielestä oli outo. Esim. fillari oli huono sana, ja bussi!! Ois pitänyt osata sanoa, että linkki. Bussi oli vissiin hienostelua sitten. En ymmärrä. Lähtökohtaisesti mua helsinkiläisenä pidettiin vihollisena, jolle piti osoittaa paikkansa. En saanut yhtään ystävää. Aloin jo pitää itseänikin luuserina ja masentua. No muutaman vuoden päästä mulle tarjoutui paremmin palkattu työ pk-seudulta, muutettiin taas uudelle paikkakunnalle. Oi autuus, ihmiset oli normaaleja! Sain ystäviä, kukaan ei kyräilly eikä virnuillut mulle! Never again Pohjois-Pohjanmaa. Kaksi hyvää veronmaksajaa menetitte, kun vein miehenkin mennessäni. Hänkään ei ole katunut lähtöä.

Vierailija kirjoitti:

Työt ja opiskelut lienevät suurin syy. Kyllä kaupungeissakin on paljon nuoria naisia, jotka yliopistolla vietetyn päivän jälkeen eivät säntää lattelle tai ikkunashoppailemaan, vaan suoraan kotiinsa - menisivät mielummin ratsastamaan, hiihtämään tai marjaan.

Kiitos vinkistä! Lähdenkin tästä heti hiihtämään ja sen jälkeen marjaan.

Maaseutuakin on monenlaista, mutta tässä nyt syitä miksi lähdin kotoseudultani kaupunkiin: ei opiskelupaikkaa, ei julkista liikennettä jolla olisi päässyt opiskelupaikalle muualle, ei töitä, ei kauppoja yhden ylihintaisen kylämarketin lisäksi, ei muitakaan palveluja enää nimeksikään, kaikki harrastukset ja muut aktiviteetit korkeintaan suunnattu pikkulapsille ja vanhuksille.

Tässä kuitenkin se suurin syy: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä ja kateellisia, oikeita ystäviä tuntuu olevan vaikea saada kun pikkupaikassa kaikki tuntevat kaikki ja juorut kulkevat. Etenkin jos olet vähänkin erilainen, niin sinua kohdellaan kuin halpaa makkaraa. Minäkin olin koko kouluaikani kiusattu taustani ja ulkonäköni vuoksi, ja tunnen itseni edelleen todella ulkopuoliseksi jos käyn tapaamassa vanhempiani ja joudun johonkin "ihmisten ilmoille". Kaupungissa saan olla vapaa ihmisten tuijotukselta ja kyräilyltä.

Vierailija kirjoitti:

Maaseutuakin on monenlaista, mutta tässä nyt syitä miksi lähdin kotoseudultani kaupunkiin: ei opiskelupaikkaa, ei julkista liikennettä jolla olisi päässyt opiskelupaikalle muualle, ei töitä, ei kauppoja yhden ylihintaisen kylämarketin lisäksi, ei muitakaan palveluja enää nimeksikään, kaikki harrastukset ja muut aktiviteetit korkeintaan suunnattu pikkulapsille ja vanhuksille.

Tässä kuitenkin se suurin syy: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä ja kateellisia, oikeita ystäviä tuntuu olevan vaikea saada kun pikkupaikassa kaikki tuntevat kaikki ja juorut kulkevat. Etenkin jos olet vähänkin erilainen, niin sinua kohdellaan kuin halpaa makkaraa. Minäkin olin koko kouluaikani kiusattu taustani ja ulkonäköni vuoksi, ja tunnen itseni edelleen todella ulkopuoliseksi jos käyn tapaamassa vanhempiani ja joudun johonkin "ihmisten ilmoille". Kaupungissa saan olla vapaa ihmisten tuijotukselta ja kyräilyltä.

Tuttua. Maaseudulla ei myöskään koskaan unohdeta. Isäni oli ollut ennen syntymääni 4 kk vankilassa. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin rikollisen tytär ja kohtelu sen mukaista. Kaupungissa ei tarvitse kantaa isänsä syntejä.

