Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku kertoa mitä eroa epävakaalla persoonallisuushäiriöllä ja adhd:lla on keskenään? Niissähän on aika lailla samat ydinoireet. Ystävällä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ensin diagnosoitiin adhd:na.
En tiedä. Minulle on vain sanottu, että olen poikkeuksellisen kyvykäs ja poissuljettu kaikki mielialahäiriöt, mitä ymmärtääkseni epävakaa persoonallisuushäiriö on. ADHD on taas aivojen kehityshäiriö, joka oireilee eri ihmisillä eri tavalla, joten useimmat pärjää arjessa ihan tasapainoisesti oireista huolimatta, kun on löytänyt parhaan toiminnonohjaukseen liittyvät rutiinit jne.
Häiriö? Ominaisuus. Evoluutio on kehittänyt erilaisia ihmistyyppejä, isossa ryhmässä on hyvä olla muutama, joka toimii suoraan impulssista puolustaakseen ryhmää ulkoiselta uhalta. Sotilaina on ADHD-tyypit pärjänneet hyvin, Sven Duvasta Lauri Törniin. Ryhmässä on hyvä olla erilaisia lahjakkuuksia. Luonnonvalinta pitää huolta myös siitä, ettei narsismitaipumus ihmiskunnasta lopu.
Kyllä se on pahimmillaan häiriö ja aiheuttaa niitä lisää.
Se on ominaisuus. Häiriöksi se on luokiteltu vain koska se ei sovi täydellisesti yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin. Esim iltavirkut ovat myös häiriöisiä ihmisiä, koska kaikkien muka pitäisi olla aamuvirkkuja. Lisäksi lääketieteellisessä systeemissä ominaisuuteen tuskin saa hoitoa. Siksi se pitää määritellä sairaudeksi.
Oletko adhd-vanhemman lapsi? Minä olen, ja tiedän että se on häiriö.
(eri kirjoittaja tässä) Olen itse adhd enkä koe sitä häiriönä. Toki se näkyy arjessa, mutta en koe, että jos esim. yhteiskunta haluaa olla tavassa x ja minä olen tavassa y, niin se tekisi minusta häiriintyneen/häiriöisen. ADHD-ihmisiä on aina ollut olemassa ja heillä on ollut tärkeitäkin rooleja ihmisyhteisöissä. Nyky-yhteiskunnat eivät tue lahjakkuuksien olemassaoloa eivätkä anna heille tarpeeksi tilaa: ihmiset pyritään tasapäistämään. ADHD-ihmisille voi olla aika vaikeaa tottua elämään keskiverron vaatimusten mukaan, kun heistä olisi enempäänkin. Se toki aiheuttaa erilaisia oireita, mutta ei oikeastaan sekään ole sen adh:n vika, eli hänen häiriönsä. Enemmänkin yhteiskunta on häiriintynyt, kun ei anna ihmisten olla omia itsejään.
Entä kun ominaisuuteesi liittyy mt-ongelmia ja talouden hoidon ongelmia? Kun päädyt lastesi kanssa rahattomana, sairaana huonoihin oloihin, joille ei osaa tehdä mitään? Kun haet seuraa muista samankaltaisista, joilla voi päällisin puolin mennä paremmin, mutta kuppi kaatuu, epämääräiset miehet vaihtuu ja yhtä oireiset lapset joutuvat hunningolle?
Nytkin eräs sukulainen yrittää saada maapalloa pyörimään omaan suuntaansa, ja kiukuttelee kaikille kun se ei onnistu.
Onneksi, vankilatkin on täynnä vaikeita adhd-tapauksia.
Nämä ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta ensin mainitut olen kokenut itse. Elämään sisältyi kulttuuria ja mielikuvitusta, mutta myös kaltoinkohtelua, fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa ja yleistä kurjuutta.
