Lue keskustelun säännöt.
Anoppi repäisi kirjan kädestäni: "KATSOKAA TÄTÄ VUODEN ÄITIÄ TÄSSÄ!!!"
03.06.2019 |
Istuin puun varjossa luullen saavani olla rauhassa. Lapsetkin leikkivät vihdoin omiaan vähän matkan päässä. Kuulemma olivat hengenvaarassa takiani!
MIES EI OTA MITÄÄN KANTAA TILANTEESEEN!
Kommentit (126)
Kamala anoppi.
Oli tilanne mikä tahansa niin on tosi törkeää sanoa noin. Ja jos vitsillä sanoo niin omaa kyllä paskan huumorintajun.
Lukkoonhan siinä menee. Anna sille anopille samalla mitalla takas, jos hän voi olla sinulle noin äärimmäisen suorapuheinen ja töksäyttelevä voi ottaa oikeudeksesi sanoa tilanteen tullen yhtä suoraa ja töksähtävää takas. Itse en ainakaan kaunistelisi sanojani enää mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sanoisin, että: "Tässä yritän olla paljon sivistyneempi äiti kuin miehelläni on, jotta osaisin kasvattaa lapsenikin sivistyneiksi ja kirjallisuudesta nauttiviksi."
50/60-luvun työläis- ja maalaiskodeissahan lukeminen oli vähän syntistä. Väärää ajankäyttöä joka oli pois "oikeasta" työnteosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Ei. Kyllä se on se anopin poika jonka vastuulla on huolehtis vanhempiensa käytöksestä ja tehdä näille selväksi ettei huonoa käytöstä hyväksy.
Muuten ae on se miniäparka vain joka leimautuu hankalaksi.
No, mun anoppi on aika mukava mutta joskus vihjailee rahankäytöstä. Keskustelu on yleensä auttanut ja yleensä syy on ollut että koska hän oli köyhästä kodista, pelkää minun olevan liian tuhlaavainen. Olen sitten välillä osoittanut kykyä säästäväisyyteen ja järkevyyteen, niin hän on rauhottunut. Totuus on että mun talous on kunnossa, poikansa on enemmän taipuvainen elämään kädestä suuhun. Mutta sen olen jättänyt heidän keskeisekseen.
Oho, itse en anopin kanssa puhuisi rahasta mitään enkä ainakaan selvittäisi, mihin ja miten rahani käytän. Anoppisi tunkee alueelle, joka ei hänelle kuulu.
Voi että, ennen vanhaan lapset leikkivät keskenään, kiipeilivät puihin, menivät veneellä ilman turvaliivejä ym. Nykyisin sitä kutsuttaisiin heitteillejätöksi, mutta silloin se oli ihan ns normaalia.
Luulisi, että anoppisi on tätä vanhaa pellossa kasvanutta sukupolvea. Ennen lapset joutuivat itsenäistymään aikaisemmin ja ympäristön vaarat opettivat toimimaan oikein.
Hulluutta tuo on, että ei saisi hetkeä hengähtää ja lukea kirjaa, varsinkin kun muksut ovat näköpiirissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oli isä? Jos hän ei ollut lähettyvillä olen anopin kanssa ihan samaa mieltä. Niin lasten lasten kanssa on touhuttava, kun niitä on mennyt tekemäänkin. Arkenne on kuitenkin pikahuoltamista ja lapset antsaitsee aikaa vanhemmiltaan ennenmän kuin sen 15 min päivässä.
Minä taas olen tästä eri mieltä. Lasten kanssa ei tarvitse itse juosta ja leikkiä, riittää, että on lähellä, auttaa riitatilanteissa ja mahdollistaa leikkien jatkumisen kivuttomasti. Mutta ei, hyvä kasvatus ei ole sitä, että äiti on leikkitoveri ja yksi lapsista.
Juu, edes päivkodissa ei leikitä koko aikaa lasten kanssa, vaan osittain vain valvotaan leikkejä. Pienempien kohdalla tarvitaan enemmän aikuisen läheisyyttä kuin isompien, mutta jos lapsilla on hyvät leikit ilman aikuisen osallisuutta, niin mikäs siinä.
