Lue keskustelun säännöt.
Tauon pitäminen ”urasta”
03.10.2026 |
Työskentelen asiantuntijatehtävissä ja olen kolmekymppinen. Olen aivan totaalisen loppu ja väsynyt. Työni ahdistaa minua jokainen päivä enkä palaudu edes viikonloppuna. Tuntuu etten jaksa enää yhtään viikkoa, mutta silti lopulta aina jotenkin selviän. Työn suhteen odotan eläköitymistä, keskipitkällä aikavälillä odotan kesälomia ja lyhyellä aikavälillä viikonloppuja. En halua ”edetä” urallani koska en halua yhtään lisää stressiä ja vastuuta, koska tuntuu että nykyinen jo tappaa minua hitaasti. Palkankorotuskaan ei kiinnosta samasta syystä. Perhettä ei ole ja elämäni pyörii työn ympärillä, siis työn jota vihaan yli kaiken.
Haluaisin irtisanoutua ja tehdä jotain ihan perushommaa hetken aikaa ja sen aikana miettiä uudelleen haluanko olla edes tällä alalla ylipäätään. Minulla on asuntolainaa. Tuntuu että elämä ei saa olla seuraavaa 40 vuotta tätä. Olisiko irtisanoutuminen tällaisessa tilanteessa ja tyhjänpäälle jääminen hulluutta? Onko kukaan täällä tehnyt niin?
Kommentit (17)
En tee varsinaisesti asiantuntijatyötä, mutta hyvin samat ongelmat on näin 36-vuotiaana, työelämä ei ole ikinä motivoitunut vaan vienyt aina liikaa energiaa suhteessa jäljelle jäävän vapaa-aikaan. Itsellä on helpottanut paljon se, että olen elänyt samalla aika säästeliäästi ja perehdyin sijoittamiseen. Nyt menee kaikki vähänkin ylimääräiset rahat sijoituksiin ja on ihan realistista hypätä jossain vaiheessa työelämästä pois oman varallisuuden turvin eikä ole enää riippuvainen palkanmaksusta tai eläkeiästä.
Kannattaa lukea taloudellisesta riippumattomuudesta tai firetyksestä jos tämä aihe kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko aika vaihtaa työpaikkaa? Muista että on todistettu sellainen pikkujuttu, että työttömän on vaikeampi saada töitä kuin työpaikkaa vaihtavan! Vaikka koulutus, kokemus jne. Olisivat tismalleen samat. Vaihtaja saa työpaikan helpommin.
Eli nyt koukut veteen ja kokeilemaan jos löytyisi toisenlainen työ. Mistä olet valmis tinkimään? Pitempi työmatka? Huonompi palkka? Alempitasoiset työtehtävät? Muista että työhaastattelussa ei kannata sanoa mitään burnoutin uhasta tai muustakaan negatiivisesta. Sulla pitää olla hyvä syy miksi vaihtaisit nykyisen työn huonompaan palkkaan/vähäpätöisempään työhön jne.
Itsekin mietin näitä juttuja ja osittain olen päätöksen jo tehnytkin. Tuottava reissutyö vaihtuu 3km työmatkaan. Huonommalla palkalla, huonommilla työajoilla, mutta olisin kotona enemmän.
Tunnen muutaman noin toimineen ihmisen ja yhteisiä piirteitä on.
Voit ja kannattaa varautua siihen , että paluu samalle uralle tai edes alalle tauon jälkeen on mahdotonta tai ainakin hyvin vaikeaa.
Ei se ehkä ole sitä mitä koskaan haluaisitkaan, kun se kerran on nyt kuluttanut sut loppuun. Parempi on etttä alat HETI valmistella alanvaihtoa ja toisenlaista uraa. Älä jää niin sanotusti ”vähäksi aikaa lepäämään”, siitä seuraa vaan vaikeuksia.
