Mies jäi kiinni puolen vuoden salasuhteesta.. antaisitko anteeksi?

En huolisi takaisin. Luottamus 100 % mennyttä kalua.

Onko vaimollakin oikeus toiseen,jos oma mies asuu netissä?

Henk. koht. voisin jonkun yhden kännisähläyksen antaa anteeksi, jos katumusta löytyy ja muutosta esim. juomistapoihin. Puoli vuotta on paha. Mikä estää häntä pölyn laskeuduttua jatkamaan saman/toisen kanssa? Se arki iskee taas katumuksenkin jälkeen ja lupaukset voi unohtua..itse tiedät parhaiten. Mitään hetken mielijohteestä tehtyjä valintoja ei kannata tehdä, pallo on nyt sinulla. Ex-mies petti pari kertaa humalassa, minä päätin vasta parin vuoden päästä, ettei tästä tule mitään, koska mitään parannusta käytökseen en nähnyt. Sama olisi oölut taas kohta edessä. Eron jälkeen hän on kertonut kaikille, että jätin hänet toisen miehen takia..huoh..

Vierailija kirjoitti:

Minä annoin anteeksi yli vuoden suhteen ja jatkoimme yhdessä. Avioliittomme muuttui paljon paremmaksi kuin aikasemmin. Ei ollut enää mitään hävittävää, vain voitettavaa.

Surkea luuseri. Sitä se läheisriippuvuus teettää . Jäädään huonoihin suhteisiin kun ei uskalleta tunnustaa tosiasioita. Jos toinen pettää ja salaa sen vuoden ajan, niin mistä tahansa vetoa, että on jo tehnyt sen taas.

Eloisa2 kirjoitti:

Kuuntele itseäsi. Käykää tilannetta läpi. Menkää terapiaan yhdessä. Anteeksianto on mahdollista, jos molemmat haluaa tehdä muutoksia. Voimia, anna itkun tulla. Rakasta itseäsi.

Mitä itkemistä siinä on? Äijä on valehteleva petturi, joka ansaitsee vain potkun persauksiin ja elämä jatkuu ilman epäluotettava sika. Jo lasten takia on paras erota pskaläjästä.

Vierailija kirjoitti:

Sanonpahan vain tähän väliin, että jos mies saa tarpeeksi usein suuseksiä puolisoltaan, niin ei varmasti koe tarvetta pettämiseen.

Höpö höpö. Pettäjä pettää olipa kotona tarjolla mitä tahansa. Pettäjä haluaa buustia egolleen, jännitystä, vaihtelua jne. Pettäminen johtuu aina siitä , että pettäjä katsoo olevansa erikoistapaus, joka voi kohdella kumppaniaan paskasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisen antaa anteeksi vain jos on totaalinen idiootti eikä omaa minkäänlaista itsekunnioitusta. Eli jos haluat olla kynnysmattoakin alemmalla tasolla, anna anteeksi. Kaikissa muissa tapauksissa älä missään tapauksessa anna. 

Kylläpäs täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät usko Raamatun viisauksiin. Eikö koulussa enää opeteta esim. Isä Meidän -rukousta? "Anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"... 

Anteeksipyyntö pitää tietenkin olla aito, ja asian käsittely jatkuu vielä ainakin 2 seuraavaa vuotta. Mutta se on sen väärti. Mikä ihana taakka putoaa ihmiseltä, kun saa ja antaa anteeksi <3 

Kova, kylmä ja rakkaudeton maailma, kun vieraat ihmiset täällä oikein painottaa, että älä vain ikinä anna anteeksi =( Tämä myrkyllisyys heijastuu kyllä lapsiin. 

Lueppas Raamatusta miten paljon siellä kehotetaan pettämään.

?  Olen kyllä lukenut Raamattuni useaan kertaan, toivottavasti sinäkin =) 

Tiedät sinäkin siis, että pettäminen on ainoa syy, minkä perusteella saa erota. Tarkoittaako se, että pitää erota jos toinen pettää? Ei tietenkään, mutta se on niin raskauttava peruste, että "jopa" Raamattu sallii eron sen perusteella.