Normaalia pintaa kiillottavat, oireilevat ex-appivanhemmat ovat heittäneet taakan lastensa harteille ja tulos on todella ruma.Adhd-suvusta lähtöisin olevana add-tyyppinä sanoisin, että oirekirjohan vaihtelee ja painopisteet ovat erilaisia. Varmasti on todella hankalia ja haastavia tapauksia. Mutta itse olen tullut myös siihen tulokseen, että moni vaikeampi adhd tapaus on sellainen, joka ei ole saanut ymmärrystä ja tukea kriittisenä kehitysaikana. Hänet on leimattu mahdottomaksi ja vaikeaksi, mikä on lähtenyt helposti kumuloitumaan oireissa. Tässä voi taustalla jopa sukupolvien kaari. Ja toisaalta se, että vaikka on isoja ongelmia normatiivisessa arjessa, ei tarkoita sitä etteikö olisi voinut menestyä jossain erilaisessa yhteisössä. Kun mennään impulssien ja mielitekojen perässä, niin nyky-yhteiskunta tarjoaa ihan liikaa ärsykkeitä ja mahdollisuuksia pascoa oma ja läheisten elämä ja sitä leimaa joutuu kantamaan pitkään.
Kysyn vilpittömästi, vaikka provolta tietenkin kuulostaa. Voisiko yksi syy ADHD:n näkyvään lisääntymiseen olla se, että ihmisten oletetaan olevan yhä enemmän ns. itseohjautuvia jo lapsuudesta alkaen, ja yksi ratkaisumalli se, että kouluihin, työpaikoille ja osin myös vapaa-aikaan pakotettaisiin jonkinlainen "kuri" takaisin. Että ihmisille ei tarjottaisi tv-viihteen, pelien ja älypuhelimen kautta aivoja turruttavia ja addiktoivia, faktisesti täysin turhia ja pahimmillaan terveydelle haitallisia toimintamalleja. Ymmärtääkseni kysymys keskittymishäiriöissäkin on kirjosta, jossa jokainen asettuu janan johonkin kohtaan (ei siis on/off-malli), ja mikäli palautettaisiin joitakin aspekteja esim. 1960-70-lukujen elämästä, suuri osa siellä kirjon keskivaiheilla olevista ihmisistä huomaisikin, että pärjää ihan hyvin.
Jep. Tämä myöhäiskapitalistinen yhteiskunta on jo käytännössä Huxleyn Uljas uusi maailma-dystopia. Syöt lääkkeitä ja tuijotat viihdettä että unohdat demografiset oikeutesi, poliittisen mielipiteesi ja tahdonvapautesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellään adhd & ibd? Onko stimulantit vaikuttaneet suolistoon/sairauteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku Concertan, Ritalinin, Elvansen tai vastaavan päivittäiskäyttäjä kertoa, tuleeko lääkkeen tauottamisesta laskut? Ja jos tulee, miten pärjäätte niiden kanssa tai lievennätte niitä?
Itselläni mahdollisesti alkamassa ADHD-lääkitys lähiaikoina, ja eniten pelottaa ne vaiheet, kun lääkkeestä yritetään pitää taukoa. Joskus kun olen näitä lääkkeitä muutamia kertoja päihdekäyttänyt, käytön jälkeiset päivät ovat olleet aika kauheita. Siinä on syy sille, etten ole niitä vuosiin enää käyttänyt.
Entä muut negatiivisena kokemanne pitkäaikaisvaikutukset?
Minä tauotan lääkettä aina viikonloppuisin. Syön lääkettä siis ma-pe ja viikonloppuisin on taukoa. Alkuun ne lauantait varsinkin oli vaikeita, tuntui ettei meinaa hereillä pysyä. Ja koko viikonloppukin oli melkein sitä selviytymistä vaan eikä voinut ajatella mitään järkevää tekevänsä. Nyt olen tottunut paremmin ja vaikka huomaan edelleenkin, että vaikeaa aivoponnistelua ja keskittymistä vaativia hommia ei viikonloppuna kannata yrittää, niin ei ole enää sitä järkkyä väsymystä ja pystyn tekemään vähemmän vaativia hommia ihan ok.
Ennen tätä tauottelua söin pitkään Elvanse 50mg ja siihen tuli toleranssi. Nyt tauon jälkeen riittää Elvanse 30mg.
Viikonloput on kyllä kaikella tavalla vaikeampia kuin arki. Niitä omia ADHD-häröilyjäkin sietää huonommin ilman lääkitystä ja omat virheet tulee otettua välillä tosi raskaasti ja muutenkin elämä ADHD:n kanssa viikonloppuna tuntuu kauhean raskaalta. Sunnuntai-iltana on helpottunut olo, kun on selvinnyt viikonlopusta ja tietää että maantantaiaamusta alkaa taas lääkejakso ja pystyy tekemään asioita ihan eri tavalla.
