Lue keskustelun säännöt.
Ärsytystä aiheuttaa eliittirouvat, jotka ihan selkeästi shoppailevat ja sisustavat miestensä tuloilla
31.05.2019 |
Niin, siinähän se. Tuttaviin on nyt eksynyt lasten myötä perheitä, joilla on rahaa millä mällätä. Todellakin.
Eräskin rouva pitää sisustusblogia varsin keskituloilla ja ilmiselvästi pistää rahaa palamaan isopalkkaisen miehensä tilistä. On kultaa ja marmoria, uutta sikakallista sohvaa ja mittatilaustaulua. Kalliita matkoja tämän tästä ja kotikin vastavalmistunut upea kivitalo.
On alkanut ärsyttää nämä naiset, jotka omilla tuloilla eläessään saattaisivat asua vuokrakolmiossa ja säästäisivät vuoden saadakseen Ikeasta ale-sohvan. Omat tulot ei riittäisi elintasoon ensinkään, mutta sitten ollaan niin nenä pystyssä pikkurilli ylhäällä sisustamassa kotia kultaharkoilla kun mies kantaa rahaa kotiin ja antaa luvan shoppailla.
En vain voi käsittää. Itse työskentelen pienellä palkalla ja miehellä on hiukan paremmat tulot, mutta nuukailuksi silti menee meidän elämä. En osaisi ikinä kuvitella mille se tuntuisi, jos mies antaisi käyttöön rajoittamattoman määrän rahaa vain kodin laittamiseen ja oman hyvinvoinnin edistämiseen.
Miten tällainen kuvio oikein edes syntyy? Onko jotkut miehet niin avokätisiä että itse tarjoutuvat koko vaimon inspiraatioiden maksumieheksi vai vaatiiko nämä vaimot niin pitkään että saavat haluamansa? Tuntuu uskomattomalta, että joku mies maksaisi ihan mukisematta menoni. Olen varmaan aina ollut ihan vääränlaiseen miesten kanssa sekä vähän liikaakin pitänyt huolen itse omasta vähäisestä rahatilanteestani.
Ärsyttää siksi niin kovasti katsoa vierestä kun joillekkin vain kannetaan nenän eteen sitä rahaa, mitä pistää palamaan.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tunnen kateutta. Luonnollisesti. Se ei tosin rajoita elämääni, mutta keskutelunaiheita kyseisten ihmisten kanssa kyllä. En pysty osallistumaan ollenkaan keskusteluihin kolme kertaa vuodessa tehtäviin ulkomaanmatkoihin ja siihen montako tonnia on varattuna mihinkin projektiin. Nyökyttelen vieressä vain ja kenties sanon jossain vaiheessa että meillä ei ole varaa siihen asiaan vielä vuosiin.
Selkeästi keskustelukumppani ymmärtää olevansa taloudellisesti paremmassa tilanteessa, mutta silti vain jatkaa hehkutusta. Kyllä se aiheuttaa kateudentunnetta. Ihana olisi itsekin saada tarjottua lapsille vaikka mitä ja pitää koti älyttömän kauniina.
Todellakin varmaan tullut valittua mieskin ihan väärin. Mutta oman huomioni mukaan monet todella rikkaat miehet ovat myös todella paljon töissä —-> poissa kotoa. Voihan se olla että he rahalla korvaavat vaimolle sitä menetettyä yhteistä aikaa perheen kanssa. Jos se on kortin toinen kääntöpuoli niin ei sekään niin kivaa varmasti ole.
Mieheni on ainakin läsnä kotona, ruokaa laittamassa ja leikkimässä lasten kanssa tasapuolisesti kanssani.
Ap
Todennäköisesti nämä menestyvät, isotuloiset miehet ovat paljon poissa kotoa ja käyttävät tilaisuuden hyväkseen reissuillaan. Tiedän sen kokemuksesta, kun itse olen ottanut muutaman tällaisen rakastajakseni. Rouvat ehkä sulkevat silmänsä miehensä seikkailuilta tai sinisilmäisenä eivät osaa edes ajatella sellaista vaihtoehtoa ja tyytyväisenä keskittyvät vain kotinsa sisustamiseen. Loppupeleissä sinulla on asiat paljon paremmin, kun miehesi on läsnä arjessa ja osallistuu siihen tasapuolisesti. Sellaiset miehet ovat oikeasti harvinaisuuksia, niin varakkaiden kuin köyhempienkin keskuudessa.