Kyllä maalla on mukavaa. Tai oli.

No minä ainakin olen maalaistyttö sydänjuuriani myöten. Toivottavasti saan asua koko elämäni maalla luonnon ja eläinten keskellä. Olen muutenkin erakkoluonne enkä jaksa ihmisten seuraa, olisi unelma vetäytyä johonkin pieneen mökkiin järven rannalle kirjoittamaan kirjoja....

Jopa pääkaupunkiseutu on niin lähellä metsää että täältä löytää asuinpaikkoja joissa voi kuvitella olevansa maalla jos niin tahtoo. Löytyy samaa peltoa, metsää ja pusikkoa kuin maaltakin ja silti bussi menee korkeintaan puolen kilometrin päästä. 

En ymmärrä miksi "luonnon" takia pitäisi mennä jonnekin korpeen josta on pitkä matka joka paikkaan ja töitä niukasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin muuttaa maalle ihan jäädäkseni. Lähdin avoimin ja positiivisin asentein miehen kotiseudulle. No mut suljettiin kaikesta ulos. Vaikea selittää sitä pikkukunnan dynamiikkaa jos sitä ei ole kokenut. Ihmiset tuijotti, kun olin uusi. Ihan hidastivat autoa kohdalla ja päät kääntyi. Näytän mielestäni tosi tavalliselta! Välillä mun murretta (helsinkiläinen puhekieli) matkittiin pilkallisesti. Välillä pyöriteltiin silmiä ja virnuiltiin, kun sanoin jonkun sanan, joka heidän mielestä oli outo. Esim. fillari oli huono sana, ja bussi!! Ois pitänyt osata sanoa, että linkki. Bussi oli vissiin hienostelua sitten. En ymmärrä. Lähtökohtaisesti mua helsinkiläisenä pidettiin vihollisena, jolle piti osoittaa paikkansa. En saanut yhtään ystävää. Aloin jo pitää itseänikin luuserina ja masentua. No muutaman vuoden päästä mulle tarjoutui paremmin palkattu työ pk-seudulta, muutettiin taas uudelle paikkakunnalle. Oi autuus, ihmiset oli normaaleja! Sain ystäviä, kukaan ei kyräilly eikä virnuillut mulle! Never again Pohjois-Pohjanmaa. Kaksi hyvää veronmaksajaa menetitte, kun vein miehenkin mennessäni. Hänkään ei ole katunut lähtöä.

Mä muutin Etelä-Pohjanmaalle. Voi mikä haloo syntyi, kun kyläläiset saivat anopin toimesta tietää, että mä olen ruotsinkielisestä suvusta! Kauhean ylpeä ja leuhka, joka luulee itseään muita paremmaksi. Ihan tavallinen työssä käyvä ihminen olen. Muuten viihtyisin täällä kyllä, mutta nuo maalaistollot on kyllä todella ankeaa seuraa.

n-47 kirjoitti:

Se on jännää miten nuorempana ei arvosta maaseudun rauhaa, nyt vanhempana jopa voisin harkita muuttavani sinne takaisin. Tää kaupunkielämä on jo niin nähty.

Mä taas nuorena halusin maalle (kaupungista olen kotoisin, rauhalliselta alueelta). En enää, olen nähnyt maaseudun huonot puolet kun seurustelin parin maalla asuvan kanssa.