Minäkin tauottelin Concertaa alussa pe-su, mutta kovan viikonloppuväsymyksen yms. oireiden takia aloin sitten syömään ilman taukoja, kun lääkärikin sanoi sen olevan mahdollista. Tämä on toiminut todella hyvin, koska olossa ei tule minkäänlaisia notkahduksia. Concerta tasoittaa myös tunteita, joten töissäkin on helpompi olla maanantaisin, kun ei iske alakulo ja väsymys, ja viikonloppunakaan ei ole täysin vetämätön, kuten aiemmin taukojen aikana. Toki huomaa sen vähän, että toleranssia on tullut, kun lääke ei toimi aivan yhtä tehokkaasti kuin aiemmin, mutta riittävän hyvin kuitenkin ja ei ole ollut tarvetta nostaa annosta.
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että Suomessakin on näin paljon aivotoiminnaltaan sairaita (häiriintyneitä) ihmisiä. Tsemppiä teille kaikille ADHD:sta/ADD:stä itse kärsiville että heidän läheisilleen, jotka joutuvat miettimään, mikä on mennyt tuonkin ihmisen kasvatuksessa ja kehityksessä pieleen. Lisää tietoa tarvitaan tästä aiheesta, jotta ulkopuoliset ymmärtävät, että kyse on todella pahasta häiriötilanteesta ihmisten aivoissa. Että ei ole tahallista se toiminta (aina), vaikka se siltä saattaa vaikuttaa, eikä kyse epäkohteliaisuudesta.
Minun sukulaiseni ja läheiseni muistelevat aina, miten ihana, vilkas, pirteä ja sosiaalinen tyttölapsi olin, vaikka olinkin myös aina tekemässä kepposia ja koiruuksia, sekä katoilemassa omille teilleni, kun silmä vältti! Opiskeluun keskittyminenkin oli aivan olematonta. Onneksi riitti, että edes osittain kuunteli tunneilla. Ei silloin mistään ADHD-diagnooseista ollut tietoakaan, mutta aikuisena olen saanut diagnoosin sekä lääkityksen. Vakiokaavalla metyylifenidaatit (lyhyt-&pitkävaikutteinen)->kiukutti, ärsytti, raivostutti. Dekstroamfetamiini-> toimi hyvin aikuisopinnoissa, minkä johdosta nuoruuden keskivertonumeroni vaihtuivat lähes pelkkiin kiitettäviin, mutta lääkkeen vaikutukset aiheuttivat liikaa ylös/alas poukkoilua henkisesti. Nyt käytössä Elvanse adult 50mg. Ei tauotuksia. Toiminut jo pitkään tasaisesti ja mieltä keskittävästi. Joskus, kun jää ottamatta muuten vaan, on tuloksena melko uninen ja nälkäinen päivä. Siitäkin voi ottaa ilon irti! Tsemppiä tämän keskittymisongelman kanssa painiskeleville!
Tuulinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että Suomessakin on näin paljon aivotoiminnaltaan sairaita (häiriintyneitä) ihmisiä. Tsemppiä teille kaikille ADHD:sta/ADD:stä itse kärsiville että heidän läheisilleen, jotka joutuvat miettimään, mikä on mennyt tuonkin ihmisen kasvatuksessa ja kehityksessä pieleen. Lisää tietoa tarvitaan tästä aiheesta, jotta ulkopuoliset ymmärtävät, että kyse on todella pahasta häiriötilanteesta ihmisten aivoissa. Että ei ole tahallista se toiminta (aina), vaikka se siltä saattaa vaikuttaa, eikä kyse epäkohteliaisuudesta.