Tai sitten.. ajattele jos ihan oikeasti rakastavat niitä vaimojaan ja perheitään niin paljon, että haluavat antaa heille kaiken? Ja ovatkin kaiken vapaa aikansa kotona, eivätkä petä. Voitko kuvitella, jos onkin niin?
Ei, näin kirjoittavat ihmiset eivät todellakaan voi kuvitella sellaista, se menee yli heidän ymmärryksensä. He ovat itsetunnoltaan heikkoja ihmisiä (yleensä naisia), joiden ensimmäinen ajatus aina ja kaikkialla on se, että mies pettää heti tilaisuuden saatuaan. He ovat niitä, jotka vahtivat ja kyttäävät eivätkä päästä puolisoaan mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpityhmempi kirjoitti:
Naiset metsästää ensin rikkaat miehet.
Sitten ne itkee,kun oma aika on menny sisustaessa ja shoppaillessa,niin mies on kulkenu sulhasina meillä köyhillä muijilla joilla on muutakin annettavaa,miehet kaipaa keskustelua ja hellyyttä.
T: rikkaan äijän jalkavaimoMetsästin köyhän pojanklopin. Sen jälkeen sanoin että kannattaa opiskella, sanoin että muutetaan vain sinun työsi perässä, sanoin että ota vain se ylennys vaikka olet enemmän töissä sen jälkeen, minä huolehdin kodin ja lapset, sanoin että kannattaisi sijoittaa noin ja säästää näin....
Miehellä pyyhkii ihan hyvin töissä ja rahallisesti, mutta väittäisin että se on osittain minun ansiotani. Tämä on ollut meidän perheen tapa hankkia _perheelle_ tietty elintaso ja minäkin kuulun siihen perheeseen. Ei se ilman uhrauksia ole tullut kenellekkään. Jos minä käytän miestä taloudellisesti hyväksi niin hän on kyllä käyttänyt minua lastensa kasvattajana ja koko muun elämän pyörittäjänä senkin edestä. Win-win.
Kiteytit asian hyvin. Meillä on sama tilanne. Mutta tällaista yhtälöä on perussuomalaisen naisen äärettömän vaikea ymmärtää.
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä päätin eilen ostaa uuden sohvan kirjastohuoneeseen. Kerroin miehelle ideani, katsottiin yhdessä netistä sohvia ja tilattiin. Rahasta ei edes keskusteltu. Ei kannata valittaa, jos itse on katsonut itselleen huonon elintason.
Nimenomaan tämä. Näin se on erilaista. Meillä se menisi niin, että yhdessä katsottaisiin sohvia netissä, löydettäisiin sopiva ja aivan ensimmäisenä ruvettaisiin miettimään hintaa. Paljonko meillä on rahaa, onko seuraavassa kuussa, sen jälkeen tai parin kuukauden päästä isoja menoja? Onko lapsilla kaikki tarvittava? Paljonko saamme kun myymme vanhan sohvan?
Missään tapauksessa emme voisi itse tehdä valintoja tai ostoksia sillä perusteella, mikä meitä itseämme eniten sillä hetkellä viehättää. Saati tehdä ostoksia miettimättä rahaa.
Oma taloudellinen tilanteeni on parantumaan päin. Teen todella paljon töitä saadakseni oman työni tuottamaan enemmän ja se alkaa näyttää merkkejä parempaan. Silti ihmetyttää kovasti tämä kerskailu ja kulutus. Toki ymmärrän että hyvin eriarvoisessa asemassa ihmiset vielä täällä Suomessakin ovat ihan työluokan sisälläkin.
Ap
Miksi sinun pitäisi olla samassa asemassa taloudellisesti kuin hyväpalkkaisessa työssä olevat? Onko sinulla mitään käsitystä kuinka paljon ja minkälaisia uhrauksia vaatii koko perheeltä ja etenkin parisuhteelta se, että toinen tekee uraa, jolla tienaa hyvin? Niinpä.
Itse en ainakaan halua mitään perinteistä suomalaisnaisen työhevosroolia jossa nainen joutuu raataamaan kotona ja töissä ilman mitään kiitosta tai tukea mieheltä. Kärsikää te vaan ja ruoskikaa vielä vähän itseänne lisää mutta lopettakaa kateellinen kyräily. Itse olette p*skanakkinne valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpityhmempi kirjoitti:
Naiset metsästää ensin rikkaat miehet.
Sitten ne itkee,kun oma aika on menny sisustaessa ja shoppaillessa,niin mies on kulkenu sulhasina meillä köyhillä muijilla joilla on muutakin annettavaa,miehet kaipaa keskustelua ja hellyyttä.