Varaudu myös siihen, että kun vanhenet, ne nyt helpompina pitämäsi työt muuttuvat fyysisesti liian raskaiksi. Siinä vaiheessa muut alkavat suuntautua pois noista perushommista, mutta sinä olet jo sullenut sen tien itseltäsi. Tämäkin puhuu sen puolesta että alaa pitää vaihtaa kokonaan jos kerran vaihtaa.
Asuntolainasta pääsee eroon kun myy asunnon. Tai jos puoliso tienaa riittävästi ja suostuu maksamaan sen kokonaan.
Haluatko tappaa itsesi työllä. Työpaikanvaihto lennosta ei korjaa ongelmaa. Tarvitset pitkän loman, ja sitten voit miettiä ratkaisuja. Miten pääset pidemmälle tauolle, mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
En tee varsinaisesti asiantuntijatyötä, mutta hyvin samat ongelmat on näin 36-vuotiaana, työelämä ei ole ikinä motivoitunut vaan vienyt aina liikaa energiaa suhteessa jäljelle jäävän vapaa-aikaan. Itsellä on helpottanut paljon se, että olen elänyt samalla aika säästeliäästi ja perehdyin sijoittamiseen. Nyt menee kaikki vähänkin ylimääräiset rahat sijoituksiin ja on ihan realistista hypätä jossain vaiheessa työelämästä pois oman varallisuuden turvin eikä ole enää riippuvainen palkanmaksusta tai eläkeiästä.
Kannattaa lukea taloudellisesta riippumattomuudesta tai firetyksestä jos tämä aihe kiinnostaa.
Miten sijoitat niin että se kasvaa niin että huomaa?
Varsitko aluksi pankista jonkun käytännön neuvonnan kuinka esim osata ostaa osakkeita? Löytyykö painikkeet verkkopankista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koen että oon ehkä pilannut mun elämän stressaavan uran takia. Oon kolmekymppinen joka on saanut maksettua asuntolainan ja sijoituksissa yli 100ke, mutta nyt pitkäaikaistyötön. En oo hakenut opiskelemaan enkä vanhalle uralleni takaisin. Oon tavallaan tyytyväinen vapaasta, mutta samalla stressaaa päämäärättömyys. En tiedä miten selittäisin uudelle työantajalle haastattelussa että mitä oon tehnyt nää lepovuodet. Palkkaakohan edes enää, osaanko edes enää mitään. Rahatkaan ei riitä eläkkeelle asti vaikka taloudellisesti asiat on nyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko tappaa itsesi työllä. Työpaikanvaihto lennosta ei korjaa ongelmaa. Tarvitset pitkän loman, ja sitten voit miettiä ratkaisuja. Miten pääset pidemmälle tauolle, mieti sitä.
Tiedän muutaman tyhjänpäälle irtisanoutuneen. Paluu entiselle alalle ei onnistunut ja osa mm. kouluttautunut matalapalkka alalle. Stressi työstä vaihtui stressiin toimeentulosta. En suosittele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pankin kautta tehdyt sijoitusjutut ym. harvemmin oikeasti tuottavat. Kaikki raha menee niille jotka sitä salkkua hoitavat palkkioina. Tutustu NordNetiin. Osta hajautettu osakesalkku (näissä voi valita esim. kehittyvät maat, sotatalous, ai, start-up -yritykset).
Minä irtisanouduin tyhjän päälle kun oli vaan niin pakottava ahdistus työstä.
Taloudellinen tilanne muuttui rajusti, mut ei ollut vaihtoehtoja, olin raato.
En kaivannut vapaa-aikaa (mikä ajatus on usein epärealistisen lapsellinen), en täydellisyyttä, vaan ihan sitä ettei ahdista joka hetki.