Minun sukulaiseni ja läheiseni muistelevat aina, miten ihana, vilkas, pirteä ja sosiaalinen tyttölapsi olin, vaikka olinkin myös aina tekemässä kepposia ja koiruuksia, sekä katoilemassa omille teilleni, kun silmä vältti! Opiskeluun keskittyminenkin oli aivan olematonta. Onneksi riitti, että edes osittain kuunteli tunneilla. Ei silloin mistään ADHD-diagnooseista ollut tietoakaan, mutta aikuisena olen saanut diagnoosin sekä lääkityksen. Vakiokaavalla metyylifenidaatit (lyhyt-&pitkävaikutteinen)->kiukutti, ärsytti, raivostutti. Dekstroamfetamiini-> toimi hyvin aikuisopinnoissa, minkä johdosta nuoruuden keskivertonumeroni vaihtuivat lähes pelkkiin kiitettäviin, mutta lääkkeen vaikutukset aiheuttivat liikaa ylös/alas poukkoilua henkisesti. Nyt käytössä Elvanse adult 50mg. Ei tauotuksia. Toiminut jo pitkään tasaisesti ja mieltä keskittävästi. Joskus, kun jää ottamatta muuten vaan, on tuloksena melko uninen ja nälkäinen päivä. Siitäkin voi ottaa ilon irti! Tsemppiä tämän keskittymisongelman kanssa painiskeleville!
Kiitos. Sitä en ymmärrä, miksi moni ADHD-diagnoosin saanut ja lääkkeitä siihen syövä ihminen ei hyväksy sitä, että hänen (mitä sanaa tähän saisi käyttää?) "tilastaan" käyttäisi sanaa häiriö tai sairaus. Jos kerran ei ole normaaliaivoinen ja lääkkeet auttavat saamaan aivot normaalitilaan, miten sitä "tilaa" sitten pitäisi kutsua? Sen ymmärrän, ettei kyse ole mielenterveyden häiriöstä -vaikka "tila" sellaiseenkin saattaa johtaa, itsetunto-ongelmat ym.- mutta jos ihminen itsekin tietää, että hänen aivotoimintansa on epätyypillistä ja lääkkeet auttavat, eikö silloin olisi reilua puhua sairaudesta tai häiriöstä? Onko se sen kummempi juttu kuin mikään aivan selkeästi muu fysiologinen sairaus? Ymmärrän, että stigmaa on saattanut olla vuosien saatossa, mutta luulisi "tilasta" kärsivää itseäänkin helpottavan, että hän ei ole tyhmä, laiska tai hullu ja huonokäytöksinen (omasta halustaan) vaan kyse on tosiaan sairaudesta. Ja lääkkeet auttavat.
Vai onko tässä jotakin perustavanlaatuista, mitä en itse ymmärrä? Pahoittelen, jos loukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD:n taustalla on metylaatio ongelmat. Näistä ei oikein puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Tuulinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että Suomessakin on näin paljon aivotoiminnaltaan sairaita (häiriintyneitä) ihmisiä. Tsemppiä teille kaikille ADHD:sta/ADD:stä itse kärsiville että heidän läheisilleen, jotka joutuvat miettimään, mikä on mennyt tuonkin ihmisen kasvatuksessa ja kehityksessä pieleen. Lisää tietoa tarvitaan tästä aiheesta, jotta ulkopuoliset ymmärtävät, että kyse on todella pahasta häiriötilanteesta ihmisten aivoissa. Että ei ole tahallista se toiminta (aina), vaikka se siltä saattaa vaikuttaa, eikä kyse epäkohteliaisuudesta.
Minun sukulaiseni ja läheiseni muistelevat aina, miten ihana, vilkas, pirteä ja sosiaalinen tyttölapsi olin, vaikka olinkin myös aina tekemässä kepposia ja koiruuksia, sekä katoilemassa omille teilleni, kun silmä vältti! Opiskeluun keskittyminenkin oli aivan olematonta. Onneksi riitti, että edes osittain kuunteli tunneilla. Ei silloin mistään ADHD-diagnooseista ollut tietoakaan, mutta aikuisena olen saanut diagnoosin sekä lääkityksen. Vakiokaavalla metyylifenidaatit (lyhyt-&pitkävaikutteinen)->kiukutti, ärsytti, raivostutti. Dekstroamfetamiini-> toimi hyvin aikuisopinnoissa, minkä johdosta nuoruuden keskivertonumeroni vaihtuivat lähes pelkkiin kiitettäviin, mutta lääkkeen vaikutukset aiheuttivat liikaa ylös/alas poukkoilua henkisesti. Nyt käytössä Elvanse adult 50mg. Ei tauotuksia. Toiminut jo pitkään tasaisesti ja mieltä keskittävästi. Joskus, kun jää ottamatta muuten vaan, on tuloksena melko uninen ja nälkäinen päivä. Siitäkin voi ottaa ilon irti! Tsemppiä tämän keskittymisongelman kanssa painiskeleville!
