Lue keskustelun säännöt.
Anoppi repäisi kirjan kädestäni: "KATSOKAA TÄTÄ VUODEN ÄITIÄ TÄSSÄ!!!"
03.06.2019 |
Istuin puun varjossa luullen saavani olla rauhassa. Lapsetkin leikkivät vihdoin omiaan vähän matkan päässä. Kuulemma olivat hengenvaarassa takiani!
MIES EI OTA MITÄÄN KANTAA TILANTEESEEN!
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa anopin käytökseen minua ihmetyttää näissä anoppi/äiti/appi/mummo casessa se minkälaisessa kommuunissa tai symbioosissa te niiden anoppienne kanssa elätte kun he pystyvät puuttumaan elämäänne ihan jokapäiväisellä tasolla.
Käyvätkö nämä anopit teillä päivittäin oli matkaa sitten 100m tai 100km ?
Eivät ole enää työelämässä kun aikaa soitella ovikelloa 5.30 kuten joku kertoi ?
Asun naapurikorttelissa lapsestani, mutta en mä sinne tunge joka päivä. Tänä vuonna käynyt joku 3 x .Suuremman osan aikaa siellä ei ole edes ketään kotona.
Miten tuossa muka lukee että joka pöivä puuttuu? Ap oli kylässä.
Ja minä olen se jonka oven taakse tultiin 5.30. Se oli itsenäisyyspäivä. Työssäkäyvät appivanhemmat vapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh! Aikamoinen hirviö, ei ihme, ettei mieskään ota kantaa - onhan hän äitinsä kasvattama. Mutta aloituksen perustelut sinulla on käynyt huono tuuri anopin suhteen, onneksi niitä ei ole pakko nähdä ollenkaan. Kannattaa tosiaan vähentää yhteydenpitoa ja nauttia kesästä ihan omalla porukalla.
Juu totta kai äidin kuuluu mennä puun alle lukemaan, sadan metrin päässä olevat lapset saavat hyvin mennä hukkumaan, eihän se ole äidin vika, vaan mitäs menivät lapset sillai hukkumaan. Ja miksei ne MUUT IHMISET katsoneet perään...
Vierailija kirjoitti:
Juu totta kai äidin kuuluu mennä puun alle lukemaan, sadan metrin päässä olevat lapset saavat hyvin mennä hukkumaan, eihän se ole äidin vika, vaan mitäs menivät lapset sillai hukkumaan. Ja miksei ne MUUT IHMISET katsoneet perään...
Ai olivat ihan uimassa olleet? Onnistunut provokaatio tosiaan kun saadaan ihmiset riitelemään eri aioista. :D
Aloituksesta saa mielikuvan, että kylässä ollaan ja lapset pärjäävät keskenään. Hysteerinen anoppi saa kilarit koska mamma lukee.
Sitten jossain kommentissa (ei aloituksessa) selviääkin, että on oltu uimassa ja mamma on vetäytynyt lukemaan kirjaa OLETTAEN että muut katsovat lasten perään, asiasta ei olla sovittu
Mies on ollut mukana paikalla, miksei hänelle olla jaettu vuoden isä -palkintoa? Mikäs etuookeus se on miehellä antaa lastensa hukkua ilman valvontaa jos ei äisilläkään tuollaisia oikeuksia ole?
5/5
-44
Vierailija kirjoitti:
Lue ja oleskele vain silloin kun anoppi on poissa kuvioista. Niin itse tekisin.
Näinhän se on.
Olin kerran anopin kaupunkiasunnossa, jossa ei ollut yhtään mitään kotitöitä tehtävänä. Mies oli ulkoilemassa.
Tein tuolloin gradua ja ajattelin, ihan anopin kannustamana, että nyt on hyvä hetki selvittää joku kohta tekstissä.
Kolmannen keskeytyksen jälkeen - tyyliin "kysyn vielä, että miten ne "Liisan" (tytär) opiskeluasiat" - luovutin. Jos joku keskeyttää neljän minuutin välein, vaikka on itse sanonut, että lue nyt rauhassa, en pysty keskittymään mihinkään sanomalehteä syvällisempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä taas se sama anoppi, joka on seikkaillut palstalla aikaisemminkin?!?
Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:
Minulla ja miehelläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia appivanhempieni kanssa. Tärkein syy tähän on varmasti siinä, että syömme kumpikin kunnollisen aamiaisen. Tasapainossa oleva verensokeri auttaa käsittelemään vaikeita tilanteita niin, että tunteet eivät läiky yli.
Minä syön joka aamu kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni syö myös graham-puuroa, mutta lisää siihen palan voita ja ripottaa päälle hiukan ruokosokeria. Olemme kaikki onnellisia ja tyytyväisiä. Myös appivanhemmat.
Suksipa kuule vit tuun puuroinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin luultavasti tuossa tilanteessa vetäny anoppia lättyyn.
Sama :D Tai sit tempaissut kourallisen tukkaa irti lampaanprs-permanenttisesta päästä.
Mites jos tilanne olisi niinpäin, että sanoisitte jotain sopimatonta ja siitä hyvästä anoppi riepottelisi teitä/toista nuorempaa naista tukasta. Antaisitteko alapeukkuja? Vai onko niin, että anopit on aina väärässä ja niitä pitääkin hakata? Eniten naisten tussut taitaisi kostua kun mies pieksisi äitinsä sairaalakuntoon?
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen lukenut lehteä tai kirjaa tuossa leikkipihalla, kun lapset ovat olleet leikkimässä. Onneksi oma äiti ei tiennyt tuosta, olisin varmasti saanut noottia. Minähän jouduin jo kaksivuotiaana ulkoilemaan isompien lasten seurassa, mutta sehän on tietenkin eri asia. Ihme, että mitään ei sattunut, kun ne isommat lapsetkin oli alle kouluikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Ei mun anopin kanssa voi keskustella, mistään. Jos kysyn vaikka, että minkälainen sää ulkona on, niin hän vastaa että HÄN on tänään keittänyt perunoita ja kutonut kuusi sukkaa ja joku nevöhööd anopin hyvänpäiväntuttu on kaatanut kuusi koivua pihaltaan. Ei viitsi sen vertaa kuunnella, mitä toinen sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä oli isä? Jos hän ei ollut lähettyvillä olen anopin kanssa ihan samaa mieltä. Niin lasten lasten kanssa on touhuttava, kun niitä on mennyt tekemäänkin. Arkenne on kuitenkin pikahuoltamista ja lapset antsaitsee aikaa vanhemmiltaan ennenmän kuin sen 15 min päivässä.
Tutkimusten mukaan mikään vanhempien sukupolvi ei ole koskaan ollut lastensa kanssa niin paljon kuin nykyvanhemmat. Anoppi on itse jäänyt kotiin kälättämään muiden kotirouvien kanssa ja lapset pantu yksin ulos leikkimään.
Näin oli minun lapsuudessani. Vanhemmat eivät tosiaankaan pyrkineet olemaan lastensa kavereita. He olivat selkeästi vanhempia, emmekä me lapset halunneet heitä meidän leikkeihimme. Olimme sitä mieltä, että aikuiset eivät osaa leikkiä ja pysykööt mieluummin hyväksi havaitussa roolissaan.
Minä sanoisin, että: "Tässä yritän olla paljon sivistyneempi äiti kuin miehelläni on, jotta osaisin kasvattaa lapsenikin sivistyneiksi ja kirjallisuudesta nauttiviksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Ei. Kyllä se on se anopin poika jonka vastuulla on huolehtis vanhempiensa käytöksestä ja tehdä näille selväksi ettei huonoa käytöstä hyväksy.
Muuten ae on se miniäparka vain joka leimautuu hankalaksi.
Ja sinä huudahdit nauraen: "Katsokaa tätä vuoden anoppia!"
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Anoppi ei osaa lainkaan käyttää rahaa, mutta ainoa josta säästää olemme me. Tyttärilleen suytää rahaa ja nämä saa tuhlata holtitta, mutta minä ja ruotsinkielinen kirjallisuuteni on sitten se joka kerram vuodessa ajaa anopin perikatoon. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Ei. Kyllä se on se anopin poika jonka vastuulla on huolehtis vanhempiensa käytöksestä ja tehdä näille selväksi ettei huonoa käytöstä hyväksy.
Muuten ae on se miniäparka vain joka leimautuu hankalaksi.