Miksi ei sitten heti ero, kun kerran Raamattukin antaa luvan? Elämä on epätäydellistä. Me ihmiset olemme epätäydellisiä. Ilman jatkuvaa katumista ja anteeksiantoa ei mikään oikea suhde pötki pitkälle. Jos on lapsia, ei tietenkään halua repiä perhettä hajalle vaan koittaa etsiä mahdollista ulospääsyä.

Tunnen henk.koht. kaksikin paria, joissa toinen on pettänyt, ja joissa puoliso on pystynyt antamaan anteeksi, ja suhde voi entistä paremmin. Miten on mahdollista? Jumalahan sen voiman ja anteeksiannon ihmeen antaa, mutta kyse on myös inhimillisistä asioista.

Usein siinä suhteessa on ollut ongelmia, ja vaikka pettäminen ei tietenkään ole oikeutettua millään verukkeella koskaan, se voi olla "hätähuuto" ja ääriteko hankalassa parisuhteessa. Kun liiton dynamiikkaa tutkitaan ja avataan terapiassa, huomaa molemmat osapuolet, millä tavalla asiat ovat olleet pielessä. Kun asiat lähtee parempaan suuntaan, voi tuloksena olla entistä syvempi ja lujempi suhde. Tämä on se mitä olen näissä ystäväperheissäkin nähnyt, entistä parempaa on saatu <3

Eikös uskoville enää kymmenen käskyäkään merkitse mitään? Mitäs se tällainen peli on? Joka rikkoo avioliittonsa on aivan yksin vastuussa kaikista seurauksista. Tässä tilanteessa entinen kumppani on hullu, mikäli jää enää hetkeksikään tuohon sihteeseen. Tuo on sovittamaton rikos. Pelkän vieraan himoitseminen on rikos. Paskasta suhteesta ainoa keino päästä eteenpäin on erota huoripukista. Tämä tulee lapsillekin teroittaa selkeästi mieleen, että ymmärtävät varmasti. Eipä ihme ettei kirkko vedä porukkaa kun kaikki haureus Ja huoruus sallitaan. Julkinen häpäisy tai kuvitus näissä tapauksissa on täysin asiallista.

Siis mikä sua vaivaa? Oletko lakihenkinen uskovainen, siltä ainakin vaikutat? Armoa et ainakaan ole oppinut tuntemaan, joten ei ole taivaaseen pääsy sullakaan, sorry. Ole ensin itse täydellinen, sitten vasta voit edes ajatella muiden tuomitsemista.

Ettei saisi antaa anteeksikaan, kaikkea sitä....

Minähän en ole uskovainen ollenkaan ja siksi juurikin ihmettelen kun ette edes omia sääntöjänne ja  kirjanne opetuksia noudata. Raamattu kieltää yksiselitteisesti huoruuden ja jopa sanoo että ajatus on ihan yhtä paha kuin teko.

Ahaa, no tämä selittää. Et ymmärrä Raamatusta kuin vain valikoituja kohtia, ja niitäkin vain luulet ymmärtäväsi.

Itse hän te poimitte valitut palat, mitkä sattuu miellyttämään. Huoruus ja haureus tuomitaan Raamatussa kautta linjan ja jopa Jeesus, joka käskee antamaan anteeksi ja kohtelemaan lähimmäisiä kuin itseäsi käskee repiä oman silmän ja käden pois, jos ne houkuttelee haureuteen. Eli jo pelkkä ajatus on tuomittava, saatipa teko.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai toi nyt maailmaa kaada. Ranskassa maan tapa. Saattaa jopa parantaa teidän suhdetta.