Silloin kannattaa jos ei ole vaihtoehtona myöskään jatkaa. Yleensä sen tietää kun tsemppivarat on käytetty ja otettu jo aikaa sitten kaikki mielenhallintakeinot käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koen että oon ehkä pilannut mun elämän stressaavan uran takia. Oon kolmekymppinen joka on saanut maksettua asuntolainan ja sijoituksissa yli 100ke, mutta nyt pitkäaikaistyötön. En oo hakenut opiskelemaan enkä vanhalle uralleni takaisin. Oon tavallaan tyytyväinen vapaasta, mutta samalla stressaaa päämäärättömyys. En tiedä miten selittäisin uudelle työantajalle haastattelussa että mitä oon tehnyt nää lepovuodet. Palkkaakohan edes enää, osaanko edes enää mitään. Rahatkaan ei riitä eläkkeelle asti vaikka taloudellisesti asiat on nyt hyvin.
Mun mies on samassa tilanteessa, piti muutaman vuoden tauon, oli mun kanssa ulkomaankomennuksella - eikä sekään ole keksinyt selitystä, jonka työnantaja uskoisi. Ts se ei enää ole saanut uusia töitä.
Nyt alkaa rahat loppua ja on pakko myydä ne sijoitukset, jolloin tietty tulot ennestään vähenee ja rahapula syvenee. Mitään tukiaisiahan ei tietenkään ole saanut koko aikana.
Kuulostaa että työsi on ihan liian vaativaa sinulle. Urasta ei voi pitää taukoa ilman että ura katkeaa. Jos tauko on pitkä on hankalampi palata, kun uutta asiaa tulee koko ajan ja olet entistä uupuneempi.
Sinuna pitäisi loman ja miettisin sen aikana tulevaisuutta. Mikä on sellainen työ missä et uupuisi? Mitä haluaisit tehdä ja missä viihtyisitte oikeasti? Jos rahalla ei ole väliä, opiskele, mene oppisopimuksella töihin tai mitä hyvänsä, jaa vaikka postia.
Ihan tyhjänpäälle jääminen on hulluutta, kun irtisanoudut sinulla on hyvä olla suunnitelma valmiina. Mieti asiaa myös asuntolainan kannalta. Onko sitä miten paljon? kannattaako asunto myydä ja kuitata sillä laina vai sinnitellä kunnes laina on maksettu?
Itse olen vaihtanut työpaikkaa ja uraa monta kertaa, en uupumuksen vuoksi, vaan sen vuoksi kun työpaikat ovat menneet alta yritysten konkurssien takia. Tämä teki sen että opiskelin useamman ammatin. Sekään ei nykyään takaa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee varsinaisesti asiantuntijatyötä, mutta hyvin samat ongelmat on näin 36-vuotiaana, työelämä ei ole ikinä motivoitunut vaan vienyt aina liikaa energiaa suhteessa jäljelle jäävän vapaa-aikaan. Itsellä on helpottanut paljon se, että olen elänyt samalla aika säästeliäästi ja perehdyin sijoittamiseen. Nyt menee kaikki vähänkin ylimääräiset rahat sijoituksiin ja on ihan realistista hypätä jossain vaiheessa työelämästä pois oman varallisuuden turvin eikä ole enää riippuvainen palkanmaksusta tai eläkeiästä.
Kannattaa lukea taloudellisesta riippumattomuudesta tai firetyksestä jos tämä aihe kiinnostaa.
Miten sijoitat niin että se kasvaa niin että huomaa?
Varsitko aluksi pankista jonkun käytännön neuvonnan kuinka esim osata ostaa osakkeita? Löytyykö painikkeet verkkopankista?
Voi hyvä ihme, eletäänkö me samaa nettiaikaa? Jatkuvasti julkaistaan uusia sijoitusoppaita, artikkeleita, podcasteja yms. aiheesta. Jos etsit jotain valmista nappia, niin, ei, sellaista ei ole vaan itse täytyy viitsiä tutustua edes hieman aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Pankin kautta tehdyt sijoitusjutut ym. harvemmin oikeasti tuottavat. Kaikki raha menee niille jotka sitä salkkua hoitavat palkkioina. Tutustu NordNetiin. Osta hajautettu osakesalkku (näissä voi valita esim. kehittyvät maat, sotatalous, ai, start-up -yritykset).