Kiitos. Sitä en ymmärrä, miksi moni ADHD-diagnoosin saanut ja lääkkeitä siihen syövä ihminen ei hyväksy sitä, että hänen (mitä sanaa tähän saisi käyttää?) "tilastaan" käyttäisi sanaa häiriö tai sairaus. Jos kerran ei ole normaaliaivoinen ja lääkkeet auttavat saamaan aivot normaalitilaan, miten sitä "tilaa" sitten pitäisi kutsua? Sen ymmärrän, ettei kyse ole mielenterveyden häiriöstä -vaikka "tila" sellaiseenkin saattaa johtaa, itsetunto-ongelmat ym.- mutta jos ihminen itsekin tietää, että hänen aivotoimintansa on epätyypillistä ja lääkkeet auttavat, eikö silloin olisi reilua puhua sairaudesta tai häiriöstä? Onko se sen kummempi juttu kuin mikään aivan selkeästi muu fysiologinen sairaus? Ymmärrän, että stigmaa on saattanut olla vuosien saatossa, mutta luulisi "tilasta" kärsivää itseäänkin helpottavan, että hän ei ole tyhmä, laiska tai hullu ja huonokäytöksinen (omasta halustaan) vaan kyse on tosiaan sairaudesta. Ja lääkkeet auttavat.
Vai onko tässä jotakin perustavanlaatuista, mitä en itse ymmärrä? Pahoittelen, jos loukkaan.
Itseä vähän nauratti, kun ajattelin, että ehkä on parempi olla laumassa tyhmä, laiska, hullu tai huonokäytöksinen, kuin sairas ja häiriintynyt.
Myös moni akuutisti tarttuvaa tautia sairastava menee töihin. Miksi? Sukulaiseni kuoli eturauhassyöpään. Tiesi olevansa sairas, mutta ei mennyt ajoissa tutkimuksiin. Miksi? Olisiko ihmisluonteelle ominaista kiistää olevansa sairas?
Sairauksien ja häiriöiden toteamisen voisi nähdä länsimaisen hyvinvointikulttuurin rikkautena. On resursseja antaa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IBS johtuu väärästä ruokavaliosta. JOs vaihdat luomuruokaan ja 80%kasvipohjaiseen LUOMUruokaan häviää kaikki oireet. FAKTA. Kaikki ihmiskehon fyysiset ongelmat johtuvat väärästä ruosta. Keho on koko ajan puolustus ja suojaustilassa kun ei saa sille oikeaa ravintoa. Tällöin se ei pysty keskittymän sen normitoimintoihin, sen parantaviin ja itseään hoitaviin toimintoihin. Tällöin koneisto brakaa ja tulee sairauksia.
Edes kasvipohjaiseen ruokaan siirtyminen suureksi osaksi aikaa auttaa. Eläinkunnan tuotteet jotka ovat ei-luomua aiheuttavat saman tien hirveän tulehdustilan kehossa. Saman tekee gluteeni kaikille ihmisille, ei pelkästään keliaakikoille. Valkoinen jauho on pahempaa kuin sokeri, ja sokeri on 8 kertaa vaarallisempaa keholle kuin kokaiini. Ota nämä huomioon.
Itellä hävisi IBS kun aloin syödä/yrittää syödä vegaanisti. Ei sitä aina onnistu, mutta ero on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan tällä hetkellä aikaa diva-tutkimuksiin ja haluaisin kysyä diagnoosin omaavilta, onko teillä puheen ymmärtämisen vaikeutta? En siis tiedä onko se adhd kuuluvaa vai vain minun ominaisuus etten välillä "ymmärrä" muita ihmisiä. Asperger siis on rajattu pois.
