Käytkö / oletko käynyt yksin elokuvissa?
Eli käytkö usein tai joskus yksin elokuvissa?
Vai menetkö leffaan aina kaverin tai puolison kanssa?
Kommentit (32)
Yksin. Käyn harvoin elokuvissa ja katsomassa sellaisia elokuvia, joista saa irti täyden audiovisuaalisen nautinnon, esim Dyyni 1 & 2.
Lähes aina yksin. Ei siellä voi mitään jutella. Joskus erehtynyt treffeille leffaan ja pieleen meni.
Viime vuonna 84 kertaa kävin elokuvateatterissa yksin. Pari kertaa vain oli seuralaisia mukanani.
Tänä vuonna oon jo neljä kertaa käynyt elokuvanäytöksissä yksin.
Elokuvissa ei jutella, joten yksin tietysti. Enkä tarvitse rapisevia eväitä sinne.
Yksin on helpompi mennä kun ei tarvitse sopia muiden kanssa mihin näytökseen menee ja mihin kellon aikaan nähdään. Siellä elokuvateatterissa ei ole helpompaa olla yksin jos kaikki paikat on myyty loppuun. Mielummin menee yksin arkena ensimmäisiin aikoihin.
En ole koskaan käynyt yksin. Voisin kyllä yksin käydä, eihän siinä mitään ihmeellistä ole.
Tottakai olen käynyt yksin. Pystyy keskittymäänkin paremmin. Aivan ihana harrastus, jota tosiaankin voi tehdä yksin.
Monesti yksin; sellaista, korjaan tällaista se on kun pn ikisinkku, jonka lähes kaikki läheiset ovat vakiintuneet ja löytäneet kumppanin rinnalleen tai elävät lähivanhempana lapsiensa kanssa. - Kummallista on. että leffassa, kuten teatterissa tai oopperassa monesti lähinnä katsoo vain esitystä, niin silti se tuntuu erilaiselta kun sen voi jakaa ja tehdä yhdessä toisen kanssa kuin silloin kun on (taas) yksin
Olen jopa ollut ainut katsoja muutamia kertoja muutamia vuosia sitten. Siinä on oma viehätyksensä.
Vuorotyöläisenä olen usein käynyt yksin päivänäytöksissä. Tulee halvemmaksi eikä leffassa käynnin mielestäni tarvitse olla mikään sosiaalinen tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Olen jopa ollut ainut katsoja muutamia kertoja muutamia vuosia sitten. Siinä on oma viehätyksensä.
Mä oon kans kahdesti ollut ainoa katsoja. On jokunen vuosi aikaa kun näin kävi viimeksi. Ja se leffa meni sen verran tunteisiin et pääsi ihan huuto kun kun isän pinna lopulta katkesi ja löi hulttiopoikaansa. Olin tyytyväinen, et yksin silloin :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jopa ollut ainut katsoja muutamia kertoja muutamia vuosia sitten. Siinä on oma viehätyksensä.
Mä oon kans kahdesti ollut ainoa katsoja. On jokunen vuosi aikaa kun näin kävi viimeksi. Ja se leffa meni sen verran tunteisiin et pääsi ihan huuto kun kun isän pinna lopulta katkesi ja löi hulttiopoikaansa. Olin tyytyväinen, et yksin silloin :).
Korona taisi olla laukaiseva tekijä, joka sai lisää asiakkaita elokuvateattereihin. Pahimman koronakauden jälkeen sitä porukkaa tulikin niin, että joutui netin kautta ostaa liput, jos halusi johonkin näytökseen.
Mun viimeisin näytös, jossa olin yksin oli Immaculate - tahraton viime vuonna.
Useinkin yksin. Ei vaimoa kiinnosta samat elokuvat kuin minua. Joskus yhdessä. Toisinaan muiden tuttavien kanssa vaimo käy toisinaan itekseen.
Kummallinen kysymys. Miksi elokuvissa ei voisi käydä yksin?
En ole käynyt 25 vuoteen elokuvissa.
Käyn yksinkin. Käyn myös syömässä ravintolassa joskus yksin.
Sekä että. Välillä puolison kanssa, Välillä jonkun kaverin. Mutta yksin käyminen ei ole ongelma.
Käyn jatkuvasti. En viitsi koskaan kysellä muita, helpompaa kun menee silloin kun itseä huvittaa. Eikä muutenkaan kiinnosta mikään sosiaalinen kontakti jos haluan katsoa elokuvan.