T: rikkaan äijän jalkavaimoMetsästin köyhän pojanklopin. Sen jälkeen sanoin että kannattaa opiskella, sanoin että muutetaan vain sinun työsi perässä, sanoin että ota vain se ylennys vaikka olet enemmän töissä sen jälkeen, minä huolehdin kodin ja lapset, sanoin että kannattaisi sijoittaa noin ja säästää näin....
Miehellä pyyhkii ihan hyvin töissä ja rahallisesti, mutta väittäisin että se on osittain minun ansiotani. Tämä on ollut meidän perheen tapa hankkia _perheelle_ tietty elintaso ja minäkin kuulun siihen perheeseen. Ei se ilman uhrauksia ole tullut kenellekkään. Jos minä käytän miestä taloudellisesti hyväksi niin hän on kyllä käyttänyt minua lastensa kasvattajana ja koko muun elämän pyörittäjänä senkin edestä. Win-win.
Kiteytit asian hyvin, ja kuvailit melkein meidän tilanteen. Meillä toki minä olen myös opiskellut, ja jatkanut opintoja työn ohessa lasten vähän kasvettua. En siltikään tienaa (vielä) yhtä paljon kuin mieheni. Mutta tämäkös suututtaa muutamaa kateellista sukulaista - jotka kyllä tietävät, minkälaisista perheistä olemme, miten olemme itse rakentaneet elämämme yhdessä tällaiseksi kuin se nyt on. Ei vanhoja kannata muistella, kivempi on kuittailla mulle, että hyvähän se sun on tehdä ja ostaa sitä ja tätä kun on rikas mies =D Pahimmat vielä vihjailevat, että olen mieheni kanssa vain elintason takia. Niin, kun on tosiaan aloitettu yhteinen köyhä opiskelijaelämä alle parikymppisenä...
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta aika usein tällaisissa tapauksissa nainen mahdollistaa miehen suuret tulot. Tuskin nimittäin suuriin tuloihin päästään 8-16 työpäivillä (en ainakaan itse ole päässyt vaan on ollut vuosia, jolloin työviikon pituus on ollut 60-80 tuntia ja työasioita on pitänyt hoitaa niin sairaana kuin lomillakin) . Naisella on silloin suurempi vastuu kodista ja lapsista, joten pidän aika loogisena, että myös naisen elintaso nousee.
Isäni perusti aikoinaan yrityksen, oli paljon töissä ja äiti pyöritti perheen arkea. Kun äiti palasi takaisin työelämään ja isän firma menestyi erinomaisesti, ei äitini tarvinnut pelkällä omalla palkallaan tulla toimeen vaan edelleenkin rahat olivat yhteisiä. Mitä enemmän isäni yritys tuotti, sitä korkeammaksi nousi äitinikin (ja myös meidän lasten) elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kauaa aikaa kun haukuitte kalastajan vaimoa pyrkyriksi,vaihtoi rikkaaseen lääkäriin ja matkustelee miehen rahoilla.
Nyt muuttui ääni kellossa,kun on kyse omis..eikun oman miehen rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Olen ansainnut rikkaan mieheni, mutta en sillä tavoin kuin luulet.
Olemme olleet yhdessä jo nuoresta ja hän on aina ollut hyvin kunnianhimoinen. Tämä on yksi niistä syistä, joihin hänessä rakastuin. Vuosien varrella on tullut itse joustettua ja luovuttua monesta asiasta ja haaveesta hänen uransa vuokseen ja näin on edelleenkin. Olen siis käyttörahani ansainnut.
Ja toisekseen, ei häntä kiinnosta, mihin ne rahat käytän kunhan olen onnellinen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen miehiä, jotka mieluusti antavat rahansa vaimonsa käyttöön. Eikä kyse ole mistään rikkauksista, vaan aika keskituloista porukkaa.
Tai sedälläni on rahaa kuin rosvopäälliköllä. Hän se niin tyytyväisenä aina myhisee, että tulipa löydettyä hyvä vaimo. Vaimo saa sisustusrahaa ja prinsessa kohtelua. Vaimo on kotiinsa ja itseensä tyytyväinen, siten vaimo on hyvällä tuulella ja sen kanssa on kiva olla. Koti on aina putsplank, ruokaa on pöydässä ja silitetyt vaatteet kaapissa. Setäni vaimo ei ole ollut koskaan työelämässä, lapsia kaksi ja aikuisia lapsenlapsia kolme.