Vierailija kirjoitti:
Odotan tällä hetkellä aikaa diva-tutkimuksiin ja haluaisin kysyä diagnoosin omaavilta, onko teillä puheen ymmärtämisen vaikeutta? En siis tiedä onko se adhd kuuluvaa vai vain minun ominaisuus etten välillä "ymmärrä" muita ihmisiä. Asperger siis on rajattu pois.
Minulla keskittymisen vaikeudet näkyvät myös siinä, etten välillä ymmärrä tai kuule muiden puhetta. Joudun sitten tarkentamaan ja kysymään uudelleen, että "hetkinen, sanotko uudelleen?"
Tarkoititko jotakin tämän tyyppistä vai jotakin muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kellään adhd & ibd? Onko stimulantit vaikuttaneet suolistoon/sairauteen?
Joo, hep! Valitettavasti tuntuu Elvanse vilkastuttavan suolen toimintaa. Ei hyvä. Pakko priorisoida suolisto. Ilman keskittymiskykyä voi elää, ilman suolistoa ei.
Minä en taas diagnoosia tarvitse vaikka minulla ADHD todennäköisesti on. Meillä on sitä suvussa ja osa heistä on tukitoimien vuoksi diagnoosin tarvinnut.
En jokatapauksessa itse alkaisi syömään lääkkeitä ja muuten olen jo osannut itseäni käsitellä ja tukea lapsesta asti, myös läheiseni ymmärtävät erilaisuuteni. Diagnoosin hakeminen olisi täysin turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin epäiltiin aikuisiällä ADD:tä, yksityiseltä tuli arvelu siitä ja julkinen puoli tyrmäsi. Kaikki koulut lukion jälkeen jäi kesken, mutta onneksi lopulta päädyin työhön jossa pärjään, vaikka alku olikin haasteellista.
Periaatteessa kaikki meni ilman suurempia ongelmia niin kauan kuin olin tiukassa ohjauksessa, mutta lukion aikaan oli jo hankalampaa kun piti itse valita mitä opiskelisi eikä ollut mitään aavistustakaan siitä mitä haluaisi. Opinto-ohjaus meni tyyliin tulkaa juttelemaan jos on kysyttävää, eli ADHD yms oireiset ei varmaan ikinä menneet.
Nytkin töissä on selkeät kuviot joka päivä niin pärjään, potentiaalia oli varmaan enempään mutta tuskin enää lähden yrittämään, deadlinestressiä on kärsitty jo tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Edes kasvipohjaiseen ruokaan siirtyminen suureksi osaksi aikaa auttaa. Eläinkunnan tuotteet jotka ovat ei-luomua aiheuttavat saman tien hirveän tulehdustilan kehossa. Saman tekee gluteeni kaikille ihmisille, ei pelkästään keliaakikoille. Valkoinen jauho on pahempaa kuin sokeri, ja sokeri on 8 kertaa vaarallisempaa keholle kuin kokaiini. Ota nämä huomioon.
Itellä hävisi IBS kun aloin syödä/yrittää syödä vegaanisti. Ei sitä aina onnistu, mutta ero on suuri.
Kiitos näistä vinkeistä, mutta IBD on tulehduksellinen suolistosairaus eli eri asia kuin IBS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan tällä hetkellä aikaa diva-tutkimuksiin ja haluaisin kysyä diagnoosin omaavilta, onko teillä puheen ymmärtämisen vaikeutta? En siis tiedä onko se adhd kuuluvaa vai vain minun ominaisuus etten välillä "ymmärrä" muita ihmisiä. Asperger siis on rajattu pois.
Minulla keskittymisen vaikeudet näkyvät myös siinä, etten välillä ymmärrä tai kuule muiden puhetta. Joudun sitten tarkentamaan ja kysymään uudelleen, että "hetkinen, sanotko uudelleen?"
Tarkoititko jotakin tämän tyyppistä vai jotakin muuta?
Juuri tällaista. Monesti myöskin vastaan kysymyksiin väärin koska tulkitsen tai ajattelen ihmeellisesti asioista. Äh, vaikea selittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan tällä hetkellä aikaa diva-tutkimuksiin ja haluaisin kysyä diagnoosin omaavilta, onko teillä puheen ymmärtämisen vaikeutta? En siis tiedä onko se adhd kuuluvaa vai vain minun ominaisuus etten välillä "ymmärrä" muita ihmisiä. Asperger siis on rajattu pois.