Tässäpä ei olla Ranskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin. Itse näin perheellisenä aikuisena sitä voi kai jo todeta, ettei elämä ole niin mustavalkoista. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja suurin osa meistä on aika hukassa itsensä kanssa. Tulee kriisejä ja vaiheita. Jokaisessa meissä asuu myös potentiaalinen pettäjä, ihan jokaisessa. Jos ei nyt, niin vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, tai kahden kymmenen vuoden kuluttua. Hyväkin puoliso voi pettää jos olosuhteet luo sille mahdollisuuden, hyväkin puoliso voi joskus elämänsä varralla tehdä virheitä. Pitkä avioliitto voi ajoittain tuntua helkkarin puuduttavalta. Puolisolta ei saa sellaista tukea mitä ehkä toivoisi. Sitä voi kokea yksinäisyyttä, kun yhteys kumppaniin on katki. Toisaalta itseluottamus voi säröillä, ehkä puoliso ei halua seksiä niin usein kuin itse sitä toivoisi. Se voi tehdä epävarman olon. Pettämiselle on miljoona syytä. Oikea ihminen sitten sanoo oikeat sanat oikeaan aikaan, tulee ihastuminen ja ennen kuin sitä huomaa on jo varailemassa hotelliöitä, vaikkei aikaisemmin olisi ikinä itsestään sellaista uskonut. 

Mä en ole eron kannalla. Ainakin ensin on selvitettävä syyt pettämiselle ja siihen haettava apua ulkopuolelta. Vasta sen prosessin jälkeen voi järkevästi punnita suhteen jatkoa. Kaikki me olemme ihmisiä ja inhimillisyyden hyväksyminen ja anteeksi antaminen voi johtaa vahvempaan ja intiimimpään parisuhteeseen. Se on ihan mahdollista. Tsemppiä!

Kiitos tästä. Tiedän että tässä keskustelussa ei pettäjät saa tippaakaan sympatiaa, mutta kuvauksesi on kuin suoraan omasta elämästäni. En olisi ikinä sitä itsestäni uskonut, mutta niin vaan rakastuin ja menin pettämään miestäni. Ei se aina ole niin yksinkertaista kuin täällä huudellaan, että vanha suhde ensin poikki. Ideaalimaailmassa toki näin, mutta todellisuus on vähän toisenlainen.

Paskat ihmekkään Set kokoontuu taas selittelemään ja puolustelemaan pettäjä. Kantti vaan ei kestä tunnustaa, että ihan itse olette selkärangattomia sikoja. Toivon , että jokainen pettäjä saa kokea saman, mitä minä on kunmppanilleen tehnyt.

Miksi jatkaisin ap:n miehen kanssa, kun en ole missään suhteessa tämän kanssa ollut?

Vierailija kirjoitti:

Tuota noin. Itse näin perheellisenä aikuisena sitä voi kai jo todeta, ettei elämä ole niin mustavalkoista. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja suurin osa meistä on aika hukassa itsensä kanssa. Tulee kriisejä ja vaiheita. Jokaisessa meissä asuu myös potentiaalinen pettäjä, ihan jokaisessa. Jos ei nyt, niin vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, tai kahden kymmenen vuoden kuluttua. Hyväkin puoliso voi pettää jos olosuhteet luo sille mahdollisuuden, hyväkin puoliso voi joskus elämänsä varralla tehdä virheitä. Pitkä avioliitto voi ajoittain tuntua helkkarin puuduttavalta. Puolisolta ei saa sellaista tukea mitä ehkä toivoisi. Sitä voi kokea yksinäisyyttä, kun yhteys kumppaniin on katki. Toisaalta itseluottamus voi säröillä, ehkä puoliso ei halua seksiä niin usein kuin itse sitä toivoisi. Se voi tehdä epävarman olon. Pettämiselle on miljoona syytä. Oikea ihminen sitten sanoo oikeat sanat oikeaan aikaan, tulee ihastuminen ja ennen kuin sitä huomaa on jo varailemassa hotelliöitä, vaikkei aikaisemmin olisi ikinä itsestään sellaista uskonut. 

Mä en ole eron kannalla. Ainakin ensin on selvitettävä syyt pettämiselle ja siihen haettava apua ulkopuolelta. Vasta sen prosessin jälkeen voi järkevästi punnita suhteen jatkoa. Kaikki me olemme ihmisiä ja inhimillisyyden hyväksyminen ja anteeksi antaminen voi johtaa vahvempaan ja intiimimpään parisuhteeseen. Se on ihan mahdollista. Tsemppiä!