Eräs kaveripariskunta.. Kummatkin käy töissä. Naisella ihan kiva palkka ja se on täysin oma hänen omansa. Mies tienaa pikkasen paremmin ja sillä kustannetaan perheen menot. Kaikki omaisuus on yhteistä. Miehen perinnötkin: kesämökki ja sijoituskolmio.
Tää mies on monesti sanonut, että yhteistä perhettä tässä ollaan, tietenkin hänen omaisuutensa on yhteistä ja rahatkin. Tää nainen ei niinkään sisustele, mutta reissaa paljon kaveriporukassa. Mies taas ei välitä reissaamisesta, mutta nauttii lasten kanssa vietetystä ajasta älyttömästi. Hän hoitaa koulu ja harrastusasiat täysin.
Mä en osaa olla kateellinen, kun nää ihmiset on sinut asian kanssa ja onnellisia. Ei tuossa voi olla mitään väärää. Samahan se, mihin rahansa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Olen ansainnut rikkaan mieheni, mutta en sillä tavoin kuin luulet.
Pitääkö siis ymmärtää että pidät miehesi putteessa? No ei hätää jos hän on rikas niin varmasti saa piparia niin paljon kuin haluaa työmatkoillaan. Sinulla on sitten varmaan jotain muita avuja millä pidät miehesi tyytyväisenä:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin mun mieheni jo nuorena ja silloin oltiin molemmat köyhiä. Hän oli aina kunnianhimoinen, joten kannustin häntä eteenpäin. Nyt hän tienaa paljon ja pystyy elättämään koko perheen ja rahaa jää vielä paljon säästöön.
Häntä ei todellakaan kiinnosta mihin käytän (hänen) rahoja. Kaikki on aina ollut yhteistä, saisin istua vaikka kaiket päivät kampaajalla ja
manikyyrissa ja sisustaa, mutta ei mua kiinnosta pätkääkään. Kävelen mielummin metsässä meikittömänä ja hiukset ponnarilla.Ei me kaikki varakkaat tuoda rahojamme koko ajan esille. Meillä on miehen toiveesta keskitasoa hienompi auto, mutta muuta normaalista poikkeavaa ei ole. En tykkää törsätä eikä se kiinnosta. Toiset taas rakastaa rahaa ja tavaroita yli kaiken.
Sinunkaltaiset ihmiset eivät varmaan ketään ärsytäkään, toki joku varmasti voi kadehtia, omaisuudellaan leuhkivat ihmiset sen sijaan ovat toinen juttu. Nousukkaista ei varmaan pidä kukaan, oli sitten köyhä tai varakas itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisen kirjoitus!
Hyvin poimittu rivien välistä. On todellakin! Oikein superkateellisen kirjoitus onkin! Sen verran pienellä itse elänyt ja varaa ei ole ollut mihinkään, että ihmetyttää suuresti tuollainen yltiövarakas elämäntyyli johon omat ansiot ovat vain oikein valittu rikas mies.
Ap
No kuule, sinun olisi sitten pitänyt tehdä toisenlaisia valintoja, jos olet kateellinen muiden elämästä ja muiden elämä sinua ärsyttää.
Minä en pidä mitään blogia enkä esittele talojamme tai sisustuksiamme missään lehdessä, mutta kyllähän ystävämme meidät tuntevat ja tietävät, että rahaa on palanut miljoonia. Siitä huolimatta he ovat ystäviämme enkä jaksa uskoa heidän olevan kateellisia.
Meillä on ollut selvä työnjako perheessämme: mies on luonut uraa (aikamoisen uran onkin luonut) ja minä olen hoitanut lapset, kodin ja siviilipuolen elämän. Molemmat pidämme toisemme tyytyväisinä ja onnellisina, tietysti. Mies jaksaa aina muistuttaa, että hänen uransa ei olisi sitä, mitä se on nyt, jos meillä ei olisi näin toimittu. Hänen ei ole koskaan tarvinnut huolehtia kotiasioista ja on voinut luottaa siihen, että tausta on kunnossa. Tämä malli on sopinut meille oikein hyvin enkä jaksa ymmärtää, miksi jotakuta se voi ärsyttää. Ymmärrän, että malli ei sovi kaikille ja toisten pää ei kestä kotonaoloa ja he haluavat luoda uransa. Hyvä niin, mutta ärsytystä en ymmärrä.