Tietenkin välillä olisi hyvä aikuisenkin osallistua leikkeihin, mutta ei koko aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole voinut käydä järkeviä keskusteluja anopin kanssa enää lapseni syntymän jälkeen, silloin minä lakkasin olemasta ja anoppi kiinnittää nykyisin kaiken huomionsa vain lapseeni. Jos alan jotain juttua kertomaan, on kuin anoppi ei kuulisi ollenkaan vaan lepertelee vain lapselleni eikä vilkaise minua päinkään. Tähän osasyynä erimielisyydet lapseni kasvatustavoissa, äitiyteni jatkuva arvostelu ja se, etten suostu jättämään alle vuoden ikäistä hoitoon jatkuvasta jankkaamisesta huolimatta. Ja kaupanpäällisenä mammanpoika-poikaystävä, joka ei näe äitinsä käytöksessä mitään väärää eikä kehotuksistani huolimatta saa sanottua äidilleen vastaan.. huoooh!
Mä testasin kerran juuri tällaisessa tilanteessa, että kuunteleeko anoppi. Ei sitten sanaakaan. Haistatin sen verran railakkaasti, että varmasti olisin saanut jonkun reaktion, jos olisi viitsinyt yhtään kiinnittää huomiota. Ja tässä tilanteessa ei ollut lapsikaan mukana, jotain tosi tärkeää vaan huusi mun puheen päälle.
Omasta puolestani en voi kirjoittaa, koska vaimollani ja äidilläni ei ole ongelmia keskenään, mutta miesnäkökulmaa antaisin ystäväni tilanteesta.
Hän on siis hyvin voimakastahtoisen ja aivan rajattoman naisen lapsi. Hänen naisystävänsä ovat joutuneet aina vaikeisiin tilanteisiin tämän "leijonaäidin" kanssa. Kiistaa tulee mistä tahansa, alkaen pukeutumisesta (hän kontrolloi saumattomasti 35-vuotiaan poikansa pukeutumista), ruuanlaitosta (sama juttu), kulutustottumuksista (edelleen sama) ja oikeastaan mistä tahansa tärkeästä tai vähemmän tärkeästä asiasta.
Ystäväni on täysin äitinsä otteessa, eikä vähiten siksi, että hän asuu varakkaan äitinsä omistamassa asunnossa. Hänen naisystävänsä ovat vaihtuneet usein, tuskin vähiten kaverini äidin vuoksi. Hän on ääriesimerkki, mutta ei ainut laatuaan ystäväpiirissäni.
Yllättävän monella keski-iän ylittäneellä naisella on hyvin vahva ote aikuisten poikiensa elämään, nimen omaan ilmeisesti juuri poikapuoleisten aikuistuneiden lasten osalta, jotka eivät pois kotoa muuton jälkeen pysty vetämään rajoja rajattomille äideilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heivaa se anoppi helevettiin kodistasi neuvomasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mun anoppi on aika mukava mutta joskus vihjailee rahankäytöstä. Keskustelu on yleensä auttanut ja yleensä syy on ollut että koska hän oli köyhästä kodista, pelkää minun olevan liian tuhlaavainen. Olen sitten välillä osoittanut kykyä säästäväisyyteen ja järkevyyteen, niin hän on rauhottunut. Totuus on että mun talous on kunnossa, poikansa on enemmän taipuvainen elämään kädestä suuhun. Mutta sen olen jättänyt heidän keskeisekseen.
Oho, itse en anopin kanssa puhuisi rahasta mitään enkä ainakaan selvittäisi, mihin ja miten rahani käytän. Anoppisi tunkee alueelle, joka ei hänelle kuulu.
En minä sille mitään talousselvitystä ole tehnyt. Normikeskustelua suunnitelmista ja hän esimerkiksi näkee, kuinka teen edellisen päivän tähteistä jatkamalla uutta ruokaa. Ei oikeasti kuulu hänelle, mutta koska meillä on muuten hyvät välit, katson tuota sormien läpi. Eripuraa tulee lahjoista ja syömisestä hyvissä ravintoloissa, tarjoisin siis hänellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hups, kuinka se tuuli noin heitti kirjan, joka nappasi anoppia otsaan.