No, mun anoppi on aika mukava mutta joskus vihjailee rahankäytöstä. Keskustelu on yleensä auttanut ja yleensä syy on ollut että koska hän oli köyhästä kodista, pelkää minun olevan liian tuhlaavainen. Olen sitten välillä osoittanut kykyä säästäväisyyteen ja järkevyyteen, niin hän on rauhottunut. Totuus on että mun talous on kunnossa, poikansa on enemmän taipuvainen elämään kädestä suuhun. Mutta sen olen jättänyt heidän keskeisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miniäkin voi keskustella anopin kanssa. Kysyä, että mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Oliko jokin vaaratilanne, joka jäi huomaamatta. Jos anoppi vastaa, että koko ajan pitää vahtia tietyn ikäistä lasta, voi kysyä miten hän itse aikanaan menetteli. Miten sai kaikki asiat hoidetuksi, jos ei hetkeksikään katsonut muualle. Millainen käsitys anopilla on lepäämisestä, saako sitä milloinkaan harrastaa.
Ja sille toiselle: onko anopilla rahahuolia jos sähkövalon käyttö tuntuu uhkavalta. Voiko häntä auttaa jotenkin? Loppuivatko talousrahat anopin ollessa nuori äiti jne. Jos ei heti provosoidu voi saada selville mistä nuo käsitykset muodostuvat. Jos on kyseessä puhdas vallankäyttö, sekin paljastuu keskustelun kuluessa. Siitäkin voi sitten jutella niin että puolisokin on läsnä.
Ei. Kyllä se on se anopin poika jonka vastuulla on huolehtis vanhempiensa käytöksestä ja tehdä näille selväksi ettei huonoa käytöstä hyväksy.
Muuten ae on se miniäparka vain joka leimautuu hankalaksi.
No, mun anoppi on aika mukava mutta joskus vihjailee rahankäytöstä. Keskustelu on yleensä auttanut ja yleensä syy on ollut että koska hän oli köyhästä kodista, pelkää minun olevan liian tuhlaavainen. Olen sitten välillä osoittanut kykyä säästäväisyyteen ja järkevyyteen, niin hän on rauhottunut. Totuus on että mun talous on kunnossa, poikansa on enemmän taipuvainen elämään kädestä suuhun. Mutta sen olen jättänyt heidän keskeisekseen.
Minä olen nuuka. Anoppi ei, eikä poikansa. Anopilla myös sairas käsitys että poikansa pitäidi antaa heille rahaa, eli minä olen tavallaan kilpailija. Ja mänttikin kun en anna laittaa perheemme rahoja anoppilan konkurssipesään.
Se sähkön kuluttaja
Itse en ole voinut käydä järkeviä keskusteluja anopin kanssa enää lapseni syntymän jälkeen, silloin minä lakkasin olemasta ja anoppi kiinnittää nykyisin kaiken huomionsa vain lapseeni. Jos alan jotain juttua kertomaan, on kuin anoppi ei kuulisi ollenkaan vaan lepertelee vain lapselleni eikä vilkaise minua päinkään. Tähän osasyynä erimielisyydet lapseni kasvatustavoissa, äitiyteni jatkuva arvostelu ja se, etten suostu jättämään alle vuoden ikäistä hoitoon jatkuvasta jankkaamisesta huolimatta. Ja kaupanpäällisenä mammanpoika-poikaystävä, joka ei näe äitinsä käytöksessä mitään väärää eikä kehotuksistani huolimatta saa sanottua äidilleen vastaan.. huoooh!
Ottamatta kantaa anopin käytökseen minua ihmetyttää näissä anoppi/äiti/appi/mummo casessa se minkälaisessa kommuunissa tai symbioosissa te niiden anoppienne kanssa elätte kun he pystyvät puuttumaan elämäänne ihan jokapäiväisellä tasolla.
Käyvätkö nämä anopit teillä päivittäin oli matkaa sitten 100m tai 100km ?
Eivät ole enää työelämässä kun aikaa soitella ovikelloa 5.30 kuten joku kertoi ?
Asun naapurikorttelissa lapsestani, mutta en mä sinne tunge joka päivä. Tänä vuonna käynyt joku 3 x .Suuremman osan aikaa siellä ei ole edes ketään kotona.