Minulla keskittymisen vaikeudet näkyvät myös siinä, etten välillä ymmärrä tai kuule muiden puhetta. Joudun sitten tarkentamaan ja kysymään uudelleen, että "hetkinen, sanotko uudelleen?"
Tarkoititko jotakin tämän tyyppistä vai jotakin muuta?
Juuri tällaista. Monesti myöskin vastaan kysymyksiin väärin koska tulkitsen tai ajattelen ihmeellisesti asioista. Äh, vaikea selittää.
Ja siis muutenkin olen monesti ihan eri aaltopituudella ihmisten kanssa niin kommunikointi voi joskus olla hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuulinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella surullista, että Suomessakin on näin paljon aivotoiminnaltaan sairaita (häiriintyneitä) ihmisiä. Tsemppiä teille kaikille ADHD:sta/ADD:stä itse kärsiville että heidän läheisilleen, jotka joutuvat miettimään, mikä on mennyt tuonkin ihmisen kasvatuksessa ja kehityksessä pieleen. Lisää tietoa tarvitaan tästä aiheesta, jotta ulkopuoliset ymmärtävät, että kyse on todella pahasta häiriötilanteesta ihmisten aivoissa. Että ei ole tahallista se toiminta (aina), vaikka se siltä saattaa vaikuttaa, eikä kyse epäkohteliaisuudesta.
Minun sukulaiseni ja läheiseni muistelevat aina, miten ihana, vilkas, pirteä ja sosiaalinen tyttölapsi olin, vaikka olinkin myös aina tekemässä kepposia ja koiruuksia, sekä katoilemassa omille teilleni, kun silmä vältti! Opiskeluun keskittyminenkin oli aivan olematonta. Onneksi riitti, että edes osittain kuunteli tunneilla. Ei silloin mistään ADHD-diagnooseista ollut tietoakaan, mutta aikuisena olen saanut diagnoosin sekä lääkityksen. Vakiokaavalla metyylifenidaatit (lyhyt-&pitkävaikutteinen)->kiukutti, ärsytti, raivostutti. Dekstroamfetamiini-> toimi hyvin aikuisopinnoissa, minkä johdosta nuoruuden keskivertonumeroni vaihtuivat lähes pelkkiin kiitettäviin, mutta lääkkeen vaikutukset aiheuttivat liikaa ylös/alas poukkoilua henkisesti. Nyt käytössä Elvanse adult 50mg. Ei tauotuksia. Toiminut jo pitkään tasaisesti ja mieltä keskittävästi. Joskus, kun jää ottamatta muuten vaan, on tuloksena melko uninen ja nälkäinen päivä. Siitäkin voi ottaa ilon irti! Tsemppiä tämän keskittymisongelman kanssa painiskeleville!
Kiitos. Sitä en ymmärrä, miksi moni ADHD-diagnoosin saanut ja lääkkeitä siihen syövä ihminen ei hyväksy sitä, että hänen (mitä sanaa tähän saisi käyttää?) "tilastaan" käyttäisi sanaa häiriö tai sairaus. Jos kerran ei ole normaaliaivoinen ja lääkkeet auttavat saamaan aivot normaalitilaan, miten sitä "tilaa" sitten pitäisi kutsua? Sen ymmärrän, ettei kyse ole mielenterveyden häiriöstä -vaikka "tila" sellaiseenkin saattaa johtaa, itsetunto-ongelmat ym.- mutta jos ihminen itsekin tietää, että hänen aivotoimintansa on epätyypillistä ja lääkkeet auttavat, eikö silloin olisi reilua puhua sairaudesta tai häiriöstä? Onko se sen kummempi juttu kuin mikään aivan selkeästi muu fysiologinen sairaus? Ymmärrän, että stigmaa on saattanut olla vuosien saatossa, mutta luulisi "tilasta" kärsivää itseäänkin helpottavan, että hän ei ole tyhmä, laiska tai hullu ja huonokäytöksinen (omasta halustaan) vaan kyse on tosiaan sairaudesta. Ja lääkkeet auttavat.
Vai onko tässä jotakin perustavanlaatuista, mitä en itse ymmärrä? Pahoittelen, jos loukkaan.