Mieheni tykkää yhtälailla kuin minä siitä, että koti on kaunis, siisti ja huoliteltu, huonekalut ja tavarat laadukkaita ja tyylikkäitä. Pääosin siitä olen vastannut minä. Eikä minun koskaan ole tarvinnut kysellä, voinko käyttää rahaa johonkin, oli se sitten kotiin tai omaan itseeni uppoavaa rahaa. En ole kokenut tarpeelliseksi ostella merkkilaukkuja tai -kelloja tai kalliita koruja, käytän pääosin rakkaita perintökoruja. Mutta jos ostan vaikkapa ihan vaan sukkahousut, ostan Wolfordit enkä Pirkka-merkkiä. Koska olen todennut em. loistavaksi laadultaan. Jne.
Ja koska meillä on ollut tämä työnjako, on tietysti huolehdittu siitä, että minulla on jo nyt varsin kattava yksityinen eläke kasassa, meillä ei ole avioehtoa ja omaisuus on molempien nimissä. Ei minun elintasoni mihinkään laskisi, jos ero tulisi. Vaikea sitä on kuitenkaan kuvitella näin pitkän ajan jälkeen, etenkin, kun meillä on kivaa toistemme seurassa, viihdymme yhdessä, meillä on samoja harrastuksia ja samanlaiset elämänarvot.
Ja mitä tulee tämän palstan tavallisiin kommentteihin elättinä olemisesta ja miehen juoksuista vieraissa työmatkoilla, niin jätän ne omaan surkeaan arvoonsa. Mieheni pyytää minut yleensä aina mukaansa työmatkoilleen, osallistun jatkuvasti illallisille jne. Mutta minulla on sentään vapaus valita, haluanko lähteä vai en. Lähden, jos kohde on kiinnostava, en lähde, jos juuri olen reissannut paljon ja väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Onneksi tienaan itse niin hyvin että ei tarvitse miestä varten pitää ulkonäöstäni huolta..pidän huolta itsestäni minua itseäni varten. Ja mitä tulee pipariin niin annan (meillä toki ihan kummatkin antavat ja saavat tasapuolisesti) mutta ilman mitään sen kummempaa velvoitteita tai pelkoja jos nyt ei huvitakaan niin mies ei ole tyytyväinen ja elintaso laskee. Oma raha = ihana vapaus! :)
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan halua mitään perinteistä suomalaisnaisen työhevosroolia jossa nainen joutuu raataamaan kotona ja töissä ilman mitään kiitosta tai tukea mieheltä. Kärsikää te vaan ja ruoskikaa vielä vähän itseänne lisää mutta lopettakaa kateellinen kyräily. Itse olette p*skanakkinne valinneet.
Tämä.. nämä pahimmat eivät vielä hyväksy mitään lahjojakaan kun ”voin ihannitse ostaa koruni!” No osta :,D
Ap:n ongelma on lähinnä kuitenkin se, että hän on tällaisen rikkaan naisen kaveri. Kuitenkin jo vanha sananlasku sanoo, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä.
Joten ihan aiheellista olisi miettiä, haluaako olla tuon ihmisen seurassa. Kun siitä ei saa itselleen sitä, mitä ystävyydeltä odotetaan. En minäkään viitsisi kuunnella tuollaista ap:n kertomaa hehkutusta. Sehän on vähän sama, kuin että itse olisit sairas ja sen takia huonokuntoinen, ja ystävä vieressä jatkuvasti esittelisi terveyttään ja kehuskelisi hyväkuntoisuudellaan. Eli hieman pitäisi tuon varakaan ystävänkin osata luovia näissä asioissa. Jo ammoisista ajoistahan on ollut näillä perusrikkailla se tapa, että rahoilla ei pröystäillä eikä siitä puhuta, eikä varakkuuttaan tuoda tarkoituksellisesti esille. Sehän on nousukkaiden virhe ja siitä heidät aina tunnistaa.
Tänä päivänä tietysti kaikki tuollaiset vanhat viisaudet heitetään romukoppaan, koska netti on tehnyt tehtävänsä. Siellä on vaan esiteltävä se oma elämänsä, kun se nyt vaan on tullut tavaksi. Yksi juttu on kyllä se, että aina voisi miettiä myös sitä, onko kaikki kultaa mikä kiiltää. Ei kukaan tuo missään Facebookissa tai muissa vastaavissa foorumeissa esiin negatiivisia puolia elämästään, tuskin kukaan siellä kertoo, että oli viime yönä kauhea riita tai että sai selville miehensä kaksoiselämän tms. Siellä on helppoa esittää kauniit kulissit, ainakin silloin kun on sille tielle lähtenyt.