Ainahan tänne löytää tiensä nämä pettureiden puolustelijat. Pettämisen on aina sen pettäjän valinta. Oikeus ja kohtuus on, että hän myös kokee seuraukset pettämisestään. Kun luottamus toiseen on mennyt, sitä ei mikään terapia paikkaa.

Totta kai antaisin! Mies on erehtyväinen, tietäähän sen kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai antaisin! Mies on erehtyväinen, tietäähän sen kaikki.

Siis epähuomiossa tössäytti vierasta, koska luuli omaksi?

Ei toinen tee tuollasta vaan siinä toisessa on jotain pahaa eli väkivaltainen, lyö, alistaa, vähättelee, nalkuttaa, kyttää, teettää toisella liikaa töitä kotona ja muualla. Jos näitä ei löydy listalta niin sitten ero päälle.

Vierailija kirjoitti:

En antaisi. Ajan kanssa voisin antaa anteeksi mutta en jatkaisi suhdetta. Ymmärrän (en hyväksy) yhden yön pettämiset. Ymmärrän, että hyväkin tyyppi voi parin promillen kännissä joskus tehdä huonoja ratkaisuja.  Mutta salasuhde on jo asia erikseen. Se, että pystynyt elämään kaksoiselämää, valehtelemaan ja feikkaamaan on jo aika vakavaa ja kertoo miehestä paljon. En pystyisi enää luottamaan.  Ihan jo oman itsekunnioituksen vuoksi, en jatkaisi suhdetta. Mies ulos. 

Tämä. Pitkäkestoinen valehtelu ja se, että vasta pakon edessä tunnustaa on tässä se pahin juttu. Kyllä minä näin ainakin menettäisin luottamuksen tällaiseen ihmiseen, enkä pystyisi jatkamaan suhdetta. Epäilys ja inho olisi aina läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai antaisin! Mies on erehtyväinen, tietäähän sen kaikki.

Siis epähuomiossa tössäytti vierasta, koska luuli omaksi?

Ihan vahingossa puolen vuoden ajan järjestelmällisesti petti ja valehteli päälle.

Suhteenne ei tule koskaan olemaan entisellään, vaikka kuinka antaisitte loppuelämän anteeksi. Puoli vuotta on sellainen aika ilman lapsiakin, että sitä on katumatta tehty ja tarkoituksella. Itsekkyys tässä päälimmäisenä taustalla. Ääneen sanottu katumus on vain teennäistä esittämistä. Jos hän aidosti jotain katuu, niin ehkä sitä avioliiton tuomaa turvallisuuden menettämistä, mutta itse sinun menetystä hän ei varmaankaan sisimmässään kadu. Ihmiset voi katua silloin aidosti, jos kyseessä on joku 1 illan sähläys. Sellainen on helpompi antaa anteeksikin, koska tietää, ettei tunteita ole pelissä. Puoli vuotta vaatii jo tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai antaisin! Mies on erehtyväinen, tietäähän sen kaikki.

Siis epähuomiossa tössäytti vierasta, koska luuli omaksi?

Ihan vahingossa puolen vuoden ajan järjestelmällisesti petti ja valehteli päälle.

Hupsistakeikkaa.

Annoin anteeksi ja yritin päästä yli ja jatkaa suhdetta. Mutta siinä kohden kun otin suihin ja mietin missä kaikkialla kurppasissa visva lortoissa sitä on pyöritelty ja oksensin silkasta inhosta siihen niin tuli itselle selväksi ettei tästä vaan voida enää jatkaa.

Annoin anteeksi ensimmäisen kerran.  Lupasi jättää sen naisen.  Sitten viiden vuoden kuluttua törmäsin siihen, kun tämä nainen alkoi soitella meille kotiin.  Siitä sitten poikki.  Tilasin ajan juristille ja panin eron vireille.  Enkä ole katunut.  Siitä alkoi minun ja tyttärien uusi elämä.  Olemme olleet tosi tyytyväisiä.