Täti päättänyt pitää minua ressukkana

Tätisi voi pitää sinua ressukkana, mutta vain sillä on väliä, oletko oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Tätisi voi pitää sinua ressukkana, mutta vain sillä on väliä, oletko oikeasti.

Totta, mutta kyllä se on omia ajatuksia sekoittanut, kun näitä ihmisiä kuitenkin pitänyt oman elämänsä ns tukihenkilöinä. Hän nimittäin esiintyy hyvin viisaana ja sivistyneenä ym. Tosin muistan kummallista ilkeyttä minua kohtaan jo pienenä lapsena. Nykyisin tämä on tätä alentuvaa säälittelyä ja omien lasten hehkuttamista.

Älä välitä tuosta tädistä pätkääkään. Minulla oli kummitäti, joka aina nosti omien lastensa suorituksia esiin ja pyrki vähättelemään minun saavutuksia. Tai ei ihan, joskus minullekin tippui tunnustuksen murusia, ilmeisesti silloin, kun tuntui, että hänen omat lapsensa ovat saavuttaneet niin paljon enemmän. 

Sukulaisten kesken on tuollaista kummallista kilpailua lasten kautta. Muistan miten oma äitini joskus itki, että minusta ei ole koskaan mitään hyvää kerrottavaa! Nyt ollessani viisikymppinen minulla on aika hyvä ansioluettelo jne., mutta onneksi äidilläkin tuntuu jo olevan muutakin ajateltavaa. Tuo vaikuttaa kyllä vieläkin omaan käsitykseeni itsestäni.

Tämä.vaikuttanut minuun siitäkin syystä, että äitini on kai ihan viime vuosiin pitänyt tätä isosiskoaan luotettavana. Viime aikoina olemme äitini kanssa keskustelleet tädin omituisesta käytöksestä. Itse olen tullut siihen tulokseen, että hänen vaikuttamishalunsa on ollut pahantahtoista. Mikä tahansa positiivinen meihin liittyvä asia täytyy systemaattisesti mitätöidä tai ohittaa.

Tila ja aika täyttyyy aina hänen puheestaan ja oman elämänsä hehkuttamisesta.

Minä olen siis reilusti vanhempi, kuin tädin omat lapset. Mulle täti on jo 23v saakka kommentoinut milloin mihinkin, että sellaista se on kun keho vanhenee, kun esim ton ikäisenä tuli ensimmäinen reikä hampaaseen ym. Tämmöistä ihmeellistä toisen elämän ja tulevaisuudenuskon lyttäämistä.

Omat lapset on tädin jutuissa vielä 3-kymppisinä niin elinvoimaisia ja kaikkea heidän olemistaan hehkutetaan. Heidän ikävemmät lapsuuden hetket on jutuissa käännetty aivan päälaelleen ja kultareunuksiin.

Siis minuun liittyen etsitään ja korostetaan ja vaikka kaivamalla kaivetaan kaikkea surkeaa ja epäonnistunutta tätä ressukan kuvaa vahvistamaan. Jopa normaali painoni on lässytyksen ja säälittelyn aihe.

Ikävät sukulaiset. Nuo perke-leestä seuraavat . . .

Tosiasiahan on, että mä ole ollut selvästi itsenäisempi kuin tädin lapset. Ja normaalipainoinen. Serkkutyttö taas selvästi ylipainoinen. No perhe oli hieman epävakaa ja mulle ihan perustyö ja elämä on suurempi saavutus, kuin näille pumpulissa kasvatetuille serkuille. Eikä tämä kummitäti ole millään tavalla mitään olojeni hyväksi tehnyt kun olin lapsi, ummisti silmänsä ja varmasti salaa nautti kun lellityn pikkusiskon asiat ei oikein järjesty.

Lellilapsia ei pitäisi olla missään perheessä, sairas kasvualusta sellainen (sivusta tämä).

Pitää harventaa tapaamisväliä ja tilaisuuksien kestoa, jos mahdollista.

Itse voisit korottaa ääntäsi ja nostaa esille suorituksiasi - vaikka vähän liioitellen, niinhän se tätisikin tekee.

Kannattaa myös korostaa normaalipainoaan ja esim. terveellisiä elämäntapojaan (jos aiheellista). Voi vaikka vihjata tyyliin, että näyttää se tädinkin elämänmittainen auringon-otto alkavan näkyä, kun on ryppyjä enemmän kuin ikäisillään keskimäärin.

Tarkoitan, ettei tarvitse olla halpamainen, mutta tädin omien aseiden käyttö on ihan luvallista. Ei hän enää pysty oikeasti pilaamaan elämääsi, vaikka niin tekikin ollessasi lapsena hänen armoillaan. Voit hyvin vuorostasi opettaa hieman tapoja.

Mulla täti jäi lapsettomaksi.  Hän oli mielestäni aina tosi kiva, toi ihania lahjoja ja kehui minua ja meitä kaikkia lapsia. Äitini jostain syystä aina haukkui tätiäni, tosi rumasti puhui hänestä. En ymmärtänyt miksi. Paljon mukavammin täti käyttäytyi kuin äiti: äiti ei koskaan kuunnellut mitä asiaa minulla oli, muisti haukkua minua tyhmäksi ja elämänsä pilaajaksi. Kun hänellä oli päänsärky niin sekin johtui minusta. Myöhemmin äiti haukkui mieheni ja ylipäätään kaikki mitä elämässäni tein. Vasta hänen kuolemansa jälkeen tätini sanoi että hän oli pyytänyt että saisin lähetä hänen kanssaan esim. lomalle ulkomaille ja täti olisi ostanut minulle koiran. Äitini oli kieltänyt lomat ym. Samaan aikaan olin lapsena tosi surullinen kun perheeni ei koskaan käynyt missään, edes risteilyllä ja minua kiusattiinkin siitä. Syynä ei ollut raha vaan äitini sanoi että olemme niin kamalia että ei meidän kanssamme voisi lähteä minnekään.

Olisin ollut iloinen tädistä joka välittää minusta, nyt äiti taas onnistui pitämään tädin kaukana minusta. 

Miksi välität tyhmien ihmisten kommenteista? Tätisi käytös on pers... stä ja se on hänen oma huolenaiheensa. Tyhmyydelle et voi mitään. Nosta pääsi pystyyn ja ole rohkeasti sitä mitä olet.