Ei minua ainakaan kiinnosta, kuinka ihmiset haluavat häiriötä kuvata. Itseäni hämmästyttää ihmisten tarve ottaa asia identiteetikseen ja pyrkiä kontrolloimaan muiden kuvaa siitä. Toki ajatusten vaihto ja keskustelu voi avartaa näkemyksiä, mutta kukaan joka ei tällaisia aivoja omaa, ei koskaan mekaniikkaa ja vaikutuksia voi ymmärtää ja se on käynyt selväksi. Joten miettivät mitä miettivät.
Häiriö on mielestäni kuvaava siinä mielessä, että esim. lukihäiriössä on häiriötä lukemisessa ja kirjoittamisessa, ilman selkeää tiettyä elimellistä syytä. Vaikka adhdn on oireita helpottava lääkitys, on se samoin keskittymisen tai tarkkaavuuden häiriö. Ei onnistu tai onnistuu vaihtelevasti. Mutta että ihminen olisi sairas.. onko lukihäiriöinen sairas, vai onko häiriö jossain toiminnassa? Eniten ihmetyttää heidän, joita asia ei koske, tarve tyypitellä asia jotenkin. Motivaatio on usein jokin muu, kuin tavoite hyväksyä ja ymmärtää.
Itse vältyn ennakkoluuloilta pimittämällä asian ihmisiltä, joiden ei tarvitse siitä tietää. Mitäpä he sitä miettimään, etenkin kun tulkinta on aivan sattumankauppaa. Ehkä pitvät outona. Eivät he koskaan ymmärrä, kuten montaa muutakaan asiaa ei täysin ymmärrä, ennen kuin on kokenut ne. He eivät todennäköisesti edes ymmärrä, mitä tarkoittaa olla perustavalla tavalla erilainen, tunnetasolla. Ärsyttää oikein kun tästä on tullut joku "juttu", kun se sitten tuottaa kaikenlaista lieveilmiötä. Itse olen kuitenkin se sama, kuin olen ollut 40 vuotta ja varmaan myös loppuelämän, kohun jo laannuttuakin. Tietyt asiat on haastavia ja tietyt ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan tällä hetkellä aikaa diva-tutkimuksiin ja haluaisin kysyä diagnoosin omaavilta, onko teillä puheen ymmärtämisen vaikeutta? En siis tiedä onko se adhd kuuluvaa vai vain minun ominaisuus etten välillä "ymmärrä" muita ihmisiä. Asperger siis on rajattu pois.
Minulla keskittymisen vaikeudet näkyvät myös siinä, etten välillä ymmärrä tai kuule muiden puhetta. Joudun sitten tarkentamaan ja kysymään uudelleen, että "hetkinen, sanotko uudelleen?"
Tarkoititko jotakin tämän tyyppistä vai jotakin muuta?
Juuri tällaista. Monesti myöskin vastaan kysymyksiin väärin koska tulkitsen tai ajattelen ihmeellisesti asioista. Äh, vaikea selittää.
Sama :D Välillä sitä tuntee itsensä niin tolloksi, kun vastaa mitä sattuu joko impulsiivisesti tai ajatuksissaan.
Kysyn vilpittömästi, vaikka provolta tietenkin kuulostaa. Voisiko yksi syy ADHD:n näkyvään lisääntymiseen olla se, että ihmisten oletetaan olevan yhä enemmän ns. itseohjautuvia jo lapsuudesta alkaen, ja yksi ratkaisumalli se, että kouluihin, työpaikoille ja osin myös vapaa-aikaan pakotettaisiin jonkinlainen "kuri" takaisin. Että ihmisille ei tarjottaisi tv-viihteen, pelien ja älypuhelimen kautta aivoja turruttavia ja addiktoivia, faktisesti täysin turhia ja pahimmillaan terveydelle haitallisia toimintamalleja. Ymmärtääkseni kysymys keskittymishäiriöissäkin on kirjosta, jossa jokainen asettuu janan johonkin kohtaan (ei siis on/off-malli), ja mikäli palautettaisiin joitakin aspekteja esim. 1960-70-lukujen elämästä, suuri osa siellä kirjon keskivaiheilla olevista ihmisistä huomaisikin, että pärjää ihan hyvin.