Joskus tuntuu siltä, että kaikkein eniten loistokkaalla elämällään kehuskelijoilla on jotain sellaista, mitä mielellään peitellään. Selvisi minullekin tässä joku aika sitten, en olisi ikinä uskonut.
Ap, elä vain omaa elämääsi ja ole onnellinen siitä, mitä sinulla on. Ehkä voisit ottaa etäisyyttä tuohon ihmiseen, joka aiheuttaaa sinulle vain pahan olon. Ei se välttämättä ole kateutta, vaikka niin monet sen siksi tulkitsee. Se on vain turhauttavaa, kun omat arvosi ovat kuitenkin muualla. Ole onnellinen ystävistä, joilla on sinun kanssasi samanlainen tilanne ja heidän kanssaan voit ns. hengittää vapaasti. Älä seuraa tämän ihmisen tilityksiä netissä, siihen sinulla ei ole mitään pakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Olen ansainnut rikkaan mieheni, mutta en sillä tavoin kuin luulet.
Pitääkö siis ymmärtää että pidät miehesi putteessa? No ei hätää jos hän on rikas niin varmasti saa piparia niin paljon kuin haluaa työmatkoillaan. Sinulla on sitten varmaan jotain muita avuja millä pidät miehesi tyytyväisenä:-)
Tästähän selvisi, miksei tällä kirjoittajalla ole fiksua ja varakasta miestä. Kyllä ne sinun kaltaisiasi jaksaa hetken pyörittää, mutta haastavan uran keskellä tarvitaan puolisolta vähän muutakin kuin seksiä. Useimmat menestyvät miehet arvostavat myös sitä, kun naiselta löytyy jotain korvien välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa se nainen on ansainnut sen rikkaan miehen? Eli toisin sanoen kun pitää miehen tyytyväisenä (lue antaa säännöllisesti piparia ja pitää ulkonäöstään huolta ja on kaiken lisäksi fiksu ja mukava) niin rikkaalla mihellä ei ole mikään ongelma avata vähän kukkaron nyörejä.
Olen ansainnut rikkaan mieheni, mutta en sillä tavoin kuin luulet.
Pitääkö siis ymmärtää että pidät miehesi putteessa? No ei hätää jos hän on rikas niin varmasti saa piparia niin paljon kuin haluaa työmatkoillaan. Sinulla on sitten varmaan jotain muita avuja millä pidät miehesi tyytyväisenä:-)
Tästähän selvisi, miksei tällä kirjoittajalla ole fiksua ja varakasta miestä. Kyllä ne sinun kaltaisiasi jaksaa hetken pyörittää, mutta haastavan uran keskellä tarvitaan puolisolta vähän muutakin kuin seksiä. Useimmat menestyvät miehet arvostavat myös sitä, kun naiselta löytyy jotain korvien välistä.
Olet aivan oikeassa siinä suhteessa että minulla ei todellakaan ole fiksua ja varakasta miestä. Ei nimittäin ole miestä lainkaan, enkä edes tahtoisi sellaista koska olen hetero ja pidän siksi fiksuista naisista joilla on jotain korvien välissä ja joilta saa sitä piparia säännöllisesti. Nimimerkillä työmatkalla USA:ssa parhaillaan ja aikaerosta johtuen ei uni tule silmään näin yön pimenä hetkinä ja siksi kirjoittelen tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain kasariltako siihen tupsahdit provoinesi? En ole kenenkään kotona nähnyt kultaa ja marmoria kasarin jälkeen.
Tervetuloa meille katsomaan. Uusin remontti tehty 2011, kylppäri ja keittiö on kultaa ja vaaleanpunaista marmoria. Hillitty kokonaisuus, laadukkaiden materiaalien vuoksi seuraavaa remonttia ei tarvitse aikoihin miettiä.
Ohiksena, mutta ihan oikeasti? On varmaan mielenkiintoisen näköinen. Kultaa ja vaaleanpunaista marmoria?
Jos kerran pitää sisustusblogia, niin hänhän voi saada aika hyviä sisustusdiilejä (huonekaluja yms) näkyvyyttä vastaan.
En ymmärrä tätä 'miehen rahat' logiikkaa. Jos ollaan naimisissa, niin sitten ne on PERHEEN rahat. Perhe on mielestäni oma yksikkönsä. Jos ei halua rahoja muiden käyttöön, niin voi pysyä sinkkuna tai avopuolisoina. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin ja/tai hankkia lapsia tässä maassa.