Anoppi olisi tuossa vaiheessa saanut ns. suksia v*ttuun minun pihaltani eikä takaisin olisi tulemista silloin, kun olen itse paikalla. KUKAAN ei revi minulta kirjaa kädestä, saati sitten syytä huonoksi vanhemmaksi lukuharrastuksen vuoksi. Pidä puolesi tuollaista öykkäriä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hyvin äkkiä lätsähtäis mun avokämmenestä jos joku hyppii tuolla tavoin mun silmille kotonani.
Mä kuuntelin aamulla (ja yritin pidättää naurua), kun anoppi jupisi lapsille, että eikö se äiti ole vieläkään herännyt ja kohta on jo puolipäivä :D Kello oli 10.30. Odotan vain sitä, että sanoisi mulle tuon päin naamaa niin saisin vastata olevani lomalla.
Anoppi on tyhmä kuin saapas ja lisäksi hänellä ei oikeasti ole kaikki muumit laaksossa. Eräs sukulainen kertoi mulle, että kun hän on ensimmäisen kerran tullut tähän taloon, niin 2 ihmistä, joista toinen on anopin ÄITI on varoittanut tuosta muijasta. On sanonut, että on erilainen kuin muut ja todella ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isomummoni, syntynyt 20-luvulla, ei vahtinut lapsiaan eikä lapsenlapsiaan lainkaan. Vanhin hänen lapsistaan kuoli taaperona, koska jätettiin vahtimatta ja hukkui syvään lätäkköön. Jätti hänen hoidolleen pakon sanelemana jätetyn vauvaikäisen, mutta jo liikkuvan lapsenlapsen yksin sisälle ja meni ulkotöihin. Oli jättänyt myös leivinuunin auki, ja keittiön lattialle oli syttynyt tulipalo uunista lentelevistä kipinöistä. Isomummoni anoppi tuli paikalle ja pelasti liekkeihin ryömimässä olevan tätini.
Ihan pyöristyttävää ajatella että tuollainen on ollut joskus normaalia. Nykyisin suurinpiirtein tehdään lasu jos käyt hakemassa postin kun vauva on sisällä nukkumassa ilman valvontaa.
Miksi ihmiset suostuu tuollaiseen kohteluun?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset suostuu tuollaiseen kohteluun?
No eihän kukaan tuollaisen hullun kanssa ole vapaaehtoisesti tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö lapset muiden hoidettavaksi, jotta saat rauhassa lukea jotain roskaromaania?
Lukutaito?
404 tuon vastaajan kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset suostuu tuollaiseen kohteluun?
No eihän kukaan tuollaisen hullun kanssa ole vapaaehtoisesti tekemisissä.
Tämäpä hyvinkin, valitettavasti hullu on poikaystäväni äiti ja osa sukua.. Itse odotan josko anoppi alkaisi jo pikkuhiljaa normalisoitumaan, tyttäreni syntymästä on jo pian vuosi ja meno edelleen mielipuolinen. En olisi voinut ikinä uskoa miten lapseni syntymä tulee vaikuttamaan niin paljon minun ja anopin väleihin, saaden samalla anopin menettämään järkensä. Koko ihminen on täysin muuttunut ja ainoastaan huonompaan suuntaa. :/
Mihin sinä miestäsi olisit tuossa tarvinnut? Jos yksikään ihminen tässä maailmassa uskaltaisi kiskaista kirjan -tai minkä hyvänsä esineen- kädestäni, näyttäisin sille missä on uloskäynti ja tekisin selväksi että takaisin sopii tulla sitten kun on hieman oppinut nöyryyttä ja käytöstapoja.
Tai oikeastaan välit menisi varmaan poikki saman tien. En tarvitse elämääni ihmisiä joilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja tai käsitystä toisten rajoista.
Ihanaa (ja samalla surullista), kohtalotoveri! Meillä anopille on vaikea fakta, että olen kaksikielinen. Suomeksi olen kouluni maisteriksi asti käynyt, silti se ihmisen irvikuva kehtaa väittää, että olen kielimuurin vuoksi ymmärtänyt asioita väärin. Esim sen, kun hän kävi haukkumassa ristiäisten jälkeen lapsen nimen.