He on varmaaan maansa myyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yritin muuttaa maalle ihan jäädäkseni. Lähdin avoimin ja positiivisin asentein miehen kotiseudulle. No mut suljettiin kaikesta ulos. Vaikea selittää sitä pikkukunnan dynamiikkaa jos sitä ei ole kokenut. Ihmiset tuijotti, kun olin uusi. Ihan hidastivat autoa kohdalla ja päät kääntyi. Näytän mielestäni tosi tavalliselta! Välillä mun murretta (helsinkiläinen puhekieli) matkittiin pilkallisesti. Välillä pyöriteltiin silmiä ja virnuiltiin, kun sanoin jonkun sanan, joka heidän mielestä oli outo. Esim. fillari oli huono sana, ja bussi!! Ois pitänyt osata sanoa, että linkki. Bussi oli vissiin hienostelua sitten. En ymmärrä. Lähtökohtaisesti mua helsinkiläisenä pidettiin vihollisena, jolle piti osoittaa paikkansa. En saanut yhtään ystävää. Aloin jo pitää itseänikin luuserina ja masentua. No muutaman vuoden päästä mulle tarjoutui paremmin palkattu työ pk-seudulta, muutettiin taas uudelle paikkakunnalle. Oi autuus, ihmiset oli normaaleja! Sain ystäviä, kukaan ei kyräilly eikä virnuillut mulle! Never again Pohjois-Pohjanmaa. Kaksi hyvää veronmaksajaa menetitte, kun vein miehenkin mennessäni. Hänkään ei ole katunut lähtöä.

Mä muutin Etelä-Pohjanmaalle. Voi mikä haloo syntyi, kun kyläläiset saivat anopin toimesta tietää, että mä olen ruotsinkielisestä suvusta! Kauhean ylpeä ja leuhka, joka luulee itseään muita paremmaksi. Ihan tavallinen työssä käyvä ihminen olen. Muuten viihtyisin täällä kyllä, mutta nuo maalaistollot on kyllä todella ankeaa seuraa.

Tuota se on. Ruotsinkielisiä pidetään leuhkoina, en tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseutuakin on monenlaista, mutta tässä nyt syitä miksi lähdin kotoseudultani kaupunkiin: ei opiskelupaikkaa, ei julkista liikennettä jolla olisi päässyt opiskelupaikalle muualle, ei töitä, ei kauppoja yhden ylihintaisen kylämarketin lisäksi, ei muitakaan palveluja enää nimeksikään, kaikki harrastukset ja muut aktiviteetit korkeintaan suunnattu pikkulapsille ja vanhuksille.

Tässä kuitenkin se suurin syy: ihmiset ovat todella sisäänpäinkääntyneitä ja kateellisia, oikeita ystäviä tuntuu olevan vaikea saada kun pikkupaikassa kaikki tuntevat kaikki ja juorut kulkevat. Etenkin jos olet vähänkin erilainen, niin sinua kohdellaan kuin halpaa makkaraa. Minäkin olin koko kouluaikani kiusattu taustani ja ulkonäköni vuoksi, ja tunnen itseni edelleen todella ulkopuoliseksi jos käyn tapaamassa vanhempiani ja joudun johonkin "ihmisten ilmoille". Kaupungissa saan olla vapaa ihmisten tuijotukselta ja kyräilyltä.

Tuttua. Maaseudulla ei myöskään koskaan unohdeta. Isäni oli ollut ennen syntymääni 4 kk vankilassa. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin rikollisen tytär ja kohtelu sen mukaista. Kaupungissa ei tarvitse kantaa isänsä syntejä.

Tämäpä juuri. Minunkin isoisäni pontikankeitot muistetaan vielä vuosikymmenten päästä...

Juureni ovat vahvasti Itä-Suomessa pienellä kylällä, ja isoissa kaupungeissa aikuisikänsä viettäneenä alkaisi taas kaivata pienemmän paikkakunnan rauhaan, jopa melko maaseudulle. En halua kotipaikkakunnalleni, mutta esimerkiksi Joensuun lähikylät eivät ole mitenkään poissuljettuja. Karjalaiset ovat mukavia.

Haaveena olisi remontoida omaa taloa, ottaa pari hevosta ja laitella pihaa. Saa nähdä, toteutuuko.

Siellä on kiva käydä, nauttia rauhasta ja luonnosta mutta liian pienet piirit. Naapurin pieraisustakin tiedetään ja siitä raportoidaan eteenpäin.