Itsekin suosittelen indeksirahastoja, osa täysin kuluttomia tai pienet kulut ja laajempi hajautus kuin yksittäisissä osakkeissa. Pankin kautta tehdyissä yleensä kulut syö tuotot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä irtisanouduin tyhjän päälle kun oli vaan niin pakottava ahdistus työstä.
Taloudellinen tilanne muuttui rajusti, mut ei ollut vaihtoehtoja, olin raato.
En kaivannut vapaa-aikaa (mikä ajatus on usein epärealistisen lapsellinen), en täydellisyyttä, vaan ihan sitä ettei ahdista joka hetki.
Silloin kannattaa jos ei ole vaihtoehtona myöskään jatkaa. Yleensä sen tietää kun tsemppivarat on käytetty ja otettu jo aikaa sitten kaikki mielenhallintakeinot käyttöön.
Mikä vapaa-ajan haluamisessa on epärealistisen lapsellista? Työssäkäyvällä ei ole omaa kontrollia edes heräämisen ajankohtaan, vaan työnantaja yleensä sanelee senkin, sopi se oman vuorokausirytmiin tai ei.
Kesäloma on muutama surkea viikko, eikä todellakaan riitä antamaan kunnolla lepoa töistä, viikonlopusta puhumattakaan.
Mä irtisanouduin 32 -vuotiaana vuonna 2023. Siitä asti olen elänyt säästöillä ja pätkätöillä. Hetken aikaa sain myös työttömyyskorvausta. Nyt alan pikkuhiljaa tietämään, mitä elämältä haluan ja millaista työtä haluaisin tehdä.
Itse en tosin ajattele työelämääni ”nousujohteisena urana”, vaan olen opettajataustainen, joten ajattelen, että asiantuntijuuteni syvenee uranousun sijasta. Tämä auttaa sietämään cv:n tullutta aukkoa.
Suosittelen ap:lle, jossa pankkitili kestää tämän.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko aika vaihtaa työpaikkaa? Muista että on todistettu sellainen pikkujuttu, että työttömän on vaikeampi saada töitä kuin työpaikkaa vaihtavan! Vaikka koulutus, kokemus jne. Olisivat tismalleen samat. Vaihtaja saa työpaikan helpommin.
Eli nyt koukut veteen ja kokeilemaan jos löytyisi toisenlainen työ. Mistä olet valmis tinkimään? Pitempi työmatka? Huonompi palkka? Alempitasoiset työtehtävät? Muista että työhaastattelussa ei kannata sanoa mitään burnoutin uhasta tai muustakaan negatiivisesta. Sulla pitää olla hyvä syy miksi vaihtaisit nykyisen työn huonompaan palkkaan/vähäpätöisempään työhön jne.
Itsekin mietin näitä juttuja ja osittain olen päätöksen jo tehnytkin. Tuottava reissutyö vaihtuu 3km työmatkaan. Huonommalla palkalla, huonommilla työajoilla, mutta olisin kotona enemmän.
Tuo on juuri ongelma tuossa "alaspäin vaihtamisen" työhaastatteluvaiheessa. Nykytyöstä ei saisi sanoa mitään negatiivista, mutta jos hakee alemman tason huonommin palkattua työtä ja väittää ettei nykyisessä työssä ole yhtään mitään vikaa, ei sekään oikein uskottavalta kuulosta. Ehkä voisi jotain pyöritellä siitä näkökulmasta, että miksi se ei sovellu juuri minulle.
Mutta joo, ensin kannattaa alkaa hakea uutta työtä ja sitten vasta miettiä irtisanoutumista. Helpompi niin päin.
Ja kommentoisin tähän vielä että alan pitää tätä jopa elämän ja kuoleman kysymyksenä. Ymmärrän että ihminen tarvitsee toimeentulon. Koen itseni ajautuneen hitaasti mutta varmasti tilanteeseen jossa kuormitukseni ja ahdistuksena nakertaa terveyttäni, varsinkin henkistä mutta myös fyysistä. Siksi yritän punnita näitä asioita päivittäin.